Olen mies, hylkäsin lapseni enkä kadu yhtään

470 jatkoi siis itse omaan kysymykseensä. Ja jatkaa vielä:

Ehkä tämän yhden lauseen voisi muotoilla vielä selkeämmin, eli sanoin näin: "Tietenkin se syntyvä lapsi on puoliksi naisen "vika", eikö niin, mutta se EI ole naisen vika, että hän pitää lapsen"  

Mutta tarkoitin: "Tietenkin se hedelmöittynyt lapsi on puoliksi naisen "vika", eikö niin, mutta se EI ole naisen vika, että hän pitää lapsen"

Miehenä kommentoin jotakin tämän mammuttiketjun sekaan:

Itse en ole eläessäni maannut yhdenkään naisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi myöskin lasta. Itsesuojeluvaistoni kenties estää minulta sellaiset suhteet, syytä en osaa sanoa mutta en voisi kuvitella naivani muuten kenties hyvinkin haluttavaa naista joka samalla jostakin syystä tuntuisi tuolla hetkellä epäsopivalta lapseni äidiksi tai puolisokseni niin, että eläisimme yhdessä lopun elämäämme.

Tiedän että olen tästä johtuen ollut koko ikäni kummajainen, ja hämmästelen miten yleensä ihmisiltä tuntuu puuttuvan kokonaan joku järjestelmä pääkopasta kun irtosuhteet ja pelkkä paneminen ja fuck buddyt on niin kovin helppoa ja pop.

Minulla tästä reagointimallistani seuraa toki, että en paneskele ympäriinsä. Jos jonkun kanssa seksiin olisin valmis se tarkoittaa myös oikeastaan että haluaisin hänen kanssaan myös lapsen.

AP:n esittämässä tapauksessa (joka tiettyjen sanojen perusteella vaikuttaa tosiaan naisen kirjoittamalta) naisen pitäisi kunnioittaa tekemäänsä sopimusta, toisaalta ymmärrän että hormoonit muuttavat tilannetta eikä se ole helppo. Silti en ymmärrä AP:n tilannetta siinä mielessä että en menisi itse nussimaan ketään nussimisen ilosta jos en tunne henkilöä niin hyvin että tiedän haluavani joskus hänen kanssaan lapseni jos suhde kehittyy kuten oletan sen tuolloin kehittyvän. En tiedä pystyisinkö edes seksiin jos en kokisi näin, vaikea sanoa kun en ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa pitäisi sanoa naiselle /näpit irti/.

Mutta puheet siitä, että AP:n olisi pitänyt käyttää kondomia tuntuvat lähinnä rienaukselta. Ei missään täyspäisten aikuisten parisuhteessa voi olla tuollaista epäluottamusta että kumia täytyisi käyttää pillereiden ohella siltä varalta että nainen sattuisi valehtelemaan. Ne unohtamiset sun muut nainenhan osaisi kertoa ja silloin voisi sitten käyttää sitä kumia.

Vaikea tilanne AP:lla ja myös hänen lapsellaan (jos tarina on tai olisi tosi), mutta itselleni noin ei voisi koskaan oikeastaan käydä. Panen vain jos haluan naista niin paljon että haluan myös lapsia.

Eräs lastenpsykiatri-sukulaiseni muuten kertoi joskus, että yleensä lapsen on helpompi hyväksyä, että hänen (esim) isänsä on täysluuseri, kuin se ettei tietäisi tästä mitään, eikä mitään isää olisi olemassakaan. Tällöin lapsi eläisi epätietoisuudessa ja kuvittelisi isän tietynlaiseksi jne. ja kaipaisi häntä. Toki luuseri-iskäkin aiheuttanee kipuilunsa, mutta en lähtisi heittelemään mitään "mieluummin ei ollenkaan isää, jos sitä ei kerran kiinnosta"-mutua.

Ehkä on helpompi kestää hylkäys ja välinpitämättömyys, kun tietää että se on tullut luuserilta?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 19:15"]

Minun äitini lupasi, etten joudu koskaan häntä hoitamaan, kun hän on vanha. Hän on säästänyt rahaa hoitokotiin eikä aio jäädä lastensa huollettavaksi. Hän siis todellakin lupasi tämän ,kun isäni kuoli, asiasta keskusteltiin ja säästötilille laitettiin rahaa säännöllisesti, jotta tämä toteutuisi.

Sitten äitini sairastui syöpään ja ennuste oli huono. Hän päätti käyttää säästötilin rahat kuukauden matkaan. Hoidot pysäyttivät syövän etenemisen, ja äitini elää edelleen. Tästä on jo viisi vuotta. Säästötilin rahat ovat huvenneet monenlaiseen elämän helpotukseen mm. uuteen porrattomaan asuntoon ja pariin muuhunkin matkaan. Hän on heikkokuntoinen ja tarvitsee pari kertaa viikossa kyytiä kauppaan, kerran viikossa siivousapua ja monenlaista pikkuapua esim. laskujen maksamisessa jne.

Pitäisikö minun nyt, ap, kieltää apuni, koska hän lupasi pärjätä yksin ja koska rahaakin säästettiin isän perinnöstä, jotta hän ei ole kenenkään vaivoina? Toiminko nyt mielestäsi moraalisesti oikein, kun teen sopimuksen mukaan enkä auta, koska en ole ikinä halunnut omaishoitajaksi, tiedän, että tämä avun tarve vielä tulee pahenemaan vuosien myötä, en ole mikään hoitajaluonteinen lempeä olento ja minulla on oma kiireinen ura, perhe ja elämä, johon haluan myös panostaa?

Oletko rehellisesti sitä mieltä, että tilanteet eivät muutu, ihmiset eivät muutu ja mielipiteet eivät muutu, ja kaikenlaisista sopimuksista on pidettävä kiinni, vaikka ne olisivat moraalisesti katsottuna väärin, aiheuttaisivat pahaa mieltä, kärsimystä ja henkistä ja fyysistä kipua ja kaikki vain siksi, kun joskus on annettu huolettomasti lupaus, joka sillä hetkellä tuntui hyvältä?

En ymmärrä sinua laisinkaan. naisesi rehellisyyttä voit epäillä, vaikka sekin jopa tuntuu aika julmalta ja ilmeisesti et tämän takia ole hänen kanssaan enää yhdessä, mutta hyvänen aika, ole edes tämän aborttiasian ja lapsiasian suhteen inhimillinen ja tajua, että näin isoja asioita ei voi luvata huoletta, kun kyse on omasta fyysisestä ja henkisestä terveydestä. Et voi verrata aborttia miehen lupaukseen osallistua perhe-elämään, ellei kyse ole miehen henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Jos perhe-elämä konkreettisesti sairastuttaa hänet ja aiheuttaa hänelle pysyviä vammoja, ilman muuta hänellä tällöin on oikeus muuttaa mieltään. Ihan pienestä lupauksesta nimittäin abortissa ei ole kyse, ja te molemmat mokasitte, kun kuvittelitte, että kyse on pikkuasiasta. Sinä mokaat edelleen, kun et kykene tajuamaan, minkä tason asiasta on kyse.

Nyt sinun on aika kasvaa ihmisenä. Maito on maassa eikä sitä saa takaisin kannuun. Nyt sinun pitää olla se moraalinen ihminen, joka tajuaa, minkälaisista sopimuksista voi ja pitää pitää kiinni ja minkälaisia sopimuksia ei voi tehdä. Esim. sinä et voi lapsellesi luvata, että olet hänen tuki ja turvansa, koska ilmiselvästi et ole kovin vahva ja turvallinen. Et seiso tukena tuulessa ja tuiskeessa vaan ajattelet aina ensin itseäsi. Mutta sinä voit luvata yrittää parhaasi. Eikö?

Aikuisuuteen kuuluu tajuta, minkälaisia lupauksia voi toiselta vaatia. Minä en voi vaatia äidiltäni eutanasiaa etkä sinä voi vaatia keneltäkään aborttia.

[/quote]Vaimo saa puolet miehen perintöä ja toisen puolen lapset ellei sitten ole testamentti että vaimo saa kaikki.

[/quote]

ei todellakaan mene perinnönjako noin. Puoliso saattaa saada tasingon, jos on ollut vähävaraisempi osapuoli. Se on eri asia kuin perintö. Lapset perivät aina ensisijaisesti. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:23"]

Jos mies ei halua lasta missään olosuhteissa, hän hankkii sterilisaation vaikka ulkomailla, jos ei sitä Suomesta saa, kuten ap ei saa nuoren ikänsä takia. Tai pidättäytyy. Tai pitäytyy vain suuseksissä. Onhan näitä vaihtoehtoja. 

[/quote]

Hei, sterilisaationhan saa täällä kotimaassakin vaikka 18-vuotiaana jos vaan ei haittaa pieni sukupuolenvaihdos siinä sivussa. Onhan näitä vaihtoehtoja!

Tilanteesi on mikä on, sinulle on syntymässä lapsi. Suosittelisin, että tutustut lapseesi ja osallistut elämäänsä, huolimatta lähtökohdista. Kyllä se voi iloksi vielä muuttua. Ja itse ainakin haluaisin, että omalla lapsellani olisi mahdollisimman hyvät oltavat. Asia varmaan mietityyttää sinua jonkin verran kun halusit mjuiden kommentteja ja näkemyksiä asiaan. Ei ole vramasti helppoa, mutta kasvun paikka kaikille osapuolille. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 19:40"]

Edelleenkään en ole tehnyt moraalisesti mitään väärää. Ilmeisesti joitakin palstan äideistä loukkaa tavattomasti se, että naiseltakin voidaan odottaa rehdisti toimimista ja perätä vähän vastuuta kaiken sen vallan vastapainoksi.

-ap-

[/quote]

Et olekaan vaan nainen on. Olen nainen, mutta täysin sitä mieltä, että on väärin pakottaa ketään vanhemmaksi. Jos haluaa pitää lapsen vastoin toisen tahtoa, niin kantaa vastuun sitten kokonaan yksin. MIehelläkin pitääisi olla valinnanvapaus kuten naisella AINA on. Ihan aina nainen voi valita, pitääkö lapsen vai ei - ainakin Suomessa.

[/quote]

Lapsen oikeus isään menee miehen toiveiden yli. Eduskuntaan voi ehdottaa lakialoitetta. 

[/quote]

Tarkoitat siis NAISEN OIKEUS RAHAN NYHTÄMISEEN. Koko lasta ei olisi, ellei nainen olisi itsekäs ja synnyttäisi sitä miehestä piittaamatta. Eli siis nainen päättää synnyttää lapsen, jonka avulla voi kiristää miestä. Se jos mikä on hyväksikäyttöä: synnytetään lapsi maailmaan vain omien tarkoitusperien vuoksi.

[/quote]

Mikä rahan kiristäminen? Luuletko, että siitä lapsesta ei ole mitään kuluja? Ne elatusmaksut määrää ihan lastenvalvoja tai jopa käräjäoikeus, jos riidaksi asti mennään. Ei se nainen niistä päätä. Jos mies ei maksa, yhteiskunta maksaa. Edelleenkään ei naisen takia vaan lapsen hyväksi. Ne elatusmaksut kun ovat lasta varten.

Mikä vastuu sitten on miehellä, jos nainen olisi tehnyt miehen tahdon mukaan ja joutuisi nyt käymään kalliissa terapioissa, kun ei kestä tekemäänsä aborttia? Kuka maksaa terapiat? Työkyvyttömyyden? Masennuksen ja itseinhon hoitamisen? Tässä tapauksessa kun mies saisi tahtonsa läpi, maksajaksi jäisi ainoastaan nainen. Miten ihmeessä joku (nainen) voi todella olla sitä mieltä, että vahingon sattuessa maksajana pitäisi olla nainen?

Ap:n tapauksessa sen lapsen synnyttämisen, hoitamisen, kasvattamisen, kouluttamisen hoitaa nainen. Hän vastaa lapsesta täysin. Mies osallistuu pienellä summalla mutta ei omasta päätöksestään halua olla muuten mukana. Tässä kuviossa maksajina ovat molemmat.

Miksi maksajaksi pitäisi joutua pelkästään nainen?

On tietysti ikävää, jos on sovittu, ettei lasta missään nimessä tule, mutta valitettavasti elämää ei voi ennustaa. Jos ei kykene aborttiin, ei ole rikollinen, koska abortti ei ole ehkäisykeino. Se on raskas toimenpide, joka jättää elinikäiset traumat monelle.

Mielestäni kaikista mahdollisista kuvioista ap:n nykyinen tilanne on paras.

Huh miten monella täällä menee sekaisin nainen, jonka mies hylkää, vaikkei ole abortista sovittu ja naisen, joka päättää pitää lapsen, vaikkei miehen kannasta ollut mitään epäselvyyttä. Kyllä silloin joutuu vain pärjäämään yksin ja unohtamaan sen miehen.

Ja lapselle se ei takaa hyvää isää, jos isä ei halua häntä tavata ja sellaisia miehiä on, vaikka kuinka rääkyisitte. 

Mulle tässä paistaa vain naisten, jotka ovat sängyssä aktiivisia hätä siitä, että heille sattuu vahinko. Nainen, joka ei kuksi kuin hyvässä, pitkäaikaisessa suhteessa johon lapsi saa tulla (tai todella tietää voivansa olla totaaliyhäri) ei ole tuollaisen huolen kanssa edes tekemisissä. Syytätte vain miehiä omista huolettomista seikkailuistanne, joissa teillekin voi sattua vahinko, jota ette YKSIN halua kantaa. Kuitenkin muistakaa, että me naiset voimme aina abortoida... Tai sitten jos se ei käy, voi käydä niin huono tuuri, että se kevyempi heilamme ei haluakaan isäksi, vaikka meistä se onkin yhtäkkiä (ehkäisystä huolimatta) kiva ajatus.

Ja entä mies, joka haluaisi vahingosta alkunsa saaneen lapsen, kun nainen päättää, että teen abortin? Oletteko valmiita sitten estämään tämän naisen abortin myös? Minä en ole. 

Elämä ei ole kokonaan suunniteltavissa. Velvollisuudet kuuluvat aikuisen ihmisen elämään. En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta mistään muusta kuin itsestään ja omasta onnestaan. 

On hyvä tiedostaa, että jokaisesta yhden illan panosta ja seksikerrasta ehkäisystä huolimatta saada alkunsa lapsi. Lasta ei voi pakoilla. Vaikka se olisi syntynyt vastoin jomman kumman vanhemman toiveita, lapsen olemassa olo ei ole hänen itsensä vika ja hän on ansainnut rakastavat ja välittävät vanhemmat. Joskus elämässä joutuu tekemään asioita, joita ei suunnitellut, halunnut tai toivonut.

Miehen tehtyä kirjallisesti selväksi ettei halua lasta, häviäisivät miehen velvoitteet. Itse lapsen syntymä ei olisi tällä tavalla päätettävä asia. Siinä tapauksessa tietty yhteiskunnalle tulisi kuluja mutta nytkin vuosittain naiset synnyttävät 5 500 lasta jonka isän kanssa eivät asu tai jonka isukki "ei ole tiedossa" (täysin tahallisesti muuten) eli ei eroaisi itsellisten naisten aiheuttamista lapsensaantikuluista. Siis jotenkin noin. Ehkä kuulostaa hassulta mutta monissa maissa saa esim. lapset tehdä kokonaan perinnöttömiksi ilman että siitä mikään lautakunta päättää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:20"]

456 jatkaa vielä, että koska raskausaikana ei edes voida varmuudella todeta, kuka syntyvän lapsen isä on, ei "miehen oikeutta päättää lapsen syntymästä" voitaisi lainsäädännöllisin keinoin mitenkään toteuttaa. Muutenhan kuka tahansa sekopää voisi ilmoittautua isäksi ja "osallistua päätöksentekoon."

[/quote]

Tulisikin mielenkiintoisia tilanteita, kun arvovaltainen raati kokoontuisi pohtimaan saako sikiö x syntyä vai pitääkö äidin tehdä abortti. Olisiko naisella edes puheoikeutta näissä raadeissa? Entä saisivatko tulevat isovanhemmat osallistua niihin myös? Nythän miehen vanhemmilta on viety mahdollisuus tutustua lapsenlapseensa. Ties vaikka olisi ainoa. 

[/quote]

No voi juku ja oops:

What are the chances of getting pregnant while using sterilization?

Failure rates:
vasectomy: 1 percent
Tubal ligation: 2 percent
Hysterocscopic sterilization: less than 1 percent.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:13"]

Kuvitelkaa tilanne: mies on päättänyt ettei missään tapauksessa halua isäksi ja tekee kaiken voitavansa, eli käyttää tunnollisesti ja oikeaoppisesti kondomia. Nainen sanoo lisäksi syövänsä pillereitä, mutta valehtelee. Kondomi kuitenkin hajoaa. Nainen ei ota jälkiehkäisyä, eikä tee aborttia.

Pam, mies on isä!

[/quote]

Hyvä, ei ole mennyt seksivalistus pieleen. Siinä on nimittäin aina naisen mahdollisuus tulla raskaaksi kun nainen ja mies harrastavat seksiä. Jos mies ei halua lasta missään olosuhteissa, hän hankkii sterilisaation vaikka ulkomailla, jos ei sitä Suomesta saa, kuten ap ei saa nuoren ikänsä takia. Tai pidättäytyy. Tai pitäytyy vain suuseksissä. Onhan näitä vaihtoehtoja. Mutta ei kannata valittaa jälkikäteen, kun vahinko on jo tapahtunut. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:00"]

Miehen tehtyä kirjallisesti selväksi ettei halua lasta, häviäisivät miehen velvoitteet. Itse lapsen syntymä ei olisi tällä tavalla päätettävä asia. Siinä tapauksessa tietty yhteiskunnalle tulisi kuluja mutta nytkin vuosittain naiset synnyttävät 5 500 lasta jonka isän kanssa eivät asu tai jonka isukki "ei ole tiedossa" (täysin tahallisesti muuten) eli ei eroaisi itsellisten naisten aiheuttamista lapsensaantikuluista. Siis jotenkin noin. Ehkä kuulostaa hassulta mutta monissa maissa saa esim. lapset tehdä kokonaan perinnöttömiksi ilman että siitä mikään lautakunta päättää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:20"]

456 jatkaa vielä, että koska raskausaikana ei edes voida varmuudella todeta, kuka syntyvän lapsen isä on, ei "miehen oikeutta päättää lapsen syntymästä" voitaisi lainsäädännöllisin keinoin mitenkään toteuttaa. Muutenhan kuka tahansa sekopää voisi ilmoittautua isäksi ja "osallistua päätöksentekoon."

[/quote]

Tulisikin mielenkiintoisia tilanteita, kun arvovaltainen raati kokoontuisi pohtimaan saako sikiö x syntyä vai pitääkö äidin tehdä abortti. Olisiko naisella edes puheoikeutta näissä raadeissa? Entä saisivatko tulevat isovanhemmat osallistua niihin myös? Nythän miehen vanhemmilta on viety mahdollisuus tutustua lapsenlapseensa. Ties vaikka olisi ainoa. 

[/quote]

[/quote]

Ei veronmaksajilla yksinkertaisesti olisi varaa maksella teidän panoreissujenne jälkipyykkejä. Ja sitten nämä kaikki älykääpiöt paneskelisivat paljaalla ympäri maita ja mantuja, kun ei olla vastuussa mistään.

Ymmärrät varmasti, että loistoideasi on mahdottomuus?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:47"]

Eräs lastenpsykiatri-sukulaiseni muuten kertoi joskus, että yleensä lapsen on helpompi hyväksyä, että hänen (esim) isänsä on täysluuseri, kuin se ettei tietäisi tästä mitään, eikä mitään isää olisi olemassakaan. Tällöin lapsi eläisi epätietoisuudessa ja kuvittelisi isän tietynlaiseksi jne. ja kaipaisi häntä. Toki luuseri-iskäkin aiheuttanee kipuilunsa, mutta en lähtisi heittelemään mitään "mieluummin ei ollenkaan isää, jos sitä ei kerran kiinnosta"-mutua.

Ehkä on helpompi kestää hylkäys ja välinpitämättömyys, kun tietää että se on tullut luuserilta?

[/quote]

Tässä tapauksessa kertoisin miehestä jotain, en kovin paljoa, ei tietenkään mitään ihannoitua kuvaa, ettei lapsi kehittele päässään väärää kaipausta. Mutta siis täällähän monet ovat maalailemassa tälle pariskunnalle suunnilleen jonkinlaista yhteishuoltajuutta! Tai sellaista, että lapsi oppii tuntemaan isänsä. Mitä sekin nyt sitten tarkoittaa, olisi kivaa, jos maalailijat tarkentaisivat hiukan (en tosin lukenut koko ketjua). Jos tapaamisia on niin, että lapsi jotenkin oppii tuntemaan isänsä, (esim kuukausittain) niin sittenhän se lapsi vasta kaipaa tätä isää. Jos taas tapaamisia on tosi harvoin, (pari kertaa vuodessa) lapsi miettii, miksei isä halua nähdä useammin, vaan hylkää (uudestaan ja uudestaan). 

Ihannetilassa kaikki miehet tietenkin, joita itse nussii, olisivat isäainesta, tai pitäisivät tärkeänä yrittää edes, mutta kun sellaista takuuta ei miehissä ole.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:58"]

Elämä ei ole kokonaan suunniteltavissa. Velvollisuudet kuuluvat aikuisen ihmisen elämään. En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta mistään muusta kuin itsestään ja omasta onnestaan. 

On hyvä tiedostaa, että jokaisesta yhden illan panosta ja seksikerrasta ehkäisystä huolimatta saada alkunsa lapsi. Lasta ei voi pakoilla. Vaikka se olisi syntynyt vastoin jomman kumman vanhemman toiveita, lapsen olemassa olo ei ole hänen itsensä vika ja hän on ansainnut rakastavat ja välittävät vanhemmat. Joskus elämässä joutuu tekemään asioita, joita ei suunnitellut, halunnut tai toivonut.

[/quote]

Kannattaisi ottaa ihan sellainen kevyt reality check, ennen kuin uskot tämmöiseen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:00"]

Miehen tehtyä kirjallisesti selväksi ettei halua lasta, häviäisivät miehen velvoitteet. Itse lapsen syntymä ei olisi tällä tavalla päätettävä asia. Siinä tapauksessa tietty yhteiskunnalle tulisi kuluja mutta nytkin vuosittain naiset synnyttävät 5 500 lasta jonka isän kanssa eivät asu tai jonka isukki "ei ole tiedossa" (täysin tahallisesti muuten) eli ei eroaisi itsellisten naisten aiheuttamista lapsensaantikuluista. Siis jotenkin noin. Ehkä kuulostaa hassulta mutta monissa maissa saa esim. lapset tehdä kokonaan perinnöttömiksi ilman että siitä mikään lautakunta päättää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:20"]

456 jatkaa vielä, että koska raskausaikana ei edes voida varmuudella todeta, kuka syntyvän lapsen isä on, ei "miehen oikeutta päättää lapsen syntymästä" voitaisi lainsäädännöllisin keinoin mitenkään toteuttaa. Muutenhan kuka tahansa sekopää voisi ilmoittautua isäksi ja "osallistua päätöksentekoon."

[/quote]

Tulisikin mielenkiintoisia tilanteita, kun arvovaltainen raati kokoontuisi pohtimaan saako sikiö x syntyä vai pitääkö äidin tehdä abortti. Olisiko naisella edes puheoikeutta näissä raadeissa? Entä saisivatko tulevat isovanhemmat osallistua niihin myös? Nythän miehen vanhemmilta on viety mahdollisuus tutustua lapsenlapseensa. Ties vaikka olisi ainoa. 

[/quote]

[/quote]

Ei veronmaksajilla yksinkertaisesti olisi varaa maksella teidän panoreissujenne jälkipyykkejä. Ja sitten nämä kaikki älykääpiöt paneskelisivat paljaalla ympäri maita ja mantuja, kun ei olla vastuussa mistään.

Ymmärrät varmasti, että loistoideasi on mahdottomuus?

[/quote]

Tämä oli siis vastaus viestille nro. 482.

Naisten panoreissut kyllä maksetaan. Tattia oikein kunnolla ja elarit päälle. Win-win situation.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:00"]

Miehen tehtyä kirjallisesti selväksi ettei halua lasta, häviäisivät miehen velvoitteet. Itse lapsen syntymä ei olisi tällä tavalla päätettävä asia. Siinä tapauksessa tietty yhteiskunnalle tulisi kuluja mutta nytkin vuosittain naiset synnyttävät 5 500 lasta jonka isän kanssa eivät asu tai jonka isukki "ei ole tiedossa" (täysin tahallisesti muuten) eli ei eroaisi itsellisten naisten aiheuttamista lapsensaantikuluista. Siis jotenkin noin. Ehkä kuulostaa hassulta mutta monissa maissa saa esim. lapset tehdä kokonaan perinnöttömiksi ilman että siitä mikään lautakunta päättää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:20"]

456 jatkaa vielä, että koska raskausaikana ei edes voida varmuudella todeta, kuka syntyvän lapsen isä on, ei "miehen oikeutta päättää lapsen syntymästä" voitaisi lainsäädännöllisin keinoin mitenkään toteuttaa. Muutenhan kuka tahansa sekopää voisi ilmoittautua isäksi ja "osallistua päätöksentekoon."

[/quote]

Tulisikin mielenkiintoisia tilanteita, kun arvovaltainen raati kokoontuisi pohtimaan saako sikiö x syntyä vai pitääkö äidin tehdä abortti. Olisiko naisella edes puheoikeutta näissä raadeissa? Entä saisivatko tulevat isovanhemmat osallistua niihin myös? Nythän miehen vanhemmilta on viety mahdollisuus tutustua lapsenlapseensa. Ties vaikka olisi ainoa. 

[/quote]

[/quote]

Ei veronmaksajilla yksinkertaisesti olisi varaa maksella teidän panoreissujenne jälkipyykkejä. Ja sitten nämä kaikki älykääpiöt paneskelisivat paljaalla ympäri maita ja mantuja, kun ei olla vastuussa mistään.

Ymmärrät varmasti, että loistoideasi on mahdottomuus?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:47"]

Eräs lastenpsykiatri-sukulaiseni muuten kertoi joskus, että yleensä lapsen on helpompi hyväksyä, että hänen (esim) isänsä on täysluuseri, kuin se ettei tietäisi tästä mitään, eikä mitään isää olisi olemassakaan. Tällöin lapsi eläisi epätietoisuudessa ja kuvittelisi isän tietynlaiseksi jne. ja kaipaisi häntä. Toki luuseri-iskäkin aiheuttanee kipuilunsa, mutta en lähtisi heittelemään mitään "mieluummin ei ollenkaan isää, jos sitä ei kerran kiinnosta"-mutua.

Ehkä on helpompi kestää hylkäys ja välinpitämättömyys, kun tietää että se on tullut luuserilta?

[/quote]

Tässä tapauksessa kertoisin miehestä jotain, en kovin paljoa, ei tietenkään mitään ihannoitua kuvaa, ettei lapsi kehittele päässään väärää kaipausta. Mutta siis täällähän monet ovat maalailemassa tälle pariskunnalle suunnilleen jonkinlaista yhteishuoltajuutta! Tai sellaista, että lapsi oppii tuntemaan isänsä. Mitä sekin nyt sitten tarkoittaa, olisi kivaa, jos maalailijat tarkentaisivat hiukan (en tosin lukenut koko ketjua). Jos tapaamisia on niin, että lapsi jotenkin oppii tuntemaan isänsä, (esim kuukausittain) niin sittenhän se lapsi vasta kaipaa tätä isää. Jos taas tapaamisia on tosi harvoin, (pari kertaa vuodessa) lapsi miettii, miksei isä halua nähdä useammin, vaan hylkää (uudestaan ja uudestaan). 

Ihannetilassa kaikki miehet tietenkin, joita itse nussii, olisivat isäainesta, tai pitäisivät tärkeänä yrittää edes, mutta kun sellaista takuuta ei miehissä ole.

[/quote]

Ei kukaan täällä mitään yhteishuoltajuutta tms ole maalaillut, huokaus........ Mielestäni tässä kys. provotapauksessa miehellä olisi velvollisuus maksaa elarit, olla isä paperilla ja "esittäytyä" lapselle, kasvattajana ei tarvitse olla. Näin mies saisi luikerrella isän vastuustaan ja roolistaan antaen kuitenkin lapselle tiedon hänen juuristaan, eikä jättäisi toimiensa laskua veronmaksajille.

Jos nainen tietää kuka isä on, niin ei elareista kai voi luikerrella eroon? Eikös samalla mene nimi sellaisiin papereihinkin, joista lapsi näkee isän? Se siitä esittäytymisestä. Ei sitäkään ole pakko tehdä, lapsi itse voi ottaa yhteyttä aikanaan, jos tahtoo. En ole lukenut koko ketjua, että miten tuon elarihomman kanssa tässä on. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 01:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:47"]

Eräs lastenpsykiatri-sukulaiseni muuten kertoi joskus, että yleensä lapsen on helpompi hyväksyä, että hänen (esim) isänsä on täysluuseri, kuin se ettei tietäisi tästä mitään, eikä mitään isää olisi olemassakaan. Tällöin lapsi eläisi epätietoisuudessa ja kuvittelisi isän tietynlaiseksi jne. ja kaipaisi häntä. Toki luuseri-iskäkin aiheuttanee kipuilunsa, mutta en lähtisi heittelemään mitään "mieluummin ei ollenkaan isää, jos sitä ei kerran kiinnosta"-mutua.

Ehkä on helpompi kestää hylkäys ja välinpitämättömyys, kun tietää että se on tullut luuserilta?

[/quote]

Tässä tapauksessa kertoisin miehestä jotain, en kovin paljoa, ei tietenkään mitään ihannoitua kuvaa, ettei lapsi kehittele päässään väärää kaipausta. Mutta siis täällähän monet ovat maalailemassa tälle pariskunnalle suunnilleen jonkinlaista yhteishuoltajuutta! Tai sellaista, että lapsi oppii tuntemaan isänsä. Mitä sekin nyt sitten tarkoittaa, olisi kivaa, jos maalailijat tarkentaisivat hiukan (en tosin lukenut koko ketjua). Jos tapaamisia on niin, että lapsi jotenkin oppii tuntemaan isänsä, (esim kuukausittain) niin sittenhän se lapsi vasta kaipaa tätä isää. Jos taas tapaamisia on tosi harvoin, (pari kertaa vuodessa) lapsi miettii, miksei isä halua nähdä useammin, vaan hylkää (uudestaan ja uudestaan). 

Ihannetilassa kaikki miehet tietenkin, joita itse nussii, olisivat isäainesta, tai pitäisivät tärkeänä yrittää edes, mutta kun sellaista takuuta ei miehissä ole.

[/quote]

Ei kukaan täällä mitään yhteishuoltajuutta tms ole maalaillut, huokaus........ Mielestäni tässä kys. provotapauksessa miehellä olisi velvollisuus maksaa elarit, olla isä paperilla ja "esittäytyä" lapselle, kasvattajana ei tarvitse olla. Näin mies saisi luikerrella isän vastuustaan ja roolistaan antaen kuitenkin lapselle tiedon hänen juuristaan, eikä jättäisi toimiensa laskua veronmaksajille.

[/quote]

Luin aloitusviestin uudelleen ja siinähän aloittaja sanoo, että maksaa elareita. Itse en kyllä usko, että on provo. Jos olisin mies, niin nuorena olis ollu tasan samat ajatukset tuossa tilanteessa. En edes tajua, mitä pahaa siinä on. Shit happens, mutta mitä useampi ihminen siinä kärsii, sen pahempi. Jos mun olis tarvinnu alkaa johonkin kersaan tutustumaan kun en ollut valmis niin se olisi ollut ihan hirveää. 

Mitään annettavaa vanhempana tai minään muunakaan ei mulla kenellekään lapselle olis ollut. Mua ei se, että lapsi on mun "lihaa ja verta" mitenkään "herättele" tai puhuttele. Miksi pitäisi? Voisin ihan hyvin olla sukusolujen luovuttaja miettimättä, mitähän niille mun "jälkeläisille" kuuluu. Eihän ne edes olis mun jälkelaisiä mun mielessä, vaan niiden, ketkä saa siinä sen lapsen. 

No, eksyin aiheesta luovutushoitoihin, ei ollut takoitus.  Mutta onneksi lapsia ei tuolta ajalta ole, ja kuinka olisikaan, kun mä oisin saanut päättää asiasta ihan itse, toisin kuin mies samassa tilanteessa. Toisaalta mies ei joudu sitä aborttia tekemään, mutta sitä voi surra sitten ihan eri tilanteessa. Tässähän nainen ei myöskään joutunut tekemään aborttia.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 00:26"]

456:n viestistä jäi lainauksesta pois se viestin osa, jota oli oikeasti tarkoitus kommentoida:

"Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa ja kukaan meistä ei ole elänyt aikaa jollaista kuvailet eli lienee epäreilua ketään mahdollisista aikaisemmista vääryyksistä rangaista.

Täällähän ei suinkaan ole naista yksin pidetty syyllisenä raskauteen mutta kukaan ei kai voi olla pitämättä naista "syyllisenä" lapsen syntymään. Yhteiskunta monin tavoin tukee naista, mahdollistaa abortin ja takaa toimeentulon lapselle ja äidille, luo miehelle elatusvelvollisuuden eikä anna päätösvaltaa itse lapsen syntymään. Minusta nuo ovat parempia oikeuksia kuin miehellä ja puhutaan tosiaan nykyhetkestä ei siitä mitä oli 200 vuotta sitten jolloin au-lapsia ei käytännössä edes syntynyt.

Kohtuullisena voidaan kai pitää sitä, että kun nainen ei yksin lapsen tekoon kykene niin muustakin lapseen liittyvästä ideaalitilanteessa päätettäisiin yhdessä."

[/quote]

Kun sellaista ideaalitilannetta ei vaan ole olemassakaan ihan biologisista syistä.  Se nyt vaan ei ole reilua, että se raskaus ja abortti tapahtuu naisen kehossa. Jos se tapahtuisi miehen kehossa, mies päättäisi. Niin ja olisi silloin nainen.

Saisiko nainen sitten myös päättä, että miehelle tehdään sterilisaatio? Se olisi ihan yhtä reilua, päättää toisen kehosta ja siihen kohdistettavista suvunjatkamiseen liittyvistä asioista.