Löysin varastosta siivotessa vanhoja papereita, lueskelin läpi - miehen epikriisissä lukee lievä kehitysviivästymä F83
Siis olenko naimisissa vammaisen miehen kanssa, perityykö kehitysviive. Aivan pöyristynyt olen, miksi mies salannut. Käy töissä varasto alalla isossa firmassa, jossa pakkailee tavaroita. En ole edes huomannut.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen jolla oli joku kromosomipoikkeavuus (harvinainen) ja hän on ihan yliopiston käynyt. Sanoi, että väsyy helpommin kuin muut ja opiskelu on ollut aina yhtä taistelua, mutta sinnikkyydellä sai tehtyä.
Jos mies on komea ja sopiva sinulle ja pärjää, niin en välittäisi tuollaisesta diagnoosista. Todennäköisesti koulussa on ollut hankalaa ja sen takia onkin varastoalalla. Muutoin voi pärjätä ihan hyvin. Kehitysviivästymä on voinut tulla vaikka synnytyksessä (hapenpuute) tai ihan vain epävakaat ja huonot kotiolot saattavat vaikuttaa kehitykseen. Tai sitten on vaan saanut huonot geenit.
Voi periytyä lapselle tai sitten ei.
Lievä kehitysvamma ei nyt ole vielä mikään maata kaatava juttu. Kyllä sellaiset ihmiset pärjää ihan hyvin.
Terkut, sairaalasta
"Jos mies on komea". Eli ulkonäön perusteella päätät kelpuutatko vai hylkäätkö?
Vierailija kirjoitti:
Ai et ole huomannut että käy töissä.
Onpa nokkelaa.
Vierailija kirjoitti:
Paska puhetta. Keksit jutun
Ei kenelläkään ole tuollaista papereita tallessa
Miksi ei olisi?
Tuo diagnoosi on tavallaan semmoinen romukoppadiagnoosi, jonka alle kuuluu monenlaista oiretta. Kun pienellä lapsella todetaan viivettä vaikkapa useammalla osa-alueella, eikä siinä vaiheessa vielä osata tarkkaan sanoa, että mistä on kyse, asetetaan tuo dg. Tämä tarvitaan, jotta kuntoutusjärjestelmässämme voi saada apua ja terapiaa. Lapsen kasvu, kehityksen ja kypsymisen myötä tieto tarkentuu ja diagnoosi löytyy tai sitten poistuu. Tuon dg alle voi kuulua motorista viivettä, puheenkehityksen viivettä, kognitiivista viivettä ym.. Lopulta dg voi olla kehitysvamma, dysfasia, dyslalia, ADHD, ADD, AS, lukihäiriö. Voihan tuo tietysti periytyäkin, mutta positiivista, että jos vanhemmalla ollut ja dg on poistunut, niin se voi kertoa, että myös lapsen kohdalla tilanne tulee selviämään.
Jos siellä miehellä on lapsuuden papereissa tuo tieto, niin sitten on, vaikka se myöhemmin olisikin poistunut diagnooseista.
Tiedän tämän työstäni lastenosastolta.
Periytymisriski on todellinen, vaikka tunnettua geneettistä vikaa ei löytyisikään. Kun todetaan oppimishäiriö, niin melkein aina lähisuvusta löytyy vastaavia tapauksia.
Melkein uskallan epäillä, etteivät miehesi sisarukset ja vanhemmat ole ylioppilaita tai akateemisia. Duunareita varmaan ja taustalta löytyy hitautta oppimisessa yhdellä jos toisella. Sitten voi olla joitain normiälykkyydellä.
Mutta hyväksy se, että jos tän miehen kanssa lapsia hankit, niin heillä suurella todennäköisyydellä sama kognitio ja oppimiskyky kuin isällään ja hänen sukulaisillaan. Toki harjaantua ja kuntoutua voi, Mutta perimä määrää ne kykyjen rajat.
Terv. Lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Paska puhetta. Keksit jutun
Ei kenelläkään ole tuollaista papereita tallessa
Pakko olla, kun ei koskaan tiedä, mihin tukiin tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen jolla oli joku kromosomipoikkeavuus (harvinainen) ja hän on ihan yliopiston käynyt. Sanoi, että väsyy helpommin kuin muut ja opiskelu on ollut aina yhtä taistelua, mutta sinnikkyydellä sai tehtyä.
Jos mies on komea ja sopiva sinulle ja pärjää, niin en välittäisi tuollaisesta diagnoosista. Todennäköisesti koulussa on ollut hankalaa ja sen takia onkin varastoalalla. Muutoin voi pärjätä ihan hyvin. Kehitysviivästymä on voinut tulla vaikka synnytyksessä (hapenpuute) tai ihan vain epävakaat ja huonot kotiolot saattavat vaikuttaa kehitykseen. Tai sitten on vaan saanut huonot geenit.
Voi periytyä lapselle tai sitten ei.
Lievä kehitysvamma ei nyt ole vielä mikään maata kaatava juttu. Kyllä sellaiset ihmiset pärjää ihan hyvin.
Terkut, sairaalasta
Lievä kehitysvamma tarkoittaa jotain 60-70 älykkyysosamäärää.
Sillä diagnoosilla saa eläkkeen ja tukitoimia.
Väliinputoajia ovat nipinnapin kv-diagnoosin rajan ylittävät.
Heidän pitäisi pärjätä omillaan, mutta heille nyky-yhteiskunta on liian vaativa.
Harry Potterin näyttelijällä Daniel Radcliffelläkin on dyspraksia, eikä kukaan häntä vammaiseksi miellä. On mm. vaikeuksia solmia kengännauhojaan ja koulussakin oli huono.
AP:llä ikävä asenne, jos et ole mitään edes huomannut niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Periytymisriski on todellinen, vaikka tunnettua geneettistä vikaa ei löytyisikään. Kun todetaan oppimishäiriö, niin melkein aina lähisuvusta löytyy vastaavia tapauksia.
Melkein uskallan epäillä, etteivät miehesi sisarukset ja vanhemmat ole ylioppilaita tai akateemisia. Duunareita varmaan ja taustalta löytyy hitautta oppimisessa yhdellä jos toisella. Sitten voi olla joitain normiälykkyydellä.
Mutta hyväksy se, että jos tän miehen kanssa lapsia hankit, niin heillä suurella todennäköisyydellä sama kognitio ja oppimiskyky kuin isällään ja hänen sukulaisillaan. Toki harjaantua ja kuntoutua voi, Mutta perimä määrää ne kykyjen rajat.
Terv. Lääkäri
Tavallista on kyllä sekin että taustalla on esim. hapenpuute synnytyksessä. Anoppini on ns. heikkolahjainen mutta muita vastaavia ei lähisuvussa ole, poikansakin käynyt yliopiston. Anoppi oli aikanaan elvytetty vastasyntyneenä.
Miehen työn perusteella et ole odottanut häneltä muutenkaan suuria älykkyyden ja lahjakkuuden suhteen. Onneksi sait tietää asiasta ennen kuin olette hankkineet lapsia. Tuollainen kehitysviivästymä voi kuitenkin tehdä lapsesta hankalan kasvatettavan ja mikäli se voi periytyä, tuossa on hyvä syy olla hankkimatta lapsia.
Sait sentään tietää asiasta ajoissa. Olen nähnyt nuoren naisen, jolla oli jo lapsi ilmiselvästi lievästi kehityshäiriöisen miehen kanssa, mutta nuori nainen ei selvästi edes tajunnut asiaa. Lievästi kehityshäiriöiseltä ei voi odottaa hänen kertovan asiasta, koska hän ei kenties ymmärrä asian merkitystä tai haluaa vaikuttaa terveeltä ja saada normaalin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyään ei tarvitse olla diagnoosia saadakseen tukea. Omalle lapselle en taida hakemalla hakea, ettei jää tuollaisia leimoja.
Valitettavasti niitäkin vanhempia ja isovanhempia on, jotka leimaantumisen pelossa eivät salli lapsen saavan apua ongelmiinsa. Surullista lapsen kannalta katsottuna.
Jos oman lapseni kohdalla olisin toiminut noin, niin hän olisi täällä vanhempien luona masentuneena tekemättä mitään. Nyt hän opiskelee ammattikorkeassa, asuu itsenäisesti ja pärjää hyvin. Koulunkäynnin hän aloitti jo 5-vuotiaana pidennetyn 11-vuotisen oppivelvollisuuden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Jospa käyttäisitte lahjaspermaa?
Joulupukille vaan toivomusta menemään.
Jos tämä aloitus on edes totta mitä epäilen niin todella sikamaista levitellä edes nimettömänä kenenkään terveysasioita nettipalstalla. Toivottavasti mies älyää erota sinusta, tuskin olet muutenkaan mikään ihana nainen kenellekään miehelle.
Miten voi olla, että et ole huomannut hänen käyvän töissä?
Ap vaikuttaa todella huonolta puolisolta. Puolisosta löytyy yksi vika, jota Ap ei ole itse edes huomannut, ja hän on heti heittämässä lapsihaaveita romukoppaan. Ihan kuin Ap:lla itsellään ei olisi yhtään huonoja piirteitä, jotka voi periytyä lapselle?
Jos miehestä ei kehitysviivettä huomaa, niin mikä on ongelma? Jos sen huomaa, mutta Ap ei ole sitä huomannut, niin ne lapset on tuhoontuomittuja joka tapauksessa, koska silloin kumpikin vanhempi on vähän pöljä.
Mutta vakavissaan: älykkyys ei ole suoraviivaisesti periytyvää. Siihen liittyy niin monta geeniä, että kaksi keskitason ihmistä voi saada lapsekseen sekä neron että imbesillin. Vaikka Ap:n miehellä olisi joku kehitysvamma, joka estää hänen kaikkia geenejään toimimasta optimaalisesti, ei se tarkoita etteivätkö hänen geeninsä voisi silti olla ihan huippuluokkaa.
Ei kaikki oppimiahäiriot ole perinnällisiä. Lapsen kehitykseen voi vaikuttaa myös hapenpuute synnytyksessä tai äidin alkoholin käyttö raskausaikana. Tuolloin oppismishäiriöt eivät ole periytyviä.
Kehitysviive ei aina ole mikään "tuomio", vaikka yleensä se muuttuu kehitysvammaisuudeksi. Hyvin pienelle lapselle ei vielä aseteta kehitysvamma-diagnoosia, vaan katsotaan tapahtuuko kehitystä suuntaan vai toiseen. Kehitysviiveinen voi kiriä ikätoverinsa tai sitten taidot jää jälkeen alle ikätasosta. Joillain voi tuo monimuotoinen kehityshäiriö, laaja-alaiset kehityshäiriöt tai kehitysviive paljastua myöhemmin Aspergeriksi, kielelliseksi kehityshäiriöksi, autismiksi tai ADHD:ksi.
Kirjoitit miehesi käyneen tarkkailuluokkaa. Tarkkailuluokissa oli suurimmalta osin käytöshäiriöisiä, joilla ei kuitenkaan mikään älyllinen vamma tai oppimiseen liittyvä vaikeus selittänyt asiaa.
Erityisammattikouluissakin on monenlaisia opiskelijoita Kehitysvammaisten lisäksi. Siellä on myös liikuntavammisia, kuuroja ja näkövammaisia. Jopa selkävikakin voi olla syy hakea sinne, mikä minut yllätti.
Älä nyt ainakaan miestäsi syyllistä tuosta. Tosiaan kehitysviivästymä ei ole sama asia kuin kehitysvamma tai tarkoita sitä, että olisi tyhmä. Itselläni kaksoset, joista toisella kehitysviivästymää. Oppi asiat hitaammin kuin toinen, kouluiässä otti kuitenkin kiinni ja eroa ei enää huomaa.