Milloin sinut vietiin ekan kerran anoppilaan?

Ei ikinä. Minulla ei ole anoppia eikä appea elossa. 

Riippuu siitä, kuinka kaukana ko paikka on ja onko poitsu käynyt siellä tänä aikana yksin jo useamman kerran tai käykö yleensä usein. Minkä ikäisiä ovat, onko kotosalla vaikutusta jne. Ei nyt vielä ole outoa 2,5 kk.

Koronalla vaikutusta siis..

Mä en kyllä yhtään muista. Anopin ja miehen siskot tapasin aikaisin eräänä aamuna, kun tulivat porukalla miehen luo siivoamaan (oli sairas). Olin toki alasti sängyssä, haisevassa krapulassa ja edellispäivän meikit naamalla, kättelin naiset seljälläni maaten ("Huomenta, sä olet varmaan se [nimi]") ja rapsuttelin mahani päälle hypännyttä koiraa. Ah nuoruutta.

Me ollaan nyt talsittu samaa matkaa 15 v, kymmenes hääpäiväkin oli ja meni. Krapulat jäivät, onni säilyi. On muuten mukava anoppi ja kälyt.

Joku 2 kk, niin tapasin hänen äidin (isä kuollut). Mun vanhemmat hän tapas 6 kk jälkeen. Hän halus esitellä mut nopeammin äidilleen mitä minä omille vanhemmilleni.

En ole käynyt vieläkään, vaikka 3,5v takana seurustelua ja lähellä asuvat. Olen toki nähnyt heidät, mutta se oli vain lyhyt hetki ja huono tilanne jutella mitään. En tiedä miksi haluaisin tutustua heihin sen enempää. Ehkä jos olisimme alkaneet seurustella alaikäisinä, niin olisin tutustunut, tai jos olisin aikeissa mennä heidän poikansa kanssa naimisiin tai perustaa perheen, mutta ei kumpaakaan. En ole tulossa osaksi sukua, niin ei kai sitä kummemmin tarvitse tutustua.

Me oltiin 2,5 vuotta yhdessä ennen ku tapasin poikaystäväni äidin. Anoppilassa kävin kylässä varmaan vähän ennen 3 vuoden seurustelua. Asuin 400 km päässä poikaystävästäni ja 2,5 vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luokseen. Nyt ollaa oltu yhessä reilu 8 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin 2,5 vuotta yhdessä ennen ku tapasin poikaystäväni äidin. Anoppilassa kävin kylässä varmaan vähän ennen 3 vuoden seurustelua. Asuin 400 km päässä poikaystävästäni ja 2,5 vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luokseen. Nyt ollaa oltu yhessä reilu 8 vuotta.

Olisiko tuo nyt kova vaiva lähteä asioikseen esittäytymään? Eikö poika ole läheinen äidilleen?

Kun ensitapaamisesta oli kulunut kuukausi ja päivä. Olimme menneet edellisenä päivänä kihloihin. Omat vanhempani mies tapasi kun olimme olleet yhdessä noin 2½kk. 

Useimpien seurustelukumppanien vanhempia en tavannut lainkaan. Suurin osa näistä jutuista kesti 6-24 kuukautta.

Ei me oltu seurusteltu kauankaan, kun tapasin miehen äidin. Olisko pari viikkoa? Tähän toki syynä se, että asuttiin kumpikin vielä vanhempien luona (itse olin vielä alaikäinenkin).

Yli vuosi... en muista tarkemmin. Mies kävi sen vuoden aikana siellä muutaman kerran ennenkuin lähdin / mut otettiin reissuun mukaan. Matkaa useampi sata km.

Oma äiti ja sen mies tapasi tämän hepun ennen kuin varsinaisesti seurusteltiinkaan. Mutsi pölähti lyhyellä varoitusajalla kylään. Ei kovin kivaa, mutta en oikeen voinut heittää heppua ulos enkä sanoa mutsille ettei sovi, olin tuolloin maakunnassa töissä joten toisilla oli yli 80km matkaa kotiin.

Vienyt. Outo sanavalinta.

Todella nopeasti, olikohan viikko tai pari seurusteltu. Samoihin aikoihin mentiin omien vanhempien isoille nelikymppisille ja esittelin miehen koko suvulle kerralla. Kuukauden seurustelun jälkeen asuttiin jo yhdessä ja olin raskaana. Oltiin parikymppisiä tuolloin.

Olette kolmekymppisiä, kutsut häntä poikaystäväksi ja ilmeisesti hänen kotinsa on vanhempien luona. Aikuistukaa! Kyllä niitä appivanhempia ehtii tavata kun suhde vakiintuu.

Noin neljä kuukautta seurustelua, siinä vaiheessa näytille kun tuntui että suhde on vakava.

Taisi mennä pari vuotta puolin ja toisin. 

Muutama viikko meni. Oltiin muutettu jo yhteen seuraavana päivänä ensi tapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko meni. Oltiin muutettu jo yhteen seuraavana päivänä ensi tapaamisesta.

Nopeaa toimintaa!

Omat vanhempani mies tapasi jo parin viikon päästä, koska meillä oli pienet kekkerit perheen kesken ja mies kutsuttiin. Olin kerennyt jo hehkuttaa miestä sen verran, että isäkin halusi tavata vävyehdokkaan, kun samanluonteista työtäkin tekivät. Erittäin hyvin niillä mätsäs, oli kuin isän puuttuva poika ja minä olin niin onnellinen :D Itse en ole sitten niinkään innokas vähän ujona tapamaan varsinkaan eläikeikäisiä appivanhempia ja koska mies ei itsekään kovin paljoa tekemisissä ollut heidän kanssa, taisi mennä 3 kk. Asuttiin lisäksi pienen välimatkan päässä toisistamme ja kummallakin töitä niin, että en päässyt aikaisemmin käymään, muuten olisi kyllä kuulema esitellyt aikaisemmin. Ja juu 11 v ollaan talsittu samaa matkaa ja edelleen tuntuu vastarakastuneelta. Mutta enemmän yhä minun perheen kanssa tekemisissä ollaan kuin miehen vanhempien.