Miksi et oikeasti ole naimisissa?

Koska erosin ensimmäisesta aviomiehestä ja sen jälkeen kuvioihin tullut mies ei halunnut mun kanssa naimisiin. Viihdyn kyllä ihan yksinkin, nou hätä.

Lapseni isä kosi kahdesti mutta annoin rukkaset kun oli hunsvontti laatujaan. Nyt jo menneen talven lumia se :) Uutta en ole ottanut niin ei ole ketään kenen kanssa mennä naimisiinkaan.

Siksi, koska ei ole sitä miestä ja itsensä kanssa ei kai Suomessa saa mennä naimisiin. Harmi, olisin täydellinen kumppani minulle. 

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:32"]

Siksi, koska ei ole sitä miestä ja itsensä kanssa ei kai Suomessa saa mennä naimisiin. Harmi, olisin täydellinen kumppani minulle. 

[/quote]

Aion kirjoittaa aivan samanlaisen vastauksen =)

Avoliittossa elelty jo 15 vuotta :) Kummallekaan avioliitto ei merkitse mitään, joten miksi mennä naimisiin? Olemme myös laiskoja järjestämään mitään juhlia, joten sekään ei riitä tekosyyksi. Testamentit on tehty. Kesti kokonaista viisitoista minuuttia, kun työpäivän päätteeksi etsin netistä valmiit pohjat, joita sitten muokkasin haluamaamme muotoon. Nyt kun jaksaisi vielä pyytää kaksi todistajaa allekirjoittamaan ne... No, ens viikonloppuna ollaan menossa kavereille grillaamaan, otetaan paperit mukaan sinne :D

Koska laki ei salli.

Koska kukaan ei ole huolinut :(

On niitä jotka menee naimisiin ja eivät haluaisi olla. Terkkuja Emmille. Miehesi ei rakasta sua vaikka naimidissa olettekin.

Olin 20 vuotta ja kun siitä helvetistä eroon pääsin, niin toista kertaa en siihen rupea. En halua olla kehenkään mieheen missään taloudellisessa sidoksessa. Rakkauden sidos riittää minulle.

Olen aina kuvitellut olevani oikeasti naimisissa? Oliko meillä valepappi, vai mitä tarkoitat, ap?

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 19:19"]

Moni nainen sanoo, ettei halua naimisiin, vaikka oikea syy on, ettei ole mies kosaissut. Moni mies väittää, ettei halua naimisiin, mutta kun oikea nainen tulee kohdalle, naimisiin mennäänkin aika nopeasti. 

Olen tämän huomannut lähipiiristä ja muuallakin. Miksi valheet? Yksikin mies on tässä tehnyt lapsenkin avovaimonsa kanssa, vaikka kertoi minulle, ettei voi mennä naimisiin tämän kanssa, koska nainen ei ole se oikea. Eli eroa odotellessa. Toinen mies erosi avovaimosta ja meni vuoden sisään naimisiin toisen kanssa. Tämäkin ennen julisti, ettei naimisiin mene. 

[/quote]

Minä olin ajatellut myös, että en ikinä mene naimisiin. Kuten miehenikin. Oli edelliselle avokille sanonut (kuulin tämän ex-avokin suusta), että avioliitto ei ole häntä varten.

Kun tapasimme toisemme, ei ollut paluuta entiseen. Naimisiin menimme 9kuukautta ensitapaamisesta ja olemme olleet naimisissa 18v

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 20:04"]

On niitä jotka menee naimisiin ja eivät haluaisi olla. Terkkuja Emmille. Miehesi ei rakasta sua vaikka naimidissa olettekin.

[/quote]

Montakohan 9. on ottanut?

Olen pitkään ollut miehen kanssa ihan oikeessa avoliitossa ja nyt menossa ihan oikeisiin naimisiin. :D

Tämä oli yhteinen päätös, minä kosin vaikka mies varmaan muuta kuvittelee. Kuten sanoin, lähinnä päätös kun kauan on yhdessä niin eipä sitä asioita kuin päätetä. ;)

-Olen allerginen naimisissaoloajatukselle, syytä en oikein tiedä.

-Mies, jonka kanssa perustin perheen ei ole sellainen, josta sanoisin, että "elämäni mies", enkä siksi koe naimisiinmenoa oikeutetuksi.

Se ei siis ole hänestä kiinni, vaan minusta. Meillä on silti oikein hyvä suhde ja olemme onnellisia näinkin. Uskon, että nimenomaan hänen kanssaan tulen silti olemaan elämäni loppuun asti. Ja jos en olisi, niin eipä siihen papin aamenet mitään sitten auta. Se päätös tapahtuu ihan muualla.

Omaisuuspapereita ei olla tehty, mutta jos eroaisimme, niin mulla on suurempi omaisuus, joten ei minua haittaa. Miehen vuoksi voisi tietty tehdä joitain papereita, jos mä kuolisin. Meillä on kaksi lasta. Mulle sopii avoliitto oikein hyvin. 

Mietin vain sitä, että vaikka "se oikea" tulisikin kohdalle, ja hänen kanssaan menisin naimisiin, niin EI SE SILTI TAKAA, ETTÄ LIITTO KESTÄÄ. 

t. 14

14 jatkaa vielä:

"Olen allerginen naimisissaoloajatukselle, syytä en oikein tiedä."

Tai yhden syyn tiedä: pelkään, että minut jätetään. Siksi en halua naimisiin, ellen ole itse 100% varma, että itse en jätä (sitten voisin ehkä ottaakin sen riskin, että minut jätetään). Koska en ole tällaista miestä tavannut, jonka kanssa olisin 100% varma, etten koskaan halua häntä jättää, mutta parisuhteen silti halusin, olen perustanut perheen parhaan löytämäni ihmisen kanssa, vaikkei rakkaus olekaan hulluna roihunnut. Kyllä sitä rakkautta silti on ja etenkin ystävyyttä. Minun oli pakko tyytyä tähän, mutta parempi näin kuin yksin.

Tapasin mukavan miehen, jota kai rakastankin. Olemme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta. Hän on oikeastaan ensimmäinen, jonka kanssa voisin kuvitella meneväni naimisiin ja olevani koko elämäni.  Silti päässä "kolkuttelee" ajatus usein, että onko hän sittenkään oikea. Uskon, että tähän vaikuttaa joko a) edellinen pitkä suhteeni, joka kaatui b) skeptisyyteni c) minun kanssa voi olla vaikea olla parisuhteessa, koska en ole itsekään täydellinen,  en mitään "pikkuvaimoainesta" ja aika välinpitämättömästi ajatukseen naimisiinmenosta suhtautuva d) kyseessä on koko loppuelämä, huh mikä ahdistava ajatus :D

En lisäksi pidä avioliittoa instituutiona niin tärkeänä, koska en ole uskonnollinen ja yleensäkään tällä hetkellä rahankaan kannalta, sillä olemme opiskelijoita, enkä tarvitse suhdettamme turvatuksi rahan kannalta, koska ei ole lapsia eikä omaisuutta. Siksi lainkaan edessä en näe tärkeäksi avioliittoa. Joskus herkkinä hetkinä vilahtaa päässä, kuinka romanttista olisi mennä naimisiin tärkeiden ihmisten edessä. Olenkohan sittenkin piiloromantikko, heh.

Tietty "pikkuongelma" on myös mies, joka kun olen heittänyt avioliittoläppää "mennääks naimisiin" , suhtautuu asiaan, että ei kai nyt vielä?! Mikä kiire on, hän hokee tai leikillisesti kuristaa kurkkuaan käsillään, osoittaen kuinka ahdistava ajatus se on ja kuinka muka haluan laittaa pallon sen jalkaan. : P Herkkinä hetkinä olen saanut hänet sanomaan, että voisin minä mennä sinun kanssa naimisiin ja kyllä se semmosta miesainesta on kummiskin,jonka tiedän haluavan ne perinteiset asiat.:) Mut joo, vois olla että viimekädessä se kiikastas tosta sitoutumiskammoisesta miehestä, toivottavasti ei tarvi olla huolestunut. Se sanoo välillä, että haluaa nähdä, mihin suhteemme kehittyy.

Mutta näillä mennään, ehkäpä joku päivä. Toiveissa kolmen vuoden sisään, ellei mitään ihmeempää tapahdu. Voihan se olla, ettei vielä silloinkaan.

Ei oo vielä ehditty. Paskaliitto päättyi virallisesti tän kuun alussa. Odotellaan että asumis- työ- ja muut kuviot järjestyy, sitten. Sydänlupaukset annettu ja sormukset hommattu. Juhlia ei järjestetä, kun on aika niin mennä maistraattiin ihan vaan kahdestaan ja kerrotaan sitten muille.

Väärän kanssa kukaan tuskin vihille menee, miksi siis olisi avoliitossakaan?

Koska en halua. Olen ollut naimisissa jo ja se oli virhe, näköjään myös kaikki avioliitot lähipiirissäkin. Mies on sanonut että mennään naimisiin jos suostun mutta en suostu. Haluan olla yhdessä ja rakastan miestäni enemmän kuin mitään mutta haluan myös olla vapaa.

Olin nuorempana todella nirso. Nyt olen vakavasti sairas, joten todennäköisyys on erittäin pieni.