Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole älykäs. Älykäs ihminen on joustava älykkäiden ja ei-älykkäiden seurassa. On kuin kala vedessä molempien kanssa. Mulla ap.sta tulee mieleen jankkaava asperger.
Älykkyyteen ei liity mitään hyviä, huonoja tai neutraaleja ominaisuuksia.
Älykkäät ovat kyllä tutkitusti keskimääräistä joustavampia ja avoimempia, ajattelultaan ainakin. Korrelaatio on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole älykäs. Älykäs ihminen on joustava älykkäiden ja ei-älykkäiden seurassa. On kuin kala vedessä molempien kanssa. Mulla ap.sta tulee mieleen jankkaava asperger.
Älykkyyteen ei liity mitään hyviä, huonoja tai neutraaleja ominaisuuksia.
Älykkäät ovat kyllä tutkitusti keskimääräistä joustavampia ja avoimempia, ajattelultaan ainakin. Korrelaatio on olemassa.
Korjaan: älykkyyteen ei automaattisesti liity mitään hyviä, huonoja tai neutraaleja ominaisuuksia.
Älykkyydestä viis kunhan on fiksu, suhteellisuudentajuinen, laaja-alaisesti asioista kiinnostunut ja pystyy objektiivisen havainnointiin. Sellaisen ihmisen kanssa on ilo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on varmaan todettu jo moneen kertaan, mutta laitan vielä:
Olennaisinta parisuhteessa on se, että TYKKÄÄ TOISESTA. Sitähän ei voi etukäteen tietää, minkälaisen ihmisen kanssa tunteet menevät niin, että yhdessäolo on miellyttävää, hyvää, sitä haluaa pysyvästi.
En tarkoita siis kiihkeää huumaa (jota toki voi olla), vaan nimenomaan tykkäämistä ja viihtymistä.
Siksi mitkään etukäteen laaditut vaatimuslistat eivät päde.
No itse en ainakaan viehäty vähemmän älykkäästä ihmisestä, joten ei sitä tykkäystä koskaan synny ilman älyä. Ja sanoisin, että tämä on aika hyvä kriteeri, kun haluaa kumppanin, jonka kanssa jutut menee yksiin ja jonka kanssa keskustelusta voi nauttia vuosien ja vuosien seurustelun jälkeenkin.
Itse olen huomannut, että äly konkreettisesti helpottaa mm. eteen tulevien ristiriitojen selvittämistä. Toki luonnekysymyskin. Älykäs ei välttämättä ole assertiivinen tai sovinnollinen, mutta äly saattaa auttaa auttaa näiden taitojen omaksumista, jos niistä koetaan olevan loogisesti ajateltuna hyötyä. Toisin sanoen turha vääntäminen ja jankkaaminen jää minimiin, kun on kyky loogisesti miettiä yleistä hyötyä ja käsittää helposti, mitä toivottuun lopputulokseen vaaditaan. Koska kummatkin ovat loogisia, loogiset perustelut toimivat, ne osataan sanoittaa ja niistä otetaan opiksi. Keskusteluista on hyötyä ja suhdetta voidaan kehittää. Kaikki vahingollinen toiminta toista kohtaan jää minimiin, koska sille ei koskaan ole juuri mitään pitäviä perusteita objektiivisesti tarkasteltuna.
Fiksu kumppani voi myös tehostaa omaa henkistä kasvua kyseenalaistamalla käytösmalleja rakentavasti. Toinen fiksu on sitten kykeneväinen näistä ottamaan onkeensa. Win-win.
Itse asiassa tämä keskusteluketju on siitä viihdyttävä, että kognitiivinen dissonanssi tuntuu vaivaavan keskusteluun osallistujia. Älykkyys ei näemmä sulje pois kyseisen ilmiön olemassaoloa kun jankataan uusiksi omaa näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykäs" ei tarkoita että olisi valaistunut ja silloin sillä älykkyydellä ei tee mitään.
Valaistuneet yleensä istuu muiden kustannuksella takamuksellaan ja jättää kaikki asiat muiden tehtäväksi. "Tapahtuu mitä tapahtuu" ihmiset joutaisi polkea suohon ja ota vastuu omasta elämästä.
Ei, tällainen ihminen ei ole valaistunut ollenkaan. Ainoastaan tekovalaistunut tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse testaan aina keskustelun tason aloittamalla puheen kvanttifysiikan ilmiöistä ja siirryn sitten tarvittaessa seuraavaan pöytään. Ei ole löytynyt vielä sopivaa itselleni.
Että jotenkin "testaat" ihmisiä tarkoittaa että olet vähän hölmö.
Varmaankin myös useat ihmiset puhuu sulle jutuista jotka ei kiinnosta sua. Miksi vain sun kiinnostuksen aiheet on mielestäsi älykkäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ei aina ole kovin viisas silti eli sitä älykkyyttä ei välttämättä osata käytännön toimiin parinmuodostuksessa soveltaa. Täältä keskinkertaisten osastolta kommentoin
Puolisollani on mitattu ÄO 180. En tiedä, mitä kommentillasi ajat takaa, mutta eivät kaikki mensalaiset ole autistisia ja sosiaalisesti estyneitä. Puolisoni ei toki ole superekstrovertti, vaan ihan ns: normaali.
Missä tuo on mitattu ja miten?
Milloin?
Tulin kysymään samaa. Itse olen ihan tavis, mutta eräällä sukulaisellani on Mensan testitulos (tai oikeastaan kaksi) 80-luvulta. Todistuksessa kerrotaan ÄO:n lisäksi myös, että hän on "älykkäämpi kuin XX,X %", ja tämä on laskettavissa myös kahden desimaalin tarkkuudella.
Olisi kiva kuulla, mitä tuon ÄO 180:n paperissa lukee.
Ai nyt jo kyseenalaistatte älykkyyden. No, ihan on Mensan omissa tiloissa, aikarajoitetusti tehty testi. Todistus löytyy prosentteineen, allekirjoituksineen ym. Ja Mensan jäsenyyskorttikin on.
Jos tuo testi on tehty 80-luvulla, niin prosenttitiedon pitäisi olla ("parempi kuin 99,96 prosentilla väestöstä"). Tuolloin käytettiin keskihajontaa 24. Nykyisen testin keskihajonta on 15, jolloin tuohon prosenttilukuun pääsee tuloksella 150.
Mitattu 2000-luvulla. En pääse ihan heti käsiksi lukuun, kun se on kotona jossain varaston laatikossa.
Tavallaan ihmettelen myös, että mikä on relevanttius siinä, että kysytään jonkin eksaktin luvun perään.
Toisekseen hämmästelen myös sitä, että älykkyys saa näin paljon negatiivista kaikua. Täälläkin se herättää vain pessimistisiä kommentteja, kuten että ”tunneälykkyys ja luovuus ovat paljon arvostettavampia asioita, kuin joku mitattu älykkyys, joka ei kerro kaikkea”.
Kukaan ei kuitenkaan tuo esiin sitä, että älykäs voi olla myös luovasti lahjakas. Eikä kukaan tuo esiin myöskään sitä, että älykkyys ei ole keneltäkään pois. Polarisoiva asettelu tällä palstalla on jokseenkin luotaantyöntävää.
Tällä palstalla ei voi valita juttukavereitaan, joten tämä palsta ei ole asiakeskustelun mekka. Ei voi myöskään väkisin ryhtyä keskustelemaan, joten vapaaehtoisesti juttelemaan tulevilla on motiivinsa, joskin mukaan mahtuu myös niitä, jotka ilmoittavat vain, ettei kiinnosta. Lähtökohtaisesti siis ollaan aika lailla samaa mieltä tai aika lailla eri mieltä; aiheesta riippuu sitten se, paljonko keskustelua suorastaan sabotoidaan ja ilmoitetaan poistettavaksi vain sen vuoksi, että ei tykätä ja voidaan.
Älykkyys on aihe, joka aiheuttaa riitaa ihan kaikkialla. Harva asia saa ihmiset nousemaan takajaloilleen niin nopeasti ja äkäisesti. Minun mielipiteeni on se, että ärsyyntymisen syy on kateuden ja loukkaantumisen sekoitus. Inhimillistä.
Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä. Älykäshän ymmärtää tämän, eikä kuvittele että toinen olisi kateellinen tai loukkaantunut.
Olet väärässä.
Kysymys on siitä, että älykkyyden on tultava jollain tavalla ilmi. Se, millä tavalla tämä tapahtuu, on avain siihen, miten älykkyyteen suhtaudutaan. Yleensä ihmiset saavat olla ihan rauhassa, kun äly näkyy vain pilkahduksina esimerkiksi päässälaskun tai muun aivonäppäryyden lomassa. Kateus ja loukkaantuminen nousevat näkyviin ja kuuluviin silloin, kun on kysymys huippuälykkyydestä ja siitä, että sitä on jopa käyty mittauttamassa.
Missä tilanteissa huippu-ÄO sitten voi tulla ilmi? Kun sen sanoo ääneen kaverille, opettajalle tai potentiaaliselle työnantajalle. Tai kun esittelee aivotehoaan käytännössä esimerkiksi luettelemalla korttipelin loppupuolella vastustajien kortit näkemättä niitä. Tai sanomalla korvakuulon perusteella kollegalle, että tämä on juuri tehnyt laskimellaan näppäilyvirheen. Tämäkin voi vielä olla OK, mutta kun joku kysyy, miten tuo on mahdollista, ja siihen vastaa, miten tuo on mahdollista... Olen siis tuo edellä prosenteista (XX,XX %) kysynyt henkilö, joka on kasvanut 99,94-prosenttiliikkeen edustajan kanssa siitä lähtien, kun kumpikin oltiin vauvoja, joten olen saanut seurata erittäin älykkään ihmisen elämistä meidän tavisten maailmassa.
Huippuälykäs voi vaikuttaa ihan tavalliselta tyypiltä, joka ei pidä tai ainakaan näytä pitävänsä itseään muita ylempänä. Hän voi vaikuttaa jopa jotenkin tyhmältä siksi, että hän saattaa ajatella eri tavalla, eivätkä muut välttämättä tajua, mistä se johtuu.
Mutta sinä huomaamattasi puitkin asian sanoiksi näin: "Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä." Huomattavan älykäs ihminen tosiaan on älykkyydeltään muita ylempänä. Ja sehän siinä kismittääkin, vai mitä?
Äly on loppujen lopuksi geneettisesti periytyvä ominaisuus. Jos joku kokee olevansa muita parempi koska on tuotos sattumanvaraisella hedelmöittymishetkellä nopeimman siittiön sekä hedelmöitetyn munasolun yhdistetystä koodipaketista, niin ehkä kannattaa miettiä uusiksi mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole älykäs. Älykäs ihminen on joustava älykkäiden ja ei-älykkäiden seurassa. On kuin kala vedessä molempien kanssa. Mulla ap.sta tulee mieleen jankkaava asperger.
Tulee kyllä mieleen: loogista päättelykykyä ilmeisesti riittää ja siten on kyllä älykäs, että kyseistä asiaa mittaavissa testeissä on pärjännyt ja pystyy opiskelemaan vaikeita asioita, mutta sokeita pisteitä on paljon. Epätasainen kykyprofiili siis. Aspergereille hyvin tavallista, että he pystyvät jollain alueella hyödyntämään kapasiteettiaan intensiivisesti, mutta toisessa asiassa ajattelevat jäykästi ja lapsellisesti eivätkä hoksaa seikkoja, jotka neurotyypilliselle tulevat aika itsestäänselvästi huomatuksi.
Jurrissa ymmärrän muitakin mutta selvinpäin en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi.
Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia.
Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.
Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.
Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?
Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.
En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.
Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.
Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.
Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.
Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.
Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa.
Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää.
Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi.
Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia.
Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.
Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.
Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?
Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.
En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.
Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.
Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.
Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.
Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.
Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa.
Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää.
Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla.
Huomaan kirjoituksissanne tosiasioita, jotka olen joutunut kantapään kautta oppimaan.
Sanotaan, että eläinlääkäri kääntää autonsa valmiiksi tullessaan taloon. Syy siihen ei ole kateus, vaan se, että tuleva toimenpide voi epäonnistua ja eläin menehtyä. Silloin on helpompi lähteä etuperin.. Kyse on kokemuksen tuomasta varmuudesta, että jotain odottamatonta voi tapahtua.
Harmillista, ettei viisautta (suhtautumista) omiin ennakko-odotuksiin voi opiskella muualla kuin elämässä. Jouduin tämän kokemaan viimeksi asuntolainaneuvottelussa.
Oman itseni typeryyden ruumillistumana pidän muiden kateutta, että lyövät nenänsä seinään, näkemättä vaihtoehtoja jotka itse näin (mutten osannut niitä kertoa, niin että muut ymmärtäisivät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wanhus-72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ei aina ole kovin viisas silti eli sitä älykkyyttä ei välttämättä osata käytännön toimiin parinmuodostuksessa soveltaa. Täältä keskinkertaisten osastolta kommentoin
Puolisollani on mitattu ÄO 180. En tiedä, mitä kommentillasi ajat takaa, mutta eivät kaikki mensalaiset ole autistisia ja sosiaalisesti estyneitä. Puolisoni ei toki ole superekstrovertti, vaan ihan ns: normaali.
Missä tuo on mitattu ja miten?
Milloin?
Tulin kysymään samaa. Itse olen ihan tavis, mutta eräällä sukulaisellani on Mensan testitulos (tai oikeastaan kaksi) 80-luvulta. Todistuksessa kerrotaan ÄO:n lisäksi myös, että hän on "älykkäämpi kuin XX,X %", ja tämä on laskettavissa myös kahden desimaalin tarkkuudella.
Olisi kiva kuulla, mitä tuon ÄO 180:n paperissa lukee.
Ai nyt jo kyseenalaistatte älykkyyden. No, ihan on Mensan omissa tiloissa, aikarajoitetusti tehty testi. Todistus löytyy prosentteineen, allekirjoituksineen ym. Ja Mensan jäsenyyskorttikin on.
Jos tuo testi on tehty 80-luvulla, niin prosenttitiedon pitäisi olla ("parempi kuin 99,96 prosentilla väestöstä"). Tuolloin käytettiin keskihajontaa 24. Nykyisen testin keskihajonta on 15, jolloin tuohon prosenttilukuun pääsee tuloksella 150.
Mitattu 2000-luvulla. En pääse ihan heti käsiksi lukuun, kun se on kotona jossain varaston laatikossa.
Tavallaan ihmettelen myös, että mikä on relevanttius siinä, että kysytään jonkin eksaktin luvun perään.
Toisekseen hämmästelen myös sitä, että älykkyys saa näin paljon negatiivista kaikua. Täälläkin se herättää vain pessimistisiä kommentteja, kuten että ”tunneälykkyys ja luovuus ovat paljon arvostettavampia asioita, kuin joku mitattu älykkyys, joka ei kerro kaikkea”.
Kukaan ei kuitenkaan tuo esiin sitä, että älykäs voi olla myös luovasti lahjakas. Eikä kukaan tuo esiin myöskään sitä, että älykkyys ei ole keneltäkään pois. Polarisoiva asettelu tällä palstalla on jokseenkin luotaantyöntävää.
Tällä palstalla ei voi valita juttukavereitaan, joten tämä palsta ei ole asiakeskustelun mekka. Ei voi myöskään väkisin ryhtyä keskustelemaan, joten vapaaehtoisesti juttelemaan tulevilla on motiivinsa, joskin mukaan mahtuu myös niitä, jotka ilmoittavat vain, ettei kiinnosta. Lähtökohtaisesti siis ollaan aika lailla samaa mieltä tai aika lailla eri mieltä; aiheesta riippuu sitten se, paljonko keskustelua suorastaan sabotoidaan ja ilmoitetaan poistettavaksi vain sen vuoksi, että ei tykätä ja voidaan.
Älykkyys on aihe, joka aiheuttaa riitaa ihan kaikkialla. Harva asia saa ihmiset nousemaan takajaloilleen niin nopeasti ja äkäisesti. Minun mielipiteeni on se, että ärsyyntymisen syy on kateuden ja loukkaantumisen sekoitus. Inhimillistä.
Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä. Älykäshän ymmärtää tämän, eikä kuvittele että toinen olisi kateellinen tai loukkaantunut.
Olet väärässä.
Kysymys on siitä, että älykkyyden on tultava jollain tavalla ilmi. Se, millä tavalla tämä tapahtuu, on avain siihen, miten älykkyyteen suhtaudutaan. Yleensä ihmiset saavat olla ihan rauhassa, kun äly näkyy vain pilkahduksina esimerkiksi päässälaskun tai muun aivonäppäryyden lomassa. Kateus ja loukkaantuminen nousevat näkyviin ja kuuluviin silloin, kun on kysymys huippuälykkyydestä ja siitä, että sitä on jopa käyty mittauttamassa.
Missä tilanteissa huippu-ÄO sitten voi tulla ilmi? Kun sen sanoo ääneen kaverille, opettajalle tai potentiaaliselle työnantajalle. Tai kun esittelee aivotehoaan käytännössä esimerkiksi luettelemalla korttipelin loppupuolella vastustajien kortit näkemättä niitä. Tai sanomalla korvakuulon perusteella kollegalle, että tämä on juuri tehnyt laskimellaan näppäilyvirheen. Tämäkin voi vielä olla OK, mutta kun joku kysyy, miten tuo on mahdollista, ja siihen vastaa, miten tuo on mahdollista... Olen siis tuo edellä prosenteista (XX,XX %) kysynyt henkilö, joka on kasvanut 99,94-prosenttiliikkeen edustajan kanssa siitä lähtien, kun kumpikin oltiin vauvoja, joten olen saanut seurata erittäin älykkään ihmisen elämistä meidän tavisten maailmassa.
Huippuälykäs voi vaikuttaa ihan tavalliselta tyypiltä, joka ei pidä tai ainakaan näytä pitävänsä itseään muita ylempänä. Hän voi vaikuttaa jopa jotenkin tyhmältä siksi, että hän saattaa ajatella eri tavalla, eivätkä muut välttämättä tajua, mistä se johtuu.
Mutta sinä huomaamattasi puitkin asian sanoiksi näin: "Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä." Huomattavan älykäs ihminen tosiaan on älykkyydeltään muita ylempänä. Ja sehän siinä kismittääkin, vai mitä?
Äly on loppujen lopuksi geneettisesti periytyvä ominaisuus. Jos joku kokee olevansa muita parempi koska on tuotos sattumanvaraisella hedelmöittymishetkellä nopeimman siittiön sekä hedelmöitetyn munasolun yhdistetystä koodipaketista, niin ehkä kannattaa miettiä uusiksi mistä on kyse.
Unohdat olosuhteet.. Tanskalaissa koulututkimuksissa "tyhmyys" lisääntyi hiilidioksiditason noustessa.
No... maapallon hiilidioksiditasoja kun katsoo, niin ne kirkkaimmat ajatukset taisi olla edellisillä sukupolvilla, elleivät lapset periytä älykkyttään vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle vastaajista: en viljele sivistyssanoja, mutta juuri se onkin uuvuttavaa, että täytyy esittää asiat tietyssä muodossa, jotta vastapuoli kykenee sisäistämään. Totta kai myös se, ettei voi avoimesti puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat, koska toinen ei pysty keskustelemaan kyseisistä asioista. Jos pystyy, niin keskusteluun tarjotaan hyvin vähän näkökulmia tai mielipiteitä.
Tuo ei ole älykkyyden, vaan tyhmyyden ja pätemisentarpeen merkki. Älykäs ihminen kykenee esittämään asiansa niin, että vastapuoli ymmärtää sen aina. Jos pystyt kertomaan asiasi kansankielellä, olet älykäs. Jos et, niin ainoastaan toistat lukemaasi. Se ei ole merkki älykkyydestä.
Se on just näin!
itse karsastan tyyppejä, jotka käyttävät paljon sivistyssanoja yms. Jos itse satun sivistyssanoja käyttämään, niin sanon ko. sanan heti perään suomeksi, tyyliin pragmaattinen eli käytännöllinen. Näin keskustelukumppanini tietää varmuudella, mitä puhun, ja saattaa oppiakin samalla jotain.
N53, DI, ÄO 169
No niinhän siinä taas kävi. Tyhmempi ei pystynyt sisäistämään mitä toinen (ilman sivistyssanoja) selitti.
Uuvuttavaa se on.
Kyse ei ole sivistyssanoista, kuten kirjoittaja jo ihan ensimmäisenä sanoikin, "en viljele sivistyssanoja".
Tuo on täyttä p4sk44, että silloin vasta on älykäs, kun pystyy kaiken selittämään tyhmemmälle.
Tuo tarkoittaisi, että tällä planeetalla, kaikki ymmärtäisivät sen mitä planeetan älykkäimmätkin.
Täällä jää keskustelussa ymmärtämättä ihan perusteet siitä miten ihmiset viestivät keskenään. Kaikessa kommunikaatiossa eli viestin välittämisessä on kaava:
lähettäjä -> este -> vastaanottaja
Este pitää ylittää jos haluaa vastaanottajan ymmärtävän viestin. Jos haluaa puhua swahilia vastaanottajalle, joka ei tätä ymmärrä, niin este on liian suuri. Jos käyttää "samaa" kieltä puhuessaan sanavarastoa, joka ei ole suurimmalle osalle vastaanottajista tuttu, viestille muodostuu este.
Kielen tarkoitus on luoda yhteenkuuluvuutta ryhmälle, joka käyttää samaa kieltä. Tästä johtuvat eri murteet, ammattislangit ja niin edelleen. Samalla tämä myös sulkee ulkopuolelle ihmiset, jotka eivät tätä kieltä käytä.
Älykkyyden kanssa asialla on vähän tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki te "älykkäät" kuulostatte ihan napatuijottaja-tahvoilta! Kertokaa vielä kuinka hahmotatte maailmaa matemaattisesti ja kuinka kaikkien muidenkin pitäisi hahmottaa maailmaa juuri näin ja kertokaa se monimutkaisin sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Wanhus-72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ei aina ole kovin viisas silti eli sitä älykkyyttä ei välttämättä osata käytännön toimiin parinmuodostuksessa soveltaa. Täältä keskinkertaisten osastolta kommentoin
Puolisollani on mitattu ÄO 180. En tiedä, mitä kommentillasi ajat takaa, mutta eivät kaikki mensalaiset ole autistisia ja sosiaalisesti estyneitä. Puolisoni ei toki ole superekstrovertti, vaan ihan ns: normaali.
Missä tuo on mitattu ja miten?
Milloin?
Tulin kysymään samaa. Itse olen ihan tavis, mutta eräällä sukulaisellani on Mensan testitulos (tai oikeastaan kaksi) 80-luvulta. Todistuksessa kerrotaan ÄO:n lisäksi myös, että hän on "älykkäämpi kuin XX,X %", ja tämä on laskettavissa myös kahden desimaalin tarkkuudella.
Olisi kiva kuulla, mitä tuon ÄO 180:n paperissa lukee.
Ai nyt jo kyseenalaistatte älykkyyden. No, ihan on Mensan omissa tiloissa, aikarajoitetusti tehty testi. Todistus löytyy prosentteineen, allekirjoituksineen ym. Ja Mensan jäsenyyskorttikin on.
Jos tuo testi on tehty 80-luvulla, niin prosenttitiedon pitäisi olla ("parempi kuin 99,96 prosentilla väestöstä"). Tuolloin käytettiin keskihajontaa 24. Nykyisen testin keskihajonta on 15, jolloin tuohon prosenttilukuun pääsee tuloksella 150.
Mitattu 2000-luvulla. En pääse ihan heti käsiksi lukuun, kun se on kotona jossain varaston laatikossa.
Tavallaan ihmettelen myös, että mikä on relevanttius siinä, että kysytään jonkin eksaktin luvun perään.
Toisekseen hämmästelen myös sitä, että älykkyys saa näin paljon negatiivista kaikua. Täälläkin se herättää vain pessimistisiä kommentteja, kuten että ”tunneälykkyys ja luovuus ovat paljon arvostettavampia asioita, kuin joku mitattu älykkyys, joka ei kerro kaikkea”.
Kukaan ei kuitenkaan tuo esiin sitä, että älykäs voi olla myös luovasti lahjakas. Eikä kukaan tuo esiin myöskään sitä, että älykkyys ei ole keneltäkään pois. Polarisoiva asettelu tällä palstalla on jokseenkin luotaantyöntävää.
Tällä palstalla ei voi valita juttukavereitaan, joten tämä palsta ei ole asiakeskustelun mekka. Ei voi myöskään väkisin ryhtyä keskustelemaan, joten vapaaehtoisesti juttelemaan tulevilla on motiivinsa, joskin mukaan mahtuu myös niitä, jotka ilmoittavat vain, ettei kiinnosta. Lähtökohtaisesti siis ollaan aika lailla samaa mieltä tai aika lailla eri mieltä; aiheesta riippuu sitten se, paljonko keskustelua suorastaan sabotoidaan ja ilmoitetaan poistettavaksi vain sen vuoksi, että ei tykätä ja voidaan.
Älykkyys on aihe, joka aiheuttaa riitaa ihan kaikkialla. Harva asia saa ihmiset nousemaan takajaloilleen niin nopeasti ja äkäisesti. Minun mielipiteeni on se, että ärsyyntymisen syy on kateuden ja loukkaantumisen sekoitus. Inhimillistä.
Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä. Älykäshän ymmärtää tämän, eikä kuvittele että toinen olisi kateellinen tai loukkaantunut.
Olet väärässä.
Kysymys on siitä, että älykkyyden on tultava jollain tavalla ilmi. Se, millä tavalla tämä tapahtuu, on avain siihen, miten älykkyyteen suhtaudutaan. Yleensä ihmiset saavat olla ihan rauhassa, kun äly näkyy vain pilkahduksina esimerkiksi päässälaskun tai muun aivonäppäryyden lomassa. Kateus ja loukkaantuminen nousevat näkyviin ja kuuluviin silloin, kun on kysymys huippuälykkyydestä ja siitä, että sitä on jopa käyty mittauttamassa.
Missä tilanteissa huippu-ÄO sitten voi tulla ilmi? Kun sen sanoo ääneen kaverille, opettajalle tai potentiaaliselle työnantajalle. Tai kun esittelee aivotehoaan käytännössä esimerkiksi luettelemalla korttipelin loppupuolella vastustajien kortit näkemättä niitä. Tai sanomalla korvakuulon perusteella kollegalle, että tämä on juuri tehnyt laskimellaan näppäilyvirheen. Tämäkin voi vielä olla OK, mutta kun joku kysyy, miten tuo on mahdollista, ja siihen vastaa, miten tuo on mahdollista... Olen siis tuo edellä prosenteista (XX,XX %) kysynyt henkilö, joka on kasvanut 99,94-prosenttiliikkeen edustajan kanssa siitä lähtien, kun kumpikin oltiin vauvoja, joten olen saanut seurata erittäin älykkään ihmisen elämistä meidän tavisten maailmassa.
Huippuälykäs voi vaikuttaa ihan tavalliselta tyypiltä, joka ei pidä tai ainakaan näytä pitävänsä itseään muita ylempänä. Hän voi vaikuttaa jopa jotenkin tyhmältä siksi, että hän saattaa ajatella eri tavalla, eivätkä muut välttämättä tajua, mistä se johtuu.
Mutta sinä huomaamattasi puitkin asian sanoiksi näin: "Syy on kylläkin siinä että joku pitää itseään muita ylempänä." Huomattavan älykäs ihminen tosiaan on älykkyydeltään muita ylempänä. Ja sehän siinä kismittääkin, vai mitä?
Äly on loppujen lopuksi geneettisesti periytyvä ominaisuus. Jos joku kokee olevansa muita parempi koska on tuotos sattumanvaraisella hedelmöittymishetkellä nopeimman siittiön sekä hedelmöitetyn munasolun yhdistetystä koodipaketista, niin ehkä kannattaa miettiä uusiksi mistä on kyse.
Unohdat olosuhteet.. Tanskalaissa koulututkimuksissa "tyhmyys" lisääntyi hiilidioksiditason noustessa.
No... maapallon hiilidioksiditasoja kun katsoo, niin ne kirkkaimmat ajatukset taisi olla edellisillä sukupolvilla, elleivät lapset periytä älykkyttään vanhemmilleen.
Se on kyllä totta että mitä enemmän huone ummehtuu, sitä tahmeammaksi ajatus muuttuu. Ehkä pitää tulevaisuudessa kulkea avaruuspuku päällä niin aivot ei väsähdä.
puhu kielillä, joita ymmärrän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi.
Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia.
Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.
Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.
Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?
Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.
En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.
Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.
Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.
Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.
Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.
Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa.
Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää.
Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla.
Huomaan kirjoituksissanne tosiasioita, jotka olen joutunut kantapään kautta oppimaan.
Sanotaan, että eläinlääkäri kääntää autonsa valmiiksi tullessaan taloon. Syy siihen ei ole kateus, vaan se, että tuleva toimenpide voi epäonnistua ja eläin menehtyä. Silloin on helpompi lähteä etuperin.. Kyse on kokemuksen tuomasta varmuudesta, että jotain odottamatonta voi tapahtua.
Harmillista, ettei viisautta (suhtautumista) omiin ennakko-odotuksiin voi opiskella muualla kuin elämässä. Jouduin tämän kokemaan viimeksi asuntolainaneuvottelussa.
Oman itseni typeryyden ruumillistumana pidän muiden kateutta, että lyövät nenänsä seinään, näkemättä vaihtoehtoja jotka itse näin (mutten osannut niitä kertoa, niin että muut ymmärtäisivät).
Se eläinlääkäri haluu nopeesti poistua paikalta kun mokasi?
puhu kielillä, joita ymmärrän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi.
Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia.
Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.
Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.
Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?
Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.
En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.
Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.
Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.
Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.
Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.
Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa.
Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää.
Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla.
Huomaan kirjoituksissanne tosiasioita, jotka olen joutunut kantapään kautta oppimaan.
Sanotaan, että eläinlääkäri kääntää autonsa valmiiksi tullessaan taloon. Syy siihen ei ole kateus, vaan se, että tuleva toimenpide voi epäonnistua ja eläin menehtyä. Silloin on helpompi lähteä etuperin.. Kyse on kokemuksen tuomasta varmuudesta, että jotain odottamatonta voi tapahtua.
Harmillista, ettei viisautta (suhtautumista) omiin ennakko-odotuksiin voi opiskella muualla kuin elämässä. Jouduin tämän kokemaan viimeksi asuntolainaneuvottelussa.
Oman itseni typeryyden ruumillistumana pidän muiden kateutta, että lyövät nenänsä seinään, näkemättä vaihtoehtoja jotka itse näin (mutten osannut niitä kertoa, niin että muut ymmärtäisivät).
Oletko jotenkin dysleksinen?
Vierailija kirjoitti:
puhu kielillä, joita ymmärrän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.
Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi.
Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia.
Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.
Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.
Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?
Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.
En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.
Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.
Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.
Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.
Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.
Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa.
Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää.
Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla.
Huomaan kirjoituksissanne tosiasioita, jotka olen joutunut kantapään kautta oppimaan.
Sanotaan, että eläinlääkäri kääntää autonsa valmiiksi tullessaan taloon. Syy siihen ei ole kateus, vaan se, että tuleva toimenpide voi epäonnistua ja eläin menehtyä. Silloin on helpompi lähteä etuperin.. Kyse on kokemuksen tuomasta varmuudesta, että jotain odottamatonta voi tapahtua.
Harmillista, ettei viisautta (suhtautumista) omiin ennakko-odotuksiin voi opiskella muualla kuin elämässä. Jouduin tämän kokemaan viimeksi asuntolainaneuvottelussa.
Oman itseni typeryyden ruumillistumana pidän muiden kateutta, että lyövät nenänsä seinään, näkemättä vaihtoehtoja jotka itse näin (mutten osannut niitä kertoa, niin että muut ymmärtäisivät).
Oletko jotenkin dysleksinen?
Ammattitaudiksi sanoisivat, jos sellaiseksi olisi luokiteltu. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te "älykkäät" kuulostatte ihan napatuijottaja-tahvoilta! Kertokaa vielä kuinka hahmotatte maailmaa matemaattisesti ja kuinka kaikkien muidenkin pitäisi hahmottaa maailmaa juuri näin ja kertokaa se monimutkaisin sanoin.
Sitä pitäisi varmaan kysyä viisaammilta...
Ei asperger jankaa. Siinä toteutuu joku sen yksilöllinen tarve jota sinä et tajua. Tässä kipeessä maailmassa siitä vaan tule helposti pakko oire. Sinullakin on omat tarpeet.