Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi kun ajattelen toisinaan että mieheni on ruma...
07.08.2020 |
...erityisesti jos en ole nähnyt tätä vähään aikaan, niin jotenkin petyn hänet nähdessään. ajattelen että jotenkin kai muistin että olisi ollut paremman näköinen kuin mitä onkaan. Tuntuu teennäiseltä esittää ilahtunutta hänet nähdessään, kun mietin vain että tuommoinenko hän olikin?! ja tunnen itseni todella hämmentyneeksi.
Mutta joskus muutenkin tietyt ominaisuudet hänessä ovat aika ällöttäviä ja oudosti melkein hävettää henen olemuksessaan tietyt yksityiskohdat, niihin nyt kuitenkaan tässä paneutumatta.
Tiedän kyllä etten itsekään ole mikään täydellisyys ja siksi kai siedänkin mieheltäni paljon ns. vikoja, mutta joskus mietityttää että onko se siltikään ihan normaalia tuntea näin.
Kommentit (26)
Onko tilanne ollut aina tuollainen? vai oletko joskus tuntenut enemmänkin vetovoimaa mieheesi? Nyt nimittäin kuulostaa siltä ettei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva ihminen mikään mallinukke on. Kyllä varmasti minunkin mieheni on monen mielestä ruma, mutta minä rakastan häntä, joten hän on mun silmissä ihana. Vaikka onkin sellainen Homer Simpson. En tietenkään tuntisi näin ellei suhteemme olisi hyvä.
Herääkin kysymys, rakastatko miestäsi ollenkaan? Sun pitäisi kuitenkin kestää katsoa sitä miestä vaikka se vain vanhenee ja rumenee koko ajan.
Kuule älä murehdi. Näin käy varmasti toisinpäinkin. Ei kannata huolehtia. Ihan normaalia varsinkin pitkässä parisuhteessa
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettet ole rakastunut
En varmaaan enää olekaan, mutta rakastan miestä silti vaikken mikään vastarakastunut olekaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina tuollainen? vai oletko joskus tuntenut enemmänkin vetovoimaa mieheesi? Nyt nimittäin kuulostaa siltä ettei sitä ole.
En oikeastaan tiedä, olen tuntenut mieheni lapsesta saakka, joten en ole tuntenut koskaan mitään sellaista ns. alkuhuumaa. Ajoittaista vetovoimaa on kyllä ollut ja edelleenkin tunnen joskus saman.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva ihminen mikään mallinukke on. Kyllä varmasti minunkin mieheni on monen mielestä ruma, mutta minä rakastan häntä, joten hän on mun silmissä ihana. Vaikka onkin sellainen Homer Simpson. En tietenkään tuntisi näin ellei suhteemme olisi hyvä.
Herääkin kysymys, rakastatko miestäsi ollenkaan? Sun pitäisi kuitenkin kestää katsoa sitä miestä vaikka se vain vanhenee ja rumenee koko ajan.
Rakastan, miehessä on paljon hyviä puolia ja pidän hänen ulkonäöstäänkin joiltain osin, mutta välillä taas ihmettelen mitä hänessä oikein näen. Ja tiedän ettei hän ole yleisesti ottaen mitenkään erityisen hyvännäköinen vaikka varmasti ottajiakin olisi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kuule älä murehdi. Näin käy varmasti toisinpäinkin. Ei kannata huolehtia. Ihan normaalia varsinkin pitkässä parisuhteessa
mies52v
Aivan varmasti ja varmasti käynytkin jo. Pahalta tuntuu sekin ajatus että miehenikin katsoo mua miettien mitä ihmettä mä tossakin olen joskus nähnyt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika surulliselta..onneksi oon ite kaunis ja mieskin tosi sexy.
Ööö... eikös pitkässä parisuhteessa ulkonäkö ole vähemmän tärkeä asia? Toinen juttu jos olet etsimässä yhden illan trophy-escortia. Silloin ulkoinen olemus on kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööö... eikös pitkässä parisuhteessa ulkonäkö ole vähemmän tärkeä asia? Toinen juttu jos olet etsimässä yhden illan trophy-escortia. Silloin ulkoinen olemus on kaikki kaikessa.
On tietystikin. Mutta kyllä sillä ulkonäöllä silti on pitkässäkin parisuhteessa jotain merkitystä väkisinkin.
-ap
Mun ex-mies oli kuin kirveellä veistetty. Muistan ajatelleeni näin jo melko alkuaikoina. Pidin itseänikin rumana, joten ajattelin että samaa tasoa ollaan. En ollut mitenkään umpi-ihastunut/ rakastunut missään vaiheessa, mutta mies oli ihan kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut rakastunut aivan ei-täydellisiin ihmisiin. Rumat kohdat ovat ihastuttavia persoonallisuudessaan ja komeat kohdat henkeäsalpaavia. Kokonaisuus täydellinen juuri epätäydellisyyden takia.
Niin minäkin ajattelen joskus. Joskus taas ajattelen, että onpa hän ihana ja mukavannäköinen.
Joku sanoi yllä, että ap ei olisi rakastunut. Itse kyllä koen olevani rakastunut mieheni hyvinkin paljon. Olen rakastunut ja rakastan mieheni sisintä eli sitä, millainen ihminen hän on. Ei se poissulje, etten voisi nähdä ulkoisia vikoja. En sentään sokea ole, vaan realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies varmaan tiedostaa tilanteen. rumalla miehellä on yleensä ruma tai pöljä vaimo. näistä suvun jalostuksista syntyy vielä rumempia ja pöljempiä
Kokonaisuus on ilman muuta tärkeämpää kuin pelkkä ulkonäkö.
Oletko koskaan miettinyt, miksi sitten muistat miehesi olevan paremman näköinen kuin hän onkaan? Tapahtuuko niin muidenkin tuntemiesi ihmisten kohdalla?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vähän 50/50, että onko kyseessä normaali tosielämä (=kumppani ei yleensä ole kreikkalainen jumala) vai rakkauden puute.
Edellisessä suhteessa en lopulta ollut rakastunut mieheen lainkaan. Kaikki hänessä hiuksista vaatteisiin oli mielestäni rumaa ja noloa. Olin vain kettuuntunut koko tyyppiin. Usein se meneekin näin: esim. mies pelaamassa näyttää rakastuneena suloiselta ja hauskalta, kettuuntuneena luuserilta.
Rakastan nykyistä miestäni, mutta myönnän välillä ajattelevani, että jaksaisipa se käydä salilla vähän enemmän. Tunnen kuitenkin voimakasta vetoa häneen ihan sellaisena kuin hän on - se on rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin ajattelen joskus. Joskus taas ajattelen, että onpa hän ihana ja mukavannäköinen.
Joku sanoi yllä, että ap ei olisi rakastunut. Itse kyllä koen olevani rakastunut mieheni hyvinkin paljon. Olen rakastunut ja rakastan mieheni sisintä eli sitä, millainen ihminen hän on. Ei se poissulje, etten voisi nähdä ulkoisia vikoja. En sentään sokea ole, vaan realisti.
Mutta sekin on realismia, että tajuaa kuinka me kaikki tässä vanhetaan ja kauneus on katoavaista. Ei onnellisessa suhteessa sen pitäisi olla mikään haittaava tekijä.
Ehkäpä tässä on kyse jostain muusta asiasta joka sinua on alkanut ärsyttää miehessäsi. Ja tuo että miehen naaman näkeminen ärsyttää on vain oire, ei syy?
Vähän sama kuin jos joku kaunis ihminen osoittautuukin ihan mulkeroksi, sen naamakin alkaa pänniä vaikka kuinka on hyvän näköinen.
En ollut koskaan rakastunut eksään enkä sokaistunut hänen virheilleen. Alusta loppuun asti samat srikat ulkonäössä ja käytöksessä häiritsivät ja ärsyttivät.
Sen sijaan, vaikka nykyisestä mietinkin ensi näkemältä että toivottavasti se ei ollut tuo, jo samana iltana hänen virheensä alkoivat hämärtyä silmissäni. Rakastuin heti aivan hullun lailla ja aloin nähdä hänet valtavan viehättävänä. Tämä ei ole muuttunut ajan kanssa.
Kuulostaa siltä ettet ole rakastunut