Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

Luultavasti haluaa vain olla hetken yksin kotona. Varsinkin nyt ollut pitkään koronan takia monella ydinperheellisellä sellainen tilanne, että ollaan koko ajan koko porukka kotona. Joten ei välttämättä halua tuhlata vähäistä vapaa-aikaansa paikkoihin joissa ei viihdy. Sanoin minäkin jo eräisiin lokakuussa oleviin juhliin, että en valitettavasti pääse. Koska en yksinkertaisesti jaksa ja tiedän että nyt tästä jouluun asti arki on ihan täynnä eikä myöskään yhtään vapaata (siis että saisin olla ihan yksin) päivää ole tiedossa. 

Mä tein noin parikolme vuotta ennen eropäätöstä. Ei vaan jaksanut näytellä enää.

Onko nämä jotain maalaisjuttuja, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kiinnostaa jonkun randomin vauva?

Joskus on ihanaa olla kotona ihan yksin välittämättä muista. Introvertille voi olla aika kuormittavaa, jos toinen ei liiemmin käy lasten kanssa asioilla/kylässä.

Toisella voi olla myös mielenterveysongelmia, parisuhdehaasteita tai vaikkapa kerran kuussa iskevät jäätävät PMS-oireet.

AP, lainasitko hänen tandemiaan?

Veljen vaimo on oivaltanut, että ei hänen tarvitse olla tekemisissä kanssanne. Veli tulee sukunsa luokse lasten kanssa, kukaan ei menetä mitään ja välit pysyvät hyvinä.

Jos vikaa etsit, kannattaa aloittaa ekaksi itsestään.

Onko teillä millaiset välit ? Milloin olet soittanut hänelle, kysynyt kuulumisia ?

Kävin liittomme alkuaikoina joissakin miehen suvun sukujuhlissa, joita siinä suvussa tuntuu riittävän. Omassa suvussani ei joka merkkipäivää juhlita koko suvun voimalla, vaan pienimuotoisemmin perhepiirissä.

Aina toistui sama kuvio. Jossain vaiheessa mies häipyi suvun miesten kanssa jonnekin pihalle puhumaan jostain auton moottoreista ym. epäkiinnostavasta. Sillä aikaa suvun naiset keskustelivat ihmisistä ja tapahtumista, joihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa, joten en voinut osallistua ja olin ulkopuolinen. Niinpä pitkästyin kuoliaaksi, kunnes oli aika lähteä kotiin. Apuani ei tarvittu edes keittiössä. Enää en mene.

Vuosi sitten oli meidän vuoro järjestää juhlat ja emäntänä pyrin huomioimaan kaikki vieraat. Silti oli sama outo tunnelma. Vasta kun suku lähti ja alkoi tulla naapureita ym., niin alkoi olla oikeasti hauskaa. Ja tämä ei nyt tarkoita, että olisimme alkaneet esim. ryypätä.

Noin mäkin aloin tehdä kun sain tarpeekseni miehen sukulaisista.

Katso ap peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä jotain maalaisjuttuja, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kiinnostaa jonkun randomin vauva?

Mä ymmärrän, jos oikeasti on jotain kähinää. Ei niihin tilanteisiin ole kiva mennä. Vaimolla nyt voi olla jotain, mutta tähän kirjoitukseen haluaisin kysyä.

Onko tämä teidän mielestä kiva asenne? Oikeasti? Oletko sä sama ihminen, jonka mielestä yhteiskunnan tulisi kuitenkin maksaa sulle lastenhoito?

Onko jotenki ihme, että Suomessa on paljon masennusta ja yksinäisiä ihmisiä, jos tämä on jotenki perusasenne.

Eroa ennakoi. Nähty monesti.

Vierailija kirjoitti:

Kävin liittomme alkuaikoina joissakin miehen suvun sukujuhlissa, joita siinä suvussa tuntuu riittävän. Omassa suvussani ei joka merkkipäivää juhlita koko suvun voimalla, vaan pienimuotoisemmin perhepiirissä.

Aina toistui sama kuvio. Jossain vaiheessa mies häipyi suvun miesten kanssa jonnekin pihalle puhumaan jostain auton moottoreista ym. epäkiinnostavasta. Sillä aikaa suvun naiset keskustelivat ihmisistä ja tapahtumista, joihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa, joten en voinut osallistua ja olin ulkopuolinen. Niinpä pitkästyin kuoliaaksi, kunnes oli aika lähteä kotiin. Apuani ei tarvittu edes keittiössä. Enää en mene.

Vuosi sitten oli meidän vuoro järjestää juhlat ja emäntänä pyrin huomioimaan kaikki vieraat. Silti oli sama outo tunnelma. Vasta kun suku lähti ja alkoi tulla naapureita ym., niin alkoi olla oikeasti hauskaa. Ja tämä ei nyt tarkoita, että olisimme alkaneet esim. ryypätä.

Meillä mies tekee samaa eli "katoaa" ja minä jään vahtimaan lapsia. Ihan OK, mutta ollaan minulle vieraassa paikassa, jossa koko ajan pitää olla tarkkana, että lapset eivät tee tässä paikassa jotain kiellettyä (jossain on OK, että lapsi juoksee nurmikolla, jossain ei, jonkun mielestä lapsi saa leikkiä mukaanotetuilla leluilla, jossain pitää tajuta, että talossa on vieraita varten lelukoppa jne.) Vierailut oli käytännössä sitä, että minä olin keskenään lasten kanssa, mies sukulaisten kanssa. Lopulta opettelin ottamaan tästä kaiken ilon irti eli pakkasin repullisen tekemistä, sijoitin itseni ja lapset jonnekin tarpeeksi sivuun muiden touhuista, otin puuhakirjat tms. esille ja "retkeilimme miehen suvun juhlissa" jopa niin, että meillä oli omat eväät. Valitettavan usein nälän alkaessa kävi niin, että suvun vanhimmat ei vielä olleet ottaneet kahvia (tietty ottavat ekana) tai sitten lapsille varattu mehu oli jo loppu, joten opin varautumaan myös tarjoiluihin. Hauskinta tässä on se, että kukaan ei edes tajunnut moista, kertaakaan ei kukaan kysellyt, joko lapset on käyneet hakemassa kakkua tms. eikä kukaan ihmetellyt, miksi meillä oli erilaisia keksejä kuin muilla.

Tiedätkö käykö veljesi hänen sukunsa juhlissa. Jospa kyse vastavuoroisuuden puutteesta.

Etkö voi vaan sanoa käly, kun sille on ihan oma sanakin? Köyhdytät kieltä kirjoittamalla noin laiskasti.

Inhoan kaikkia tuollaisia pönötysjuhlia ja jo sukujuhlia. Voisin juuri ja juuri mennä mukaan rentoihin juhliin, vaikka lasten synttäreille, mutta muut jätän mielelläni väliin. Niinpä meillä menee mies lasten kanssa aika usein sukulaisilleen ja minä lähetän hänen kauttaan lämpimät terveiset. Yleensä minä myös olen järjestänyt miehen mukaan sen lahjan, kortin ja emännälle kukkaset, eli olen kyllä ajatellut heitä.

Mies jaksaa jutella veljiensä kanssa ja on kuin kotonaan tuollaisissa tapahtumissa, minä taas kuin orpo piru. Vapaa-aikani on myös niin tärkeää, että päätän mielummin olla sen niin kuin haluan.

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

Täällä taas puolustellaan rumaa käytöstä...

Turha kälyn sitten ihmetellä ettei kaikki kohtele kuningattarena sen kerran ku ilmestyy, kun tuolla tavalla käyttäytyy.

Syynä varmaan että on voittanut isohkon määrän rahaa. (toinen on että on saanut hyväpalkkaisen työn) sen peittely on vaikeaa eikä halua ottaa riskiä. jos kysyisit vetoisi kiireisiin tai sairasteluun ym. vakiojuttuihin

Itse jäin myös pois mieheni suvun juhlista.

Syy: anoppi ja appi olivat tukeneet miehen veljen rakennusprojektia kymmenillä tuhansilla.

Sukulaiset luulivat, että mekin olimme saaneet rahaa ok-taloomme appivanhemmilta. Emme olleet. Juu kyllä se erokin tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?