Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hirveän vähättelevää kun ihmisistä puhutaan tyhminä tässä ketjussa. Kuitenkin kyse on tavallisista normaaliälyisistä ihmisistä, joita on suurin osa.
Mutta älykkäitä saa silti haukkua narsisteiksi, autisteiksi ja mielenterveysongelmaisiksi?
Normaali äly on samankaltainen nimitys kuin tavismies eli keskitasoa kaikin puolin heikompi mies.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on haastavaa mutta eiköhän siihen keinot löydy. Älykäs kun on. Melko paradoksaalinen aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
turhautunut älykkö kirjoitti:
Älykäs joutuu aina pienentämään itsensä tyhmemmän tasolle, koska älykäs voi tajuta tyhmempää, mutta tyhmempi ei älykästä. Pitkästyminen taattu. Ethän itsekään jaksaisi koko ajan olla lasten kanssa. Korkea älykkyys tavisten seurassa on kuin olisit vaikkapa tohtorin tutkinnon suorittanut biologian yliopistotutkija ja muut olisivat ekaluokkalaisia, jotka ovat juuri oppineet, että hauki on kala ja joutuisit puhumaan biologiasta aina vain näiden ekaluokkalaisten kanssa. Siltä se tuntuu. Enkä tarkoita tätä koulutuserona, vaan älyerona.
Mitäpä ajattelisit seuraavasta.
Yksi tuntemani autonkorjaaja ei ole älykkö (minä taas olen, vaikken olekaan lähellä neron rajaa). Itse asiassa miestä pidetään vähän yksinkertaisena.
Taannoisella autoreissulla kävi niin että autoon tuli vika, eikä korjaamoa ollut mailla halmeilla. Soitin kaverille, joka muisti heti tuhansien korjaamiensa autojen joukosta mikä autoni on, mikä vuosimalli, mikä konetyyppi, jne.
Summittaisen kuvauksen perusteella hän kertoi mikä tuhansista osista on ehkä löysällä, neuvoi sokkona lumitöiden ohessa miten testaan asian, ja minkä kokoisella ruuvarilla osa pitää kiristää.
Hain ruuvarin jostain paikallisesta liikkeestä, kiristin ruuvit ja vika korjautui.
Mitäpä veikkaat, kokiko yksinkertaisena pidetty mies kuin olisi puhunut ekaluokkalaisen kanssa? Todennäköisesti.
Autonkorjaaja oli suvereeni omalla alueellaan, jonka tunsi hyvin. Ei hän samalla tavoin loistaisi muissa asioissa.
Älykäs osaa keskustella lähes mistä vain ja hoksaa monia asioita, mitkä ei edes sivua omaa alaa.Ja höpön löpön.
Ainoa tuntemani mensalainen osaa keskustella ohjelmoinnista ja numeroista, eikä juuri mistään muusta.
Minä en osaa keskustella mistään tekniikasta, koneista ja laitteista, ym.
Tuossa haiskahtaa ylimielisyys. Oikeasti se "mistä vain" tarkoittaa itseä kiinnostavia asioita, ne muut asiat ovat tyhmien juttuja eli mitäpä väliä jos niistä ei osaakaan keskustella.
Ootte molemmat oikeassa, jos vähän oikoo mutkia. :) Älykkyyttä on sekä laaja-alaista (monialaista) että fokusoitua. On käsittääkseni tyypillisempää, että älykkyyttä on usealla alueella (profiili suht tasainen) kuin että jokin osa-alue olisi poikkeuksellisen vahva ja muut heikkoja. Mutta yleisesti tunnustetaan, että älykkyyttä ei vieläkään tutkita kovin laajalti. Saa nähdä, mitä kaikkea tiedetäänkään älykkyydestä vaikka 50 v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää, miten itseään älykkäänä pitävät eivät vuosikymmenienkään aikana opi, kuinka toimitaan niiden kanssa, joita pitää vähemmän älykkäänä. Luulisi, että jos ihminen on oikeasti älykäs, hän ymmärtäisi ajan kanssa, kuinka vähemmän älykkäiden kanssa kommunikoidaan.
En siis pidä sellaista ihmistä kovin älykkäänä, joka valittaa muiden tyhmyyttä, sillä ei ihminen voi olla kokonaisvaltaisesti älykäs jos ei opi olemaan muiden kanssa. Toki voi olla lahjakas jollain osa-alueella, mutta se ei riitä siihen, että olisi älykäs ihminen. Rajallinen oppimiskykyhän sellaisella on.
Kyse ei ole kyvystä, kyse on halusta. Tuntuu ajanhukalta, vaikka kuinka yrittäisi löytää humaanin, maailmaa syleilevän, kärsivällisen ajatustavan. Senkin kanssa on lopulta sitten yksin, joten turhauttaahan se. Muut eivät ole kykeneviä tuomaan mitään pöytään tai joustamaan omalta osaltaan. Ei ole tyydyttävää ratkaisua, joten moni luovuttaa. Kyse pikemmin motivaatiosta, kuin mahdottomasta asiasta, vaikka moni niin mielellään tilien tasoittamiseksi haluaisi ajatella.
Tämän ketjun kun lukee, se osoittaa aloituksen todeksi. Älykkäitä ihmisiä on todella harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää, miten itseään älykkäänä pitävät eivät vuosikymmenienkään aikana opi, kuinka toimitaan niiden kanssa, joita pitää vähemmän älykkäänä. Luulisi, että jos ihminen on oikeasti älykäs, hän ymmärtäisi ajan kanssa, kuinka vähemmän älykkäiden kanssa kommunikoidaan.
En siis pidä sellaista ihmistä kovin älykkäänä, joka valittaa muiden tyhmyyttä, sillä ei ihminen voi olla kokonaisvaltaisesti älykäs jos ei opi olemaan muiden kanssa. Toki voi olla lahjakas jollain osa-alueella, mutta se ei riitä siihen, että olisi älykäs ihminen. Rajallinen oppimiskykyhän sellaisella on.
Kyse ei ole kyvystä, kyse on halusta. Tuntuu ajanhukalta, vaikka kuinka yrittäisi löytää humaanin, maailmaa syleilevän, kärsivällisen ajatustavan. Senkin kanssa on lopulta sitten yksin, joten turhauttaahan se. Muut eivät ole kykeneviä tuomaan mitään pöytään tai joustamaan omalta osaltaan. Ei ole tyydyttävää ratkaisua, joten moni luovuttaa. Kyse pikemmin motivaatiosta, kuin mahdottomasta asiasta, vaikka moni niin mielellään tilien tasoittamiseksi haluaisi ajatella.
Niinpä. Osaan minä eläinten ja vauvojenkin kanssa olla, ja hyvin osaankin, vaikka ne eivät ole älykkäitä. Puolisolta kuitenkin toivon, että olisi suunnilleen tasavertainen keskustelukumppani, jolle ei tarvitse vääntää rautalangasta kaikkea, tai jättää jakamatta suurta osaa ajatuksistaan koska toista ei kiinnosta tai ei ole tietämystä minkä perusteella keskutella asiasta. Olen kyllä kokeillut parikin kertaa seurustella sellaisen keskivertoälykkään ja ei korkeasti koulutetun kanssa, mutta jotenkin se on vaan epätyydyttävää, vaikka sen toki halutessaan sujumaankin saa.
Kyllä minuakin ahdistaa, jos keskustelukumppanille täytyy vääntää rautalangasta kaikki asiat.
Ja minä olen sentään tehnyt työkseni 'vain' siivoustyötä!
Mensan testissä äo oli nuorena jotain päälle 120, mutta sehän on vain loogista ajattelua mittaava testi.
Elämänkokemus, sydämen sivistys, yleissivistys ja ymmärrys Kaikkivaltiaan totuudesta ovat paljon tärkeämpiä, kuin joku pikainen testi. Elän yksin, mutta en Mensan testin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
turhautunut älykkö kirjoitti:
Älykäs joutuu aina pienentämään itsensä tyhmemmän tasolle, koska älykäs voi tajuta tyhmempää, mutta tyhmempi ei älykästä. Pitkästyminen taattu. Ethän itsekään jaksaisi koko ajan olla lasten kanssa. Korkea älykkyys tavisten seurassa on kuin olisit vaikkapa tohtorin tutkinnon suorittanut biologian yliopistotutkija ja muut olisivat ekaluokkalaisia, jotka ovat juuri oppineet, että hauki on kala ja joutuisit puhumaan biologiasta aina vain näiden ekaluokkalaisten kanssa. Siltä se tuntuu. Enkä tarkoita tätä koulutuserona, vaan älyerona.
Voin luvata ettei vaparikehässä tulisi pitkästymisen tunnetta.
Vaparikehässä vain älykkäin voittaa.
Kyseessä on fysiikan perusteet. Se miten vipuvartta ja suoraa kulmaa osataan hyödyntää älykkäiten kovan paineen alla nopeasti.
Eittämättä Aleksanteri Suuri harjoitteli juuri tätä mestarinsa alaisuudessa.
😂👍 7/5
Mää aina aattelin että ne sotivien mukana kulkevat kauppiaat oli niitä sen kyseisen aika-avaruuskuplan kuplan älykköjä.
Muttajoo...”elä poeka mäne puukolla pyssytappeluun uhittelemaan” jne -linjan wiisaucxia.
Vierailija kirjoitti:
turhautunut älykkö kirjoitti:
Älykäs joutuu aina pienentämään itsensä tyhmemmän tasolle, koska älykäs voi tajuta tyhmempää, mutta tyhmempi ei älykästä. Pitkästyminen taattu. Ethän itsekään jaksaisi koko ajan olla lasten kanssa. Korkea älykkyys tavisten seurassa on kuin olisit vaikkapa tohtorin tutkinnon suorittanut biologian yliopistotutkija ja muut olisivat ekaluokkalaisia, jotka ovat juuri oppineet, että hauki on kala ja joutuisit puhumaan biologiasta aina vain näiden ekaluokkalaisten kanssa. Siltä se tuntuu. Enkä tarkoita tätä koulutuserona, vaan älyerona.
Mitäpä ajattelisit seuraavasta.
Yksi tuntemani autonkorjaaja ei ole älykkö (minä taas olen, vaikken olekaan lähellä neron rajaa). Itse asiassa miestä pidetään vähän yksinkertaisena.
Taannoisella autoreissulla kävi niin että autoon tuli vika, eikä korjaamoa ollut mailla halmeilla. Soitin kaverille, joka muisti heti tuhansien korjaamiensa autojen joukosta mikä autoni on, mikä vuosimalli, mikä konetyyppi, jne.
Summittaisen kuvauksen perusteella hän kertoi mikä tuhansista osista on ehkä löysällä, neuvoi sokkona lumitöiden ohessa miten testaan asian, ja minkä kokoisella ruuvarilla osa pitää kiristää.
Hain ruuvarin jostain paikallisesta liikkeestä, kiristin ruuvit ja vika korjautui.
Mitäpä veikkaat, kokiko yksinkertaisena pidetty mies kuin olisi puhunut ekaluokkalaisen kanssa? Todennäköisesti.
Herää kysymys, kuka tätä miestä pitää yksinkertaisena ja miksi? Ennakkoluulot suuntautuvat kiinnostuksenkohteisiin (ei "älykkö"), ammattiin, ehkä ulosantiin. Entä jos muut pitävät häntä yksinkertaisena juuri siksi, miksi yksinkertaisemmat yleensäkin pitävät älykkäitä yksinkertaisina?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Sivistyssanojen käyttö on usein välttämätöntä, jos haluaa puhua täsmällisesti (itse puhun mielummin erikoistermistön käytöstä). "Sivistyssana" käsitteenä on jotenkin typerä.
Lopulta viisaus menee aina älykkyyden edelle ja älykkyys ja viisaus ei yleensä ole samassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Sivistyssanojen käyttö on usein välttämätöntä, jos haluaa puhua täsmällisesti (itse puhun mielummin erikoistermistön käytöstä). "Sivistyssana" käsitteenä on jotenkin typerä.
Fiksuimmat viestivä käyttämättä 'sivistyssanoja', onhan meillä rikas äidinkielemme jonka avulla voimme selvittää melkoisen monimutkaiset käsitteet. Se vaan vaatii hieman vaivaa ja sitä osaamista.
Toki sitten kun mennään monimutkaisempien asioiden äärelle tai joiden taustat eivät ole kumppanille tuttuja niin selittämistä on paljon enemmän. Esimerkkinä voi ottaa vaikka verotuksesta rajavero (marginaalivero) joka käsitteenä vaikuttaa olevan aika monelle tuntematon.
Liekö sitten prosenttilasku sivistyssana mutta aika moni on harmittavasti läpäissyt (perus)koulun osaamatta alkeita. : (
Vierailija kirjoitti:
Minkä sortin älykkyydestä nyt puhutaan? Mun mielestä fiksuimman ihmisen on helpoin löytää kumppani. Fiksu osaa kuunnella ja keskustella, arvioida asioita eri näkökulmista. Hän on selviytynyt kaikesta eteen tulevasta. Se kun voi olla ihan hemmetin haastavaakin kun kaikkeen ei vaan voi varautua ja kaikki ei riipu itsestä. Oletettavasti myös osaa paremmin erottaa onnenonkijat yms. Silti kaikki tiedämme että rakkaus on sokea eikä asia ole käänteisesti niin vain ei niin fiksut rakastuvat. Fiksulla on mielestäni myös hyvä itsetunto. Tunnen erään pariskunnan jossa toinen on huomattavan älykäs. Älykäs ei tee mitään vaan elävät lähihoitajapuolison palkalla. No, toinen sai äidinkorvikkeen ja toinen...no...no...on päässyt naimisiin niinkuin asiaan kuuluu. Ei älykkyydestä sinällään ole mitään hyötyä jos sitä ei voi käyttää.
Pystyn löytämään keskustelun aiheita melkein kenen kanssa vaan, ja minuun ihastutaan usein. Ei se tarkoita, että se keskustelu on minulle erityisen tyydyttävää, tai kattaisi aiheita, joista minä itse erityisesti haluaisin keskustella. Mutta pystyn kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli älliä hommata käytännöllinen emäntä, joka huolehtii siivouksesta, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja joka pitää seksistä. Hänen kanssaan voin heittää aivoni narikkaan ja katsoa elokuvia. Ystäviä on sitten muita puuhia varten.
Naista ei yleensä häiritsekään olla se suhteen vähemmän älykäs osapuoli. Isolle osalle miehiä se taas käy kunnian päälle.
Paitsi jos mies on niin tyhmä, ettei älyä sitä itse. Erehdyin kerran seurustelemaan tyhmän miehen kanssa, koska hänen rauhallisuutensa ja miellyttämishaluisuutensa takia en aluksi kiinnittänyt huomiota hänen tyhmyyteensä. Pikku hiljaa tyhmyys alkoi paljastua esim. Ei ymmärtänyt katsomiemme elokuvien juonen käänteitä, ei ymmärtänyt vitsejä. Muutamat tuttavani sanoivat minulle suoraan, että miesystäväni ei ole tasoisen. Vaikka kultainen luonteeltaan olikin, alkoi hänen tyhmyytensä lopulta ärsyttää ja oli pakko lopettaa suhde häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Sivistyssanojen käyttö on usein välttämätöntä, jos haluaa puhua täsmällisesti (itse puhun mielummin erikoistermistön käytöstä). "Sivistyssana" käsitteenä on jotenkin typerä.
Fiksuimmat viestivä käyttämättä 'sivistyssanoja', onhan meillä rikas äidinkielemme jonka avulla voimme selvittää melkoisen monimutkaiset käsitteet. Se vaan vaatii hieman vaivaa ja sitä osaamista.
Toki sitten kun mennään monimutkaisempien asioiden äärelle tai joiden taustat eivät ole kumppanille tuttuja niin selittämistä on paljon enemmän. Esimerkkinä voi ottaa vaikka verotuksesta rajavero (marginaalivero) joka käsitteenä vaikuttaa olevan aika monelle tuntematon.
Liekö sitten prosenttilasku sivistyssana mutta aika moni on harmittavasti läpäissyt (perus)koulun osaamatta alkeita. : (
Pitkän uran johdosta monet sivistyssanat ovat ihan jokapäiväistä sanastoa, ja niille korvikkeiden keksiminen vaatii osan sanavaraston aktiivista välttelyä, kuin ne olisi jotain kirosanoja. Varmasti siihenkin pystyy, mutta miksi pitäisi, eikä voi keskustella sellaisen kanssa, jonka kanssa on helppo ja vaivaton keskustella, eikä tarvitse koko ajan väistellä sudenkuoppia.
Vierailija kirjoitti:
Älykkäänä kumppanin löytäminen on haastavaa mutta eiköhän siihen keinot löydy. Älykäs kun on. Melko paradoksaalinen aloitus.
Niin luulisi mutta kun viisaus puuttuu niin ei ole helppoa.
Älykäs luulee olevansa fiksu kun alkaa kuuluttaa eka tapaamisella Mensan testistään ja älykkyydestään.
Lapsellista ja osoittaa ettei ainakaan ole viisas.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs luulee olevansa fiksu kun alkaa kuuluttaa eka tapaamisella Mensan testistään ja älykkyydestään.
Lapsellista ja osoittaa ettei ainakaan ole viisas.
Älykkyys on pahuutta. Luonteelle ominaista on että älykäs alistaa ja tuhoaa tyhmempiään.
Älykäs kilpailee ja sotii ollakseen voimakkain. Ilman älykkäitä meillä ei olisi luonnonkatastrofia ja ilmasto-ongelmia tai atomipommejakaan.
Älykkyys on johtanut kaikkeen kamalaan. Älykkäät ovat pahoja luonteeltaan. Ap selvästi rajaa pois tyhmiä ja halveksii tyhmiä ihmisiä. Todellisuudessa hän ehkä haluaisi eliminoida pois tyhmät, ettei hänen tarvitsisi elättää heitä hyvinvointiyhteiskunnassa.
Älykkyys ei kestä tarkempaa tarkastelua. Se on pahuutta.
Olen saanut älykkäistä sellaisen kuvan että ovat usein vähän tylsiä ja nössöjä. Haluaisin tavallisen ja mukavan kumppanin arkea jakamaan. Turha muutenkin vaatia liikaa, ei ole olemassa ihmistä joka täyttää kaikki tarpeet ja odotukset. Voi olla sitten kavereita tiettyjä asioita varten.
Siis mikä keskustelu! :D päivän parhaat naurut! Varmaan kaikki me tiedetään että fiksuimmat ihmiset eivät ole valittamassa av:lla kun eivät saa kumppania. :D lisää tällaisia aloituksia, saa nauraa ihan kippurassa!