Raskaana ja yritän unohtaa koko raskauden pelon takia

Iso kivi tippui harteilta osittain: ei niskaturvotusta ja riskiluku Downin syndroomaan 1/951. Minua seurataan kuitenkin tarkemmin ja useammin on lääkärikäyntejä. 

Kromosomitesteihin emme pääse kuin yksityisellä mutta keskenmenon riski on kuulemma suurempi.

ap

Onnea oikein kovasti :)

Pyydä neuvolasta lähete vauvaperhetyöhön (joko tk-tasolla, usein psykologi ei ole paras tähän) tai keskussairaalan pikkulapsipsykiatrialle.

Saat tukea ja apua myös synnytykseen valmistautuessa ja vauvan kanssa ensimetreillä t. Kokemusta omaava onnellinen 38v esikoisvauvan äiti :)

PS:onnea paljon :)

Onnea ap! Ei kannatakaan mennä tuolla riskiluvulla tutkimuksiin: itsellä toinen raskaus menossa, olen 30 v. Ekassa riskiluku 1/200, toisessa 1/190 - molemmissa käytiin kromosomitutkimuksissa ja kromosomeiltaan terveet vauvat :) Mutta jo noilla riskiluvuilla keskenmenon riski tutkimuksestahan on suurempi kuin itse riskiluku, joten tuo sinun ikäsi huomioiden riskisi on kyllä todella pieni, en todellakaan ottaisi tuolla luvulla riskiä keskenmenosta, jos raskauden ei pitänyt olla edes mahdollinen.

Kiitoksia kaikille!

Emme mene kromosomitutkimuksiin, koska tämä oli toivottu ja teimme jo kertaalleen surutyön siihen, että jäämme lapsettomiksi; munasolut huonolaatuisia hdelmöityshoidot ei auta ja vaihdevuodetkin todettu alkaneeksi jo 3 v sitten. 

Tämä raskaus on siis jollain tasolla ihme mutta unelmien täyttymys. Olo on edelleenkin hyvin epätodellinen vaikka nyt on ultraäänikuvatkin, joissa yhdessä sikiö on peukut pystyssä.

ap

Onnea odotukseen! Toivotaan että kaikki menee hyvin!!!

P.s. Olisi hauska lukea raskauden kulusta täältä :)

Kiitos!

Voinhan tokikin laittaa kuulumisia aina välillä :) Mieheni on ainakin niin tohkeissaan, että hänen edesottamuksistaan on paljon kerrottavaa :)

ap

up

Ymmärrän pelkosi. Varmasti kaiken ton läpikäyneenä ei voi uskoa todeksi tuota. Ja pelkäs sitä itekki sillon ensimmäistä oottaessa että miten kaikki menee (ikää oli21..)

Tsemppejä ja onnea paljon odotukseen!!

Martsa

Uih. Pidän peukkuja.

Eräälle tutulle kävi vastaavanlaisesti. Lapsettomuustuomio, sitten yli nelikymppisenä "vahinkovauva". Itsekin pelkäsin omassa toisessa raskaudessa koko ajan keskenmenoa, vaikka yksi normaaliraskaus oli takana. Sinulla vielä ihan eri tilanne.

Aivan häkellyttävän hellyttävää, että miehesi on hössöttämässä <3

Kyllähän sitä ihmeissään olen vieläkin vaikka 16. raskausviikko menossa. Pelko on ehkä hieman hälvennyt mutta ehkä vasta rakenneultran jälkeen pystyn rentoutumaan tai sitten en...... Mutta sen verran on menty henkisesti eteenpäin, että stressiä en enää ota asiasta.

Mieheni on kyllä ihanan hellyyttä hössöttämisineen ja joskus on käynyt mielessä, että kuinka "jaksan" sitä vielä 6 kuukautta :)

Saa nähdä, koska ensimmäiset tajuavat, että olen raskaana, koska olen kasvanut huimasti ja vatsa näkyy kyllä aika selvästi. Luulen kuitenkin, että moni ei uskalla kysyä, koska meitä varmaankin pidetään lapsettomina; emme ole puhuneet asioista kenellekään, koska minulle se oli niin vaikea paikka.

ap

Heh, tänään iski ensimmäistä kertaa mieliteko; olisin voinut vetää kaupassa kaksin käsin karkkia. Ostin ja kun pääsin kotiin, parin karkin jälkeen kohtaus meni ohi :)

Vatsa on kasvanut jo melkoiseksi palloksi. Vointi edelleenkin mitä mainioin ja elämä sujuu samaan malliin kuin ennen raskautta; ilman vatsaa en varmaan edes muistaisi olevani raskaana :D

ap

:)

Voi miten ihana tarina! Tippa linssissä täälläkin. Kaikkea hyvää teidän perheelle ap!

Mä täällä hymyilen kuin Hangon keksi ja vesissä silmin. Eläköön hormoniryöpyt! :D

Meidän kolmesta lapsesta nuorin on jo 8 eikä meillä ollut mitään sellaisia vaikeuksia, joita ap kuvaa. Silti viestit täällä nostaa konkreettisia, melkein fyysisiä muistoja mieleen. Mulla on sellainen muistikuva, että ekan raskauden nyyhkin alusta loppuun (mies nukkuu, en voi tarkistaa) kun kaikki oli niin koskettavaa, outoa ja ihmeellistä. Ja tarkoitan siis ihan kaikki, kaupan hedelmäkasoista alkaen. 

Kaikkea hyvää sulle ja miehellesi, ap, ja muillekin tässä ketjussa. Lapset on ihan älyttömän nastoja. 

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:54"]

35, kun puhutaan yli 40 v vanhemmista, jotka saavat lapsen, suurin huoli on se, että kuka hoitaa vammaista lasta kun vanhemmat kuolevat? Toisaalta iäkkäämpänä vammaisen lapsen hoito on haasteellista. Kyllä me koimme, että kyseessä olisi ollut lapsen oma etu, koska elämä laitoksessa ei ole mukavaa kenellekään. Mutta tähän pohdintatilanteeseen emme joutuneet.

36, viime kerralla äitiyspolilla sain kuulla, että kun vaihdevuodet todella pukkaavat sen lopullisen vauhdin, syntyy myös hormoniryöppy ja ilmeisesti näin kävi kohdallani ja erittäin hyvä asia.

34, samoissa tunnelmissa siis edetään :)

ap

[/quote]

Tässä nyt ei vastattu kysymykseen, miksi juuri down. Eivät downit laitoksissa asu. 

Hei,

ei nykyään enää ajatella, että äiti ja isä hoitavat vammaista lastaan loppuelämänsä. Se oli menneitä vuosikymmeniä se. Nykyään jokainen aikuinen vammainen on oikeutettu itsenäiseen tai tuettuun asumiseen ja laitoksia lopetetaan.

Vammaiset lapset asuvat yleensä kotona suurin piirtein täysi-ikäisiksi ja muuttavat sitten, ihan kuten terveetkin. Käsittämätöntä, että tämä typerä luulo on yhä voimissaan.

Se, miksi trisomia-tutkimuksia tehdään, on se, että trisomioita on hyvin monenlaisia. Down sieltä helpoimmasta päästä. Moni trisomia on paljon vammauttavampi kuin edellämainittu.

Niskaturvotus-ultra taas kertoo sikiön sydämen tilasta. Monilla downeilla on sydänongelmia, joiden takia niskaturvotusta esiintyy. Se ei kerro suoraan onko lapsella down-syndrooma.

Onnea ap:lle kovasti odotukseen ja kaikkea hyvää. Oli vaan pakko takertua näihin iänkaiken vanhoihin virheisiin.

Onnea ap! Ihana kun joskus saa lukea tämmösiäkin ketjuja! :) Itse olen myös kokenut lapsettomuuden eikä sitä kukaan muu kuin toinen lapseton voi ymmärtää mitä kaikkea siinä ite joutuu käymään läpi. Rankkojen ja pitkään kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen meille syntyi ihana terve tyttö, nyt jo melkein kaksi vuotias mutta edeleen Se äitin pieni vauva ;) nauti ap täysillä nyt tästä raskaudesta ja sitten siitä pienestä kääröstä! Onnea loppu raskauteen! Tulen varmasti seuraamaan tätä ketjua jatkossakin! :)

Ap:lle paljon onnea odotuksen johdosta!

Minä sain  tietää noin vuosi sitten keskenmenon yhteydessä, että raskaaksi tuleminen tulee olemaan minulle todella hankalaa polykystisten munasarjojen vuoksi. Tässä vaiheessa minulla oli jo kolme lasta ja neljättä yritettiin. Ajattelin, että onpa ollut tuuria noiden kolmen suhteen ja hyväksyin että lapsia ei enää tule. Reilu kuukausi sen jälkeen huomasin olevani raskaana ja nyt meillä on ihana pieni poikanen perheemme täydennyksenä. Elämä yllättää!

Jestas, miten aika kuluu nopeasti! Rv 30 ja vatsa sekä lapsi senkuin kasvavat: sf-mitta 28 cm ja vauvan paino 1360 g.

synnytyksen aika taitaa tulla nopeammin kuin uskonkaan kun tuo joulu hässäköineen mahtuu vielä tähän väliin :)

ap