Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana ja yritän unohtaa koko raskauden pelon takia
21.07.2013 |
Sain aikoinaan lapsettomuustuomion eli en voi saada lasta edes hedelmöityshoidoilla. Olimme mieheni kanssa jo siinö vaiheessa jättäneet ehkäisyn pois, koska halusimme lasta.
Kun en kerran voinut saada omaa lasta, oli meille itsestäänselvä vaihtoehto lapsettomuus. Emme kuitenkaan ottaneet enää ehkäisyä käyttöön.
Nyt vuosien jälkeen olen raskaana; 14+1 viikkoa.
Minua pelottaa ihan hirveästi; olen yli 40 v, minulla on todettu varhaiset vaihdevuodet 2010 ja tosiaan munasoluni ovat heikkolaatuisia eli ei hedelmöitymiskelpoisia.
Pelkään, että sikiö ei ole terve ja jos näin on, keskeytämme raskauden; ei ole kevyt päätös mutta olosuhteet huomioonottaen ainoa vaihtoehto.
Huomenna ultra ja saadaan tietää niskaturvotuksen ja verikokeiden tulos eli riskitekijät. Haluamme myös kromosomitutkimuksen mutta sitähän joudutaan odottamaan, koska nyt alkoi 14. raskausviikko.
Emme pidä lasta vahinkona vaan haluttuna mutta nyt menee kyllä raskausaika siihen, että yritän unohtaa koko raskauden, koska jos joudumme keskeytykseen, tuntuu, että on paremipi näin.
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja kuinka kävi?
Kommentit (100)
Mahtavaa kesää teillekin ja monia Ihania tulevia vuosia! <3
p.s. Kiitos tästä ketjusta, kaikista parhain mitä koskaan lukenut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihana ketju, kaikkea hyvää ap:n perheelle!
Jestas, kohta on vuosi kulunut synnytyksestä ja 1,5 v tämän ketjun aloituksesta. Niin se aika rientää.
Hyvää alkanutta vuotta 2015!
ap
Olipas mukava tarina :) Onneksi olkoon!
Ovathan sinun munasolusi olleet hedelmöityskelpoiset! Millään tutkimuksella et voi varmistua siitä, että lapsi on terve. Ei niitä normaaleja kromosomejakaan kukaan pysty takaamaan, kun ei niitä kaikkia tutkita. Aina on riski, että lapsi ei ole terve. Ei se riski sinulla mikään erityisen iso ole. Todennäköisintä on, että lapsesi on ihan terve. Ei siis kannata huolehtia sellaisista asioista, joille ei mitään mahda ja joita ei luultavasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan oikeassa mutta minkäs siitä omalle pääkopalleen mahtaa.... Ehkä tämä tästä pikku hiljaa tasoittuu ja rentoudun pelkojeni osalta kun olen kuitenkin lääkärien tiiviimmässä tarkkailussa vaikka eihän sekään nyt mitään sinällään takaa.
Vastahan pari viikkoa sitten asia valkeni; minulla oli vielä toukokuussa kuukautiset eli kaikki mahdolliset oikut tässä on läpikäyty :)
ap
Onneksi olkoon! En ihmettele että sinulla on epätodellinen olo, minullakin on, vaikka takana vain yksi keskenmeno ja ikääkin alta 30 v. Ei vaan jotenkin mene jakeluun että tuolla on joku oikeasti, ja että se on pysynyt jo näin paljon pidempään kuin se aiempi...
Kyllä tuo teidän tulokas on varmasti sitkeää tekoa kun on ensinnäkin hedelmöittynyt taustoista huolimatta ja pysynyt ensimmäisen kolmanneksen mukana ja riskiluku noin pieni. Mitä sille nyt enää kävisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun makaan hiljaa ja rentona selälläni, kädet vatsan päällä tunnen, kuinka vauva liikkuu tai sitten minulla on mahdottoman hyvä mielikuvitus :D
Olo on muuten hyvä mutta päänsärkyjä on liki päivittäin ja välillä pakottavat makuuasentoon. Tuntuu, että paracetamol ei auta yhtään :( Hedareista kun pääsisi niin olo olisi ihan "normaali".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verenpaine ihan normaali. Kun ei päätä särje paineet tasolla 105-115/55-65 ja päänsäryn aikana 120-130/70-80. Onhan ne noihin minun normaalisti mataliin arvoihin nähden koholla mutta normaaliarvot kuitenkin.
ap
Jaahas, nyt on tultu vaiheeseen, jossa liikutun kyyneliin asti asiasta kuin asiasta :) ja nimenomaan iloisista asioista.
Eilen kyynelehdin kun Junior Masterchefistä tippuneet pääsevät Tomin kanssa kokkaamaan hänen ravintolaansa!
Jospa joku kokeneempi osaisi kertoa, kauanko tämä vaihe kestä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 09:37"]
Jaahas, nyt on tultu vaiheeseen, jossa liikutun kyyneliin asti asiasta kuin asiasta :) ja nimenomaan iloisista asioista.
Eilen kyynelehdin kun Junior Masterchefistä tippuneet pääsevät Tomin kanssa kokkaamaan hänen ravintolaansa!
Jospa joku kokeneempi osaisi kertoa, kauanko tämä vaihe kestä...
ap
[/quote]
Minulla kestänee loppuelämän. Lapsia on neljä, ja olen todellakin erilainen ja herkempi ihminen kuin ennen lapsia. Kai siinä on perää, että herkistyminen auttaa äitiä arvostamaan lasta ja olemaan empaattisempi. Suosittelen muuten rentoutusänitteiden kuuntelemista ennen synnytystä ja loppuraskaudesta. Paljon onnea sinulle ja miehellesi!
Tippa linssissä luen minäkin tätä ketjua. Kyllä luonto on ihmeellinen. Hirveästi onnea!
T. La.han enää reilu vko ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kyynelehditään :)
Onnea viimeisiin päiviin ja h-hetkeen sekä tietysti siitä eteenpäin!
ap
Voih, ihana ketju! Itsekin täällä kyyneleet silmissä :`) ONNEA AP!
T: rv 7+3
Viime yönä se sitten tapahtui: näin ensimmäisen unen syntyneestä lapsestamme <3
Siinä hän makasi vieressäni ja heilutteli käsiään :)
ap
Mulla on myös vähentynyt ruokahalu aiemmilla kerroilla loppuraskaudessa eikä muutenkaan vatsaan mahtunut niin paljon ruokaa kerralla. Minun kohdallani onneksi kun oli tuota painoa ehtinyt kerätä jo ihan tarpeeksi :D
Turvotus on ikävä vaiva. Suolan vähentäminen ja runsas vedenjuonti vähentää turvotusta, tämän varmaan jo tiesitkin tosin :) Ihana ketju! Mukavaa loppuraskautta ap:lle!
Minäkin täällä herkistelen tätä lukiessani viikoilla 16+1
Nyt ensimmäistä kertaa törmäsin tähän ketjuun. Mukava lukea tällaista. Minulla nälkä kalvoi synnytykseen asti ja kilojakin tuli sen mukaan.
Ihanaa, onnea! Ota iisistä äläkä stressaa :).
Alue: Aihe vapaa
Kiitos :)
Aurinkoista kesää!
ap