Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas vanhemmat kunnostautuivat lapsen valvonnassa: 2 v katosi marjamatkalla
21.07.2013 |
2-vuotias poika oli kadoksissa lauantai-iltana lähes 6 tuntia Toivakassa. Hän katosi marjaretken aikana, ja iso etsintäoperaatio oli käynnissä metsässä muun muassa helikopterin kera.
Poliisi kertoi, että lapsi löytyi suhteellisen hyvävoimaisena, joskin väsyneenä ja märissä vaatteissa
- Alkutilanne edelleen osin epäselvä, miksi lapsi joutunut hukkaan. Hän katosi ilmeisesti marjamatkalla, jossa ollut vanhempiensa kanssa, kerrottiin Keski-Suomen poliisista Ilta-Sanomille noin kello 23.20 lauantai-iltana.
Kadonnut 2-vuotias löydettiin noin 22.55. Hänet löysi Vapepan etsintäkoira jäljestyksen kautta.
Poika oli löydettäessä väsynyt ja märissä vaatteissa, mutta muuten hyvässä kunnossa. Hän ehti olla kadoksissa noin kuusi tuntia.
Keski-Suomen hätäkeskus sai lauantai-iltana ilmoituksen noin viiden aikaan kadonneesta 2-vuotiaasta pojasta.
Poika katosi vanhemmiltaan metsäautotiellä Paloisentien suunnalla.
Paikalle hälytettiin useita poliisipartioita ja etsinnät käynnistettiin. Pojan kerrottiin kadonneen metsään.
Etsinnät olivat käynnissä noin 2-3 neliökilometrin alueella Toivakan ympäristössä. Maasto oli etsinnän kannalta haasteellinen, tiheikköjä ja kosteikkoja. Pelastusväkeä oli paikalla yhteensä yli sata.
Mukana oli useita muita tahoja poliisin koiratoiminnan lisäksi, muun muassa Rajavartiolaitoksen helikopteri ja Vapepa. Lasta etsittiin alueittain etsintäketjuissa, ja paikalla oli myös useita, etsintään koulutettuja koiria.
Kommentit (104)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:22"]
Mutta ihmettelen teitä, jotka mielestäni olette olleet huolimattomia, että silti jankkaatte, että se oli vain se huono tuuri ja vahinko. Minun toiminnassani ei ole mitään parannettavaa.
Eikö näistä tarvitse edes ottaa oppia? Ei nähtävästi.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta se, että nostetaan kädet pystyyn ja siunaillaan, että voi voi, kun ei niille voi mitään, ei auta tilanteessa yhtään.
Kannattaa ainakin yrittää.
[/quote]
Emme me väitä, että emme edes yrittäisi. Me olemme vaan realisteja - ja ihmisiä! Emme ole niin yli-inhimillisen tarkkoja ja huolellisia joka hetki, että voisimme pelastaa lapsemme jos oikein paha paikka tulee vaikka parhaamme yritämme.
Mutta mistä johtuu, että me kaikki emme tunne niin kauheaa syyllisyyttä, jos jotain sattuu? Emme myöskään syyllistä niitä, joille on jo sattunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 13:55"]
Tuon ikäistä ei voi päästää yhtään silmistään.Itseasiassa kädestä pidettävä kiinni kokoajan,jos kyseessä metsä,lentokenttä,kauppa tai sellainen paikka,mihin voi silmistä hävitä.
[/quote]
Odotan mielenkiinnolla millaisia aikuisia kasvaa sukupolvesta, jota ei saa viedä kammottavan vaaralliseen metsään tai ainakin on pideltävä herkeämättä kädestä kiinni.
Kiipeillä saa vain EU-hyväksytyssä pehmeäalustaisessa metrin korkuisessa kiipeilytelineessä ja juosta ei saa ettei vaan koskaan kompastu.
Kun kaikki riskit on saatu eliminoitua ihmislapsen elämästä onkin hyvä kuolla osteoporoottisena ja heikkona silkkaan liikkumattomuuteen.
[/quote]
Olen joskus miettinyt ihan samaa. Elämä on nykyään aivan supersuojattua, ja uhkia nähdään kaikkialla. Lapsien ei anneta tehdä mitään missä voisivat ehkä mahd hieman satuttaa itseään. Enkä nyt tarkoita mitään puukolla vuoleskeluja ja nuotion tekemisiä, tai oikeasti vaarallisia asioita, vaan ihan vaan vaikka juoksemista ja kiipeilyä. Esim puistoissa äidit paapattaa koko ajan lapsilleen, että älä juokse kun hiekalla voi kaatua. Nurmikko on liukas, voit kaatua. Asfaltilla voi kaatua. NO MITÄ SITTEN?!? Mitä peruuttamatonta tapahtuu jos lapsi kaatuu ja esim polvi aukeaa tai nurmikolla housut sotkeentuu vihreiksi? Siitäpähän oppii, ja seuraavalla kerralla juoksee varovaisemmin ja kiinnittää enemmän huomiota tasapainon pitämiseen.
Tai kiipeily. Minulla on yksi ystävä, joka on aivan superneuroottinen lapselleen mahd tapahtuvien onnettomuuksien suhteen. Hänen 5v ei saa kiipeillä lumipenkoissa, kun voi tippua ja lyödä päänsä jäähän. Siis esim niillä aurausvalleilla joita tulee jalkakäytävien varteen (n. metrin korkuisia, ei autotien vaan aidan/rakennusten puolella olevien) päällä ei saa kävellä koska saattaa satuttaa itsensä. Samoin heidän tontillaan on kuulema "jyrkänne", minkä lähettyville lapsensa ei missään nimessä saa mennä. On niiiiiiiiin vaarallinen. No kun menimme kylään, pyysin että näyttää paikan että kiellän sitten omiakin lapsiani menemästä sinne. Lopulta tämä helvetinloukko olikin vain OIKEASTI ruokapöydän korkuinen pudotus suoraa kallioseinää, alla sammalta ja varvikkoa. "Jyrkänteen" molemmin puolin on loivaa maastoa josta pääsee vaivatta parivuotiaskin kiipeämään ylös. Omat lapseni olivat innoissaan lähdössä maastoon leikkimään, mutta toki piti heitä kieltää ja sanoa että se on täällä pihalla kielletty alue, "Matilla ei ole lupaa mennä sinne, niin sitten ei teilläkään". En todellakaan sanonut että se paikka on vaarallinen, kun se ei sitä todellakaan ollut, mutta toisaalta lapset kyllä ymmärtää että kyläpaikoissa ollaan aina kyläpaikan säännöillä.
Mutta todellakin toivoisi välillä että lapset saisivat olla lapsia ja touhuta, mitä sitten jos välillä tulee pipi kun muurahainen puree tai risu raapaiseen sääreen?!
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:22"]
Mutta ihmettelen teitä, jotka mielestäni olette olleet huolimattomia, että silti jankkaatte, että se oli vain se huono tuuri ja vahinko. Minun toiminnassani ei ole mitään parannettavaa.
Eikö näistä tarvitse edes ottaa oppia? Ei nähtävästi.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta se, että nostetaan kädet pystyyn ja siunaillaan, että voi voi, kun ei niille voi mitään, ei auta tilanteessa yhtään.
Kannattaa ainakin yrittää.
[/quote]
Emme me väitä, että emme edes yrittäisi. Me olemme vaan realisteja - ja ihmisiä! Emme ole niin yli-inhimillisen tarkkoja ja huolellisia joka hetki, että voisimme pelastaa lapsemme jos oikein paha paikka tulee vaikka parhaamme yritämme.
Mutta mistä johtuu, että me kaikki emme tunne niin kauheaa syyllisyyttä, jos jotain sattuu? Emme myöskään syyllistä niitä, joille on jo sattunut?
[/quote]
ehkä teille se yksi lapsi ei meinaa niin mitään, jos et koe syyllisyyttä, jos lapselle sattuu jotain huolimattomuutesi takia
Sellaisiahan on paljon. Näitä, jotka jopa itse tekevät lapselle jotain.
Elämä on
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 08:41"]
Olen 2v pojan äiti. Aikaisemmon olisin ollut ap:n kanssa samoilla linjoilla, paheksunut vanhempia ja miettinyt miten on mahdollista.. sain hyvän muistutuksen viime viikolla mökillä. Olimme siellä siskoni perheen kanssa, pelasimme yhdessä ulkopelejä mökin pihalla. Poikani leikki jalkojeni juuressa autoillaan ja pojan serkut istuivat vieressäni napostellen karkkia. Poikani serkku sanoi minulle jotakin ja johon vastasin, aikaa kului noin 7-8sekuntia. Käännyin poikani puoleen ja kauhukseni huomasin hänen kadonneen. Samantein huusin muille, mihin poika meni. Kukaan ei ollut pistänyt merkille, kun tietysti olettivat minun pitävän poikaa silmillä. No onneksi poikq löytyi mökkitieltä 50metrin päästä n. Puoli minuuttia katoamisen jälkeen.
Enää en ole niin kärkäs arvostelemaan tälläisiä tilanteita. Tarvitaan vain ripaus huonoa tuuria matkaan.
[/quote]
Hassua, kuinka me näitä asioita ajattelemme
Kun minulta hävisi alle 2v hetkeksi, ajattelin, että se oli huolimattomuuttani
Sinä ajattelet, että se oli huonoa tuuria.
Minä en ole koskaan ajatellut katoamisen jälkeenkään, että näitä vain sattuu. Vaan vielä enemmän ajattelen, että pitää yrittää olla huolellisempi ja kartoittaa vaaratekijöitä paremmin.
Elämä olisi toisaalta helpompaa, jos voisi ajatella, että sellaista sattuu ja se on joku ulkopuolinen vahinko, mille en nyt vain voi mitenkään mitään. Minä en ole koskaan osannut ajatella näin, jos jotain on sattunut. Yleensä olen löytänyt siihen konkreettisen tekijän, enkä niin, että se on joku vahinko.
[/quote]
Heh joo, asiat voi nähdä monella tavalla. Onhan se nyt kuitenkin aika mahdotonta olla silmät kiinni lapsessa 24/7, kun näköjään katoamiseen riittää pelkkä pään kääntäminen. Aika moni varmaan kääntää sen päänsä edes hetkeksi, huonoa tuuria tarvitaan siihen, että lapsi juuri sillä hetkellä päättää lähteä.
[/quote]
Eli taas päädymme siihen, että näille ei voi mitään ja oikeastaan ei tarvitse siten edes skarpata, koska se on vain se ulkopuolinen huono tuuri, mikä yhtäkkiä iskee.
eli näin voimme ulkoistaa auto-onnettomuudet ja kaikki mahdolliset muutkin. Hups, lähdin ohittamaan autoa ja oli huono tuuri, kun joku tuli vastaan ja ne kuoli. Se oli se huono tuuri taas. Ehkä ensi kerralla on parempi.
[/quote]
Ikävää, jos sinä päädyit tuollaiseen päätelmään. Aina voi parantaa, mutta kukaan ei voo vaatia täydellistä katseyhteyt lapseen koko tämän eliniän ajan. Totta kai lapsen voi opettaa vastaamaan kutsuihin, pysymään lähellä ja poissa esimerkiksi veden ääreltä. Valitettavasti aina ei varatoimenpiteetkään auta, vaan vahinkoja tapahtuu! Se ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa. Kaikkeen ei yksinkertaisesti voi koko ajan varautua.
[/quote]
Mutta ihmettelen teitä, jotka mielestäni olette olleet huolimattomia, että silti jankkaatte, että se oli vain se huono tuuri ja vahinko. Minun toiminnassani ei ole mitään parannettavaa.
Eikö näistä tarvitse edes ottaa oppia? Ei nähtävästi.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta se, että nostetaan kädet pystyyn ja siunaillaan, että voi voi, kun ei niille voi mitään, ei auta tilanteessa yhtään.
Kannattaa ainakin yrittää.
[/quote]
Ei täällä kukaan jankkaa, ettäse oli vain huonoa tuuria tai vahinko! Jankkaan sitä, että vaikka kuinka olisi varautunut kaikkeen ja tekisi parhaansa ei välttämättä sulje pois onnettomuutta. Se sama voi tapahtua minulle, sinulle ja monelle muulle. Syyttely ei taatusti auta ketään.