Voiko nykyajan nuorille enää sanoa että "kyllä se elämä kantaa"?
Takeita työpaikasta ei enää ole samalla lailla kuin esim 40 vuotta sitten. Enää ei riitä, että tulee paikalle sovitusti ja tekee työnsä vaan pitäisi olla ekspertti asiassa a, b, c, d, e, x, y ja ö.
Ujoutta ja herkkyyttä ei myöskään katsota hyvällä vaan pitäisi olla iloa pursuava ekstrovertti. Ja jos sinulla käy niin hyvä tuuri, että saat työpaikan niin saat osa-aikaisen sopimuksen ja epävarmuuden elämääsi. Suunnittele siinä sitten tulevaisuuttasi ja perheen perustamista. Ja ainiin jos sen perheen sitten perustat ja olet muutaman vuoden poissa töistä niin monilla aloilla olet ihan roskaa sen jälkeen kun ala on ehtinyt kehittymään niin että kaikki tietosi on vanhentunutta ja se olisi aivan liian kallista jollekin yritykselle "uudelleenkouluttaa" sinut.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Maailmanlopun povaajia on ollut niin kauan kuin ihmiset ovat jotenkin edes kyenneet ajattelemaan.
Suomessa työttömilläkin asiat ovat erittäin hyvin. Tosin jotenkin ne työttömän köyhemmissä maissakin pärjäävät, vaikka niillä on murto-osa Suomen elintasosta. Pienessä murjuyksiössä saattaa asua 10 ihmistä kun Suomessa työtön saa hyväkuntoisen kaksion lämmityksineen päivineen. Ei tarvitse mennä kuin Länsi-Eurooppaan ja huono-osaisten kämpissä on 10 astetta talvella lämpöä ja ikkunat vetää, ei ole varaa lämmittää.
Nyt tarkoitinkin ihmisiä jotka haluaisivat opiskella ja olla töissä, mutta eivät yrityksistä huolimatta saa mahdollisuutta. Kyllähän sitä työttömänäkin selviää, mutta useimmilla on halua luoda jonkinnäköinen taloudellinen pohja. Itse esimerkiksi asun avopuolison kanssa yksiössä. Saan opintotukea kyllä, mutta se menee lähes täysin koulukirjoihin. Pakko siksi ottaa opintolainaa ja käydä myös osa-aika töissä. Kesät menee myös töissä silloin kun töitä sattuu saamaan. Minä yritän rämpiä elämässä eteenpäin ja otan velkaa että joku päivä voisin saada vakaan työpaikan sillä välin kun osa nuorista täyttää kelan lappuja saadakseen kaiken ilmaiseksi. Huom! en tarkoita nyt niitä joilla on oikeita vaikeuksia ja siksi eivät ole työkuntoisia vaan niitä joita ei vaan huvita edes yrittää. Minä yritän mutta silti ei ole takeita mistään.
Kyllä se elämä hautaan asti kantaa.
Juu, ei voi. Luojan kiitos, ettei ole omia lapsia enkä sellaisia ole koskaan halunnut. Enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miten jotkut tekevät jälkikasvua tällaiseen maailmaan. Sääliksi käy nykyajan muksut, en haluaisi olla heidän saappaissaan.
Maailmanlopun povaajia on ollut niin kauan kuin ihmiset ovat jotenkin edes kyenneet ajattelemaan.
Suomessa työttömilläkin asiat ovat erittäin hyvin. Tosin jotenkin ne työttömän köyhemmissä maissakin pärjäävät, vaikka niillä on murto-osa Suomen elintasosta. Pienessä murjuyksiössä saattaa asua 10 ihmistä kun Suomessa työtön saa hyväkuntoisen kaksion lämmityksineen päivineen. Ei tarvitse mennä kuin Länsi-Eurooppaan ja huono-osaisten kämpissä on 10 astetta talvella lämpöä ja ikkunat vetää, ei ole varaa lämmittää.