Uskovaisten lapsilla ei toteudu uskonnonvapaus

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 22:45"]

Mä en oikein käsitä tätä asennetta, huomaa ettei aloittajalla ole mitään käsitystä siitä mikä merkitys uskolla ihmiselle on.

Minä uskon, voin melkein sanoa jopa tietäväni, että me tulemme tänne maan päälle Jumalan luota ja olemme sinne myös menossa kuoleman jälkeen. Mitään tieteellistä todistetta minulla ei tästä tietenkään ole, mutta näin kuitenkin uskon. Uskon myös että Jumala edellyttää meidän seuraavan elämässä hänen ohjeitaan ja Jeesuksen esimerkkiä, miksi ihmeessä en sitten haluaisi lasteni saavan sitä hyvää mitä usko minullekin tuo? Tottakai opetan hänelle asioiden olevan niin kuin itse uskon, toki opetan myös että on maailmassa paljon ihmisiä jotka eivät usko samalla tavalla ja että jokainen saa uskoa miten haluaa mutta minä uskon näin. Käymme lasten kanssa kirkossa, pidämme perheenä rukouksia jne. ja oletan lastemme osallistuvan tähän toimintaan niin kauan kuin asuvat kotona tai ainakin jonnekin 16-17v asti.

Pitäisin itseäni vastuullisena lasten elämästä ja tekemisistä jos en yrittäisi parhaani mukaan opettaa heille niitä arvoja ja oppeja joihin itse uskon. Sen jälkeen kun olen heitä opettanut, saavat he itse tahdonvapauden nojalla valita itse tekevätkö niin kuin opetan vai eivät. Yhtä rakkaita ja tervetulleita tulevat silti aina olemaan, valitsivat miten tahansa.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin. 

Uskovalle ihmiselle pelastus on arvo numero yksi.

Ap:lle ilmeisesti uskonnovapaus on pelastusta tärkeämpi asia.

Me puhumme toistemme ohi, jos oletamme, että meillä molemmilla pitäisi olla sama arvo kaikkein tärkeimpänä.

Ap:lle: Minä ajattelen, että sivistyneessä länsimaassa me voimme hyväksyä, että minun elämäni tärkein arvo on erilainen kuin sinun elämäsi tärkein arvo.

Lakien puitteissa me voimme täällä keskenämme elää. Hienoa olisi, jos voisimme elää sovussa, keskinäisessä kunnioituksessa ja rakkauden ilmapiirissä - siitä huolimatta, että tärkeimmät arvomme ovat erilaisia. Eripurasta ja riitelystä ei kuitenkaan seuraa mitään hyvää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:27"]

So? Miksi pitäisi toteutua?

[/quote]

Tästä syystä: (Suomen perustuslaista)

"11 § Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

[/quote]

Luepa lasten oikeuksien sopimus ja muu lapsen kasvatusta koskeva lainsäädäntö. Sillä tuo aukenee. Sopimusten mukaan yhteiskunnan on tuettava perhettä, vanhempia kasvatustyössään heidän valitsemansa vakaumuksen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:25"]

Vanhemmat "aivopesevät" lapset omaan uskontoonsa kirkkokäyntien, iltarukouksien, hartauksien, ym. ym. kautta. Pieni lapsi ei osaa kyseenalaistaan vielä uskonasioita vaan ilman muuta uskovat mitä vanhemmat heille kertovat.

[/quote]Viimeistään 18 v voi erota kirkosta, lahkosta jne.

Onko ap sinun elämällesi aiheutunut peruuttamatonta vahinkoa sen vuoksi, että vanhempasi ovat kasvattaneet sinua väärin?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 23:09"]

Onko ap sinun elämällesi aiheutunut peruuttamatonta vahinkoa sen vuoksi, että vanhempasi ovat kasvattaneet sinua väärin?

[/quote]

Ilmeisesti, koska on niin katkera.

Varmasti on myös näin. Lähinnä lahkojen kohdalla, joissa on lakihenkistä ja ihmisen yksityiselämään puuttuvaa toimintaa.

Mutta itse koen myös niin, että lapsellakin olisi hyvä olla mahdollisuus harjoittaa uskontoa. Vanhemmat riistävät sen jos aivopesevät lapsen pienestä pitäen kertoen ettö Jumala on satuolento johon tyhmät uskovat.

Iltarukoukset ja muut uskonnolliset tavat tuovat turvaa elämään. Ja koska itse uskon että Jumala on oikeasti olemassa, niin iltarukous ja hengelliset laulut eivät ole pelkkä tapa, vaan ne tuovat meidät lähemmäs Jumalaa. Olen ihan tavis luterilainen, en mitenkään kiihkouskovainen, mutta koitan pitää Jumalsuhdetta yllä. Nyt kun lapset ovat pieniä, on hellyttävää nähdä heidän laulavan hengellisiä lastenlauluja. Kyllä meillä paljon ei hengellistäkin musiikkia kuunnellaan ja lauletaan, mutta hengelliset antavat minulle enemmän. 

Enpä ole vielä mitään negatiivista asiaa löytänyt tästä hengellisestä ilmapiiristämme, enkä aio lasta kasvattaa pelkäämään, en pakota kirkkoon enkä  rippikouluun jos hän ei halua. Voin vain rukoilla että lapset pysyy lähellä Jumalaa ja kasvattaa heitä niin että usko on hyvä asia. Olen itsekin melko skeptinen monien asioiden suhteen, ja yritän saada lapsenikin ajattelemaan omilla aivoillaan, ottamaan itse selvää asioista joihin on kiinnostus. Pakottaminen tai manipulointi ja muut ikävät asiat eivät kuulu tavalliseen, terveeseen uskonelämään.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 23:39"]

Varmasti on myös näin. Lähinnä lahkojen kohdalla, joissa on lakihenkistä ja ihmisen yksityiselämään puuttuvaa toimintaa.

Mutta itse koen myös niin, että lapsellakin olisi hyvä olla mahdollisuus harjoittaa uskontoa. Vanhemmat riistävät sen jos aivopesevät lapsen pienestä pitäen kertoen ettö Jumala on satuolento johon tyhmät uskovat.

Iltarukoukset ja muut uskonnolliset tavat tuovat turvaa elämään. Ja koska itse uskon että Jumala on oikeasti olemassa, niin iltarukous ja hengelliset laulut eivät ole pelkkä tapa, vaan ne tuovat meidät lähemmäs Jumalaa. Olen ihan tavis luterilainen, en mitenkään kiihkouskovainen, mutta koitan pitää Jumalsuhdetta yllä. Nyt kun lapset ovat pieniä, on hellyttävää nähdä heidän laulavan hengellisiä lastenlauluja. Kyllä meillä paljon ei hengellistäkin musiikkia kuunnellaan ja lauletaan, mutta hengelliset antavat minulle enemmän. 

Enpä ole vielä mitään negatiivista asiaa löytänyt tästä hengellisestä ilmapiiristämme, enkä aio lasta kasvattaa pelkäämään, en pakota kirkkoon enkä  rippikouluun jos hän ei halua. Voin vain rukoilla että lapset pysyy lähellä Jumalaa ja kasvattaa heitä niin että usko on hyvä asia. Olen itsekin melko skeptinen monien asioiden suhteen, ja yritän saada lapsenikin ajattelemaan omilla aivoillaan, ottamaan itse selvää asioista joihin on kiinnostus. Pakottaminen tai manipulointi ja muut ikävät asiat eivät kuulu tavalliseen, terveeseen uskonelämään.

[/quote]

Viisaita sanoja.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:29"]

Minäpä kerron jotain todella radikaalia.

Tärkeintä uskontokasvatuksessa ei ole se, mitä vanhempi sanoo.

Lapsi seuraa eniten sitä, miten vanhempi itse elää, millaisia ilmeitä ja eleitä hän käyttää kun hän kohtaa eri tavalla uskovia ihmisiä. Suhtautuuko hän esim. ovelle tuleviin Jehovantodistajiin pidättyväisesti, vihaisesti, rakkaudellisesti... tai miten hän suhtautuu televisiosta tulevaan sunnuntaimessuun. Miten nopeasti kanava vaihtuu vai vaihtuuko. Millainen on vanhemman ilme, kun hän vaihtaa kanavaa.... Miten vanhempi käyttäytyy, kun Sirkka-serkun häissä pappi sanoo "rukoilkaamme" Painaako vanhempi päänsä alas, niinkuin jotkut näyttävät tekevän.... Minne vanhemman katse ohjautuu, kun hän näkee kadulla hijabia käyttävän naisen.

[/quote]

Vastaavanlaisia esimerkkitilanteita, joissa vanhempi väkisinkin tulee tunnustaneeksi uskoa tai uskonnottomuutta lapsilleen, riittää vaikka kuinka paljon....

Esim kun ollaan kylässä ja isäntä kertoo uskovaisista tai Jumalasta pilkallisen vitsin, lapsi seuraa, nauraako äiti myös vitsille vai onko naama peruslukemilla vai ryhtyykö peräti puolustamaan uskovia.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:42"]

Ateistikin on uskovainen. Hän ei vaan usko Jumalaan

[/quote]

Voi aasi mikä oivallus! Kristittykin on ateisti, hän vaan ei usko allahiin/shivaan/odiniin/joulupukkiin?

Yritä nyt ymmärtää, että eiuskominen nimenomaan on ei uskomista.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 03:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:42"]

Ateistikin on uskovainen. Hän ei vaan usko Jumalaan

[/quote]

Voi aasi mikä oivallus! Kristittykin on ateisti, hän vaan ei usko allahiin/shivaan/odiniin/joulupukkiin?

Yritä nyt ymmärtää, että eiuskominen nimenomaan on ei uskomista.

[/quote]

Ateisti uskoo Jumalan olemassaolemattomuuteen, vaikka hänellä ei ole Jumalan olemassaolemattomuudesta tieteellisiä todisteita. Ateisti perustaa uskonsa uskoon.

Itselle on sama mihin kukakin uskoo tai on uskomatta, kunhan kouluista lopetetaan erittäin näkyvä lasten ryhmittely uskonnon perusteella. Tämän valinnan kun tekevät vanhemmat eivätkä lapset itse. Monesti tähän ryhmittelyyn liittyy myös ulkonäöllisiä seikkoja. Myös uskonnolliset juhlat ja tapahtumat tulisi lopettaa kouluista.  Uskontojen käsittelyyn ja vierailuihin riittää kouluissa yleissivistävä taso.

Jokainen voi kertoa kotona uskonnostaan lapsille ja viedä vapaa-aikana kirkkonsa. Koulun tehtävä ei ole suosia tänä päivänä yhtä uskontoa ja ihmisryhmää.

Tämän viestiketjun perusteella on ihan selvää, että mielipiteemme tästä aiheesta ei tule koskaan kohtaamaan. Minun mielestäni lapsella on oikeus valita mihin uskoo ja mihin ei ja teidän (uskovaisten) mielestä se on vanhempien lasten puolesta päätettävä asia.

Ymmärrän oikein hyvin, että jos on uskossa kokee tämän elämänkatsomuksen olevan ainoa ja oikea tie - eikä muita vaihtoehtoja elää elämää oikein ole mahdollista. Ja että uskolla on pelkästään hyvää tarjottavaa elämään. Tällä perusteella on tietysti ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat välittää tämän lapsilleen - mutta lapsia kohtaan se ei ole oikein, sillä kysymys on kuitenkin uskosta, mihin tulisi olla vapaaehtoinen halu uskoa. Lapsien kohdalla ei kuitenkaan tässä kohtaa puhuta enään uskosta, vaan ihan todesta - sillä harvoin alle kouluikäiset lapset kyseenalaistavat vanhempien heille kertomia asioita - varsinkin kun he näkevät vanhempiensa elävänsä näiden oppien mukaan. 

Joku kyseli pitäisikö lapset jättää yksin kotiin jumalapalveluksen ajaksi, no ei tietenkään! Eikös niitä järjestetä sunnuntaisin aamuin ja illoin ja viikollakin ainakin muutamana päivänä? Jos vanhemmat haluaisivat tämän oikeasti järjestää, olisi se varmasti mahdollista. 

Joku vielä epäili vanhempieni kasvatustaitoja, kun uskallan kyseenalaistaa näitä asioita - ihan varmasti joku on täytynyt mennä väärin. Voin kertoa, että minulla oli onnellinen ja turvallinen lapsuus, sekä nuoruus. Vanhemmiten ja omien lasten syntymän jälkeen, sitä on alkanut katsomaan maailmaa vähän eri kantilta ja miettimään ja kyseenalaistamaan asioita. Kuten kerroin, omassa kodissani ei uskonnosta puhuttu koskaan mitään (kuulun siis kuitenkin kirkkoon) omille lapsilleni olen kertonut aika paljonkin uskonnoista ja  erilaisista elämänkatsomuksista, samalla tyylillä kun kerron lapsille eri kulttuureista, maista, jne. Ja tällä tyylillä aion mennä, kunnes he itse oman ymmärryksensä ja halunsa mukaan valita mihin haluavat uskoa, vai haluavatko mihinkään. Ja tässä kohtaa haluan muistuttaa, että en todellakaan kerro lapsille että uskonnot ovat "hölynpölyä" tai satua - vaan että kukaan ei oikeasti tiedä mikä on totta ja mikä ei - sen he saavat ihan itse päättää ja siihen juuri uskoa tarvitaan.

Mutta kuten sanoin jo tämän viestini alussa, en usko että tämä keskustelu auttaa meitä kumpaakaan puolta muuttamaan asiasta mielipidettä, joten jätän omalta osaltani tämän keskustelun tähän. Ja kiitos vielä kaikille (ystävällisille) kommentoijille ja kaikkea hyvää teidän elämään :)

Ap

Abrahamilaiset rappio-opit ovat onneksi menossa alaspäin. Kohta kenties olemme vapaita näistä pedofiilikulteista?

Jeesus ei tullut tuomaan ihmisille uskontoa ja uskonnollsiia tapoja. Hän kritisoi vahvasti sen ajan uskonnollisia ihmisiä ja heidän rakkaudettomuuttaan. Tärkeintä on oikeastaan pelastus synnistä ja rakkauden kautta vaikuttava usko ihan ihmisen arkielämässä.Todellinen hengellinen kasvatus ei ole pelkkiä sanoja ja tapojen opettelua. Se on anteeksiantamista, rukousta ja rukousvastauksia, turvallista ilmapiiriä, toisten ihmisten kunniottamista. Tällaisia asioita, joita lapsikin voi oikeasti ymmärtää ja kokea todeksi.

Jeesus on eri asia kuin kaikki (kritsillisetkin) uskonnot, elämänkatsomukset ja ideologiat.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 10:09"]

Tämän viestiketjun perusteella on ihan selvää, että mielipiteemme tästä aiheesta ei tule koskaan kohtaamaan. Minun mielestäni lapsella on oikeus valita mihin uskoo ja mihin ei ja teidän (uskovaisten) mielestä se on vanhempien lasten puolesta päätettävä asia.

[/quote]

Vapaasta kasvatuksesta on hyviä esimerkkejä tuoreeltaan Suomenlinnasta:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288585492914.html

Kyllä lapsille on joku arvopohja annettava ja luontevin siihen on se arvopohja, jonka mukaan vanhemmatkin elävät. 

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 10:09"]

Ymmärrän oikein hyvin, että jos on uskossa kokee tämän elämänkatsomuksen olevan ainoa ja oikea tie - eikä muita vaihtoehtoja elää elämää oikein ole mahdollista. Ja että uskolla on pelkästään hyvää tarjottavaa elämään. Tällä perusteella on tietysti ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat välittää tämän lapsilleen - mutta lapsia kohtaan se ei ole oikein, sillä kysymys on kuitenkin uskosta, mihin tulisi olla vapaaehtoinen halu uskoa. 

[/quote]

Pienillä lapsilla on oma tahto samaistua vanhempiinsa ja uskoa mitä he kertovat. Itsenäistyessään lapsen oma tahto voimistuu. Ei ole järkevääkään lähteä tarjoamaan vanhempiensa käsityksistä poikkeavia käsityksiä nuorille lapsille, mutta itsenäistyvälle lapselle nyky-yhteiskunnasta kyllä löytyy ne vaihtoehdot. Vanhemmat ovat paras turva lapselle, kun ovat vanhempina ja opettavat lapsille sitä, mitä itse kokevat hyväksi. Tähän yhteiskunnan, myös sinun on tuettava toisten vanhempia heidän lapsiensa osalta, se on ihan lasten oikeuksien sopimukseen kirjattu. Lapsella on oikeus olla lapsi ja kasvaa luottaen vanhempiinsa heidän vakaumuksineen, virheineen ja tapoineen. 

Fundamentalistinen kotikasvatus jättää pahat jäljet. Lapset ovat aina perheessä korkeintaan kakkosia, koska Jesse on aina ykkönen. "Ei lasten kuullen" on ihan tuntemeton juttu noissa piireissä. Pelottelu, ahdistus, ilottomuus, itseinho, nöyryytykset... Minä en ole ainakaan vielä toipunut. t. KL-perheessä kasvanut.

PS: En ymmärrä, miten joillakin äärifundiksilla on ADOPTIOLAPSET.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 10:09"]

Tämän viestiketjun perusteella on ihan selvää, että mielipiteemme tästä aiheesta ei tule koskaan kohtaamaan. Minun mielestäni lapsella on oikeus valita mihin uskoo ja mihin ei ja teidän (uskovaisten) mielestä se on vanhempien lasten puolesta päätettävä asia.

[/quote]

Vapaasta kasvatuksesta on hyviä esimerkkejä tuoreeltaan Suomenlinnasta:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288585492914.html

Kyllä lapsille on joku arvopohja annettava ja luontevin siihen on se arvopohja, jonka mukaan vanhemmatkin elävät. 

[/quote]

Miten ihmeessä pystyt näkemään, että kyseiset pojat ovat "vapaan kasvatuksen" tulos, eivätkä esim. uskovaisten vanhempien lapsia? Oi, taisin unohtaa että uskovaisten vanhempien lapset eivät koskaan tee rikoksia, eivätkä muutakaan pahaa. Seurakunnissa tapahtuneet lukuisat insesti ja pedofiilitapaukset esimerkiksi oli varmaan "vapaan kasvatuksen tulosta", samoin katolisen kirkon tuhannet poikien raiskaukset, ym, ym? 

Ja tiesitkö, vaikka perheessä ei harjoiteta uskonnollisia rituaaleja ei se tarkoita sitä että lapset kasvatetaan vapaan kasvatuksen periaatteita noudatten. Meillä esim. on erittäin tiukat rajat miten lapsen tulee käyttäytyä: kohteliaasti, muita kunnioittaen, kaikkia tasapuolisesti riippumatta ihmisen sukupuolesta/rodusta/uskonnosta. Jos lapsi tekee väärin hän joutuu miettimään tekoaan ja pyytämään anteeksi. 

Maailma ei ole niin mustavalkoinen Hyvä (uskovat) vs Paha/kadotetut (ei uskovat), vaan kummassakin porukassa on varmasti ihan yhtäpaljon ns. pahoja ihmisiä ja myös erittäin hyviä ihmisiä.

Itse olen todella tyytyväinen että lapsemme eivät usko satuolentoihin tai jumaliin. Moinen roska kuuluu pimeälle keskiajalle.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 13:13"]

Fundamentalistinen kotikasvatus jättää pahat jäljet. Lapset ovat aina perheessä korkeintaan kakkosia, koska Jesse on aina ykkönen. "Ei lasten kuullen" on ihan tuntemeton juttu noissa piireissä. Pelottelu, ahdistus, ilottomuus, itseinho, nöyryytykset... Minä en ole ainakaan vielä toipunut. t. KL-perheessä kasvanut.

PS: En ymmärrä, miten joillakin äärifundiksilla on ADOPTIOLAPSET.

[/quote]

Mikä on KL-perhe?