Uskovaisten lapsilla ei toteudu uskonnonvapaus

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Jos et usko, että kasteessa tapahtuu mitään mullistavaa, miksi veden valelu lapsen päälaelle on niin pelottavaa?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Eikö se toimintaan osallistuminen loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta paljon pahemmin kuin se seurakuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus? Sehän on vain bittejä jossain tietokoneen muistissa.

Kuka vanhempi voi tehdä lapsensa puolesta uskonratkaisun? Niin tehokasta aivopesua en ole vielä tavannutkaan. Jos sellainen ylipäätään olisi mahdollista, niin olisi hienoa jos voisin lapseni puolesta päättää, että hän uskoo Jumalaan. Päättäisin vaikka miehenikin puolesta. Pelastuttaisiin koko perhe tuosta vain.

t. uskova

En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta tulipahan mieleeni tästä aiheesta, että miten voi olla laillista raahata lapsia ovelta ovelle kuuntelemaan jostain maailmanlopun ennustuksista ja muusta paskasta? Meillä kävi jehova-akka pienen, ehkä 7-8-vuotiaan tytön kanssa saarnaamassa eräs kaunis iltapäivä. Akalle sanoin, että anna olla viimeinen kerta kun teikäläisitä kukaan tulee häiriköimään meidän ovelle (eipä muuten ole sen jälkeen tullut, vaikka ahkerasti kävivät sitä ennen), mutta jälkeenpäin harmitti, että olisiko pitänyt soittaa johonkin lastensuojeluun tai vastaavaan tuon ämmän touhuista... Tuollaisen pienen, hyvin pelokkaan ja surullisen näköisen lapsen paikka on mielestäni kotona läksyjen teossa tai pihalla ystävien kanssa leikeissä arki-iltapäivisin, ei äidin(?) kanssa ihmisten kotirauhaa häiritsemässä mielisairailla ja lapsen psyykelle pelottavilla horinoilla. :(

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:12"]

En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta tulipahan mieleeni tästä aiheesta, että miten voi olla laillista raahata lapsia ovelta ovelle kuuntelemaan jostain maailmanlopun ennustuksista ja muusta paskasta? Meillä kävi jehova-akka pienen, ehkä 7-8-vuotiaan tytön kanssa saarnaamassa eräs kaunis iltapäivä. Akalle sanoin, että anna olla viimeinen kerta kun teikäläisitä kukaan tulee häiriköimään meidän ovelle (eipä muuten ole sen jälkeen tullut, vaikka ahkerasti kävivät sitä ennen), mutta jälkeenpäin harmitti, että olisiko pitänyt soittaa johonkin lastensuojeluun tai vastaavaan tuon ämmän touhuista... Tuollaisen pienen, hyvin pelokkaan ja surullisen näköisen lapsen paikka on mielestäni kotona läksyjen teossa tai pihalla ystävien kanssa leikeissä arki-iltapäivisin, ei äidin(?) kanssa ihmisten kotirauhaa häiritsemässä mielisairailla ja lapsen psyykelle pelottavilla horinoilla. :(

[/quote]

Kasvaako lapsesi lähimmäisiään rakastavaksi, jos hän kuulee äitinsä nimittävän muita akoiksi, ämmiksi ja puhuvan muiden puheista horinoina? Olen huolestunut lapsesi kasvatuksesta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Eikö se toimintaan osallistuminen loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta paljon pahemmin kuin se seurakuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus? Sehän on vain bittejä jossain tietokoneen muistissa.

Kuka vanhempi voi tehdä lapsensa puolesta uskonratkaisun? Niin tehokasta aivopesua en ole vielä tavannutkaan. Jos sellainen ylipäätään olisi mahdollista, niin olisi hienoa jos voisin lapseni puolesta päättää, että hän uskoo Jumalaan. Päättäisin vaikka miehenikin puolesta. Pelastuttaisiin koko perhe tuosta vain.

t. uskova

[/quote]

Aika pysyvän ratkaisun ja merkin kyllä jättää, kun ympärileikataan vauva uskonnollisista syistä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:12"]

En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta tulipahan mieleeni tästä aiheesta, että miten voi olla laillista raahata lapsia ovelta ovelle kuuntelemaan jostain maailmanlopun ennustuksista ja muusta paskasta? Meillä kävi jehova-akka pienen, ehkä 7-8-vuotiaan tytön kanssa saarnaamassa eräs kaunis iltapäivä. Akalle sanoin, että anna olla viimeinen kerta kun teikäläisitä kukaan tulee häiriköimään meidän ovelle (eipä muuten ole sen jälkeen tullut, vaikka ahkerasti kävivät sitä ennen), mutta jälkeenpäin harmitti, että olisiko pitänyt soittaa johonkin lastensuojeluun tai vastaavaan tuon ämmän touhuista... Tuollaisen pienen, hyvin pelokkaan ja surullisen näköisen lapsen paikka on mielestäni kotona läksyjen teossa tai pihalla ystävien kanssa leikeissä arki-iltapäivisin, ei äidin(?) kanssa ihmisten kotirauhaa häiritsemässä mielisairailla ja lapsen psyykelle pelottavilla horinoilla. :(

[/quote]

Kasvaako lapsesi lähimmäisiään rakastavaksi, jos hän kuulee äitinsä nimittävän muita akoiksi, ämmiksi ja puhuvan muiden puheista horinoina? Olen huolestunut lapsesi kasvatuksesta.

[/quote]

Minähän KIRJOITAN täällä jehova-akasta, en ole lapselleni ääneen puhunut (täällä hän ei käy lukemassa, täällä enemmänkin aikuiset pyörivät), enkä tuosta tapauksesta mitään muutenkaan lapselleni puhu, koska lasten ei kuulu tälläisiä asioita mielessään muutenkaan pyöritellä. Horina nyt on horinaa, eikä siitä mihinkään pääse vaikka kaunistelisikin. On vain jäänyt omalletunnolleni kolkuttelemaan tuo tilanne, kun huolehdin vain itsestäni käskiessäni näiden horisijoitten pysyä kaukana oveltani, ja jätin lapsiparan tuon äidin(?) armoille jatkamaan pelokkaan näköisenä ovelta ovelle kiertelyä. JOS tuollainen kerta vielä tulee, niin varmasti otan viranomaisiin yhteyttä. En saa sen lapsen pelokkaita/surullisia kasvoja mielestäni, ei näyttänyt normaalin "iloisen ujolta" kouluikäiseltä. Varmasti kauhea lapsuus hänellä :(

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Eikö se toimintaan osallistuminen loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta paljon pahemmin kuin se seurakuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus? Sehän on vain bittejä jossain tietokoneen muistissa.

Kuka vanhempi voi tehdä lapsensa puolesta uskonratkaisun? Niin tehokasta aivopesua en ole vielä tavannutkaan. Jos sellainen ylipäätään olisi mahdollista, niin olisi hienoa jos voisin lapseni puolesta päättää, että hän uskoo Jumalaan. Päättäisin vaikka miehenikin puolesta. Pelastuttaisiin koko perhe tuosta vain.

t. uskova

[/quote]

Aika pysyvän ratkaisun ja merkin kyllä jättää, kun ympärileikataan vauva uskonnollisista syistä.

[/quote]

Minä olen tässä keskustelussa puhunut uskovana kristittynä. Minusta on hiukan kiusallista ottaa kantaa juutalaisten tai muslimien puolesta. Minä kerron uskonnonvapaudesta ihan tavallisessa luterilaisessa uskovassa perheessä. Ympärileikkaus tai jehovantodistajien harrastama ovelta ovelle -työ ovat minulle täysin vieraita asioita ja mielelläni en ota niihin kantaa. Kunnioitan myös juutalaisten, muslimien ja jehovantodistajien oikeutta harjoittaa uskontoaan. Uskonnonvapaus on mielestäni hyvä asia ja uskonnonvapauteen mielestäni kuuluu se, etten pilkkaa muiden uskontojen harjoittajia, harjoittamista tai kyseenalaista muissa uskonnoissa suoritettavia rituaaleja (sikäli kun niiden ei ole todettu olevan ristiriidassa Suomen lain kanssa). 

t. kristitty uskova

Todennäköisesti on kauhea lapsuus. Moni Jehovista aikuisena eronnut on kertonut samaa. Lapsen ei kuulu iloita maallisesta elämästä, koska vain uskovien ikuisuus kuoleman jälkeen merkitsee jotain. Ja maailmanloppua ja Jeesuksen tulemista odotetaan innolla. Ei ole esim. syytä kouluttautua, koska maailma loppuu kuitenkin ja koulutuksella ei ole väliä. Täytyy keskittyä vain uskonelämään.

Lapsen pahoinpitely eli huvin vuoksi tehty ympärileikkaus(muslimit, juutalaiset) ja kotirauhanrikkominen(jehovantodistajat) ovat laissa kiellettyjä ja niistä saa tuomion.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Eikö se toimintaan osallistuminen loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta paljon pahemmin kuin se seurakuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus? Sehän on vain bittejä jossain tietokoneen muistissa.

Kuka vanhempi voi tehdä lapsensa puolesta uskonratkaisun? Niin tehokasta aivopesua en ole vielä tavannutkaan. Jos sellainen ylipäätään olisi mahdollista, niin olisi hienoa jos voisin lapseni puolesta päättää, että hän uskoo Jumalaan. Päättäisin vaikka miehenikin puolesta. Pelastuttaisiin koko perhe tuosta vain.

t. uskova

[/quote]

Aika pysyvän ratkaisun ja merkin kyllä jättää, kun ympärileikataan vauva uskonnollisista syistä.

[/quote]

Minä olen tässä keskustelussa puhunut uskovana kristittynä. Minusta on hiukan kiusallista ottaa kantaa juutalaisten tai muslimien puolesta. Minä kerron uskonnonvapaudesta ihan tavallisessa luterilaisessa uskovassa perheessä. Ympärileikkaus tai jehovantodistajien harrastama ovelta ovelle -työ ovat minulle täysin vieraita asioita ja mielelläni en ota niihin kantaa. Kunnioitan myös juutalaisten, muslimien ja jehovantodistajien oikeutta harjoittaa uskontoaan. Uskonnonvapaus on mielestäni hyvä asia ja uskonnonvapauteen mielestäni kuuluu se, etten pilkkaa muiden uskontojen harjoittajia, harjoittamista tai kyseenalaista muissa uskonnoissa suoritettavia rituaaleja (sikäli kun niiden ei ole todettu olevan ristiriidassa Suomen lain kanssa). 

t. kristitty uskova

[/quote]

Minä heitin äskeisen huomioini ateistina, sen huomioiden sen minkä uskonnoista tiedän. Pointti siis se, että onko oikeutta merkitä vauvaa tietyyn kirkkoon kuuluvaksi, pysyvästi? Ja tavalla joka on mielestäni aika brutaali, mutta se nyt on vaan ateistin mielipide.. minulle kun kaikki uskonnot ovat aika samaa massaa. Silti, kettuilla en tarkoittanut.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:57"]

Ehkä lapsikaste nyt ainakin on sellainen, mistä pitäisi voida luopua. Uskontoon ja omaan seurakuntaan voisi liittyä vasta täysi-ikäisenä, omalla päätöksellä. Toimintaan voi toki osallistua oman perheen mukana mutta päätöstä uskonratkaisusta ei voi lapsen eikä nuoren puolesta tehdä. 

[/quote]

Eikö se toimintaan osallistuminen loukkaa lapsen itsemääräämisoikeutta paljon pahemmin kuin se seurakuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus? Sehän on vain bittejä jossain tietokoneen muistissa.

Kuka vanhempi voi tehdä lapsensa puolesta uskonratkaisun? Niin tehokasta aivopesua en ole vielä tavannutkaan. Jos sellainen ylipäätään olisi mahdollista, niin olisi hienoa jos voisin lapseni puolesta päättää, että hän uskoo Jumalaan. Päättäisin vaikka miehenikin puolesta. Pelastuttaisiin koko perhe tuosta vain.

t. uskova

[/quote]

Aika pysyvän ratkaisun ja merkin kyllä jättää, kun ympärileikataan vauva uskonnollisista syistä.

[/quote]

Minä olen tässä keskustelussa puhunut uskovana kristittynä. Minusta on hiukan kiusallista ottaa kantaa juutalaisten tai muslimien puolesta. Minä kerron uskonnonvapaudesta ihan tavallisessa luterilaisessa uskovassa perheessä. Ympärileikkaus tai jehovantodistajien harrastama ovelta ovelle -työ ovat minulle täysin vieraita asioita ja mielelläni en ota niihin kantaa. Kunnioitan myös juutalaisten, muslimien ja jehovantodistajien oikeutta harjoittaa uskontoaan. Uskonnonvapaus on mielestäni hyvä asia ja uskonnonvapauteen mielestäni kuuluu se, etten pilkkaa muiden uskontojen harjoittajia, harjoittamista tai kyseenalaista muissa uskonnoissa suoritettavia rituaaleja (sikäli kun niiden ei ole todettu olevan ristiriidassa Suomen lain kanssa). 

t. kristitty uskova

[/quote]

Minä heitin äskeisen huomioini ateistina, sen huomioiden sen minkä uskonnoista tiedän. Pointti siis se, että onko oikeutta merkitä vauvaa tietyyn kirkkoon kuuluvaksi, pysyvästi? Ja tavalla joka on mielestäni aika brutaali, mutta se nyt on vaan ateistin mielipide.. minulle kun kaikki uskonnot ovat aika samaa massaa. Silti, kettuilla en tarkoittanut.

[/quote]

Minun mielestäni on älyllistä epärehellisyyttä laiskuutta ajatella, että uskonnot ovat samaa massaa.

Näin sanoo laki (lainaus ev.lut kirkon sivuilta):

"Kun lapsi on täyttänyt 12 vuotta:

12-17-vuotiaiden lasten uskonnollisen aseman muutokset (liittyminen tai eroaminen) edellyttävät aina lapsen ja hänen huoltajiensa samanmielisyyttä.
12-17-vuotias voi liittyä tai jäädä seurakunnan jäseneksi vaikka hänen vanhempansa eivät kuuluisikaan kirkkoon.

Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan tuomioistuimen päätöstä.

Lapsen uskonnollista asemaa määrittävät uskonnonvapauslaki ja luterilaisen kirkon oma lainsäädäntö, Uskonnonvapauslain mukaan kirkon omassa lainsäädännössä voidaan säätää erikseen jäsenyyden edellytyksistä."

Pysyvästi ketään ei tietenkään voi liittää minkään kirkon jäseneksi.

15–17-vuotias voi erota kirkosta itse, mutta tarvitsee vanhempien suostumuksen eroilmoitukseen. 18-vuotias voi erota kirkosta ilmoituksella. Ilmoituksen tekeminen ei ole vaikeaa.

Lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi on siis Suomen lain mukaan juridisesti oikein. Olemme ilmeisesti eri mieltä siitä, onko vanhemmilla moraalista oikeutta liittää alaikäistä seurakunnan jäseneksi. Kunnioitan vahvasti oikeuttasi olla sitä mieltä kuin olet. Minä olen eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:29"]

Haluaisitko ap siis että vasta 18-vuotias saisi harjoittaa samaa uskontoa kuin vanhempansa?

Pitäisikö mielestäsi alaikäisten lasten vanhemmilta kieltää uskonnon harjoittaminen alaikäisten lasten aikana? Mikä on mielestäsi paheksuttavaa uskonnon harjoittamista? Onko sitä esim hiljaa itsekseen rukoilu, Raamatun lukeminen, kirkossakäynti? Entä tunnustuksellisella hautausmaalla vierailu? Entä joulurauhan katsominen televisiosta?

Onko sinulla rakentavaa ehdotusta, miten kristitty Jeesukseen uskova ihminen voisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsen uskonnonvapaus toteutuisi sillä tavalla kuin sinä haluaisit sen toteutuvan?

[/quote]

Ap vastaa.

Kristitty Jeesukseen uskova ihminen voi oikein hyvin toimia tavalla, jotta uskonnonvapaus hänen lapsensa kohdalla toteutuu. Esimerkiksi kirkkoon lähtiessä lapselle voi hyvin kertoa, että olen menossa kirkkoon. Lapsi todennäköisesti kysyy mikä kirkko on ja miksi siellä käyt. Vanhempi voi kertoa että MINÄ uskon tähän ja tästä syystä käyn kirkossa. MUTTA maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka uskovat ihan johonkin muuhun ja osa ei usko mihinkään. Jos lapsi kyselee vielä asiasta, tulee hänen kysymyksiinsä yrittää vastata mahdollisimman objektiivisesti. Kirkkoon, tai muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin en lapsia veisi, sillä niiden antama sanoma on tietysti tunnustuksellista. Hautausmaalla vierailu on tietysti ok, eihän siellä kukaan tule saarnaamaan ja joulurauhan julistuksen yhteydessä voi mainita, että aikana kun joulurauhan julistusteksti on laadittu lähes kaikki ihmiset kuuluivat kirkkoon (oli muuten pakko!) siksi teksti on niin uskonnollinen. Vanhemman hiljaa mielessään rukoileminen tai raamatun lukeminen ei mielestäni millään tavalla vaikuta lapsen uskonnonvapauteen. 

En siis todellakaan ole sitä mieltä, että vanhemmat eivät saisi olla uskossa - kunhan kunnioittavat lastaan, eivätkä syötä omaa uskoaan lapsilleen. 

Miksi jollain ateistilla on niin suuri merkitys sillä että onko lapsena kastettu?

Ihan kuule uskonnonvapautta on sekin, mitä tuossa ylempänä sanotaan. Kirkosta on oikeus erota.

Vaan se tosin on totta että leikattua esinahkaa ei takaisin saa. Mutta se että minkä merkityksen asialle itse antaa, on toinen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 19:57"]

Miksi jollain ateistilla on niin suuri merkitys sillä että onko lapsena kastettu?[/quote]

Lisään vielä... Asian tiivisti hyvin 2-v sukulaislapsen lausahdus veljen kastetilaisuudessa: "setä pesi vauvan tukan". Eli oikeasti, jos ei usko Jumalaan eikä kasteen merkitykseen, niin mitä brutaalia siinä on että "tukka pestään"? Saastuuko se lapsi siinä? Vai onko sillä kuitenkin ateistille joku alitajuinen merkitys vaikkei edes usko siihen?

Tätä pohtii ihan tavallinen luterilainen kristitty täällä...

No onhan sillä se merkitys, että lapsesta saakka sinut on liitetty uskontokuntaan ja maksat tästä mm. automaattisesti veroa, ellet erikseen kirkosta eroa. Koulussa sinut on velvoitettu evlut uskonnonopetukseen, ellet erikseen kirkosta eroa. Kirkkoon kuuluvilla kun ei ole mahdollisuutta opiskella elämänkatsomustietoa. Mihinkään tällaiseen ei pitäisi lasta jo etukäteen sitoa, vasta täysi-ikäisenä tehdään päätöksiä uskontoon kuulumisesta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:29"]

Haluaisitko ap siis että vasta 18-vuotias saisi harjoittaa samaa uskontoa kuin vanhempansa?

Pitäisikö mielestäsi alaikäisten lasten vanhemmilta kieltää uskonnon harjoittaminen alaikäisten lasten aikana? Mikä on mielestäsi paheksuttavaa uskonnon harjoittamista? Onko sitä esim hiljaa itsekseen rukoilu, Raamatun lukeminen, kirkossakäynti? Entä tunnustuksellisella hautausmaalla vierailu? Entä joulurauhan katsominen televisiosta?

Onko sinulla rakentavaa ehdotusta, miten kristitty Jeesukseen uskova ihminen voisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsen uskonnonvapaus toteutuisi sillä tavalla kuin sinä haluaisit sen toteutuvan?

[/quote]

Ap vastaa.

Kristitty Jeesukseen uskova ihminen voi oikein hyvin toimia tavalla, jotta uskonnonvapaus hänen lapsensa kohdalla toteutuu. Esimerkiksi kirkkoon lähtiessä lapselle voi hyvin kertoa, että olen menossa kirkkoon. Lapsi todennäköisesti kysyy mikä kirkko on ja miksi siellä käyt. Vanhempi voi kertoa että MINÄ uskon tähän ja tästä syystä käyn kirkossa. MUTTA maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka uskovat ihan johonkin muuhun ja osa ei usko mihinkään. Jos lapsi kyselee vielä asiasta, tulee hänen kysymyksiinsä yrittää vastata mahdollisimman objektiivisesti. Kirkkoon, tai muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin en lapsia veisi, sillä niiden antama sanoma on tietysti tunnustuksellista. Hautausmaalla vierailu on tietysti ok, eihän siellä kukaan tule saarnaamaan ja joulurauhan julistuksen yhteydessä voi mainita, että aikana kun joulurauhan julistusteksti on laadittu lähes kaikki ihmiset kuuluivat kirkkoon (oli muuten pakko!) siksi teksti on niin uskonnollinen. Vanhemman hiljaa mielessään rukoileminen tai raamatun lukeminen ei mielestäni millään tavalla vaikuta lapsen uskonnonvapauteen. 

En siis todellakaan ole sitä mieltä, että vanhemmat eivät saisi olla uskossa - kunhan kunnioittavat lastaan, eivätkä syötä omaa uskoaan lapsilleen. 

[/quote]

Eli lapsi jätetään yksin kotiin kun vanhemmat lähtevät kirkkoon, niinkö?

Ilmeisesti pyhäkoulukin on mielestäsi äärettömän paha juttu... sinnekin pitäisi mennä vasta 18-vuotiaana?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 20:08"]

No onhan sillä se merkitys, että lapsesta saakka sinut on liitetty uskontokuntaan ja maksat tästä mm. automaattisesti veroa, ellet erikseen kirkosta eroa. Koulussa sinut on velvoitettu evlut uskonnonopetukseen, ellet erikseen kirkosta eroa. Kirkkoon kuuluvilla kun ei ole mahdollisuutta opiskella elämänkatsomustietoa. Mihinkään tällaiseen ei pitäisi lasta jo etukäteen sitoa, vasta täysi-ikäisenä tehdään päätöksiä uskontoon kuulumisesta.

[/quote]

Ja katso, miten erilaisia ihmisiä meistä on tullut, vaikka melkein kaikki meistä 70- ja 80-lukujen lapsista olemme olleet ev.lut. uskonnonopetuksessa.

Minä tein uskonratkaisuni 15-vuotiaana enkä kadu. En minä tarvinnut kenenkään lupaa siihen, saanko minä uskoa tai olla uskomatta siinä iässä. Mitä pelottavaa muuten on siinä, jos lapsi uskoo Jumalaan, jos uskot, että Jumalaa ei ole?

Niin, jostakin ihme syystä ihmiset pitävät omaa vakaumustaan hyvänä ja oikeana, ja tahtovat lapsilleen myös hyvää. Mikseivät he tajua olevansa väärässä?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:29"]

Haluaisitko ap siis että vasta 18-vuotias saisi harjoittaa samaa uskontoa kuin vanhempansa?

Pitäisikö mielestäsi alaikäisten lasten vanhemmilta kieltää uskonnon harjoittaminen alaikäisten lasten aikana? Mikä on mielestäsi paheksuttavaa uskonnon harjoittamista? Onko sitä esim hiljaa itsekseen rukoilu, Raamatun lukeminen, kirkossakäynti? Entä tunnustuksellisella hautausmaalla vierailu? Entä joulurauhan katsominen televisiosta?

Onko sinulla rakentavaa ehdotusta, miten kristitty Jeesukseen uskova ihminen voisi kasvattaa lapsensa niin, että lapsen uskonnonvapaus toteutuisi sillä tavalla kuin sinä haluaisit sen toteutuvan?

[/quote]

Ap vastaa.

Kristitty Jeesukseen uskova ihminen voi oikein hyvin toimia tavalla, jotta uskonnonvapaus hänen lapsensa kohdalla toteutuu. Esimerkiksi kirkkoon lähtiessä lapselle voi hyvin kertoa, että olen menossa kirkkoon. Lapsi todennäköisesti kysyy mikä kirkko on ja miksi siellä käyt. Vanhempi voi kertoa että MINÄ uskon tähän ja tästä syystä käyn kirkossa. MUTTA maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka uskovat ihan johonkin muuhun ja osa ei usko mihinkään. Jos lapsi kyselee vielä asiasta, tulee hänen kysymyksiinsä yrittää vastata mahdollisimman objektiivisesti. Kirkkoon, tai muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin en lapsia veisi, sillä niiden antama sanoma on tietysti tunnustuksellista. Hautausmaalla vierailu on tietysti ok, eihän siellä kukaan tule saarnaamaan ja joulurauhan julistuksen yhteydessä voi mainita, että aikana kun joulurauhan julistusteksti on laadittu lähes kaikki ihmiset kuuluivat kirkkoon (oli muuten pakko!) siksi teksti on niin uskonnollinen. Vanhemman hiljaa mielessään rukoileminen tai raamatun lukeminen ei mielestäni millään tavalla vaikuta lapsen uskonnonvapauteen. 

En siis todellakaan ole sitä mieltä, että vanhemmat eivät saisi olla uskossa - kunhan kunnioittavat lastaan, eivätkä syötä omaa uskoaan lapsilleen. 

[/quote]

Sinun elämänkatsomuksesi on erilainen kuin minun. Sinä ajattelet, että on olemassa uskontoja, joiden kesken ihminen tekee valintoja. Moni ihminen ajattelee samalla tavalla kuin sinä.

Minun elämänkatsomukseni on puolestaan sellainen, että uskon Jeesuksen olevan ainoa tie Jumalan luokse ja ainoa tie, jota kulkemalla ihminen pelastuu. Uskon, että Raamatussa Jumala on ilmoittanut ihmisille tästä. Minun elämänkatsomuksessani Jeesuksen seuraaminen ei ole uskonto. Se ei ole oppijärjestelmä tai se ei ole kirkkoon kuulumista tai kuulumattomuutta. Minulle olennainen asia on se, että Jeesus on sydämeni Herra ja hänellä on hallintavalta elämässäni. Rakastan lapsiani niin paljon, että haluan kertoa heille, miten rakastava Jumala pelastaa meidät ja haluaa meidän asuvan ikuisesti hänen luonaan taivaassa. Haluan myös kokoontua muiden samalla tavalla uskovien kanssa. Samalla tavalla uskovia on Suomessa paljon ja ympäri maailmaa hyvin, hyvin paljon. En ole keksinyt tätä itse, en halua kenellekään mitään pahaa, vielä vähemmän lapsilleni.

Minua toisinaan syytellään siitä, että teen väärin, kun kerron lapsilleni Jeesuksen rakkaudesta ja pelastuksesta. Minä en koe tekeväni mitään väärää. Päinvastoin koen, että Jeesuksesta kertominen on kaikkein suurinta rakkautta, mitä ihminen voi esim. lapselleen tehdä.

Tämä on minun elämänkatsomukseni. Se on siis erilainen kuin sinun elämänkatsomuksesi. Toisinaan minua mietityttää, toimiiko ihminen, joka haluaa estää lapsia kuulemasta Jeesuksesta, rakkauden asialla. Onko hänen syvin, kaikkein syvin motiivinsa, kun sipuli kuoritaan ydintä myöten, rakkaus? Minusta ei tunnu siltä.

Minä olen saanut kokea sen, mikä on hyvää, kaunista, kestävää, rakkaudellista. Minä olen koetellut sen ja se on kestänyt. Minä haluan läheisilleni tuota samaa hyvää, mitä minä olen saanut. Lapsi ei ole vielä kovettanut eikä kylmettänyt sydäntään. Hän ei ole vielä kyyninen. Aikuinen voi olla. Hän voi sulkea sydämensä rakkaudelle syistä joita minä en ymmärrä. Rukoilen kuitenkin, että jonain päivänä se rakkaus saa puhjeta kukkaan jokaisen ihmisen sydämessä. Minä ap vilpittömästi haluan sinulle hyvää ja lapsilleni hyvää. Me vain toistaiseksi uskomme eri tavalla ja minä en löydä siihen ratkaisua tässä hetkessä.

Mä en oikein käsitä tätä asennetta, huomaa ettei aloittajalla ole mitään käsitystä siitä mikä merkitys uskolla ihmiselle on.

Minä uskon, voin melkein sanoa jopa tietäväni, että me tulemme tänne maan päälle Jumalan luota ja olemme sinne myös menossa kuoleman jälkeen. Mitään tieteellistä todistetta minulla ei tästä tietenkään ole, mutta näin kuitenkin uskon. Uskon myös että Jumala edellyttää meidän seuraavan elämässä hänen ohjeitaan ja Jeesuksen esimerkkiä, miksi ihmeessä en sitten haluaisi lasteni saavan sitä hyvää mitä usko minullekin tuo? Tottakai opetan hänelle asioiden olevan niin kuin itse uskon, toki opetan myös että on maailmassa paljon ihmisiä jotka eivät usko samalla tavalla ja että jokainen saa uskoa miten haluaa mutta minä uskon näin. Käymme lasten kanssa kirkossa, pidämme perheenä rukouksia jne. ja oletan lastemme osallistuvan tähän toimintaan niin kauan kuin asuvat kotona tai ainakin jonnekin 16-17v asti.

Pitäisin itseäni vastuullisena lasten elämästä ja tekemisistä jos en yrittäisi parhaani mukaan opettaa heille niitä arvoja ja oppeja joihin itse uskon. Sen jälkeen kun olen heitä opettanut, saavat he itse tahdonvapauden nojalla valita itse tekevätkö niin kuin opetan vai eivät. Yhtä rakkaita ja tervetulleita tulevat silti aina olemaan, valitsivat miten tahansa.