Miksi korkeasti koulutetuillakin on vaikeuksia kyseenalaistaa lemmikkieläinten pitämisen eettisyys?

En ole korkeastikoulutettu, mutta pystyn myöntämään lemmikinpidon eettiset ongelmat, vaikka itsellänikin on lemmikkejä.

Mielestäni tosin eri lajeilla on eroa, esim. koira on kulkenut ihmisen mukana niin pitkään, että sitä on kyllä mahdollista pitää eettisesti lemmikkinä, mutta se vaatii panostusta omistajalta, jollei omistajan elämä ole automaattisesti sellainen, että koira kulkee töissä mukana (esim. maatilalla). Mutta sitten näen paljon eettisiä ongelmia yleisesti koiranpidossa esim. koira asuu kerrostalossa, eikä sitä lenkitetä ja aktivoida kunnolla.

Kissan kohdalla on sama juttu, en kannata vapaastiulkoilua, mutta kyllä kissaankin tulisi panostaa ja käyttää sitä narussa ulkona, leikittää ja aktivoida muutenkin, sekään ei ole mikään sohvatyyny.

Lintuja ei tulisi pitää lemmikkinä ollenkaan, tai ehkä niitä ihan pienimpiä, jos on tarjota niille iso asunto, missä saavat vapaasti lentää ja kesäisin valtava ulkotarha. Isojen ja älykkäiden papukaijojen pitäminen on eläinrääkkäystä.

Jyrsijöiden kohdalla mm. marsun yms. voi pitää eettisestikkin, kunhan niilläkin on tilaa riittävästi ja lajitoveri ja mahdollisuus kesäisin ulkoiluun, sama juttu kaneilla (jotka eivät ole jyrsijöitä).

Siilin pitäminen lemmikkinä on epäeettistä, koska ne kulkisivat luonnossa kymmeniä kilometrejä yön aikana ja nauttivat ruokansa etsimisestä, sen lisäksi eksoottiset lajit eivät kestä kylmää ja vetoa ja usein sairastuvatkin suomalaisissa kodeissa ja kuolevat ennenaikojaan.

En nyt jaksa kaikkea luetella, mutta lajikohtaista mielestäni, mikä on eettistä ja mikä ei ja kaikkia lajeja voidaan pitää myös huonosti, jos ei ole halua panostaa eläimen hyvinvointiin. En itsekkään täydellinen ole, joiltakin osin omakin lemmikinpitoni on epäeetttistä.

Voisi myös sanoa, että lasten hankkiminen on epäeettistä, koska monet lapset saavat vanhemmiltaan huonoa kohtelua ja voivat huonosti.

Kukaan ei ole vieläkään perustellut miten esimerkiksi kissat tai koirat kärsivät, jos ne elävät hyvässä kodissa joissa niiden lajityypillisistä tarpeistaan huolehditaan.

Haluaisitko AP itse muuttaa jonnekin savannille, jossa elämäsi ainoa funktio olisi taistella ettet joudu petoeläinten saaliiksi ja että saat saalistettua itsellesi ruokaa? Periaatteessahan edes ihminen ei saa elää Suomessa vapaana vaan yhteiskunta asettaa jokaiselle rajat. Oliko ihmisten elämä siis joskus kivikaudella ja sitä ennen parempaa, kun ei ollut vielä mitään yhteiskuntaa rajoittamassa ihmisten toimia?

Entä oletko miettinyt millaista esimerkiksi kissan elämä on vapaana? Siis jos nyt ajatellaan asiaa yksinomaan sen kissan näkökulmasta eikä miten se vaikuttaa muuhun luontoon. Se kissa joutuu elämään jatkuvassa pelossa, sateella se joutuu olemaan sateessa, talvella pakkasessa, sairastuttuaan sitä ei hoida kukaan vaan se kärsii sairaudestaan, joku isompi peto voi saalistaa sen milloin vain, se voi jäädä auton alle tai joku ihminen voi tulla kiduttamaan sitä tai sen pentuja.

Uskotko oikeasti, että jos kissalla olisi ihmisen ajattelukyky niin se valitsisi mieluummin tuon kuin turvallisen kodin, jossa se pidetään kaikista uhkista erossa, sen perustarpeista ja terveydestä huolehditaan, sillä on lämmintä ja kuivaa ja se saa läheisyyttä ihmiseltä? Itse ainakin kissojen omistajana uskon, että kissat nauttivat ihmisen läheisyydestä ihan samoin kuin ihminenkin nauttii toisen ihmisen läheisyydestä, eiväthän ne muuten hakeutuisi omatoimisesti ihmisen viereen. Jokainen voi miettiä miten turvalliselta lapsena tuntui omien vanhempiensa lähellä. Koirat ainakin jopa osoittavat masennuksen merkkejä omistajan kuollessa, ehkä te jotka olette sitä mieltä että koirat, kissat yms. kärsivät lemmikkinä aliarvioitte noita eläimiä ettekä ymmärrä, että heilläkin voi olla samanlaisia läheisyyden ja kiintymyksen tarpeita kuin ihmisellä?

Tiesitkö, että esim. koiralle määritelty häkki (tilapäis tietenkin!) on isompi kooltaan kuin ne laverit, joissa aasialaiset eläkeläiset nukkuvat? Nehän ovat kuin ruumiskylmäkaappeja. Helppo vetää laveri pois ja vaihtaa kylmäkaapin laverille. Vaikka Suomessa ei vielä noita lavereita ole, niin ihmiselle ei ole silti määritelty minimitiloja.

Luultavasti siksi, että lemmikkien pidossa on järki vastaan tunne.

Järki sanoo, että pilalle jalostettu mopsi ei missään nimessä ole eettinen valinta mittarinne sanoo, että jotain on hoivattava kun lasten teko ei ole muodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö paikkansa, että maailmasta voitaisiin poistaa nälänhätä, mikäli lemmikkien ruokien tuotantoon kuluvat resurssit suunnattaisiin ihmisten ruokkimiseen?

Ei.

Olisko heittää joku perustelu tälle?

Mitä nyt itse vähän googlettelin, koiran pito esim Amerikassa maksaa rodusta riippuen 27000 - 42500$ / koira.

Eli keskimäärin noin 35000$

Koiria taasen oli arviolta 90miljoonaa.

Eli nämä koirat aiheuttavat elinaikanaan noin 3 127 500 000 000 dollarin kustannukset.

Ja tämä pelkästään USAssa.

Alkukoira on jalostanut itse itsensä hyötymällä ihmisestä siitä hyvästä, että pysyy ihmisen lähellä. Olisi väärin tuhota tämä hieno luonnonllinen symbioosi. Toki sairaista roduista pitäisi päästä eroon, koska ne ovat alkukoirasta kaukana.

Niinpä. Mielestäni lemmikkiteollisuus ei ole eettistä. Se ei vaan ole. MUTTA mielestäni on eettisiä tapoja omistaa lemmikki... esim. löytökoiran tai -kissan ottaminen on ok. 

Kummallisia nuo argumentit etteivät kissat, koirat ja muut pärjäisi luonnossa. Eivät tietenkään eikä siitä ole kyse, että ne pitäisi vapauttaa luontoon. Kyse oli siitä, että lemmikkien pitäminen joidenkin viestien mukaan tulisi ajaa alas hitaasti siten, ettei uusia lemmikkejä enää tuotettaisi.

Mitä tulee ihmisen ja koiran symbioosiin, niin ajattelisin että se toteutuu nykyisin luonnollisimmillaan niiden koirien kohdalla, jotka ovat maatila- tai metsästyskäytössä tai vastaavaa. Ei kerrostaloasunnossa. Ihmettelen myös miten vaikka kissan lajityypillinen käyttäytyminen voi toteutua sisäkissana pienessä asunnossa? Tai vähän isommassakaan?

No, en nyt ole itse oikein sitäkään mieltä että lemmikkien pitäminen tulee kieltää. Mutta kyllä siinä ehdottomasti on ongelmia eikä sitä tulisi pitää itsestäänselvänä ihmisen oikeutena.

Jokainen lemmikin omistaja on todella itsekäs. Maapallo hukkuu tulevaisuudessa tulvaan, mutta koiraa on vaan pakko pitää. En ymmärrä.

Ihmiset pitäisi vapauttaa ensiksi pois betonikuutioista ja valmisruuan äärestä. Ihminen nauttisi enemmän elämästään jos saisi elää lajinomaisesti vapaana metsissä ja saisi hankkia ruokansa itse.

On totta, että rotujen ylijalostaminen on mennyt överiksi, varsinkin (yllätys taas) Kiinassa. Siellä on kehitetty esimerkiksi niitä teekuppi-koiria kääpiöroduista jotka jäävät ihan rotan kokoisiksi ja kultakaloille pullottavat silmät jotka tuijottaa ylöspäin. Kuin myös huntueviä, joiden kanssa on vaikeaa edes uida. Akvaariokalojen ylijalostaminen on oikeasti sellainen alue, mistä kaikki eivät tiedäkään ja moni onkin sitä mieltä, että akvaariokalat ovat kaikkein kaltoin kohdeltu eläinlaji, mitä ylijalostamiseen ja lemmikkien pitoon tulee.

Se vaan ei herätä huomiota samalla tavalla kuin söpöt karvaiset lemmikit.

Sitten on ne lyhytjalkaiset sairaat kissat, joita ei tietääkseni saa edes tuoda Suomeen. Kyllä ihminen on sairas..

Mutta jos järki pidetään päässä, niin ei lemmikkieläimiä hankkimalla mitään pahaa tee kenelläkään. Enemmän iloa niistä on kuin useimmista ihmisistä, valitettavasti.

Näinhän sen ei tietenkään pitäisi olla, mutta usein näin vain on.

Jos me ihmiset kohtelisimme toisiamme kunnioittavan min, ihan omista perheenjäsenistämme alkaen, ei olisi tarvetta tukeutua lemmikkien välittömyyteen ja ehdottomaan rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitäisi vapauttaa ensiksi pois betonikuutioista ja valmisruuan äärestä. Ihminen nauttisi enemmän elämästään jos saisi elää lajinomaisesti vapaana metsissä ja saisi hankkia ruokansa itse.

Kukaan ei estä ihmistä toimimasta näin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ottaa eläimen, joka muutoin lopetettaisiin, sijoitettaisiin toiseen perheeseen tai saisi elää koko elämänsä löytöeläinkodissa, niin en oikein näe miksi ei voisi asua yhtä hyvin luonani. En missään tapauksessa esimerkiksi kehottaisi ystävää olemaan kastroimatta kissaansa, että se saisi pentuja jotka minä voin ottaa. Enkä tukisi koirien jalostusta varaamalla rotukoiran pentua.

Tämä kastrointi onkin myös mielenkiintoinen puheenaihe. Miksi se on niin normalisoitu, että lemmikiltä voi leikata pallit pois tuosta vaan? Sukupuolivietti on kuitenkin eläimilläkin aika vahva

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän ne siitä kärsii kuin ne eläimet sun lautasella.

Tämä. Pää meinaa räjähtää, kun sekasyöjät vauhkoaa jostain Koreassa syötävistä koirista. Britit kauhistelevat porojen syöntiä, koska eihän Petteri Punakuonoa voi syödä. Tai eikö ihmiset näe tätä ristiriitaa käytöksessään?

Vierailija kirjoitti:

Alkukoira on jalostanut itse itsensä hyötymällä ihmisestä siitä hyvästä, että pysyy ihmisen lähellä. Olisi väärin tuhota tämä hieno luonnonllinen symbioosi. Toki sairaista roduista pitäisi päästä eroon, koska ne ovat alkukoirasta kaukana.

Lemmikinomistamista pitäisi viedäkin enemmän tuohon luonnollisempaan suuntaa, jossa se koira/kissa on apuna siellä maalla. Eikä jatkaa tätä nykysuuntausta, jossa joka toisesta kerrostaloasunnosta löytyy kissa/koira

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia nuo argumentit etteivät kissat, koirat ja muut pärjäisi luonnossa. Eivät tietenkään eikä siitä ole kyse, että ne pitäisi vapauttaa luontoon. Kyse oli siitä, että lemmikkien pitäminen joidenkin viestien mukaan tulisi ajaa alas hitaasti siten, ettei uusia lemmikkejä enää tuotettaisi.

Mitä tulee ihmisen ja koiran symbioosiin, niin ajattelisin että se toteutuu nykyisin luonnollisimmillaan niiden koirien kohdalla, jotka ovat maatila- tai metsästyskäytössä tai vastaavaa. Ei kerrostaloasunnossa. Ihmettelen myös miten vaikka kissan lajityypillinen käyttäytyminen voi toteutua sisäkissana pienessä asunnossa? Tai vähän isommassakaan?

No, en nyt ole itse oikein sitäkään mieltä että lemmikkien pitäminen tulee kieltää. Mutta kyllä siinä ehdottomasti on ongelmia eikä sitä tulisi pitää itsestäänselvänä ihmisen oikeutena.

Tässä asiassa olen sikäli samaa mieltä, että pitäisi rajoittaa vähän sitä kuka saa hankkia lemmikin ja kuka ei. Koska kaikilla ei se järki pelaa, niin lemmikin hankinta pitäisi olla luvanvaraista. Tällä hetkellä se on pelkästään myyjän harkintakyvyn varassa, eikä kaikkia myyjiä edes kiinnosta minkälaisiin käsiin eläin päätyy, vain mitä siitä maksetaan.

Kertokaa toki nyt miten minun koirani kärsivät, kun en itse sitä keksi? Talvet asutaan kerrostalossa, teen etätöitä joten eivät ole keskenään kuin kauppareissujen ajan. Liikutaan ja ulkoillaan kolmisen tuntia päivässä, jonka jälkeen koirat kipittävät iloisina sisälle ja sohvalle nukkumaan. Niille ei huudeta, niitä ei satuteta, ne pääsevät päivittäin juoksemaan irti (ihan laillisesti, on maanomistajan lupa ja ovat välittömästi kytkettävissä jolloin saa olla hihnatta myös pesintäaikaan), niillä on toisistaan seuraa + välillä pääsevät leikkimään myös kavereideni tuttujen koirien kanssa. Yksi harrastaa vetolajeja koska rakastaa sitä niin kovin, toisen kanssa temppuillaan jotta saa aivoille tekemistä sekin. Ne saavat lähes päivittäin luita, aivotyötä (ruoan etsintä, älypelit, temput jne.).

Kesät ollaan maalla, jossa saavat olla vapaasti vanhan maatilan pihapiirissä aamusta iltaan. Tosin haluavat kyllä ihan itse tulla sisälle silloin kuin minäkin. Käydään pihalla hengailun lisäksi vähintään yksi lenkki päivässä, ja n. joka toinen päivä pääsevät kelien salliessa uimaan. Täällä niillä on mm. oma hiekkakasa jossa saa kaivaa niin paljon kuin haluaa, kahluuallas vapaassa käytössä, leluja pitkin pihaa ja taas myös se toistensa seura. 

Ne pääsevät lääkäriin aina jos on pienikin epäilys siitä, että ne ovat kipeitä. Ne saavat tarvittaessa lääkettä ja lepoa. Niitä rapsutetaan päivittäin paljon, niiden kanssa leikitään, ne käyvät kuukausittain hierojalla, niillä on aina tuoretta vettä ja ne saavat tasapainoista, niille sopivaa ravintoa (nappulaa sekä lihaa, joka tulee metsästäjiltä & tuttujen luomutilalta, jossa eläimillä on taatusti hyvät olot). 

Jos ne eläisivät luonnossa, niillä ei olisi aina vettä, ei ruokaa, ne eivät pääsisi säänsuojaan yhtä helposti, ne joutuisivat todennäköisesti tappelemaan muiden kanssa, ne eivät saisi hoitoa sairauksiinsa vaan voisivat kuolla vaikka ihan tavalliseen haavaan, joka tulehtuisi ja olisi viimeiset hetket erittäin kivulias.

Väitän, että koirani valitsevat tämän elämän mieluummin kuin vapauden.

Vanhemmillani on myös kissa, sillä on vapaa pääsy isoon tarhaan jossa puita, koppi, kiipeilytasoja yms. Lisäksi sen kanssa leikitään päivittäin, se saa tasapainoista ravintoa jne. Tosi kärsivä sekin.

Lemmikkien pito on jollain tavalla sairasta omasta mielestäni. Ajatellaan vaikkapa uroskoiraa. Otetaan se pentuna, ja usein pentuvaiheen jälkeen se leikataan, jotta se saataisiin käyttäytymään tietyllä ihmisen toivomalla tavalla. Tuo tapa ei ole ko. lajille luontainen. Koira ikään kuin halutaan muokata tietynlaiseksi nalleleluksi, mikä ei onnistu ilman, että koiran fysiikkaan kajotaan. Eläimestä muokataan tietyllä tavalla lelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukoira on jalostanut itse itsensä hyötymällä ihmisestä siitä hyvästä, että pysyy ihmisen lähellä. Olisi väärin tuhota tämä hieno luonnonllinen symbioosi. Toki sairaista roduista pitäisi päästä eroon, koska ne ovat alkukoirasta kaukana.

Lemmikinomistamista pitäisi viedäkin enemmän tuohon luonnollisempaan suuntaa, jossa se koira/kissa on apuna siellä maalla. Eikä jatkaa tätä nykysuuntausta, jossa joka toisesta kerrostaloasunnosta löytyy kissa/koira

No mutta kun ei kaikilla ole mahdollista asua maalla vaikka haluaisikin. Eikä koira/kissa saa automaattisesti parempaa kohtelua maalla.