Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas vanhemmat kunnostautuivat lapsen valvonnassa: 2 v katosi marjamatkalla
21.07.2013 |
2-vuotias poika oli kadoksissa lauantai-iltana lähes 6 tuntia Toivakassa. Hän katosi marjaretken aikana, ja iso etsintäoperaatio oli käynnissä metsässä muun muassa helikopterin kera.
Poliisi kertoi, että lapsi löytyi suhteellisen hyvävoimaisena, joskin väsyneenä ja märissä vaatteissa
- Alkutilanne edelleen osin epäselvä, miksi lapsi joutunut hukkaan. Hän katosi ilmeisesti marjamatkalla, jossa ollut vanhempiensa kanssa, kerrottiin Keski-Suomen poliisista Ilta-Sanomille noin kello 23.20 lauantai-iltana.
Kadonnut 2-vuotias löydettiin noin 22.55. Hänet löysi Vapepan etsintäkoira jäljestyksen kautta.
Poika oli löydettäessä väsynyt ja märissä vaatteissa, mutta muuten hyvässä kunnossa. Hän ehti olla kadoksissa noin kuusi tuntia.
Keski-Suomen hätäkeskus sai lauantai-iltana ilmoituksen noin viiden aikaan kadonneesta 2-vuotiaasta pojasta.
Poika katosi vanhemmiltaan metsäautotiellä Paloisentien suunnalla.
Paikalle hälytettiin useita poliisipartioita ja etsinnät käynnistettiin. Pojan kerrottiin kadonneen metsään.
Etsinnät olivat käynnissä noin 2-3 neliökilometrin alueella Toivakan ympäristössä. Maasto oli etsinnän kannalta haasteellinen, tiheikköjä ja kosteikkoja. Pelastusväkeä oli paikalla yhteensä yli sata.
Mukana oli useita muita tahoja poliisin koiratoiminnan lisäksi, muun muassa Rajavartiolaitoksen helikopteri ja Vapepa. Lasta etsittiin alueittain etsintäketjuissa, ja paikalla oli myös useita, etsintään koulutettuja koiria.
Kommentit (104)
Hyvä että lapsi on viety metsään jno pienestä. Ei tuossa ole tehty virhettä. Katoaminen on ollut vahinko.
Vahinkoja sen sijaan EIVÄT ole ne onnettomuudet kun lapsi hukkuu
a) sadevesitynnyriin mökillä
b) jää auton alle suojatiellä
c) jää auton alle kotipaihassa
d) putoaa portaista
e) jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:01"]
Varovaisena äitinä mua ottaa päähän sellaisen äidin, joka ei vahdi, kommentit siitä kuinka huono tuuri heillä käy kun kaikenlaista sattuu. Kyseessä on henkilö joka ei ikinä mieti hetkeäkään että olisko omassa toiminnassa parannettavaa. Ja kun katsoo leikkipaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla lasten käyttäytymistä, niin on aika selvää, että on aika yleinen toimintamalli ettei niitä lapsia vahdita. En ole täydellinen äiti ja teen virheitä, mutta koska riskit lapsen turvallisuuden suhteen ovat suuria ja mahdolliset seuraukset vahtimisesta koituvaan vaivaan nähden suuret, niin olen huomannut että tällainen toimintatapa on hyväksi.
Kuten sanottu kyseisestä tapauksesta kukaan tuskin tietää, joten siihen en voi ottaa kantaa sen enempää kuin että voi voi ja hyvä kun löyty. Voi olla että on oltu tarpeeksi huolellisia tai sitten ei.
69
[/quote]
Varovaisten äitien lapsista tulee pelokkaita raukkoja.
Antakaa vastuuta lapsillenne. Ei niitä vahinkoja nyt niin helposti satu :)
Tilanteessa on käynyt niin että lapsi on ollut esim. äidin lähellä, lähtenyt kävelemään kohti isän poimimispaikkaa, äiti ajatellut tai ehkä huutanutkin että tulee sinnepäin mutta viesti ei ole mennyt perille vahdinvaihdosta ja lapsi kääntynyt muualle ja kadonnut. Kyllä meillä usein omassa pihassa ulkoilessa käy niin että kysytään toiselta vanhemmalta että ai mä luulin että lapset on sun kanssa, lapset tosin hieman isompia. Tärkeintä: lapsi löytyi.
En lähtisi marjaan noin pienen lapsen kanssa kun 2 vee koska siinähän täytyy koko ajan vahdissa eli marjojen poimisesta ei tule mitään. Torilta ostan marjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että lapsi löytyi. En voi edes kuvitella vanhempien tuskaa niinä hetkinä kun lapsi oli kadoksissa niin monta tuntia. Enkä toivottavasti koskaan joudukaan kokemaan.
Itse olen vahtinut pieniä lapsiani ihan haukkana, enkä ole päästänyt silmistäni edes omalla kotipihalla tai tutussa leikkipuistossa. Anoppi ja muutamat miehen sukulaiset tästä vetivät monet kerrat herneet nenuun. Usein moittivat tapaani katsoa lasten perään. Sillekin naureskelivat isoon ääneen kun en uskaltanut päästää uimataidottomia alle kouluikäisiä keskenään kesämökin rantaan leikkimään. Muistivat isoon ääneen toitottaa, että 'kyllä niiden joskus täytyy itsenäistyä, ja pitää oppia luottamaan'. Nyt kouluikäisinä saavat liikkua ulkona itsekseen ja keskenään, mutta haluan kuitenkin edelleen tietää missä liikkuvat.
Vaikka itse olen hirveän varovainen lasteni kanssa, ymmärrän sen, että tuommoinen vahinko voi sattua, enkä missään nimessä lähde syyttelemään tämän 2-vuotiaan vanhempia. Varsinkin kun en voi tietää tilanteesta yhtään mitään. Yllättäviä asioita voi sattua, eikä kaikkeen voi aina varautua.
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:01"]
Varovaisena äitinä mua ottaa päähän sellaisen äidin, joka ei vahdi, kommentit siitä kuinka huono tuuri heillä käy kun kaikenlaista sattuu. Kyseessä on henkilö joka ei ikinä mieti hetkeäkään että olisko omassa toiminnassa parannettavaa. Ja kun katsoo leikkipaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla lasten käyttäytymistä, niin on aika selvää, että on aika yleinen toimintamalli ettei niitä lapsia vahdita. En ole täydellinen äiti ja teen virheitä, mutta koska riskit lapsen turvallisuuden suhteen ovat suuria ja mahdolliset seuraukset vahtimisesta koituvaan vaivaan nähden suuret, niin olen huomannut että tällainen toimintatapa on hyväksi.
Kuten sanottu kyseisestä tapauksesta kukaan tuskin tietää, joten siihen en voi ottaa kantaa sen enempää kuin että voi voi ja hyvä kun löyty. Voi olla että on oltu tarpeeksi huolellisia tai sitten ei.
69
[/quote]
Varovaisten äitien lapsista tulee pelokkaita raukkoja.
Antakaa vastuuta lapsillenne. Ei niitä vahinkoja nyt niin helposti satu :)
[/quote]
Joo 2-vuotiaalle täytyy antaa vastuuta ettei siitä vain tule pelokasta :D
Oikeasti hyvin huolehdituista lapsista tulee itsenäisiä aikuisia joilla on hyvä itsetunto :)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
[/quote]
Heh joo, asiat voi nähdä monella tavalla. Onhan se nyt kuitenkin aika mahdotonta olla silmät kiinni lapsessa 24/7, kun näköjään katoamiseen riittää pelkkä pään kääntäminen. Aika moni varmaan kääntää sen päänsä edes hetkeksi, huonoa tuuria tarvitaan siihen, että lapsi juuri sillä hetkellä päättää lähteä.
en ymmärrä tätä syyllistämistä. lapset OVAT NOPEITA, sekunti ja onkin kadonnut vierestäsi. oma 5 v on 2-vuotiaasta asti säikytellyt hävimällä mm. hotellin aulaan, ostoskeskukseen, mäkkiin, puistoon.. aina ei voi pitää kädestä ja ne silmätkin pitää joskus kääntää muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
[/quote]
Heh joo, asiat voi nähdä monella tavalla. Onhan se nyt kuitenkin aika mahdotonta olla silmät kiinni lapsessa 24/7, kun näköjään katoamiseen riittää pelkkä pään kääntäminen. Aika moni varmaan kääntää sen päänsä edes hetkeksi, huonoa tuuria tarvitaan siihen, että lapsi juuri sillä hetkellä päättää lähteä.
[/quote]
Eli taas päädymme siihen, että näille ei voi mitään ja oikeastaan ei tarvitse siten edes skarpata, koska se on vain se ulkopuolinen huono tuuri, mikä yhtäkkiä iskee.
eli näin voimme ulkoistaa auto-onnettomuudet ja kaikki mahdolliset muutkin. Hups, lähdin ohittamaan autoa ja oli huono tuuri, kun joku tuli vastaan ja ne kuoli. Se oli se huono tuuri taas. Ehkä ensi kerralla on parempi.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:09"]
en ymmärrä tätä syyllistämistä. lapset OVAT NOPEITA, sekunti ja onkin kadonnut vierestäsi. oma 5 v on 2-vuotiaasta asti säikytellyt hävimällä mm. hotellin aulaan, ostoskeskukseen, mäkkiin, puistoon.. aina ei voi pitää kädestä ja ne silmätkin pitää joskus kääntää muualle!
[/quote]
Juu ja yhdestä katoamisesta ei tarvitse oppia, kun ei niille mitään voi, kun eihän niitä voi vahtia.
Eli jos on nopea lapsi kiitämään, nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan, että voi voi, kun en minä voi sitä vahtia koko aikaa.
Ihan oikeasti, en ymmärrä tätä. Jos lapsi katoaa, eikö siitä pidä oppia ja ajatella, että yritän pitää sen kaikinpuolin hengissä. Ei silloin mennä vilkkaisiin auloihin ja kauppoihin ja joen rantaan ja päästetä kädestä irti ja käännetä päätä ja huokaista, että ei niille mitään mahda.
kannattaisi edes yrittää.....
Ettei tarvitse sitten itkeä lapsen kuoltua, että JOS olisin tehnyt toisin, tai JOS...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
[/quote]
Heh joo, asiat voi nähdä monella tavalla. Onhan se nyt kuitenkin aika mahdotonta olla silmät kiinni lapsessa 24/7, kun näköjään katoamiseen riittää pelkkä pään kääntäminen. Aika moni varmaan kääntää sen päänsä edes hetkeksi, huonoa tuuria tarvitaan siihen, että lapsi juuri sillä hetkellä päättää lähteä.
[/quote]
Eli taas päädymme siihen, että näille ei voi mitään ja oikeastaan ei tarvitse siten edes skarpata, koska se on vain se ulkopuolinen huono tuuri, mikä yhtäkkiä iskee.
eli näin voimme ulkoistaa auto-onnettomuudet ja kaikki mahdolliset muutkin. Hups, lähdin ohittamaan autoa ja oli huono tuuri, kun joku tuli vastaan ja ne kuoli. Se oli se huono tuuri taas. Ehkä ensi kerralla on parempi.
[/quote]
Ikävää, jos sinä päädyit tuollaiseen päätelmään. Aina voi parantaa, mutta kukaan ei voo vaatia täydellistä katseyhteyt lapseen koko tämän eliniän ajan. Totta kai lapsen voi opettaa vastaamaan kutsuihin, pysymään lähellä ja poissa esimerkiksi veden ääreltä. Valitettavasti aina ei varatoimenpiteetkään auta, vaan vahinkoja tapahtuu! Se ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa. Kaikkeen ei yksinkertaisesti voi koko ajan varautua.
Kyllä suurperheissä varsinkin näkee paljon tätä, että "voi kun ne on vilkkaita ja vilahtavat niin nopeaa, ettei niiden perään ehdi ja jatkuvasti saa pelätä, että joku karkaa ja päläpäläpäläpälä"
Samaan aikaan kun suurperheen äiti pälättää, kuinka niiden perään ei ehdi, joku muu juoksee nappaamaan parivuotiaan kiinni, joka menee autotielle ja 1v, joka konttaa rantaveteen ja 3 vuotiaan, joka hakkaa kepilla ampiaispesää-
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
[/quote]
Heh joo, asiat voi nähdä monella tavalla. Onhan se nyt kuitenkin aika mahdotonta olla silmät kiinni lapsessa 24/7, kun näköjään katoamiseen riittää pelkkä pään kääntäminen. Aika moni varmaan kääntää sen päänsä edes hetkeksi, huonoa tuuria tarvitaan siihen, että lapsi juuri sillä hetkellä päättää lähteä.
[/quote]
Eli taas päädymme siihen, että näille ei voi mitään ja oikeastaan ei tarvitse siten edes skarpata, koska se on vain se ulkopuolinen huono tuuri, mikä yhtäkkiä iskee.
eli näin voimme ulkoistaa auto-onnettomuudet ja kaikki mahdolliset muutkin. Hups, lähdin ohittamaan autoa ja oli huono tuuri, kun joku tuli vastaan ja ne kuoli. Se oli se huono tuuri taas. Ehkä ensi kerralla on parempi.
[/quote]
Ikävää, jos sinä päädyit tuollaiseen päätelmään. Aina voi parantaa, mutta kukaan ei voo vaatia täydellistä katseyhteyt lapseen koko tämän eliniän ajan. Totta kai lapsen voi opettaa vastaamaan kutsuihin, pysymään lähellä ja poissa esimerkiksi veden ääreltä. Valitettavasti aina ei varatoimenpiteetkään auta, vaan vahinkoja tapahtuu! Se ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa. Kaikkeen ei yksinkertaisesti voi koko ajan varautua.
[/quote]
Mutta ihmettelen teitä, jotka mielestäni olette olleet huolimattomia, että silti jankkaatte, että se oli vain se huono tuuri ja vahinko. Minun toiminnassani ei ole mitään parannettavaa.
Eikö näistä tarvitse edes ottaa oppia? Ei nähtävästi.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta se, että nostetaan kädet pystyyn ja siunaillaan, että voi voi, kun ei niille voi mitään, ei auta tilanteessa yhtään.
Kannattaa ainakin yrittää.
On näköjään olemassa vanhempia, joilla on jonkinlainen kaikkivoipuus-harha..
En minä väitä, että ei kannata vahtia. Olen kuitenkin nähnyt omin silmin, mitä saattaa sattua silloin, kun olen ihan vieressä, kosketusetäisyydellä kuten isänsäkin, mutta ei vaan ehtinyt reagoida.
Jotain rajaa hätävarjelun liioittelussakin kannattaa pitää. Onko se sitten yhtään iloisempi asia, jos lapsi katoaa 15-vuotiaana, tai vaikka 25-vuotiaana, kun ei ole enää äiti pitämässä kädestä kiinni.
Hei haloo, useimmat meistä ovat naisia! Me pystymme tekemään useampaa asiaa yhtaikaa, kuten juttelemaan ja vahtimaan lasta. Kuinkas moni hukkunut tai hukkaan joutunut lapsi on ollut miehen seurassa? Yksi hukkui ainakin isoisänsä silmien alta. Mutta muistanpa erään kadonneen, joka oli hävinnyt omassa sängyssä nukkuessaan, ja löytyi joesta, tai siis oli noussut ylös vanhempien tietämättä ja mennyt rantaan.
Miksi osa meistä kokee hirmuista syyllisyyttä, jos omalle lapselle tapahtuu jotain sellaista, jolle ei normaalijärjellä ajatellen olisi voinut mitään?
Toiset sitten taas luottavat sekä itseensä, toisiin että kohtaloon tai mihinlie, mutta eivät tunne sellaista syyllisyyttä kuin ensinmainitut, eivät myöskään tarvetta syyllistää toisia?
Suuri osa jää sentään noiden väliin, eli ymmärtävät normaalin huolellisuuden riittävän ja ovat realisteja niin elämän kuin kuoleman suhteen.
Tässäpä olisi jollekin psykologille tai muulle sielutieteilijälle pohtimista.
Alue: Aihe vapaa
No, ite oon ollu yksin kuuden lapsen (6v, 5v, 4v, vajaa 3v, 1,5v ja 5kk) metsässä poimimassa marjoja, tosin aika aukeilla paikoilla, harvakasvuisissa metsiköissä. Lapset on toistaiseksi pysyneet tallessa. Tosin kaikki vastaavat, kun niitä huudetaan. Ja oon antanu ohjeen, että vapaasti saa leikkiä ja mennä, mutta auto pitää nähdä koko ajan. Ja siis Toivakassa nimenomaan ollaan marjastettu. Laskin kyllä lapset muutaman kertaan marjareissun jälkeen, ku kuulin, että tuota pikkuista etsittiin. Ja olin rehellisyyden nimissä helpottunut, ettei eksynyt lapsi ollut meidän.
Mutta oikeasti lapsen ei tarvi olla kaukanakaan, kompastuu vaikka johonkin kuoppaan just silloin, kun katsot muualle, lasta ei yhtäkkiä näykään ja tilanne valmis..
Tällainen jälkiviisaus, mitä tässä ketjussa on harrastettu, on lähinnä naurettavaa.