Tiukka kasvatus?

Vierailija kirjoitti:

En tajua näitä  "lapsi joutuu valehtelemaan" tai  "liian kovat rangaistukset, ja lapsen oma tahto nitistetään"-vastauksia.

Meillä lapsi valehteli, kun oli kaverin kanssa innostunut menemään paikkaan, joka oli turvallisuuden takia kielletty (vrt. radan reuna, syvän järven ranta). Onko liian kova kuri, kun tuonne ei saa mennä, pitääkö kaikki sallia, ettei lapsi "joudu valehtelemaan".? Ja kyllä, kun jäi kiinni, sai kotiarestia ja vakavan puhuttelun sekä kielletyn asian tekemisestä että valehtelemisesta.

Sinä et ymmärrä. Kovaa kuria ei ole kieltää menemästä vaaralliseen paikkaan. Kovaa kuria sen sijaan voivat olla rangaistukset. 

Minkä ikäinen lapsi? Pikkulapsen aivot eivät ole kuten aikuisen aivot. Virheitä ja unohduksia sattuu, kun innostutaan. 

Kotiaresti.

Vakava puhuttelu. 

Kuulostaa minusta liialliselta ja juuri siltä, että lapsesi valehteli, koska teillä on liian kova kuri. 

Vierailija kirjoitti:

Lapselle myös opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi. Näitä ei jäädä vaatimalla vaatimaan jos ne eivät suusta tule ulos, mutta kun lapsi saa lahjan tai tekee väärin, niin hänelle kerrotaan että tällaisessa tilanteessa pyydetään anteeksi tai sanotaan kiitos. Tämän nykyvanhemmat ovat unohtaneet.

Ketkä ovat unohtaneet? Suusta ja korvista tulee jo ulos se kaikkialla kuultava, mairealla äänellä lausuttu fraasi "miten sanotaan?"

Eikö riitä, että aikuiset kiittävät ja pyytävät anteeksi omia virheitään, ja lapsi oppii seuraamalla ja tarkkailemalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle myös opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi. Näitä ei jäädä vaatimalla vaatimaan jos ne eivät suusta tule ulos, mutta kun lapsi saa lahjan tai tekee väärin, niin hänelle kerrotaan että tällaisessa tilanteessa pyydetään anteeksi tai sanotaan kiitos. Tämän nykyvanhemmat ovat unohtaneet.

Ketkä ovat unohtaneet? Suusta ja korvista tulee jo ulos se kaikkialla kuultava, mairealla äänellä lausuttu fraasi "miten sanotaan?"

Eikö riitä, että aikuiset kiittävät ja pyytävät anteeksi omia virheitään, ja lapsi oppii seuraamalla ja tarkkailemalla? 

Kyllä lapsen pitää oppia, että hänen teoilla ja sanoilla on myös seurauksia. Lapsen pitää pienestä pitäen oppia, että kun hän haukkuu toista tyhmäksi, niin se satuttaa tämän tunteita ja sitä pitää pyytää anteeksi. Ei tarvitse edes kysyä miten sanotaan, vaan riitatilanteissa voi todeta, että nyt voit pyytää anteeksi. Jos se anteeksi pyyntö ei sieltä tule, niin annetaan olla ja otetaan anteeksi pyynnön merkitys myöhemmin puheeksi lapsen kanssa.

Lapsille pitää luoda ikätasoisia odotuksia. Ei riitä että aikuiset toimivat oikein, vaan lapselta vaaditaan ikätasoisia asioita. Ainostaan näin hän oppii itsesäätelyä, jolla on iso merkitys lapsen kehitykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Teillä on siis lapsilla vapaat kiukutteluoikeudet?

Hmm? Ehkä meillä on eri käsitys kiukuttelusta. Tarkoitin, että meillä lapsi saa ilmaista että häntä jokin asia harmittaa, suututtaa, kiukuttaa tai surettaa, eikä häntä rangaista siitä tunteesta. Huonoa käytöstä, kuten tavaroiden heittelyä, rikkomista, huutamista, toisten haukkumista tai väkivaltaista käytöstä ei sallita, olipa tunnetila mikä hyvänsä.

Minä lasken kiukutteluksi myös pienen lapsen väsymyksestä, nälästä tai jostain stressistä johtuvan hankalan käytöksen, jolloin hän rankaisun sijasta saa lohtua ja syliä sekä pyrimme poistamaan kiukuttelun alkusyyn esimerkiksi ruokkimalla tai antamalla mahdollisuuden levätä.

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat rangaistukset joilla pyritään kitkemään lapsen oma tahto. Esim. ruumiillinen kuritus ja nurkassa seisottaminen.

Vitsan käyttö kohtuudella tulisi sallia.

Vierailija kirjoitti:

En tajua näitä  "lapsi joutuu valehtelemaan" tai  "liian kovat rangaistukset, ja lapsen oma tahto nitistetään"-vastauksia.

Meillä lapsi valehteli, kun oli kaverin kanssa innostunut menemään paikkaan, joka oli turvallisuuden takia kielletty (vrt. radan reuna, syvän järven ranta). Onko liian kova kuri, kun tuonne ei saa mennä, pitääkö kaikki sallia, ettei lapsi "joudu valehtelemaan".? Ja kyllä, kun jäi kiinni, sai kotiarestia ja vakavan puhuttelun sekä kielletyn asian tekemisestä että valehtelemisesta.

Ja jos lapsen oma tahto on mätkiä pikkuveljeä päähän kun pikkuautosta tule riitaa, niin on liian kova kuri, kun joutuu nurkkaan miettimään tekoaan?

Tai kun teini lähtee kavereiden kanssa ihan eri paikkaan mihin on sovittu ja valehtelee, niin kaikkiko pitäisi taas sallia?

Mä alan ymmärtää miksi jotkut lapsen koulukaverit on saanu jo alakoulussa notkua vanhempien nuorten kanssa jossain keskustassa öisin, niillä ilmeisesti ei ole ollut "liian kova kuri" eikä niiden ole "tarvinnut valehdella vanhemmilleen".

Musta liian kova kuri on sitä, että lapsi ei saa itse valita harrastustaan vaan vanhemmat pakottaa harrastamaan, ei saa vaikuttaa omaan tyyliinsä (hiukset ja vaatteet) ollenkaan, vanhemmat valitsee lapsen opiskelualan/valinnaisaineet koulussa ja lapsen mieleipiteillä ei ole mitään arvoa. Ja toki fyysinen kuritus on myös väärin ja liian kovaa kuria.

Miten niinku vrt? Sano vain suoraan mitä olette kieltäneet niin keksustellaan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin normaaliin tapaan viittaat?

Ottiko lapsi kauassa muutaman juoksuaskeleen, tai kiljahteli? Etkö saanut lapselta osakasesi arvostusta, jonka koet ansainneesi?

No ihan sellaisiin perustapoihin, että esim. toisen kotona ei vieras lapsi ala komentamaan aikuisia ja sanelemaan mitä tehdään, inisemään vastaan jne vanhempien vain myhäillessä vieressä. Ruuasta esim. kiitetään, ketään ei kiusata, jääkaapista ei haeta ruokia ilman sopimista jne.

Mitä tuo jääkaapista ruoan haku tarkoittaa? Meillä vieraat eivät mene jääkaapille tai kaapeille. Oma lapsi saa ottaa jääkaapista ruokaa ilman sopimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Teillä on siis lapsilla vapaat kiukutteluoikeudet?

Kasvatus on todella omituista, jos lapselle sallitaan vain positiiviset tunteet. Sain itse kiukutella vapaasti ja niin saa lapsenkin.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Teillä on siis lapsilla vapaat kiukutteluoikeudet?

Kasvatus on todella omituista, jos lapselle sallitaan vain positiiviset tunteet. Sain itse kiukutella vapaasti ja niin saa lapsenkin.

- ohis

Tämä nykyajan muoti-ilmiö eli "tunnekasvatus" on kieltämättä outoa. Saa länkyttää, ruikuttaa, valittaa, jankuttaa, kinuta ym. ym. niin paljon kuin lystää, koska "tunnekasvattajien" mukaan muuten tulee traumat.

Tunteet ovat kaikki kaikessa, eikä faktoilla ole enää mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin normaaliin tapaan viittaat?

Ottiko lapsi kauassa muutaman juoksuaskeleen, tai kiljahteli? Etkö saanut lapselta osakasesi arvostusta, jonka koet ansainneesi?

No ihan sellaisiin perustapoihin, että esim. toisen kotona ei vieras lapsi ala komentamaan aikuisia ja sanelemaan mitä tehdään, inisemään vastaan jne vanhempien vain myhäillessä vieressä. Ruuasta esim. kiitetään, ketään ei kiusata, jääkaapista ei haeta ruokia ilman sopimista jne.

Mitä tuo jääkaapista ruoan haku tarkoittaa? Meillä vieraat eivät mene jääkaapille tai kaapeille. Oma lapsi saa ottaa jääkaapista ruokaa ilman sopimista.

Tarkoittaa sitä, että ollessani esim. toisessa huoneessa mennään jääkaapille, avataan jopa suljettuja pakkauksia ja pistetään lautaselle mitä huvittaa. Otetaan kaapeista astioita ja kun tulen paikalle, on pöytä täynnä astioita ja niissä jotain ruokahakkelusta, mitä ei sitten kuitenkaan edes syödä. Eli ostamani ruuat menevät pilalle ja hukkaan. Koko avaamaton paketti on saatettu tällä tavoin "pilata".

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Teillä on siis lapsilla vapaat kiukutteluoikeudet?

Kasvatus on todella omituista, jos lapselle sallitaan vain positiiviset tunteet. Sain itse kiukutella vapaasti ja niin saa lapsenkin.

- ohis

Tämä nykyajan muoti-ilmiö eli "tunnekasvatus" on kieltämättä outoa. Saa länkyttää, ruikuttaa, valittaa, jankuttaa, kinuta ym. ym. niin paljon kuin lystää, koska "tunnekasvattajien" mukaan muuten tulee traumat.

Tunteet ovat kaikki kaikessa, eikä faktoilla ole enää mitään väliä.

Tunnetaidot ovat mielestäni hyödyllisiä taitoja, mutta ei voi tosiaankaan olla niin, että lapsen tunteet ovat ne mitkä hallitsevat kaikkea. Siinä vaiheessa kun lapsen tunteet merkitsevät enemmän kuin oikein tekeminen muita kohtaan, ollaan pielessä. Nyt on myös muotia hokea miten "jokainen vastaa omista tunteistaan". Näinhän se toisaalta on, mutta kun lause sanotaan tilanteessa missä esim. toista ensin kiusataan ja syy-seuraussuhteet hämärretään, niin sairasta on tuollainen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa ilmaista tunteitaan vanhemmalle. Esim. jos lapsi on kiukkuinen äidille ja sanoo "tyhmä äiti" niin siitä kuritetaan.

Tunteita saa ilmaista, mutta toisia ei saa haukkua.

Eli lapsi saa kiukutella ja itkeä, mutta haukkumasanoihin pitää puuttua. Ei lapselle voi opettaa, että toisia saa sanoa tyhmäksi vaikka kiukuttaa.

Ihan perinteinen puhuttelu on hyvä tapa hoitaa tuollainen tilanne, ja se ei tarkoita että lasta kielletään kokemasta kiukkua. Lasta kielletään haukkumasta muita, ja se on normaalia - ei tiukkaa - kasvatusta.

Lapselle myös opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi. Näitä ei jäädä vaatimalla vaatimaan jos ne eivät suusta tule ulos, mutta kun lapsi saa lahjan tai tekee väärin, niin hänelle kerrotaan että tällaisessa tilanteessa pyydetään anteeksi tai sanotaan kiitos. Tämän nykyvanhemmat ovat unohtaneet. Lapselle pitää opettaa käytöstapoja ja sitä, että ne eivät suinkaan ole subjektiivisesta kokemuksesta riippuvaisia asioita. Välillä kuulee, että lasta ei saa pakottaa sanomaan anteeksi, ei saakaan, mutta kyllä hänelle ihan joka ikinen kerta pitää kertoa kun se olisi paikallaan sanoa.

Tämä oli hyvä kirjoitus. Olen muuten samaa mieltä, mutta tuon tyhmäksi sanomisen sallin itseäni kohtaan, koska olisi aika iso odotus lapselle että osaisi muotoilla "äiti olen pettynyt kun kielsit minulta sen mitä halusin". Meillä on toisella lapsella ollut tunnesäätelyn haasteita, ja kun harjoittelulla on päästy siihen ettei tartte nyrkkeillä ihmisiä tai paiskoa tavaroita niin jotain sille lapselle pitää jättää: ärtyneenä mutistu tai tiuskaistu "tyhmä äiti" ei minusta ole kovin paha. Yleensä vastaan siihen tyyliin "niin susta on tyhmää kun et saanut/kun kielsin" eli käännän sen tyhmittelyn henkilöstä toimintaan. Jos lapsi osaa sanoa "mua ärsyttää kun..." niin hyvä, mutta jos ei, niin mieluummin "tyhmä äiti" kuin se että lapsi joutuisi piilottamaan tunteen tai lopulta räjähtäisi kun ei osaisi mitään hyväksyttävää tapaa.

Kodin ulkopuolella lapsi on hiljainen viilipytty joka ei halua näyttää hankalia tunteitaan vieraille (siksi kotona onkin tarve välillä päästää painetta kattilasta kun maailma on epäreilu), joten sitä huolta ei ole että siellä alkaisi tyhmitellä. Veljeä kyllä joskus kotona, siihen aina puutun ja annan asiallisemmat sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Ei vaan että.kukaan ei ole itsevaltias keisari.

Liian tiukka kuri voi johtua siitä, että vanhempi on narsisti, joka näkee lapsen itsensä jatkeena eikä erillisenä yksilönä. Vaatii, että lapsi noudattaa aina vanhemman tahtoa. Esim. vapaapäivänä ei saa nukkua myöhään, vaikka ei olisi mitään pakottavaa syytä nousta aikaisin. Tiukka aikataulu vapaapäivinäkin, milloin saa tehdä mitäkin. Säännöt, miten kauan saa olla vessassa, miten kauan saa peseytyä, mitä saa laittaa päälle (vaatteet ja kengät), mitä pitää syödä ja mitä ei saa syödä. Pakko opetella uimaan ja sukeltamaan, vaikka pelkää vettä. Pakko valita lukiossa pitkä matikka, vaikka ei kiinnosta pätkääkään. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Ei vaan että.kukaan ei ole itsevaltias keisari.

Liian tiukka kuri voi johtua siitä, että vanhempi on narsisti, joka näkee lapsen itsensä jatkeena eikä erillisenä yksilönä. Vaatii, että lapsi noudattaa aina vanhemman tahtoa. Esim. vapaapäivänä ei saa nukkua myöhään, vaikka ei olisi mitään pakottavaa syytä nousta aikaisin. Tiukka aikataulu vapaapäivinäkin, milloin saa tehdä mitäkin. Säännöt, miten kauan saa olla vessassa, miten kauan saa peseytyä, mitä saa laittaa päälle (vaatteet ja kengät), mitä pitää syödä ja mitä ei saa syödä. Pakko opetella uimaan ja sukeltamaan, vaikka pelkää vettä. Pakko valita lukiossa pitkä matikka, vaikka ei kiinnosta pätkääkään. Jne.

Ok, tuo kuulostaa jo melkoiselta kontrollifriikin kasvatukselta!

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Ei vaan että.kukaan ei ole itsevaltias keisari.

Liian tiukka kuri voi johtua siitä, että vanhempi on narsisti, joka näkee lapsen itsensä jatkeena eikä erillisenä yksilönä. Vaatii, että lapsi noudattaa aina vanhemman tahtoa. Esim. vapaapäivänä ei saa nukkua myöhään, vaikka ei olisi mitään pakottavaa syytä nousta aikaisin. Tiukka aikataulu vapaapäivinäkin, milloin saa tehdä mitäkin. Säännöt, miten kauan saa olla vessassa, miten kauan saa peseytyä, mitä saa laittaa päälle (vaatteet ja kengät), mitä pitää syödä ja mitä ei saa syödä. Pakko opetella uimaan ja sukeltamaan, vaikka pelkää vettä. Pakko valita lukiossa pitkä matikka, vaikka ei kiinnosta pätkääkään. Jne.

Lapsen tulee antaa pilata päivärytminsä vapaapäivinä? Vessan saa varata niin pitkäksi aikaa kuin haluaa ja vettä saa tuhlata suihkussa vapaasti? 30 asteen pakkasella nilkat paljaina kun se kerran on muotia ja lapsi niin haluaa? Tai jos lapsi vahingossa tippuu veteen niin on ihan ok, että se hukkuu kun ei kerran osaa uida ja sukeltaa?

Minusta tuntuu että ne menneiden aikojen tukkapöllyt, piiskat yms. ovat vaikuttaneet nyky kolmikymppisten tapoihin niin, että heillä on vaikeaa sietää lapsen negatiiviset tunteet ja uhmat. Nykyään kun edellämainitut kurittamiset ovat kiellettyjä (ja hyvä niin), niin on menty toiseen ääripäähän. Eli lapselle ei anneta selkeitä käskyjä ja kerrota mikä on oikein ja väärin. Lasta voidaan myös lepytellä liikaa. Esimerkiksi 2-vuotiaasta ylöspäin voi ihan hyvin antaa sen lapsen kiukutella siinä vieressä kun laittaa ruokaa. Lapselle voi olla läsnä ja valmis vastaanottamaan syliin, ilman että häntä säntää lohduttamaan. Varmaan moni vanhempi ei huomaa, että kun tekee kaikkensa ettei lapsi itkisi ja kiukkuaisi, niin oikeasti siinä samalla jatkaa sitä negatiivisten tunteiden tukahduttamisen mallia. Kääntöpuolena vielä se, että lapsi oppii pian että muut ihmiset ovat vain häntä varten. Tällainen lapsi odottaa päiväkodissakin saavansa eniten huomiota, kehuja, ihailua ja apua. Hän pitää itseään toisia tärkeämpänä.

Lapsihan oppii hiljalleen itsesäätelyä, kun vanhemmat pysyvät rauhallisina ja vaativat lapselta ikätasoisia asioita. Opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin, välillä komennetaan ja välillä kysytään toiveita, opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi.

Saa nähdä onko tästä lopulta syntymässä jonkinlainen narsistinen sukupolvi, kun lapset eivät opi sietämään omia tunteitaan. Tunnekasvatus ymmärretään usein hyvin väärin! Tunne kasvatuksen tavoitteena ei ole lopettaa lapsen negatiivista tunnetta mahdollisimman nopeasti, vaan opettaa lasta sietämään omaa tunnetaan niin ettei vahingoita toisia.

Monet vanhemmat eivät myöskään puutu lapsensa kiusaamiseen käyttäen tunnekasvatusta tekosyynä. Esimerkiksi joku lapsi jätetään leikistä ulos, niin olen jopa kuullut vanhemman sanovan, että hänen lapsellaan on siihen oikeus koska ei nyt vaan tykkää tästä lapsesta. Kyllä lapselle pitää opettaa, ettei itsellä ole oikeutta käännyttää muita yhtä lasta vastaan ja myös sekin, että kaikkien kanssa joutuu leikkimään esimerkiksi päivähoidossa, ja jos leikki ei suju niin haetaan aikuinen laittamaan se sujumaan. Lapset eivät opi yhteistyötaitoja, kun luulevat että vain omat tunteet ja kokemukset ovat merkityksellisiä. Pahimmillaan tällainen lapsi kuulee vielä kotona olevansa siinä ja siinä parempi kuin muut lapset ja elämä on hänellä jatkuvaa taidoissa ja tiedoissa kilpailua. Toki kirjoitukseni oli kärjistetty ja yleistävä, mutta näitä lapsia on yhä enemmän nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että ne menneiden aikojen tukkapöllyt, piiskat yms. ovat vaikuttaneet nyky kolmikymppisten tapoihin niin, että heillä on vaikeaa sietää lapsen negatiiviset tunteet ja uhmat. Nykyään kun edellämainitut kurittamiset ovat kiellettyjä (ja hyvä niin), niin on menty toiseen ääripäähän.

Milloin ne kiellettiin? Joskus 2000-luvun alussa? Ainakin 90-luvulla olivat vielä todella yleisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että ne menneiden aikojen tukkapöllyt, piiskat yms. ovat vaikuttaneet nyky kolmikymppisten tapoihin niin, että heillä on vaikeaa sietää lapsen negatiiviset tunteet ja uhmat. Nykyään kun edellämainitut kurittamiset ovat kiellettyjä (ja hyvä niin), niin on menty toiseen ääripäähän.

Milloin ne kiellettiin? Joskus 2000-luvun alussa? Ainakin 90-luvulla olivat vielä todella yleisiä.

80-luvulla, mutta sosiaalinen normi fyysisen kurittamisen lopettamiseen on tullut vasta 2000-luvulla. Aivan varmasti vuonna 1995 yksikään neuvolan täti tai satunnainen ohikulkija ei olisi olkaansa kohauttanut tukkapöllylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että ne menneiden aikojen tukkapöllyt, piiskat yms. ovat vaikuttaneet nyky kolmikymppisten tapoihin niin, että heillä on vaikeaa sietää lapsen negatiiviset tunteet ja uhmat. Nykyään kun edellämainitut kurittamiset ovat kiellettyjä (ja hyvä niin), niin on menty toiseen ääripäähän.

Milloin ne kiellettiin? Joskus 2000-luvun alussa? Ainakin 90-luvulla olivat vielä todella yleisiä.

80-luvulla, mutta sosiaalinen normi fyysisen kurittamisen lopettamiseen on tullut vasta 2000-luvulla. Aivan varmasti vuonna 1995 yksikään neuvolan täti tai satunnainen ohikulkija ei olisi olkaansa kohauttanut tukkapöllylle.

Nykyään on myös sosiaalinen normi käyttää tunnekasvatusta joka ei juuri vapaasta kasvatuksesta poikkea, paitsi että siihen on liitetty se tunnelöpinä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että ne menneiden aikojen tukkapöllyt, piiskat yms. ovat vaikuttaneet nyky kolmikymppisten tapoihin niin, että heillä on vaikeaa sietää lapsen negatiiviset tunteet ja uhmat. Nykyään kun edellämainitut kurittamiset ovat kiellettyjä (ja hyvä niin), niin on menty toiseen ääripäähän. Eli lapselle ei anneta selkeitä käskyjä ja kerrota mikä on oikein ja väärin. Lasta voidaan myös lepytellä liikaa. Esimerkiksi 2-vuotiaasta ylöspäin voi ihan hyvin antaa sen lapsen kiukutella siinä vieressä kun laittaa ruokaa. Lapselle voi olla läsnä ja valmis vastaanottamaan syliin, ilman että häntä säntää lohduttamaan. Varmaan moni vanhempi ei huomaa, että kun tekee kaikkensa ettei lapsi itkisi ja kiukkuaisi, niin oikeasti siinä samalla jatkaa sitä negatiivisten tunteiden tukahduttamisen mallia. Kääntöpuolena vielä se, että lapsi oppii pian että muut ihmiset ovat vain häntä varten. Tällainen lapsi odottaa päiväkodissakin saavansa eniten huomiota, kehuja, ihailua ja apua. Hän pitää itseään toisia tärkeämpänä.

Lapsihan oppii hiljalleen itsesäätelyä, kun vanhemmat pysyvät rauhallisina ja vaativat lapselta ikätasoisia asioita. Opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin, välillä komennetaan ja välillä kysytään toiveita, opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi.

Saa nähdä onko tästä lopulta syntymässä jonkinlainen narsistinen sukupolvi, kun lapset eivät opi sietämään omia tunteitaan. Tunnekasvatus ymmärretään usein hyvin väärin! Tunne kasvatuksen tavoitteena ei ole lopettaa lapsen negatiivista tunnetta mahdollisimman nopeasti, vaan opettaa lasta sietämään omaa tunnetaan niin ettei vahingoita toisia.

Monet vanhemmat eivät myöskään puutu lapsensa kiusaamiseen käyttäen tunnekasvatusta tekosyynä. Esimerkiksi joku lapsi jätetään leikistä ulos, niin olen jopa kuullut vanhemman sanovan, että hänen lapsellaan on siihen oikeus koska ei nyt vaan tykkää tästä lapsesta. Kyllä lapselle pitää opettaa, ettei itsellä ole oikeutta käännyttää muita yhtä lasta vastaan ja myös sekin, että kaikkien kanssa joutuu leikkimään esimerkiksi päivähoidossa, ja jos leikki ei suju niin haetaan aikuinen laittamaan se sujumaan. Lapset eivät opi yhteistyötaitoja, kun luulevat että vain omat tunteet ja kokemukset ovat merkityksellisiä. Pahimmillaan tällainen lapsi kuulee vielä kotona olevansa siinä ja siinä parempi kuin muut lapset ja elämä on hänellä jatkuvaa taidoissa ja tiedoissa kilpailua. Toki kirjoitukseni oli kärjistetty ja yleistävä, mutta näitä lapsia on yhä enemmän nykyään.

Jep! Hieman samaa itsekin olen todistanut mitä viimeisessä kappaleessa. "Ei mun tarvii leikkii ton kans jos en haluu" tai sit lapsi suostuu leikkimään ainoastaan sitä mitä itse haluaa, kun muiden ideat ei kelpaa. Pääasia et itse saa tehdä mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä.