Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms
Miten ottaisitte puheeksi sen, että veljeni vaimo ei ole enää vähään aikaan käynyt meidän tai siskomme lasten synttäreillä, eikä myöskään ole tullut tapaamaan meitä lapsuuden kodissa missä välillä olemme?
Ei se mitään jos olisi töissä, mutta hän ei tullut edes siskoni lapsen ristiäisiin viime viikonloppuna! Veli tulee lastensa kanssa ja vaimo jää kotiin. Eihän ketään pakottaa voi, mutta olenko ainoa kenestä tämä on vähän kurjaa? Veljen vaimo ei ole edes nähnyt siskon vauvaa, kun ei ilmeisesti kiinnosta.
Kommentit (275)
Mitä se sinulle kuuluu? Siihen on joku syy. Hän voi olla vaikka sairas. Pidä huoli omista asioistasi.
No mä olen alkanut tehdä noin joidenkin miehen kaverien juhlien suhteen. Mies menee lasten kanssa, mies saa toimia halutessaan samoin jos on jonkun mun kaverin lapsen synttärit. Kun en vaan jaksa tapailla puolituttuja jatkuvasti.
Suvun kesken en kehtaisi noin toimia vaikka joskus ehkä on mieli tehnytkin. Eli ei mulla muuta tule mieleen kun veljesi vaino ei erityisemmin jaksa olla teidän seurassanne edes kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu? Siihen on joku syy. Hän voi olla vaikka sairas. Pidä huoli omista asioistasi.
Joku masennus ehkä?
Miksi se on sinusta kurjaa? Luultavasti hänellä on henkilökohtaisia syitä, joita ei kannata udella. Suku- ja perhetapaamiset voivat olla puolisoille raskaita, vaikka ei olisikaan mitään ketään tiettyjä ihmisiä vastaan. Jos haluat tavata, on varmasti parempi pyytää häntä suoraan kahville tai kylään, silloin kun muu suku ei ole paikalla. Tai voit kysyä asiaa positiivisen kautta veljeltäsi, tyyliin "Oispa kiva nähdä Liisaa pitkästä aikaa! Tehdäänkö jotain yhdessä?"
Itse tykkään puolisoni perheenjäsenistä kyllä, mutta silloin kun kaikki ovat paikalla on dynamiikka todella raskas "ulkopuoliselle". Lastenjuhlat tms. kokoontumiset jätän aina väliin kun vain kehtaan.
Ei halua tulla, ei pidä teistä. Muuten syy olisi kerrottu.
Kuulostaa pahalta, kaksi siskoa ja anoppi. Ja koko poppoo veljen vaimoa vastaan. En väitä, että välttämättä on näin, mutta usein sitä suvun ulkopuolista saatetaan syrjiä.
Hänellä on jokin ahdistus. Onko elämäntilanne huonontunut? Onko hän joutunut työttömäksi, lihonut, tullut jotain muuta, mikä on vienyt itsetunnon. Ihminen, joka häpeilee itseään tai tuntee itsensä arvottomaksi, kokee sosiaalisten tilanteiden kauhua eikä pysty lähtemään tuollaisiin tilaisuuksiin. Hän ei siis tarkoita mitään pahaa teille eikä halua loukata. Hän vain ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinusta kurjaa? Luultavasti hänellä on henkilökohtaisia syitä, joita ei kannata udella. Suku- ja perhetapaamiset voivat olla puolisoille raskaita, vaikka ei olisikaan mitään ketään tiettyjä ihmisiä vastaan. Jos haluat tavata, on varmasti parempi pyytää häntä suoraan kahville tai kylään, silloin kun muu suku ei ole paikalla. Tai voit kysyä asiaa positiivisen kautta veljeltäsi, tyyliin "Oispa kiva nähdä Liisaa pitkästä aikaa! Tehdäänkö jotain yhdessä?"
Itse tykkään puolisoni perheenjäsenistä kyllä, mutta silloin kun kaikki ovat paikalla on dynamiikka todella raskas "ulkopuoliselle". Lastenjuhlat tms. kokoontumiset jätän aina väliin kun vain kehtaan.
Sinä osuit asian ytimeen. Vaikka ei olisi ketään mitään vastaan, niin se suvun ulkopuolinen kokee usein ulkopuolisuutta. Kaikkein pahinta ovat perheet, joissa ollaan niin sukua että. Joskus se ulkopuolisuuden tunne luodaan tarkoituksella ulkopuoliselle. Sekä itse että myös ajatellen vanhempieni sukuja on tilanne ollut usein se, että ulkopuolista nokitellaan. Eli silloin on parempi pysyä poissa. Kuka nyt tahtoo pahan mielen.
Veljeni vaimo alkoi yhtäkkiä tehdä samaa. Jossain vaiheessa paljastui että oli pettänyt veljeäni jo pidemmän aikaa.
Voisiko syynä olla vaikka korona?
Jospa haluaa omaa aikaa ja tuo on passeli keino saada sitä, itsellä meinasi pää hajota, kun meillä lipsahti siihen, että minä en ikinä saanut olla kotona yksin. Mies ei siis käynyt ilman minua lasten kanssa missään. Onneksi tajusin, että alkaa hiertämään, niin tällaisilla pienillä järjestelyillä sain välillä pienen hengähdyshetken.
hän on kasvanut siihen ikään että uskaltaa tehdä mitä haluaa ilman sosiaalisia paineita. itsekin haluaisin jättää miehen suvun kekkerit väliin, mutta kun olen niin sovinnainen en osaa kieltäytyä.
Ihmeellistä syyllistämistä ja syiden etsintää. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta nähdä teitä. On lakannut teeskentelemästä. Nostan hattua vahvalle ihmiselle.
Mä välttelen miehen puolen suvun tapaamisia aina kun vain mahdollista. Syynä se, että olen kautta rantain kuullut, mitä kaikkea potaskaa ja arvostelua miehen sisko on minusta ladellut vaikka tavatessamme on niin kovin ystävällistä. Korvat välillä soi kun tiedän anopin ja siskon ruotivan asioitamme... Tuohon päälle jos olisi vielä toinen sisko, niin morjens.
Käyttää varmaan huumeita tai sitten ovat eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä välttelen miehen puolen suvun tapaamisia aina kun vain mahdollista. Syynä se, että olen kautta rantain kuullut, mitä kaikkea potaskaa ja arvostelua miehen sisko on minusta ladellut vaikka tavatessamme on niin kovin ystävällistä. Korvat välillä soi kun tiedän anopin ja siskon ruotivan asioitamme... Tuohon päälle jos olisi vielä toinen sisko, niin morjens.
Minulla juurikin tuo tilanne. Olin vielä koko naispoppoota huomattavasti nuorempi. Ja jatkuva nokittelu, ilkeily, meillä muka aina kaikki huonosti, vaikka objektiivisesti ajatellen kaikki paremmin kuin hyvin. Omalta puoleltani olin varmasti heille aina ystävällinen ja tahdikas. Se on tavaramerkkini. Mutta moni itselle tärkeä juhlakin meni pilalle, kun nokiteltiin. Siksi en juuri koskaan enää tapaile, yhteydessä ollaan ja asiallisissa väleissä. En kaunaa enää kanna, mutta hyvä olo ja rauha on tärkeää.
Hänellä on todennäköisesti joku syy siihen, miksi toimii niin kuin toimii.