Tiukka kasvatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Niinpä. Ei lapsilla ole estoja mitä tulee aikuisten pomottamiseen vaan hyödyntävät normaalisti kaiken vallan mitä suinkin pystyvät aikuisilta riistämään. Jo pieni lapsi manipuloi ja painostaa rajusti vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Vanhemmalla on kyllä aina viimeinen sana. Toki on asioita joista voi neuvotellakin, mutta viime kädessä vanhempaa totellaan. Tämä ei ole mielestäni tiukkaa kuria.

Minusta liian tiukka kuri on sitä kun perheen säännöissä ei oteta lapsen ikää ja kehitysvaihetta huomioon, vaan vaaditaan joustamattomasti kohtuuttomia asioita, kun on vain keksitty vaatia että pienen lapsen on osattava käyttäytyä kuin aikuisen ihmisen tms. Kaikenlainen tilannetajun ja jouston puute kotona on ankeaa lapselle.

Liian kovat rangaistukset suhteessa rangaistavaan tekoon. Huutaminen, räyhääminen ja väkivalta pienestäkin virheestä. Vaatimus, että lapsi tottelee sokeasti kaikkia vanhempien määräyksiä, vaikka ne olisivat epäloogisia ja mielivaltaisia. Kova rangaistus jos lapsi ei välittömästi tottele.

Asioita kielletään tai vaaditaan mielivaltaisesti ja vailla järkevää syytä.

Lasta ei kuunnella häntä koskevissa asioissa lainkaan, vanhemmat päättävät oman mielensä mukaan. On asioita jotka on pakko tehdä, mutta sitten on paljon niitä, joissa lapsenkin mielipiteellä on painoarvoa. Koulua on pakko käydä, mutta mitään ei ole pakko harrastaa ellei halua jne.

Lasta ei kuunnella, hänelle ei perustella asioita eikä hänen kanssaan ylipäätään keskustella, vain käskytetään ja määrätään.

Hyvin käyttäytyvälle ja kunnollisellekaan lapselle ei anneta yhtään luottoa missään asiassa, asenne on että pitää kieltää ja kurittaa varmuuden vuoksi, ja kaikki oma ajattelu on kitkettävä pois.

Terveellisten elintapojen suosiminen, säännölliset päivärytmit ja järkevät rajat eivät ole kovaa kuria vaan normaalia kasvatusta. Päivärytmeistä voi joustaa, jos on jokin erikoisempi päivä kyseessä, ja ruokavalioon täytyy kuulua myös tilaa herkuttelulle silloin tällöin. Rajojen täytyy olla johdonmukaisia, mutta ne pitää suhteuttaa lapsen ikään ja kypsyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Tähän on menty monessa perheessä, kun vanhemmat pelkää olevansa liian tiukkoja lapselleen tai ei haluta tuottaa sille omalle pikku kullannupulle pahaa mieltä. Mennään ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Tähän on menty monessa perheessä, kun vanhemmat pelkää olevansa liian tiukkoja lapselleen tai ei haluta tuottaa sille omalle pikku kullannupulle pahaa mieltä. Mennään ojasta allikkoon.

Tai pelätään lasua ja siksi lapselle sallitaan kaikki.

Lasten oma lakikirja eli sääntölista lastenhuoneen seinällä on jo juttu mikä menee aika pahasti "yli".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin normaaliin tapaan viittaat?

Ottiko lapsi kauassa muutaman juoksuaskeleen, tai kiljahteli? Etkö saanut lapselta osakasesi arvostusta, jonka koet ansainneesi?

No ihan sellaisiin perustapoihin, että esim. toisen kotona ei vieras lapsi ala komentamaan aikuisia ja sanelemaan mitä tehdään, inisemään vastaan jne vanhempien vain myhäillessä vieressä. Ruuasta esim. kiitetään, ketään ei kiusata, jääkaapista ei haeta ruokia ilman sopimista jne.

Itket ja peräänkuuluttelet nyt siis yleisellä nettipalstalla sitä kun et itse uskaltanut sanoa miten sinun luonasi toimitaan? 

No just

Itse oon ollut tosi vieraskorea lapsi ja nuori. Hyvä jos vettä uskalsin pyytää juotavaksi, vaikka olisi ollut minkälainen jano. Tykkäsin kuunnella aikuisten juttuja ja jopa sitä ärsyttävintä sukulaista kuului ymmärtää. Yhtäkään esillä ollutta karamellia ei otettu ilman lupaa. Pullaa syötiin se tasan yksi kappale ja toinen otettiin vasta jos erikseen toistamiseen kehoitettiin. Mukavien sukulaisten näkemistä odotin. Joillakin on näköjään ihan toisin. Mennään esim. täysin estottomasti jääkaapille ja otetaan mitä mieli tekee. Vingutaan jos jostain kielletään jne jne

T. Ap

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Tähän on menty monessa perheessä, kun vanhemmat pelkää olevansa liian tiukkoja lapselleen tai ei haluta tuottaa sille omalle pikku kullannupulle pahaa mieltä. Mennään ojasta allikkoon.

Tai pelätään lasua ja siksi lapselle sallitaan kaikki.

No tuota en kyllä ymmärrä, kun voihan se kaiken hyväksyminenkin johtaa lasuun?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Onko sitten parempi, että keisarin rooli annetaan lapselle?

Tähän on menty monessa perheessä, kun vanhemmat pelkää olevansa liian tiukkoja lapselleen tai ei haluta tuottaa sille omalle pikku kullannupulle pahaa mieltä. Mennään ojasta allikkoon.

Niinpä, juuri tuota tarkoitin! Sitten ihmetellään kun koulukiusaaminen lisääntyy ja sitä ei saada kitkettyä. Voi jopa olla niinkin, ettei kiusaaja ymmärrä mitä on tehnyt väärin, koska kotoa on saanut mallin, missä kaikki on sallittua. Muiden tunteilla ei niin väliä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin sen tiukan kasvatuksen tarkoittavan, että asioista ei neuvotella vaan vanhempi määräilee kuin joku keisari.

Vanhemmalla on kyllä aina viimeinen sana. Toki on asioita joista voi neuvotellakin, mutta viime kädessä vanhempaa totellaan. Tämä ei ole mielestäni tiukkaa kuria.

Oon samoilla linjoilla edellisen kanssa. On ihan ok että lapsella on päätösvaltaa joidenkin asioiden suhteen, mutta ihan kaikesta ei voi neuvotella. Toiselta ei esim. voi ottaa tavaroita ilman lupaa, läksyjä/kotitehtäviä ei voi jättää tekemättä eikä toisia voi kiusata ilman seurauksia. Nämä eivät ole mitään neuvotteluasioita, niin kuin eivät ole aikuisellekaan. On vaan tullut nähtyä liian monta kuritonta lasta, jotka eivät oikeasti suostu tekemään yhtään mitään mitä eivät halua, koska kotonakaan ei ole tarvinnut.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei saa ilmaista tunteitaan vanhemmalle. Esim. jos lapsi on kiukkuinen äidille ja sanoo "tyhmä äiti" niin siitä kuritetaan.

Tunteita saa ilmaista, mutta toisia ei saa haukkua.

Eli lapsi saa kiukutella ja itkeä, mutta haukkumasanoihin pitää puuttua. Ei lapselle voi opettaa, että toisia saa sanoa tyhmäksi vaikka kiukuttaa.

Ihan perinteinen puhuttelu on hyvä tapa hoitaa tuollainen tilanne, ja se ei tarkoita että lasta kielletään kokemasta kiukkua. Lasta kielletään haukkumasta muita, ja se on normaalia - ei tiukkaa - kasvatusta.

Lapselle myös opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi. Näitä ei jäädä vaatimalla vaatimaan jos ne eivät suusta tule ulos, mutta kun lapsi saa lahjan tai tekee väärin, niin hänelle kerrotaan että tällaisessa tilanteessa pyydetään anteeksi tai sanotaan kiitos. Tämän nykyvanhemmat ovat unohtaneet. Lapselle pitää opettaa käytöstapoja ja sitä, että ne eivät suinkaan ole subjektiivisesta kokemuksesta riippuvaisia asioita. Välillä kuulee, että lasta ei saa pakottaa sanomaan anteeksi, ei saakaan, mutta kyllä hänelle ihan joka ikinen kerta pitää kertoa kun se olisi paikallaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunteita ei sallita eikä ymmärretä, mielipaha ja kiukuttelu tulkitaan huonoksi käytökseksi ja siitä rangaistaan.

Jos lapsi ei saa rehellisesti olla oma itsensä kotona, vaan on esitettävä jotain muuta, niin silloin on jotain pielessä.

Jatkoa viestille 23.

Teillä on siis lapsilla vapaat kiukutteluoikeudet?

Mä en tiedä ihan miksi kutsua sukulaislapsen kasvatusta, kun se on niin ristiriitaista tavallaan. Joissain asioissa vaaditaan yli ikätason, kun taas joissain ei edes sitä mitä paljon pienemmiltä vaaditaan.

Tämän lapsen ei täydy sanoa kiitos. Kun annoin hänelle lahjan niin hän vastasi mulle "minun ei täydy kiittää". Vanhemmat menivät hieman noloksi ja sanoivat että niin ei ole pakko kiittää mutta voi jos haluaa. Olivat hänelle ilmeisesti etukäteen sanoneet, että voi itse päättää kiittääkö vaiko ei, mutta eivät ymmärtäneet että lapsi voi möläyttää asian tuolla tavalla. Tämä lapsi myös tönii kahta pienempää sisarusta ja ottaa heiltä leluja kädestä ilman mitään seurauksia. Kaikki siirtymätilanteet ovat tämän yhden lapsen johtamaa showta. Menee vaihtamaan asun kun muilla lapsilla on jo talvivaatteet päällä ja vanhemmat antavat näin tehdä.

Sitten joissain asioissa vanhemmat ovat tiukkoja. Esimerkiksi kun tämä lapsi läikytti maitoa vahingossa päälleen, niin äiti heti torui ja suuttui, väitti lapsen tehneensä sen tahallaan. Ihan kuin äiti ei siedä sitä, että lapsi tekee virheitä ja ei ole niin taitava joka asiassa? Monia muitakin esimerkkejä vastaavista on. Lapsen pitää myös oppia kaikki asiat muita ikätovereita ennen ja tämä on selvästi kunnia-asia vanhemmille.

Ehkä olen jäävi kommentoimaan, mutta jotenkin heidän seuraaminen on kovin hämmentävää. Minulla ei ole lapsia, joten en toki välttämättä ymmärrä kaikkea lasten kasvatuksesta, mutta jotenkin tuntuu että lapsen harteille laitetaan liikaa vastuuta. Kun minä olin lapsi niin äiti ja isä kertoivat miten käyttäydytään eikä täytynyt itse päättää kaikesta. Samoin vahingot sallittiin ja ylipäätään se ettei ole täydellinen ja aina onnistu kaikessa.

Liian tiukka kasvatus on sellaista joustamatonta ja vallanpidolla leikkimistä. Esim vaaditaan lapselta jotain mihin hän ei ikänsä puolesta vielä kykene tai edes ymmärrä. Tästä tuli mieleen kun oma lapseni 1v kiipesi sohvallemme niin ystäväni alkoi naputtamaan lapselle että sohvalle ei saa kiipeillä eikö äiti ole opettanut. Yksivuotias ei ymmärrä tuosta mitään, koska hänellä ei ole syy-seuraus-tajua hönkäsenpöläyksen vertaa.

Tai että kielletään vain kieltämisen ilosta. Välillä kuulee joidenkin vanhempien suusta aina vain sanaa EI. Se kuulostaa lähinnä vain vanhempien väsyneeltä nalkutukselta ja lapset eivät enää edes piittaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Liian tiukka kasvatus on sellaista joustamatonta ja vallanpidolla leikkimistä. Esim vaaditaan lapselta jotain mihin hän ei ikänsä puolesta vielä kykene tai edes ymmärrä. Tästä tuli mieleen kun oma lapseni 1v kiipesi sohvallemme niin ystäväni alkoi naputtamaan lapselle että sohvalle ei saa kiipeillä eikö äiti ole opettanut. Yksivuotias ei ymmärrä tuosta mitään, koska hänellä ei ole syy-seuraus-tajua hönkäsenpöläyksen vertaa.

Tai että kielletään vain kieltämisen ilosta. Välillä kuulee joidenkin vanhempien suusta aina vain sanaa EI. Se kuulostaa lähinnä vain vanhempien väsyneeltä nalkutukselta ja lapset eivät enää edes piittaa siitä.

Miten se muka on liian tiukkaa kasvatusta jos lapsella on mahdollisuus olla vaan välittämättä siitä, jos hänelle sanotaan ei?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi joutuu valehtelemaan vanhemmilleen, niin silloin kasvatus on ollut liian tiukkaa.

Vanhemmalla olisi hyvä myös olla tilannetajua, ettei pakota lasta valehtelemaan tilanteeseen sopimattomilla kysymyksillä.

Jos lapsi pelkää vanhempiaan.

Normaali lapsuus mutta silti valehtelin. En tiedä miksi mutta pelosta ei ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä ihan miksi kutsua sukulaislapsen kasvatusta, kun se on niin ristiriitaista tavallaan. Joissain asioissa vaaditaan yli ikätason, kun taas joissain ei edes sitä mitä paljon pienemmiltä vaaditaan.

Tämän lapsen ei täydy sanoa kiitos. Kun annoin hänelle lahjan niin hän vastasi mulle "minun ei täydy kiittää". Vanhemmat menivät hieman noloksi ja sanoivat että niin ei ole pakko kiittää mutta voi jos haluaa. Olivat hänelle ilmeisesti etukäteen sanoneet, että voi itse päättää kiittääkö vaiko ei, mutta eivät ymmärtäneet että lapsi voi möläyttää asian tuolla tavalla. Tämä lapsi myös tönii kahta pienempää sisarusta ja ottaa heiltä leluja kädestä ilman mitään seurauksia. Kaikki siirtymätilanteet ovat tämän yhden lapsen johtamaa showta. Menee vaihtamaan asun kun muilla lapsilla on jo talvivaatteet päällä ja vanhemmat antavat näin tehdä.

Sitten joissain asioissa vanhemmat ovat tiukkoja. Esimerkiksi kun tämä lapsi läikytti maitoa vahingossa päälleen, niin äiti heti torui ja suuttui, väitti lapsen tehneensä sen tahallaan. Ihan kuin äiti ei siedä sitä, että lapsi tekee virheitä ja ei ole niin taitava joka asiassa? Monia muitakin esimerkkejä vastaavista on. Lapsen pitää myös oppia kaikki asiat muita ikätovereita ennen ja tämä on selvästi kunnia-asia vanhemmille.

Ehkä olen jäävi kommentoimaan, mutta jotenkin heidän seuraaminen on kovin hämmentävää. Minulla ei ole lapsia, joten en toki välttämättä ymmärrä kaikkea lasten kasvatuksesta, mutta jotenkin tuntuu että lapsen harteille laitetaan liikaa vastuuta. Kun minä olin lapsi niin äiti ja isä kertoivat miten käyttäydytään eikä täytynyt itse päättää kaikesta. Samoin vahingot sallittiin ja ylipäätään se ettei ole täydellinen ja aina onnistu kaikessa.

Se on kyllä ulkopuolisena varmasti kiusallista seurattavaa. Lapsen nöyryyttäminen ja hänestä rumasti puhuminen on mulla raja, mitä on vaikea katsoa, mutta niin on kyllä semmonen älytön löperyyskin, missä lasten toilailuille vaan hymistellään.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liian tiukka kasvatus on sellaista joustamatonta ja vallanpidolla leikkimistä. Esim vaaditaan lapselta jotain mihin hän ei ikänsä puolesta vielä kykene tai edes ymmärrä. Tästä tuli mieleen kun oma lapseni 1v kiipesi sohvallemme niin ystäväni alkoi naputtamaan lapselle että sohvalle ei saa kiipeillä eikö äiti ole opettanut. Yksivuotias ei ymmärrä tuosta mitään, koska hänellä ei ole syy-seuraus-tajua hönkäsenpöläyksen vertaa.

Tai että kielletään vain kieltämisen ilosta. Välillä kuulee joidenkin vanhempien suusta aina vain sanaa EI. Se kuulostaa lähinnä vain vanhempien väsyneeltä nalkutukselta ja lapset eivät enää edes piittaa siitä.

Miksei yksivuotias saisi kiivetä sohvalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa ilmaista tunteitaan vanhemmalle. Esim. jos lapsi on kiukkuinen äidille ja sanoo "tyhmä äiti" niin siitä kuritetaan.

Tunteita saa ilmaista, mutta toisia ei saa haukkua.

Eli lapsi saa kiukutella ja itkeä, mutta haukkumasanoihin pitää puuttua. Ei lapselle voi opettaa, että toisia saa sanoa tyhmäksi vaikka kiukuttaa.

Ihan perinteinen puhuttelu on hyvä tapa hoitaa tuollainen tilanne, ja se ei tarkoita että lasta kielletään kokemasta kiukkua. Lasta kielletään haukkumasta muita, ja se on normaalia - ei tiukkaa - kasvatusta.

Lapselle myös opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi. Näitä ei jäädä vaatimalla vaatimaan jos ne eivät suusta tule ulos, mutta kun lapsi saa lahjan tai tekee väärin, niin hänelle kerrotaan että tällaisessa tilanteessa pyydetään anteeksi tai sanotaan kiitos. Tämän nykyvanhemmat ovat unohtaneet. Lapselle pitää opettaa käytöstapoja ja sitä, että ne eivät suinkaan ole subjektiivisesta kokemuksesta riippuvaisia asioita. Välillä kuulee, että lasta ei saa pakottaa sanomaan anteeksi, ei saakaan, mutta kyllä hänelle ihan joka ikinen kerta pitää kertoa kun se olisi paikallaan sanoa.

Hyvä kirjoitus ja olen niin samoilla linjoilla! On asioita mitkä ovat yksinkertaisesti aina väärin, riippumatta vanhempien tai lapsen mielipiteestä. On myös kohtuullista oppia sanomaan "kiitos" ja "anteeksi". Niin vain kuuluu tehdä, huvittaapa tai ei.

T. Ap