Uskovaisten lapsilla ei toteudu uskonnonvapaus
Vanhemmat "aivopesevät" lapset omaan uskontoonsa kirkkokäyntien, iltarukouksien, hartauksien, ym. ym. kautta. Pieni lapsi ei osaa kyseenalaistaan vielä uskonasioita vaan ilman muuta uskovat mitä vanhemmat heille kertovat.
Kommentit (139)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:29"]
Toteutuuko uskonnonvapaus automaattisesti ateistiperheen lapsella? Minä olin ateistiperheen lapsi ja kun halusin alkaa käydä kirkon tilaisuuksissa, sain kotona vastaani käännytysyrityksiä ja pilkkaa. Uskovainen minusta silti tuli.
[/quote]
Mutta näinhän sen lähinnä kuuluisikin mennä! Eli kun lapsi/nuori on tarpeeksi vanha miettimään asioita itse (mitä haluaa/mihin haluaa tai ei halua uskoa) voi hän eettisen katsomuksensa vapaasti valita. Uskovaisten lapsille tämä valinta on tehty heidän puolestaan.
[/quote]
Miten sitten selität sanonnan "papin lapset pahimmat"?
Tervetuloa tosielämään seuraamaan. Uskon, että tavis uskovaisten keskuudessa lasten uskonnonvapaus toteutuu jopa paremmin kuin tiukkojen ateistien lasten keskuudessa. Äärilahkot ovat asia erikseen. Niissä nyt on ihmisoikeudet aikuisillakin hukassa. Siitä meidän ei tarvitse väitellä.
t. uskova
[/quote]
Tarkoitin perheitä joille kerrotaan omasta uskonnosta yhtenä ainoana oikeana tapana uskoa. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa siitä, että vanhemmat kuuluvat kirkkoon (kuulun muuten itsekin!), mutta kertovat lapselle monipuolisesti kaikista uskonnoista ja elämänkatsomuksesta ja näin myös ateismista. Näin lapsi saa eväät siihen, että vanhempana tietää asioista ja pystyy valitsemaan oman kantansa asioihin.
Mutta siinä vaiheessa kun pieni lapsi alkaa kertomaan minulle taivaanisästä ja Jeesuksesta kokemuksen rintaäänellä, nousevat karvani pystyyn. Samoin kävisi jos hän selittäisi vastaavia juttuja Allahista, tai kertoisi ettei mitään suurempaa ei ole olemassakaan. Ei pienen lapsen tule tai pidä ottaa kantaa näin valtaviin asioihin - monella aikuisellakin on näitä vaikea jäsentää.
[/quote]
lapsi näkee ja kokee uskonnollisia ilmiöitä ympärillään: on kirkkoa, jossa on ristiä, on mormonien pyhäkköä, jossa on vain keppi jne.
Samoin on muiden ilmipiden laita: lapsi näkee köyhyyttä, näkee pultsareita, näkee ehkö pahoinpitelyä jne. monet asiat ovat sellaisia, joita lapsi ei käsitä kokonaisuudessaan. Onko silti siis mielestäsi oikein, ettei lapselle kerrota mitään näistä ilmiöistä?
[/quote]
Lapsille siis mielestäni pitää todellakin kertoa näistä - muttei mistään yhdestä uskonnosta ainoana totuutena. (Ap)
[/quote]
Mutta sinähän aivopeset myös. Sinun mielestäsi on vain yksi ainoa tapa kertoa asioita, muut ovat täyttä roskaa.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:31"]
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Lapset eivät tosiaan kyseenalaista, vaan uskovat. Niin meidän aikuistenkin pitäisi uskoa, mutta aika heikko on minunkin uskoni.
t. uskova
[/quote]
Oletko koskaan keskustellut lasten kanssa? Sieltä tulee nimittäin niin loistavia kysymyksiä ja oivalluksia, että omatkin mielipiteet saa tosiaan puntaroida.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:07"]
Meillä ei kuuluta kirkkoon ja lapsille on kerrottu että äiti ja isä pitävät jumalia ja uskontoja hölynpölynä, mutta että uskonnoista pitää silti perusasiat tietää.
Sanottu vielä että aikuisena saatte ihan vapaasti alkaa vaikka miksi.
Tuskinpa alkavat...
Ja lomilla käydään keskiaikaisissa katedraaleissa tms, upeita rakennuksiahan ne ovat ateistinkin islmin.
[/quote]
tämähän ei ole uskoononvapautta. Te aivopesette lapsenne tiettyyn ajattelumalliin, koska puhutte hölynpölystä.
[/quote]
Ei asiaa voi ilmaan roikkumaankaan jättää. Samalla tavalla kerromme mielipiteemme vaikkapa karkkien syömisestä, läksyjen tekemisestä tms.
Mitäs luulisit muslimi -tai jehovaperheessä tapahtuvan kun lapsi ilmoittaa pyyhkivänsä perseensä sillä "omalla" uskonnollaan? Joissain maissa lähtee henki. Suomessa lähtee vaan kaikki uskonlahkon kautta muodostuneet ihmissuhteet.
Me olemme taas sanoneet että "vapaasti saat valita".
Toki toivon että lapsistani ei mitään hihhuleita tule, se nyt on selvää.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:31"]
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Lapset eivät tosiaan kyseenalaista, vaan uskovat. Niin meidän aikuistenkin pitäisi uskoa, mutta aika heikko on minunkin uskoni.
t. uskova
[/quote]
Oletko koskaan keskustellut lasten kanssa? Sieltä tulee nimittäin niin loistavia kysymyksiä ja oivalluksia, että omatkin mielipiteet saa tosiaan puntaroida.
[/quote]
Kyllä vain. Joka päivä. Pitkään ja hartaasti :)
Jaa-a... moniko vanhempi sanoo lapsilleen, että "me nyt uskomme näin, mutta emme kerro siitä sinulle, koska se voi olla väärin ja pahaa."
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:07"]
Meillä ei kuuluta kirkkoon ja lapsille on kerrottu että äiti ja isä pitävät jumalia ja uskontoja hölynpölynä, mutta että uskonnoista pitää silti perusasiat tietää.
Sanottu vielä että aikuisena saatte ihan vapaasti alkaa vaikka miksi.
Tuskinpa alkavat...
Ja lomilla käydään keskiaikaisissa katedraaleissa tms, upeita rakennuksiahan ne ovat ateistinkin islmin.
[/quote]
tämähän ei ole uskoononvapautta. Te aivopesette lapsenne tiettyyn ajattelumalliin, koska puhutte hölynpölystä.
[/quote]
Ei asiaa voi ilmaan roikkumaankaan jättää. Samalla tavalla kerromme mielipiteemme vaikkapa karkkien syömisestä, läksyjen tekemisestä tms.
Mitäs luulisit muslimi -tai jehovaperheessä tapahtuvan kun lapsi ilmoittaa pyyhkivänsä perseensä sillä "omalla" uskonnollaan? Joissain maissa lähtee henki. Suomessa lähtee vaan kaikki uskonlahkon kautta muodostuneet ihmissuhteet.
Me olemme taas sanoneet että "vapaasti saat valita".
Toki toivon että lapsistani ei mitään hihhuleita tule, se nyt on selvää.
[/quote]
En lukenut koko ketjua, enkä tiedä, oletko uskova vai ei-uskova, mutta sana "hihhuli" pisti silmään... Tuon sanan käyttäminen ei edistä uskonnonvapauden tukemista. Se on arvolatautunut sana, jonka joku taho saattaa kokea loukkaavana. Vähän kuin kutsuisit ylipainoisia läskeiksi.
t. uskova
Ihanko oikeasti ap ei arvota mitään uskomusta, ideologiaa ja uskontojärjestelmää yli muiden? Aika outoa.
Itse opetan lapsilleni tiedostamattanikin, että länsimainen demokratia sananvapauksineen on mielestäni parempi kuin esim. Pohjois-Korean poliittinen järjestelmä. En nimittäin löydä siitä mitään hyvää. Näin en myöskään kykene siitä arvovapaasti keskustelemaan tai tuomaan sen ideologian kaikkia puolia esiin.
Toisina esimerkkeinä toimivat esim. raiskaukset länsimaissa ja esim. Dubaissa. Kumpaankohan systeemiin haluan lastani opettaa... Todellako minun pitäisi opettaa niin pojalleni, että on ihan ok Dubaissa pakottaa nainen seksiin, ja jos tällä ei ole neljää todistajaa, niin etpä raiskauksesta rangaistusta saa...
Kukaan vanhempi ei voi olla viestittämättä omista arvoistaan jo pelkästään omalla olemuksellaan ja kehonkielellään.
Minäpä kerron jotain todella radikaalia.
Tärkeintä uskontokasvatuksessa ei ole se, mitä vanhempi sanoo.
Lapsi seuraa eniten sitä, miten vanhempi itse elää, millaisia ilmeitä ja eleitä hän käyttää kun hän kohtaa eri tavalla uskovia ihmisiä. Suhtautuuko hän esim. ovelle tuleviin Jehovantodistajiin pidättyväisesti, vihaisesti, rakkaudellisesti... tai miten hän suhtautuu televisiosta tulevaan sunnuntaimessuun. Miten nopeasti kanava vaihtuu vai vaihtuuko. Millainen on vanhemman ilme, kun hän vaihtaa kanavaa.... Miten vanhempi käyttäytyy, kun Sirkka-serkun häissä pappi sanoo "rukoilkaamme" Painaako vanhempi päänsä alas, niinkuin jotkut näyttävät tekevän.... Minne vanhemman katse ohjautuu, kun hän näkee kadulla hijabia käyttävän naisen.
Uskontokasvatus ei ole elämästä irrallinen osa-alue. Meidän arvomme välittyvät jokaisestä hengenvedostamme lapsille. Ei ole olemassa neutraaleja arvoja. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa vanhempi itse ottaa kantaa johonkin suuntaan.. ja viaton lapsi näkee sen ja imee itseensä tuon kaiken näkemänsä kuin pesusieni. Jos olemme aivan rehellisiä, kenelläkään lapsella ei ole objektiivista vapautta suhtautua neutraalisti elämänkatsomuksiin ja uskontoihin tai uskonnottomuuteen. Vanhemmilla on aina jonkinlainen oma näkökulma asioihin, vaikka hän luulee olevansa neutraali.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:29"]
Toteutuuko uskonnonvapaus automaattisesti ateistiperheen lapsella? Minä olin ateistiperheen lapsi ja kun halusin alkaa käydä kirkon tilaisuuksissa, sain kotona vastaani käännytysyrityksiä ja pilkkaa. Uskovainen minusta silti tuli.
[/quote]
Mutta näinhän sen lähinnä kuuluisikin mennä! Eli kun lapsi/nuori on tarpeeksi vanha miettimään asioita itse (mitä haluaa/mihin haluaa tai ei halua uskoa) voi hän eettisen katsomuksensa vapaasti valita. Uskovaisten lapsille tämä valinta on tehty heidän puolestaan.
[/quote]
Ja tässäkö tapauksessa valintaa ei lapsen puolesta tehty?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:07"]
Meillä ei kuuluta kirkkoon ja lapsille on kerrottu että äiti ja isä pitävät jumalia ja uskontoja hölynpölynä, mutta että uskonnoista pitää silti perusasiat tietää.
Sanottu vielä että aikuisena saatte ihan vapaasti alkaa vaikka miksi.
Tuskinpa alkavat...
Ja lomilla käydään keskiaikaisissa katedraaleissa tms, upeita rakennuksiahan ne ovat ateistinkin islmin.
[/quote]
tämähän ei ole uskoononvapautta. Te aivopesette lapsenne tiettyyn ajattelumalliin, koska puhutte hölynpölystä.
[/quote]
Ei asiaa voi ilmaan roikkumaankaan jättää. Samalla tavalla kerromme mielipiteemme vaikkapa karkkien syömisestä, läksyjen tekemisestä tms.
Mitäs luulisit muslimi -tai jehovaperheessä tapahtuvan kun lapsi ilmoittaa pyyhkivänsä perseensä sillä "omalla" uskonnollaan? Joissain maissa lähtee henki. Suomessa lähtee vaan kaikki uskonlahkon kautta muodostuneet ihmissuhteet.
Me olemme taas sanoneet että "vapaasti saat valita".
Toki toivon että lapsistani ei mitään hihhuleita tule, se nyt on selvää.
[/quote]
Mikä on jehovaperhe? Entä hihhuli?
Vapaastihan eivät lapsenne saa valita, koska käytätte esim. vääriä termejä siitä esimerkkinä tuo jehovaperhe. Lapsenne eivät myöskään saa vapaasti valita siksi, koska käytätte uskonnosta arvolatautuneita sanoa kuten hölynpölyä.
Vapaastihan eivät myöskään saa valita siksi, että lapsi haluaa miellyttää vanhempaansa. te ette halua lapsistanne hihhuleita (mitä tämä tarkoittaakaan), joten lapsi ei saa hihhuleiksi muuttua, jos haluaa teitä miellyttää.
Me olemme mieheni kanssa molemmat sanoutuneet irti omasta uskonnollisesta taustastamme: mieheni islamista ja minä lestadiolaisuudesta. Kumpikaan meistä ei joutunut eroon sukulaisistaan tai menettämään henkeänsä. Joissain maissa toki isalamista luopuminen on hyvin vaarallista, mutta tässäkeskustelussahan puhutaan Suomen tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:22"]
Ihanko oikeasti ap ei arvota mitään uskomusta, ideologiaa ja uskontojärjestelmää yli muiden? Aika outoa.
Itse opetan lapsilleni tiedostamattanikin, että länsimainen demokratia sananvapauksineen on mielestäni parempi kuin esim. Pohjois-Korean poliittinen järjestelmä. En nimittäin löydä siitä mitään hyvää. Näin en myöskään kykene siitä arvovapaasti keskustelemaan tai tuomaan sen ideologian kaikkia puolia esiin.
Toisina esimerkkeinä toimivat esim. raiskaukset länsimaissa ja esim. Dubaissa. Kumpaankohan systeemiin haluan lastani opettaa... Todellako minun pitäisi opettaa niin pojalleni, että on ihan ok Dubaissa pakottaa nainen seksiin, ja jos tällä ei ole neljää todistajaa, niin etpä raiskauksesta rangaistusta saa...
Kukaan vanhempi ei voi olla viestittämättä omista arvoistaan jo pelkästään omalla olemuksellaan ja kehonkielellään.
[/quote]
Olen uskova ja vastustan Pohjois-Korean poliittista järjestelmää ankarasti, mutta silti olen kertonut jopa teini-ikäiselleni Pohjois-Korean poliittisen järjestelmän hyviä puolia. Onhan siellä näennäisesti kuri ja järjestys ja sellainen järjestelmä voi tuottaa korkealaatuista taidetta, koska ankara kasvatus aloitetaan pienestä pitäen. Tottakai olen kertonut teinille paljon myös niistä Pohjois-Korean huonoista puolista (ja niitähän riittää) ja olemme keskustelleet hänen näkemyksistään asiasta.... Olemme keskustelleet myös Pohjois-Korean uskonnollisesta historiasta ja siitä, miten nykypäivän tilanteeseen on päädytty. Yritän olla mahdollisimman objektiivinen ja katsoa asiaa monesta näkökulmasta, vaikka olisinkin täysin eri mieltä jonkun kanssa asiasta.
t. uskova
Uskonnonvapauslaki ei TODELLAKAAN tarkoita sitä etteivätkö vanhemmat saisi välittää omaa arvomaailmaansa lapsilleen. Eihän sitä voi edes välttää! Ja sitäpaitsi olisi vahingollistakin lapselle. Ap:kin välittää lapsilleen tavalla tai toisella mihin tai mihin uskoo.
Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että aikuinen ihminen saa itse valita uskontonsa.
Eihän lapsilla toteudu vapaus valita asuinpaikkansakaan, heidät pakotetaan kirjoille sille paikkakunnalle ja siihen osoitteeseen jossa heidän vanhempansa asuvat. Kotimaasta ja kulttuurista nyt puhumattakaan.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:56"]
Mutta siinä vaiheessa kun pieni lapsi alkaa kertomaan minulle taivaanisästä ja Jeesuksesta kokemuksen rintaäänellä, nousevat karvani pystyyn. Samoin kävisi jos hän selittäisi vastaavia juttuja Allahista, tai kertoisi ettei mitään suurempaa ei ole olemassakaan. Ei pienen lapsen tule tai pidä ottaa kantaa näin valtaviin asioihin - monella aikuisellakin on näitä vaikea jäsentää.
[/quote]
Sinä olet siis tuota mieltä. Ymmärrän, että sitä elämänpiiriä vasten, jossa olet elänyt ja elät, sinä koet noin. Se on yksi tapa ajatella.
Minä olen puolestaan sitä mieltä, että on hienoa, että lapsi jo pienenä löytää Jeesus-tien, jotta ei tarvitse turhaan lyödä päätä seinään ja hölmöillä teini-iässä.
t. uskova
[/quote]
Se, että on ateisti tai uskonnoista ja ateismista täysin välinpitämätön ei mitenkään liity teini-iässä hölmöilyyn.
Vai ovatko ne hölmöilijät siis uskonnon myöhemmin aikuisina löytäviä? Se selittäisikin tietysti sen, miksi uskovaisita moni on vähäsen silleen no, en sano ääneen.
Olisiko parasta, että kaikki lapset otetaan vanhemmiltaan ja kasvatetaan valtion laitoksissa täsmälleen samanlaiseen yhtenäiskulttuuriin, niin ettei kenenkään oikeuksia poljeta? Lapsillehan kuuluu täydellinen tasa-arvo vanhempien kulttuurista, varallisuudesta, ihonväristä, koulutuksesta, uskonnosta, alkoholismista, tupakoinnista jne riippumatta. Aikuisina he sitten voivat tehdä omat valintansa miten haluavat elämänsä järjestää.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:56"]
Mutta siinä vaiheessa kun pieni lapsi alkaa kertomaan minulle taivaanisästä ja Jeesuksesta kokemuksen rintaäänellä, nousevat karvani pystyyn. Samoin kävisi jos hän selittäisi vastaavia juttuja Allahista, tai kertoisi ettei mitään suurempaa ei ole olemassakaan. Ei pienen lapsen tule tai pidä ottaa kantaa näin valtaviin asioihin - monella aikuisellakin on näitä vaikea jäsentää.
[/quote]
Sinä olet siis tuota mieltä. Ymmärrän, että sitä elämänpiiriä vasten, jossa olet elänyt ja elät, sinä koet noin. Se on yksi tapa ajatella.
Minä olen puolestaan sitä mieltä, että on hienoa, että lapsi jo pienenä löytää Jeesus-tien, jotta ei tarvitse turhaan lyödä päätä seinään ja hölmöillä teini-iässä.
t. uskova
[/quote]
Se, että on ateisti tai uskonnoista ja ateismista täysin välinpitämätön ei mitenkään liity teini-iässä hölmöilyyn.
[/quote]
Tästä olisi mielenkiintoista nähdä tutkimustietoa, eikä vain mutu-tietoa. Siis voitaisiin tutkia, miten paljon esim alkoholikokeiluita on ateistiperheiden teineillä tai uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvien vanhempien teineillä versus uskovien perheiden teineillä. Minä en heitä mitään arvailuja, koska haluaisin, että asiaa tutkittaisiin objektiivisesti.
t. Uskova
Haluaisitko ap siis että vasta 18-vuotias saisi harjoittaa samaa uskontoa kuin vanhempansa?
Pitäisikö mielestäsi alaikäisten lasten vanhemmilta kieltää uskonnon harjoittaminen alaikäisten lasten aikana? Mikä on mielestäsi paheksuttavaa uskonnon harjoittamista? Onko sitä esim hiljaa itsekseen rukoilu, Raamatun lukeminen, kirkossakäynti? Entä tunnustuksellisella hautausmaalla vierailu? Entä joulurauhan katsominen televisiosta?
Onko sinulla rakentavaa ehdotusta, miten kristitty Jeesukseen uskova ihminen voisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsen uskonnonvapaus toteutuisi sillä tavalla kuin sinä haluaisit sen toteutuvan?
Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:56"]
Mutta siinä vaiheessa kun pieni lapsi alkaa kertomaan minulle taivaanisästä ja Jeesuksesta kokemuksen rintaäänellä, nousevat karvani pystyyn. Samoin kävisi jos hän selittäisi vastaavia juttuja Allahista, tai kertoisi ettei mitään suurempaa ei ole olemassakaan. Ei pienen lapsen tule tai pidä ottaa kantaa näin valtaviin asioihin - monella aikuisellakin on näitä vaikea jäsentää.
[/quote]
Sinä olet siis tuota mieltä. Ymmärrän, että sitä elämänpiiriä vasten, jossa olet elänyt ja elät, sinä koet noin. Se on yksi tapa ajatella.
Minä olen puolestaan sitä mieltä, että on hienoa, että lapsi jo pienenä löytää Jeesus-tien, jotta ei tarvitse turhaan lyödä päätä seinään ja hölmöillä teini-iässä.
t. uskova
[/quote]
Eli sinä tieten tahtoen rikot Suomen perustuslakia, koska koet toimivasi lapsesi parhaaksi?
Ja totta, vaikka kuulunkin kirkkoon olen kasvanut aika uskonnottomassa ympäristössä (lukuunottamatta riparia, häitä ja hautajaisia). Teini-iässä ei ollut hölmöilyjä, itseasiassa luokallani ollut kirkkoherran poika oli pahin rellestäjä ja ryyppääjä.
[/quote]
No olihan sillä kirkkoherran pojalla sitten uskonnonvapaus!
Vai että oikein perustuslakia rikon kun kerron lapselleni Jeesus-tiestä. Mitäpä tuohon sitten kommentoimaan. Ilmoita ihmeessä poliisille, jos mielestäsi olen niin suuri rikollinen.