Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi partikkelit käyttyvät niin omituisesti? Kvanttimekaniikka sallii teleporttauksen, kissan olon elävänä ja kuolleena samaan aikaan, hiukkasten olon monessa paikassa samaan aikaan ja hiukkasten välisen näkymättömön tiedonsiirron äärettömän nopeasti
06.08.2020 |
Einstein ja Schrödinger, kaksi kvanttimekaniikan isää, sanoivat toivovansa, etteivät koskaan olisivat ollut asian kanssa missään tekemisissä. Einstein kutsui kvanttilomittumista "spooky action at a distance", hiukkaset kommunikoivat toistensa kanssa ilman mitään mahdollista mekanismia vaikka universumin toisesta laidasta toiseen laitaan välittömästi, eli valoa nopeammin.
Einstein myös sanoi, että hän haluisi ajatella, että kuu on olemassa vaikka sitä ei katsoisikaan. Kvanttimekaniikan mukaan sitä (tai mitään muutakaan) ei ole olemassa kun sitä ei havannoida - sillä partikkeleilla ei ole mitään fyysistä sijaintia ennen havaitsemista - vaan ne ovat "abstrakteja todennäköisyysaaltoja" jotka vain kuvaavat kaikkia mahdollisia sijaintipaikkoja ja niiden todennäköisyyksiä. Hiukkasen abstrakti aaltofunktio romahtaa havainnoinnin seurauksena yhdeksi fyysiseksi tilaksi.
Tähän liittyen on Schöringerin kissan paradoksi, johon kannattaa tutustua. Tämä taas avaa oven multiversumiin, joka tekee ongelmasta entistä karmivamman.
Kvanttimekaniikan tunneli-ilmiö sallii hiukkasten "teleporttauksen" esteen yli paikkaan, johon niillä ei riitä energiaa. Tämän kvanttiteleportaation epäillään nykyään olevan mutaatioiden ja syöpien takana, kun DNA:ssa hiukkaset pomppailevat.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mikromaailmassa ei tarvitse noudattaa makromaailman lakeja.
Missä kohtaa mikromaailma lakkaa ja makromaailma alkaa? Ainakin vielä molekyylien kokoluokassa on saatu samoja tuloksia kokeissa kuin yksittäisillä hiukkasilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon itse monimaailmateoriaan, eli aaltofunktio ei romahda vaan aina kun partikkeli havaitaan, kopioituu universumi kahtia, niin että partikkelin molemmat sijainnin toteutuun. Eli Schrödingerin kissa on toisessa universumissa elävä ja toisessa kuollut.
Kahtia vai useampaan ulottuvuuteen kaikkien niiden mahdollisten todennäköisyyksien mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Tutustu dekoherenssiin. Ei tarvita tietoisuutta, vaan vuorovaikutus romahduttamaan tilan. Tästä syystä se kissa on joko kuollut tai elävä, ei molempia.
Mutta hiukkasethan ovat koko ajan vuorovaikutuksessa joidenkin toisten hiukkasten tai isompien kokonaisuuksien kanssa, miksi ne ovat sitten koskaan superpositiossa?
Vierailija kirjoitti:
Tutustu dekoherenssiin. Ei tarvita tietoisuutta, vaan vuorovaikutus romahduttamaan tilan. Tästä syystä se kissa on joko kuollut tai elävä, ei molempia.
Avaamatta kissan laatikkoa, se on molempia yhtä suurella todennäköisyydellä.
Kissa on sekä elossa että kuollut samaan aikaan. Mikäli metsässä kaatuu puu niin siitä ei lähde ääntä mikäli kukaan ei ole kuuntelemassa.
Mitä muuta jänskää olette huomanneet kun olette kutistaneet itsenne kvanttimaailmaan?
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta uimme ajan virrassa, mutta toisaalta ajan tapahtuminen ei ole tietoisuudelle tasaista.
Eroa tulkinnan ja todellisuuden välillä on mahdoton havainnoida. Se ei tee eroa olemattomaksi, sillä muuten kaikki havainto olisi yhtä totta ja laatuerot häviäisivät.