Voiko kaunis nainen haluta olla aina yksin ilman sosiaalista elämää

Voi.

Minua on sanottu kauniiksi usein.

Mutta minua kiinnostaa kirjallisuus, tiede ja leffat.

Harvalle miehelle seksi on n:o 2.

Siksi miehet on minulle n:o 2.

Kyllä voi, mutta mielestäni ei saisi. Menee hukkaan

mies53v

Miten se ulkonäköön liittyisi? Jotkut on syrjäänvetäytyviä eikä sillä taida olla mitään korrelaatiota tietynlaiseen ulkonäköön. Monet rumat ja tyhmät ihmiset ovat hyvin sosiaalisia, miksei sitten voisi olla myös päinvastoin? Esimerkiksi se että ulkonäkönsä takia saisi helpommin seksiseuraa, on merkityksetöntä jos ei sellaista syystä tai toisesta halua. Muissa suhteissahan ulkonäöllä ei juuri mitään merkitystä olekaan.

Erikoinen aloitus. Miten tuo asia liittyy ulkonäköön mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ollenkaan jaksa ihmisten valtapelejä, nokkimisjärjestyksiä ym.

Poistin kaikenlaiset yhteydenottokeinot, sosiaalisesta mediasta lähtien, koska aina oli joku tuttavamies kyselemässä parisuhdestatusta tai vihjailemassa. Vaikka tiesivät minun olevan varattu. Jopa 20 vuoden takaa tuli yhteydenottoja. Ehkä miehet ovat tällaisia kaikille.

Livenä sosiaalisissa tilanteissa naiset hakivat miesten huomiota ja nokkivat toisiaan. Myös minua koska sain huomiota pyytämättä tai haluamatta. Minun olisi pitänyt olla samanlainen kuin muut naiset jotta en olisi joutunut kiusatuksi ja flirtata miesten kanssa jotta olisin hyväksytty.

Viihdyn ihmisten kanssa jotka eivät kiusaa, juorua ja jotka kohtelevat muita tasavertaisesti. Sellaisia ei paljon ole, joten olen yksin tai perheeni kanssa.

'Viihdyn ihmisten kanssa jotka eivät kiusaa, juorua ja jotka kohtelevat muita tasavertaisesti. Sellaisia ei paljon ole, joten olen yksin tai perheeni kanssa.'

Tämä! Niin samaa mieltä....ihmisistä aistii tosi nopeasti, ketkä on ilkeitä, epäluotettavia, juonittelijoita.... en halua olla sellaisten seurassa yhtään...tulee ahdistunut, paha olo. Oikeasti mukavia ja vilpittömiä ihmisiä on tosi vähän, valitettavasti.

Pystyykö henkinen elämä tarjoamaan saman tyydytyksen kuin mies?

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö henkinen elämä tarjoamaan saman tyydytyksen kuin mies?

Kannattaakin pohtia sitä oikein ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Voi.

Minua on sanottu kauniiksi usein.

Mutta minua kiinnostaa kirjallisuus, tiede ja leffat.

Harvalle miehelle seksi on n:o 2.

Siksi miehet on minulle n:o 2.

Oletko silti omasta tahdostasi lähes kaiken aikasi yksin?

Aiotko varmasti pysyä ilman miestä (ja ilman seksiäkin), kun haluat käyttää aikasi muuhun?

Millaisia kirjoja luet, jos sopii vielä kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö henkinen elämä tarjoamaan saman tyydytyksen kuin mies?

Olihan tuo sarkasmia.

Outo avauksen kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö henkinen elämä tarjoamaan saman tyydytyksen kuin mies?

Valitettavasti pystyy kun ajatellaan keskivertomiehen sänkytaitoja. Ja jos tyydyttävä mies löytyykin niin onko se sitten muuten hyvä.

Kyllä voi. Täällä yksi vähintäänkin perusnätti erakko.

Mulla tähän on monia syitä. Olen aina ollut todella interovertti ja mulla on ollut todella rikas mielikuvitus. Mun mielestä mm. kirjojen lukeminen ja videopelien pelaaminen on aivan parasta vapaa-ajanvietettä eikä näihin kumpaankaan tarvi toista ihmistä.

Nykytilaan päätymistä on varmasti edesauttanut myös se, että olen demiseksuaali enkä koe minkäänlaista seksuaalista vetoa ihmistä kohtaan, ennenkuin minulla on myös tunteet pelissä. Ne miehet, joita jossain vaiheessa yritin tapailla eivät ymmärtäneet tätä ja painostivat minua liian nopeasti sänkyyn, minkä vuoksi päätin lopulta jättää parisuhteen tarvoittelun väliin.

Muutamia hyviä ystäviäni näen silloin tällöin, mutta heillä on juuri nyt ruuhkavuodet menossa eli aikaa ei erityisemmin ole sinkkuystävälle Tämä on vielä lisännyt tätä erakoitumisen astetta. Eikä toki koronakaan ole tilannetta auttanut. 

Välillä on hieman yksinäinen olo, mutta uusien ystävien hankinta tuntuu mahdottomalta tässä iässä ja elämäntilanteessa ja seurusteleminenkin ahdistaa ajatuksena, kun pelkään taas painostamista seksiin. Erakkona elellään siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö henkinen elämä tarjoamaan saman tyydytyksen kuin mies?

Kannattaakin pohtia sitä oikein ajatuksella.

Vai niin.

Vierailija kirjoitti:

Outo avauksen kysymys.

Ihmiset luulevat, että kauniin naisen elämä on aina tietynlaista onnentäyttämää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miten se ulkonäköön liittyisi? Jotkut on syrjäänvetäytyviä eikä sillä taida olla mitään korrelaatiota tietynlaiseen ulkonäköön. Monet rumat ja tyhmät ihmiset ovat hyvin sosiaalisia, miksei sitten voisi olla myös päinvastoin? Esimerkiksi se että ulkonäkönsä takia saisi helpommin seksiseuraa, on merkityksetöntä jos ei sellaista syystä tai toisesta halua. Muissa suhteissahan ulkonäöllä ei juuri mitään merkitystä olekaan.

Hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, mutta mielestäni ei saisi. Menee hukkaan

mies53v

Ei varmaan omasta mielestään "mene hukkaan".

Mihin hukkaan, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä jos on itsenäinen ja aivot tuottaa kaikki tarvittavat palvelut itselle.

Oikein sanottu.

Outo kysymys.

Minä olin kaunis nuori nainen ja olin yksin koska...noh, minä vain viihdyin yksin. Olen introvertti luonne. En sulkenut pois ajatusta parisuhteesta, itse asiassa olin tosi romantikko luonne, uskoin tosirakkauteen, siihen "oikeaan"  ja uskoin joskus löytäväni jonkun ihanan miehen joka ajattelee samoin.

Kuitenkin ne kokemukset miehistä oli vain lähinnä aggressiivista päällekäymistä ja lähinnä vanhempien ja/tai varattujen miesten lähestymisiä, niin se ideaali romantiikasta vain romuttui.. Tuollaisiako miehet ja parisuhteet ovat? Käsiksi käymistä ja pettämistä? Asiaan vaikutti myös jo teininä alkanut nettikeskustelupastojen lukeminen, joissa jatkuvasti hoettiin kuinka naisen arvo on pelkästään nuoruus ja kauneus, sen jälkeen oot pelkkä roska. Se ei rohkaissut ollenkaan tutustumaan miehiin, jos miehet kerta ajattelee niin.

Aloin ajatella parisuhteista kyynisesti, että se on pelkästään sitä pinnallisuutta ja mitään syvällisempää ei ole olemassakaan kuin omassa päässäni. Joten päätin jäädä yksin. 

Nyt olen tietenkin vanhempi ja viisaampi, tiedän kokemattomanakin että on hyviäkin miehiä olemassa, mutta kun omia kokemuksia ei sellaisista ole niin on luonnollista, että edelleenkin viihdyn yksin. Haluan korostaa, että tämä kaikki ei ole "miesten syytä". Isoin syy on itsessäni, etten koskaan ollut sosiaalista elämää viettävä kaunis nainen. Jos olisin ollut, olisin törmännyt myös niihin kivoihin miehiin, enkä pelkkiin häiriköihin ja potentiaalisiin pettäjiin.