Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut on voineet ihailla Neuvostoliittoa ja Itä-Saksaa?
Kommentit (82)
Se fiilis kun matkusti Neuvostoliitossa tai itä-blokin maissa oli ihan huimaavan jännittävä! Että oikeasti turistiakin saatettiin salakuunnella ja rahaa piti vaihtaa salaa syrjäkadulla, taksi otti maksuksi purkkaa! Voi mä todella kaipaan niitä aikoja.
Te, jotka ette niitä eläneet, voi voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai oikeistoliberalismi sitten on jaloa?
Onko se kommunismin vaihtoehto? Aivan, ei ole. Heittosi oli pätemätön.
Helposti. Minun mielestä DDR oli hieno valtio. Siellä oli hyviä urheilijoita ja huonoja autoja. Itseäni eivät autot sytytä mutta urheilua seuraan.
Ihaileehan jotkut nykyään EUrostoliittoakin, eli sitä, että EU:sta tulisi liittovaltio!
Pahempaa on, että nykyään jotkut ihailee Euvostoliittoa, eli EU:ta, joka on kommunistisempi kuin DDR oli.
Se on vain nimetty EU:ksi.
Miten joku voi ihailla EU:ta ja miten joku voi haluta tänne islamisteja?
Siinäpä pohtimista seuraaville sukupolville, joiden tulevaisuuden tuhoamme maahanmuutolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan ajatus siitä että kaikilla on työtä ja palkallaan pystyy kustantamaan perusasiat ihan kiehtova.
Mitkä perusasiat? NL ei kyennyt tuottamaan esim. naisten hygieniatuotteita, lääkkeitä tai puhdasts vettä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Naapurini on unkarilainen mies, joka on nuoruutensa asunut sosislistisessa paratiisissa, joskin vaaleanpunaisessa sellaisessa - sikäläiset kun halusi pitää selkeän hajuraon Moskovaan.
Hän sanoi, että jos suomalaiaet oikeasti ymmärtäisivät sosialismin ja sen aiheuttaman kärsimyksen, niin täällä olisi esim Erkki Tuomioja tuomittu maanpetoksesta ja vehkeilystä ihmisyyttä vastaan. Ja sosia(a)lidemokraatit, puhumattakaan kommunisteista, olisivat natseista seuraavia kun pitäisi paheksua jonkin aatteen kannattajia.
Kun näkee sosialismin kokonaisvaltaisesti "sisältä", siten ettei mitään muuta vaihtoehtoa voinut edes valita, niin saavuttaa tuon ymmärryksen.
Paasikiven päiväkirjat:
25.5.48
Tärkein tekijä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi on
sosialidemokraattisella puolueella. Heidän voimansa
lisääntymisestä riippuu maamme kohtalo. Kokoomus- ym. puolueet
ovat toisarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurini on unkarilainen mies, joka on nuoruutensa asunut sosislistisessa paratiisissa, joskin vaaleanpunaisessa sellaisessa - sikäläiset kun halusi pitää selkeän hajuraon Moskovaan.
Hän sanoi, että jos suomalaiaet oikeasti ymmärtäisivät sosialismin ja sen aiheuttaman kärsimyksen, niin täällä olisi esim Erkki Tuomioja tuomittu maanpetoksesta ja vehkeilystä ihmisyyttä vastaan. Ja sosia(a)lidemokraatit, puhumattakaan kommunisteista, olisivat natseista seuraavia kun pitäisi paheksua jonkin aatteen kannattajia.
Kun näkee sosialismin kokonaisvaltaisesti "sisältä", siten ettei mitään muuta vaihtoehtoa voinut edes valita, niin saavuttaa tuon ymmärryksen.
Paasikiven päiväkirjat:
25.5.48
Tärkein tekijä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi on
sosialidemokraattisella puolueella. Heidän voimansa
lisääntymisestä riippuu maamme kohtalo. Kokoomus- ym. puolueet
ovat toisarvoisia.
5.5.48
Fagrholm luuli, että sosialidemokraattinen puolue tulee olemaan
ensi vaalien jälkeen suurin puolue. Minä sanoin myös toivovani
sitä.
Kommunismia "markkinoitiin" suomalaisten keskuudessa tehokkaasti. 60-luvun lopulla vaan NL tajusi, että suomalaisten opiskelijoitten seinillä oli Chen tai Maon eikä Leninin kuvia. Homma oli siis NL:n näkökulmasta menossa persiilleen. Mao kun oli kilpailija eikä liittolainen, Kuubalaiset taas sotureita eivätkä teoreetikkoja. NL aloitti massiivisen propagandaoperaation, jonka seurauksena jotain 20 % opiskelijoista alkoi uskoa NL:n kaikkivoipaisuuteen. NL käytti tähän paljon rahaa ja DDR oli hyvänä apuna. Esim. käytännössä kaikki vähänkin lupaavammat nuorisopolitiikot kuntatasolta ja oppilaskunnista lähtien pääsivät DDR:ään erilaisiin ystävyystapahtumiin syömään ja olutta ryystämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitossa oli täystyöllisyys. Olihan siellä ongelmia, mutta työttömiä ei heitetty yhteiskunnassa nurkkaan häpeämään, vaan kaikille annettiin töitä! Tuo on huimaava ajatus nykypäivänä.
Neuvostopropagandan toistelema myytti. Todellisuudessa tehoton teollisuus sitoi työvoimaa jonka hyödyntäminen oli surkealla tasolla. Yhden työläisen panos oli mitätön länsikollegaansa nähden. Työläinen sai palkallaan ostaa leivän ja votkaa.
Neuvostoliitto sinnitteli aika pitkään länsimaiden talouskasvun tahdissa, vaikka elintaso olikin alempi. Espanja ja Japani ohittivat Neuvostoliiton bkt/capita -vertailussa vasta 60-luvulla, eikä Espanja vielä 70-luvullakaan ollut paljon yläpuolella. Vuosikasvu ei ollut kovin paljon hitaampaa kuin lännessä, mutta ajan myötä ero kertautui vuosi vuodelta niin, että 70-luvun lopulla eroa alkoi olla jo liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitossa oli täystyöllisyys. Olihan siellä ongelmia, mutta työttömiä ei heitetty yhteiskunnassa nurkkaan häpeämään, vaan kaikille annettiin töitä! Tuo on huimaava ajatus nykypäivänä.
Neuvostopropagandan toistelema myytti. Todellisuudessa tehoton teollisuus sitoi työvoimaa jonka hyödyntäminen oli surkealla tasolla. Yhden työläisen panos oli mitätön länsikollegaansa nähden. Työläinen sai palkallaan ostaa leivän ja votkaa.
Neuvostoliitto sinnitteli aika pitkään länsimaiden talouskasvun tahdissa, vaikka elintaso olikin alempi. Espanja ja Japani ohittivat Neuvostoliiton bkt/capita -vertailussa vasta 60-luvulla, eikä Espanja vielä 70-luvullakaan ollut paljon yläpuolella. Vuosikasvu ei ollut kovin paljon hitaampaa kuin lännessä, mutta ajan myötä ero kertautui vuosi vuodelta niin, että 70-luvun lopulla eroa alkoi olla jo liikaa.
Espanja ja Japani olivat heikosti teollistuneita kehitysmaita. Ensimmäinen oli maatalousmaa joka aikoinaan eli siirtomaista riistetyillä luonnonvaroilla, jälkimmäinen vielä 1800 luvulla keskiajassa elävä sisäänpäinkääntynyt kummajainen. Olisit valinnut esimerkeiksi vaikka Ruotsin tai Itävallan. Neuvostoliiton taloutta oli vaikea mitata joska voimavaroista aivan liian suuri osuus meni ylettömään asevarusteluun. Maassa jota ei uhannut mikään taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ajatus siitä että kaikilla on työtä ja palkallaan pystyy kustantamaan perusasiat ihan kiehtova.
Mitkä perusasiat? NL ei kyennyt tuottamaan esim. naisten hygieniatuotteita, lääkkeitä tai puhdasts vettä riittävästi.
Hyvin argumentoitu. Puhumattakaan ihmisen tärkeimmästä tarpeesta. Eli mahdollisuudesta ilmaista oma näkemyksensä ilman pelkoa hengen tai vapautensa menettämisestä. Siitä oli Neuvostoliitossa paha puute.
Vierailija kirjoitti:
Kommunismia "markkinoitiin" suomalaisten keskuudessa tehokkaasti. 60-luvun lopulla vaan NL tajusi, että suomalaisten opiskelijoitten seinillä oli Chen tai Maon eikä Leninin kuvia. Homma oli siis NL:n näkökulmasta menossa persiilleen. Mao kun oli kilpailija eikä liittolainen, Kuubalaiset taas sotureita eivätkä teoreetikkoja. NL aloitti massiivisen propagandaoperaation, jonka seurauksena jotain 20 % opiskelijoista alkoi uskoa NL:n kaikkivoipaisuuteen. NL käytti tähän paljon rahaa ja DDR oli hyvänä apuna. Esim. käytännössä kaikki vähänkin lupaavammat nuorisopolitiikot kuntatasolta ja oppilaskunnista lähtien pääsivät DDR:ään erilaisiin ystävyystapahtumiin syömään ja olutta ryystämään.
70-luku oli Neuvostoliiton kannalta jo loppulaulun alkua. 1950-luvulla Neuvostoliitto sen sijaan oli varteenotettava haastaja, sen talous ylitti kuuden prosentin kasvutahdin vuodessa samaan aikaan kun USA:ssa kasvu painui pakkaselle vuonna 1954. Sputnik oli ykkönen! Hrushtsevin puheet siitä, kuinka Neuvostoliitto ohittaa USA:n, eivät olleet vitsejä länsimaidenkaan lehdissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommunismia "markkinoitiin" suomalaisten keskuudessa tehokkaasti. 60-luvun lopulla vaan NL tajusi, että suomalaisten opiskelijoitten seinillä oli Chen tai Maon eikä Leninin kuvia. Homma oli siis NL:n näkökulmasta menossa persiilleen. Mao kun oli kilpailija eikä liittolainen, Kuubalaiset taas sotureita eivätkä teoreetikkoja. NL aloitti massiivisen propagandaoperaation, jonka seurauksena jotain 20 % opiskelijoista alkoi uskoa NL:n kaikkivoipaisuuteen. NL käytti tähän paljon rahaa ja DDR oli hyvänä apuna. Esim. käytännössä kaikki vähänkin lupaavammat nuorisopolitiikot kuntatasolta ja oppilaskunnista lähtien pääsivät DDR:ään erilaisiin ystävyystapahtumiin syömään ja olutta ryystämään.
70-luku oli Neuvostoliiton kannalta jo loppulaulun alkua. 1950-luvulla Neuvostoliitto sen sijaan oli varteenotettava haastaja, sen talous ylitti kuuden prosentin kasvutahdin vuodessa samaan aikaan kun USA:ssa kasvu painui pakkaselle vuonna 1954. Sputnik oli ykkönen! Hrushtsevin puheet siitä, kuinka Neuvostoliitto ohittaa USA:n, eivät olleet vitsejä länsimaidenkaan lehdissä.
1970-luvulla neuvostojärjestelmän kulut ylittivät kansantalouden kantokyvyn. Kyky sietää puutetta on venäläiseen sisäänrakennettua mutta talous ei kehittynyt koska investointeja tuotannon kehittämiseen ei tehty. Keskivertoa kehnompi b-elokuvien näyttelijä Reagan oli hyvin informoitu asiasta ja joudutti toimillaan NL alasajoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitossa oli täystyöllisyys. Olihan siellä ongelmia, mutta työttömiä ei heitetty yhteiskunnassa nurkkaan häpeämään, vaan kaikille annettiin töitä! Tuo on huimaava ajatus nykypäivänä.
Neuvostopropagandan toistelema myytti. Todellisuudessa tehoton teollisuus sitoi työvoimaa jonka hyödyntäminen oli surkealla tasolla. Yhden työläisen panos oli mitätön länsikollegaansa nähden. Työläinen sai palkallaan ostaa leivän ja votkaa.
Neuvostoliitto sinnitteli aika pitkään länsimaiden talouskasvun tahdissa, vaikka elintaso olikin alempi. Espanja ja Japani ohittivat Neuvostoliiton bkt/capita -vertailussa vasta 60-luvulla, eikä Espanja vielä 70-luvullakaan ollut paljon yläpuolella. Vuosikasvu ei ollut kovin paljon hitaampaa kuin lännessä, mutta ajan myötä ero kertautui vuosi vuodelta niin, että 70-luvun lopulla eroa alkoi olla jo liikaa.
Espanja ja Japani olivat heikosti teollistuneita kehitysmaita. Ensimmäinen oli maatalousmaa joka aikoinaan eli siirtomaista riistetyillä luonnonvaroilla, jälkimmäinen vielä 1800 luvulla keskiajassa elävä sisäänpäinkääntynyt kummajainen. Olisit valinnut esimerkeiksi vaikka Ruotsin tai Itävallan. Neuvostoliiton taloutta oli vaikea mitata joska voimavaroista aivan liian suuri osuus meni ylettömään asevarusteluun. Maassa jota ei uhannut mikään taho.
Ei mielestäni kovinkaan erikoista, että maa joka oli vasta menettänyt sodassa yli 20 miljoonaa kansalaistaan, tunsi tarvetta hieman varustautua. Curtis LeMay olisi aloittanut kolmannen maailmansodan 1962, jos ei Kennedy ja McNamara olisi olleet eri mieltä. Neuvostoliiton talous pysyi muidenkin länsimaiden kuin Espanjan kasvutahdissa pitkään, ero alkoi urjeta 60-luvulla hiljalleen, ja 80-luvulla se näkyi jo selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitossa oli täystyöllisyys. Olihan siellä ongelmia, mutta työttömiä ei heitetty yhteiskunnassa nurkkaan häpeämään, vaan kaikille annettiin töitä! Tuo on huimaava ajatus nykypäivänä.
Neuvostopropagandan toistelema myytti. Todellisuudessa tehoton teollisuus sitoi työvoimaa jonka hyödyntäminen oli surkealla tasolla. Yhden työläisen panos oli mitätön länsikollegaansa nähden. Työläinen sai palkallaan ostaa leivän ja votkaa.
Neuvostoliitto sinnitteli aika pitkään länsimaiden talouskasvun tahdissa, vaikka elintaso olikin alempi. Espanja ja Japani ohittivat Neuvostoliiton bkt/capita -vertailussa vasta 60-luvulla, eikä Espanja vielä 70-luvullakaan ollut paljon yläpuolella. Vuosikasvu ei ollut kovin paljon hitaampaa kuin lännessä, mutta ajan myötä ero kertautui vuosi vuodelta niin, että 70-luvun lopulla eroa alkoi olla jo liikaa.
Espanja ja Japani olivat heikosti teollistuneita kehitysmaita. Ensimmäinen oli maatalousmaa joka aikoinaan eli siirtomaista riistetyillä luonnonvaroilla, jälkimmäinen vielä 1800 luvulla keskiajassa elävä sisäänpäinkääntynyt kummajainen. Olisit valinnut esimerkeiksi vaikka Ruotsin tai Itävallan. Neuvostoliiton taloutta oli vaikea mitata joska voimavaroista aivan liian suuri osuus meni ylettömään asevarusteluun. Maassa jota ei uhannut mikään taho.
Ei mielestäni kovinkaan erikoista, että maa joka oli vasta menettänyt sodassa yli 20 miljoonaa kansalaistaan, tunsi tarvetta hieman varustautua. Curtis LeMay olisi aloittanut kolmannen maailmansodan 1962, jos ei Kennedy ja McNamara olisi olleet eri mieltä. Neuvostoliiton talous pysyi muidenkin länsimaiden kuin Espanjan kasvutahdissa pitkään, ero alkoi urjeta 60-luvulla hiljalleen, ja 80-luvulla se näkyi jo selvästi.
Curtis LeMay, siinäpä vasta oikein miesten mies ja mitalein palkittu sotasankari joka loi nousujohteisen mahtavan palkitun sotilasuran ja sen tuloksena melkoisen läjän ruumiita.
McNamara kehui vielä ,että mm.Tokion pommituksissa he polttivat yhden ainoa yön palopommituksissa n. 100 000 miestä,naista ja lasta.
Onpa mahtavaa,käsi oli kaikilla varmasti rintaa vasten kun tähtilippu kohosi hänen muistokseen.
Tuolloin ,1962, hän pyyteli pommituslupaa Kuubaan ohjukset tuhotakseen.
Koko maailman ONNEKSI sitä lupaa ei hänelle kuitenkaan myönnetty vaan asia ratkaistiin onnistuneesti neuvotteluteitse.
Toivottavasti hänenkaltaisiaan Pentagonin 'haukkoja' ei synny enää koskaan.
Neuvostoliitto vaikuttaa vieläkin! Siksi emme ole vieläkään NATOn täysjäseniä vaikka lähes koko muu länsi-Eurooppa ja osin itäinenkin siellä jo on.
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto vaikuttaa vieläkin! Siksi emme ole vieläkään NATOn täysjäseniä vaikka lähes koko muu länsi-Eurooppa ja osin itäinenkin siellä jo on.
Siihen vaikutti kyllä eniten presidentti Koiviston vetkuttelu ja liian pitkään 'fundeeraaminen' asiassa silloin kun esim. Baltian maat liittyvät ja muut itä-Euroopan maat.
Mikäpä Suomeakaan ,muuttuneeseen tilanteeseen vedoten olisi silloin estänyt saamasta NATO-jäsenyyttä ?
Koivisto oli ainakin siinä asiassa kyllä ihan liikaa jo silloinkin 'menneen maailman' mies.
Reaalisosialismi, jota itäblokin maat edustivat, oli parhaimmillaankin ihmisiä sortava diktatuuri jossa puute ja suoranainen nälkäkin olivat läsnä.
Pahimmillaan kyse on silkasta ihmisten ryöstämisestä, pakkotyöstä, murhaamisesta ja kaikkien oikeuksien riistosta.
Suurin osa itäblokin maiden taloudellisista saavutuksista saatiin aikaan pakkotyöllä, hirvitttävin inhimillisin kustannuksin.
Kapitalismi ja vapaa markkinatalous, jota USA ja muut länsimaat edustavat, on tähän järjestelmään nähden inhimillisyyden huipentuma kaikkine vikoineenkin ja Vietnamin sotineen. Kommunistit saivat Kaakkois-Aasiassa enemmän omiaan hengiltä kuin USA ja Ranska sotimalla...
Neuvostopropagandan toistelema myytti. Todellisuudessa tehoton teollisuus sitoi työvoimaa jonka hyödyntäminen oli surkealla tasolla. Yhden työläisen panos oli mitätön länsikollegaansa nähden. Työläinen sai palkallaan ostaa leivän ja votkaa.