Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppisenä ei voi syödä mitään hyvää lihomatta
06.08.2020 |
Siis kun täytin 30 niin kaikki herkut mitä syön niin ja jämähtää vyötärölle ja mahaan. Vaikka liikun enemmän kuin nuorempana ja juon alkoholiakin paljon vähemmän niin kiloja alkanut tulla. Ihan vaan siitä syystä että mitään hyvää ei voi syödä, koska se jää kyllä kroppaan heti. Yhyy pitääkö tässä oikeasti alkaa elää ilman hyvää ruokaa ja herkkuja
. :( Ei uskalla näköjään harvakseltaan edes syödä, koska heti näkyy jokainen herkku vyötäröllä. Onko muut huomannu?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Ajattelitko käydä lääkärissä? Kilpirauhasen vajaatoiminta ja munarakkulaoireyhtymä lihottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Tapahtuiko sun elämässä muita muutoksia tuona aikana, kun paino nousi? Oliko enemmän stressiä, nukuitko vähemmän, muuttuiko joku lääkitys? Periaatteessa ihan mitä tahansa.
Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, välillä painonnousun takana voi olla yllättäviäkin tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on ihmeellinen kyky huijata itseään. "Liikun paljon ja syön harvoin herkkuja" .
Mutta ei istumatyöläinen pysy hoikkana, jos käy puolen tunnin lenkillä ja syö joka päivä viinerin /suklaapatukan tms.
Itselläni on ystävä joka väittää todellakin että syö ihan mitättömiä määriä ja silti vaan paino junnaa tai nousee. No kai se nousee jos yritetään ensin jollain onnettomalla kitudieetillä pystyä elämään, mitä jaksaa muutaman päivän noudattaa, kunnes repsahtaa ihan täysin ja sitten vetää kaksin käsin herkkuja. Ja eikun taas kitudieetille tämän jälkeen.
Aika harva on niitä, joilla on oikesti joku fysiologinen poikkeavuus, ettei vaan laihdu vaikka kuinka yrittäisi. Jossain kohtaa se homma vaan kusee eikä itse tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Arvioit varmaan kulutuksesi yläkanttiin. Jonkun sykemittarin kalorinkulutusarvioon ei ole luottaminen.
Käyn salilla 3-4x viikkoon lihaskuntotreeniä (kulutus n.500kcal/kerta). Lisäksi juoksen 2-3x10km viikkoon. En usko että kulutus on yläkanttiin. Tähän vielä normaali päiväkulutus.
Mulla tuo ongelma alkoi vasta 55v, luulen että yksi lääke sotki aineenvaihdunnan.
Pitää pysyä alle 1500kcal jotta pysyy normaalipainon sisällä. Yksi tuhdimpi juhla-ateria saattaa nostaa painoa 1.5kg ja sen hävittämiseen menee viikkoja! Näin parhaillaan, 3 vkoa sitten grillattiin ja herkuteltiin kunnolla ja edelleenkin tuosta 1.5 kilosta 400g pudotettavaa! Eli ei ole mitään hetkellistä nestekertymää.
Yritän saada painoni tuonne normaalipainon keskivaiheille jotta nuo juhlapainonnousut ei tunnu niin pahalta. Edessä kuitenkin 4-5 kekkerit syyskuun loppuun mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Tapahtuiko sun elämässä muita muutoksia tuona aikana, kun paino nousi? Oliko enemmän stressiä, nukuitko vähemmän, muuttuiko joku lääkitys? Periaatteessa ihan mitä tahansa.
Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, välillä painonnousun takana voi olla yllättäviäkin tekijöitä.
Työni muuttui, joka kyllä aiheutti stressiä. Mutta paino alkoi nousta muutama kuukausi ennen työn muutosta. Toki stressi varmaan pahentanut asiaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Ajattelitko käydä lääkärissä? Kilpirauhasen vajaatoiminta ja munarakkulaoireyhtymä lihottavat.
Työterveystarkastuksesta asiasta mainitsin ja kilpparit katottiin. Ne olivat ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä et voi syödä mitään ylipäätään. Yksi lämmin ateria päivässä on maksimi, ei minimi.
Tämä siis 190cm miehenä. Yksi 700 kalorin ateria ja muutama sämpylä. Eikä paino laske.
Samassa iässä. Itsellä Polarin kello arvioi keskimääräiseksi päiväkulutukseksi sykeseuranta päällä 3000 kcal, mutta syödä pitää 2000-2500 kcal välille, että paino pysyy vakiona. Vaikuttaa nimenomaan siltä, että perusaineenvaihdunnan kuluttaa paljon arvioitua vähemmän.
Sykkeeseen perustuva energiankulutuksen arviointi on erittäin suuntaa-antavaa. Esimerkki:
Kaksi 60 kg naista juoksee/kävelee jyrkkää mäkeä vaikkapa 200 nousumetrin verran ylöspäin. Toinen on urheilija, ja selvittää matkan 150 keskisykkeellä juosten puolessa tunnissa. Toinen on sohvaperuna, jolla homma menee kävelyksi ja aikaa tunti, mutta keskisyke sama. Urheilukello laskee energiankulutuksen sykkeen ja käytetyn ajan perusteella, eli rapakuntoisella olisi muka mennyt energiaa tuplasti hyväkuntoiseen verrattuna. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä työn määrä (60 kg painon nostaminen 200 vertikaalimetriä, W=F*s) on molemmilla sama.
Käytännössä olet asian itsekin todennut. Tämä, eli kulutuksen ja energiansaannin arvioinnin vaikeus, on yksi suurimpia syitä siihen "ettei ruokaa voi ajatellakaan" 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla toimii se että syön kuusi päivää viikossa pienellä miinuksella. Yhtenä päivänä syön jäätelöä, paljon. Viikottainen energiansaanti pysyy +-0. Olen pitkälti päälle neljäkymmentä, 172/57.
Paljonko on "paljon" jäätelöä? Paljonko se on kaloreissa? Paljonko muiden päivien annokset ovat kaloreissa ja paljonko ne ovat vajaat? Paljonko syöt hiilihydraatteja? Jos syöt syöt "paljon" jäätelöä, se aiheuttaa ensin verensokerin nousun ja heti myös insuliinipiikin, jotta elimistö voi muuttaa liian korkean verensokerin rasvaksi, ja tätä kutsutaan kansanomaisesti lihomiseksi.
Kuutena päivänä kalorit n. 1500. HH100, R60, P120. Suurin piirtein. Seitsemäntenä HH300, R50, P120. Kalorit n. 2200. Oma rasvaprosentti viime mittauksessa 15. Oliko muita kysymuksiä?
On: mitkä ovat makrosi niinä päivinä kun syöt paljon jäätelöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo ongelma alkoi vasta 55v, luulen että yksi lääke sotki aineenvaihdunnan.
Pitää pysyä alle 1500kcal jotta pysyy normaalipainon sisällä. Yksi tuhdimpi juhla-ateria saattaa nostaa painoa 1.5kg ja sen hävittämiseen menee viikkoja! Näin parhaillaan, 3 vkoa sitten grillattiin ja herkuteltiin kunnolla ja edelleenkin tuosta 1.5 kilosta 400g pudotettavaa! Eli ei ole mitään hetkellistä nestekertymää.
Yritän saada painoni tuonne normaalipainon keskivaiheille jotta nuo juhlapainonnousut ei tunnu niin pahalta. Edessä kuitenkin 4-5 kekkerit syyskuun loppuun mennessä.
Normaalille ihmiselle ei ole mahdollista syödä yhdellä aterialla 1,5 kg lihomiseen tarvittavaa energiamäärää, saati sitten että kaikki yhden aterian kalorit imeytyisivät ja varastoituisivat siinä hetkessä. Totta kai itsellänikin järjettömän herkuttelun jälkeen vaaka näyttää seuraavana aamuna ja jopa viikkoina suurempaa lukua muttei varsinainen rasvaksi lihominen ole mahdollista noin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Tapahtuiko sun elämässä muita muutoksia tuona aikana, kun paino nousi? Oliko enemmän stressiä, nukuitko vähemmän, muuttuiko joku lääkitys? Periaatteessa ihan mitä tahansa.
Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, välillä painonnousun takana voi olla yllättäviäkin tekijöitä.
Työni muuttui, joka kyllä aiheutti stressiä. Mutta paino alkoi nousta muutama kuukausi ennen työn muutosta. Toki stressi varmaan pahentanut asiaa..
Tiedä sitten mikä alkuperäinen syy on mutta liiallinen stressi on kyllä aika paha elimistön optimaalisen tasapainon sotkija. Leviää helposti kaikille elämän osa-alueille ja ikään kuin käynnistää negatiivisen syklin. Eikä varmaan ole helpottanut taistelu painonhallinnan kanssa.
En tiedä että jatkuuko stressi yhä mutta jos jatkuu niin jos sulla on jotain, ihan mitä tahansa keinoa saada vähän rauhaa elämääsi niin kokeilisin lähteä siitä. En nyt puhu mistään joogasta ja meditaatiosta ellei ne aidosti ole sun juttu, mutta jotakin mistä nautit ja mihin uppoutua ja minkä parissa unohtuu kaikki muu. Mulla paino lähti laskemaan kolmenkympin kynnyksellä kun rauhoitin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä aineenvaihdunta hidastuu.
Toisaalta, vanhuudessa laihdutaan ja kuihdutaan.
Entä jos tämä massan kertyminen onkin luonnon keino suojata osin siltä? Yleensä ihmiskehon toiminta on loogista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä työn määrä (60 kg painon nostaminen 200 vertikaalimetriä, W=F*s) on molemmilla sama.
No ei ole todellakaan työn määrä sama. Toisen sydän ja keuhkot on tehnyt moninkertaisen määrän työtä. Ihmisen kulutukseen vaikuttaa lähinnä syke ja aika, tehty ”työ” on käytännössä merkityksetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa jäisikin jotain vartaloon. Vain joskus mielialalääkkeitä syödessä sain itseäni lihotettua, verensokerin valitettavasti myös huonoille lukemille. Nyt tuntuu, että vaikka mitä söisi, esim. lounaaksi puolikkaan pizzan, niin se kerää vain väliaikaisesti nestettä kehoon ja aiheuttaa pelkkää pöhötystä.
T. 37 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kun täytin niin sinä vuonna tuli +9kg ihan tuosta vaan. Ruokailutottumukset, liikunta ym. Kaikki pysyivät samanlaisena. Olen nyt kolme kuukautta pitänyt ruokapäiväkirjaa ja sykemittaria. Päivittäinen kulutus 2000-2500/päivä, ja ruokapäiväkirjojen mukaan ruokailut 1000-1700kcal/päivä. Keskiarvo 1500 kcal/päivä. Ja paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan. Eikä mittanauha.
Alkaa turhauttaa.
Tapahtuiko sun elämässä muita muutoksia tuona aikana, kun paino nousi? Oliko enemmän stressiä, nukuitko vähemmän, muuttuiko joku lääkitys? Periaatteessa ihan mitä tahansa.
Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, välillä painonnousun takana voi olla yllättäviäkin tekijöitä.
Työni muuttui, joka kyllä aiheutti stressiä. Mutta paino alkoi nousta muutama kuukausi ennen työn muutosta. Toki stressi varmaan pahentanut asiaa..
Tiedä sitten mikä alkuperäinen syy on mutta liiallinen stressi on kyllä aika paha elimistön optimaalisen tasapainon sotkija. Leviää helposti kaikille elämän osa-alueille ja ikään kuin käynnistää negatiivisen syklin. Eikä varmaan ole helpottanut taistelu painonhallinnan kanssa.
En tiedä että jatkuuko stressi yhä mutta jos jatkuu niin jos sulla on jotain, ihan mitä tahansa keinoa saada vähän rauhaa elämääsi niin kokeilisin lähteä siitä. En nyt puhu mistään joogasta ja meditaatiosta ellei ne aidosti ole sun juttu, mutta jotakin mistä nautit ja mihin uppoutua ja minkä parissa unohtuu kaikki muu. Mulla paino lähti laskemaan kolmenkympin kynnyksellä kun rauhoitin elämääni.
Stressi on salakavala ja tehokas lihottaja. Koin pari vuotta sitten erittäin shokeeraavan trauman/tapahtuman ja painoni nousi sen jälkeisenä parina kuukautena kymmenen kiloa, vaikka söin tyyliin jugurtin päivässä kun ei muukaan mennyt alas. Tämän jälkeen yritin hikipäässä pudottaa niitä kiloja mutta mitään ei tapahtunut... No arvatkaa milloin ne lähtivät - koronakeväänä. Ei tarvinnutkaan enää istua töissä avokonttorin kakofoniassa 8h vaan sai rauhassa keskittyä kotona. Aloin nukkua 9h yössä. Kävin lenkillä rauhallisesti ja omaksi iloksi. Se 10kg suli pois. Katsotaan jos joskus palaamme aikaisempaan normaaliin elämään, mitäköhän sitten... Takaisin en noita kiloja halua.
Kyllä ja pahenee mitä vanhemmaksi tulee. Neljässäkympissä tilanne vielä pahempi kuin 10v sitten. Tervveisin setämies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä et voi syödä mitään ylipäätään. Yksi lämmin ateria päivässä on maksimi, ei minimi.
Tämä siis 190cm miehenä. Yksi 700 kalorin ateria ja muutama sämpylä. Eikä paino laske.
Samassa iässä. Itsellä Polarin kello arvioi keskimääräiseksi päiväkulutukseksi sykeseuranta päällä 3000 kcal, mutta syödä pitää 2000-2500 kcal välille, että paino pysyy vakiona. Vaikuttaa nimenomaan siltä, että perusaineenvaihdunnan kuluttaa paljon arvioitua vähemmän.
Sykkeeseen perustuva energiankulutuksen arviointi on erittäin suuntaa-antavaa. Esimerkki:
Kaksi 60 kg naista juoksee/kävelee jyrkkää mäkeä vaikkapa 200 nousumetrin verran ylöspäin. Toinen on urheilija, ja selvittää matkan 150 keskisykkeellä juosten puolessa tunnissa. Toinen on sohvaperuna, jolla homma menee kävelyksi ja aikaa tunti, mutta keskisyke sama. Urheilukello laskee energiankulutuksen sykkeen ja käytetyn ajan perusteella, eli rapakuntoisella olisi muka mennyt energiaa tuplasti hyväkuntoiseen verrattuna. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä työn määrä (60 kg painon nostaminen 200 vertikaalimetriä, W=F*s) on molemmilla sama.
Käytännössä olet asian itsekin todennut. Tämä, eli kulutuksen ja energiansaannin arvioinnin vaikeus, on yksi suurimpia syitä siihen "ettei ruokaa voi ajatellakaan" 😄
Siis hetkinen... Tietenkin se huonokuntoinen on tehnyt valtavasti enemmän töitä, urheilija pinkaisee kevyesti mäkeä ylös ja toinen menee jaksamisen äärirajoilla läähättäen ja puuskuttaen ja vieläpä tuplasti kauemmin. Mitä nyt en tajua, kun mielestäni tuo nimenomaan on loogista että se 2 x enemmän liikkunut on kuluttanut omassa kropassaan enemmän kcal?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä aineenvaihdunta hidastuu.
Toisaalta, vanhuudessa laihdutaan ja kuihdutaan.
Entä jos tämä massan kertyminen onkin luonnon keino suojata osin siltä? Yleensä ihmiskehon toiminta on loogista.
Ootkos muuten katsonut tuon:
https://areena.yle.fi/1-4274521
Jospa vikaa on siinä smoothiessa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja pahenee mitä vanhemmaksi tulee. Neljässäkympissä tilanne vielä pahempi kuin 10v sitten. Tervveisin setämies
https://www.iltalehti.fi/allergia/a/ff6cfaa4-91bd-4754-a8a4-29fe938928b0
Oli siinä edellisessä videon smoothiessakin sitä...
Ei kulutusta pysty noilla mittareilla tietämään.