Lue keskustelun säännöt.
ikuisuusaihe: luokkakokous
16.06.2013 |
Nyt se pahainen päivä on minunkin kohdallani tullut vastaan ja ala-asteen luokkakokouskutsu lävähtänyt facebookkiin. EIIIIIIII. Vaikka minä olen ollut se harmaata massaa oleva tavallinen ei-kiusattu eikä kiusaaja, niin silti en kertakaikkiaan halua mennä luokkakokoukseen. Eniten ahdistaa se, kun ne jotka ovat heti ensimmäisinä ilman epäröintiä ilmoittautuneet, hehkuttavat täysillä kuinka upeaa on keräätyä yhteen ja tavata taas näiden kaikkien vuosien jälkeen. Ei, ei se ole hienoa tai mitenkään erikoista. Ei, en halua kertoa teille nykyään jo lähes tuntemattomille ihmisille mitään sen enempää elämästäni kuin mitä olen facebookissa jo jakanut (ja omalla kohdallani se on hyvin vähän) tai ei, ei minua kiinnosta onko sinun pikku nico-petterisi jo 5-vuotias ja polkee pyörällä vaiko eikö. Mutta koska olen se harmaa keskikastin massaan kuuluva, joukon mukana menevä, niin en kehtaa olla menemättä vaikkei minua oikeasti yhtään kiinnosta.
Kommentit (5)
Minä en tajua tuota luokkakokousideaa. Okei varmaan joillekin supersosiaalisille, jotka pitää kaikkia tuntemiaan ihmisiä kavereina. Mua ei kouluaikoina kiusattu eikä syrjitty, mutta en minä kaikkien luokkalaisteni kaveri ollut, suurinta osaa tunsin tuskin ollenkaan. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin en tunne sen vertaa. Pari tyyppiä on siltä ajalta jäänyt kaveriksi ja niiden kanssa pidän yhteyttä, mutta muut ovat ihan samaa massaa kuin kuka tahansa kadulla vastaan kävelevä.
Ei yhtään kiinnosta mitä ventovieraat ihmiset tekevät, eikä niitäkään varmasti minun tavallinen elämäni kiinnosta. Jos kiinnostaisi, oltaisiin pidetty yhteyttä muutenkin. En aio mennä mihinkään luokkakokouksiin, ennemmin kutsun vaikka tuosta lähipuistosta kaikki penkillä istujat mun luokse kahville, niihinkin olisi järkevämpi tutustua kuin ikivanhoihin koulukavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo huonosta itsetunnosta tuo sinun epäröimisesi. Olisit reippaasti sitä mieltä ettet halua mennä etkä mene. Mitä ihmeen nynnyilyä tuo tuollainen ahdistuminen on?
Itse olen mennyt tapaamisiin mikäli olen ollut maisemissa (olen välillä asunut kaukana/ulkomailla) ja minulla on ollut rahaa ja halua.
Ei meidän luokalla kaikki olleet kavereita keskenään. Eipä ole tullut kutsuja.
Ketä kiinnostaa, menetkö vai et? Ja vaikka kiinnostaisikin, niin mitä sitten? Jos sua ei huvita mennä, niin älä mene. Poistat viestin ja unohdat koko asian. Ei siinä sen kummempaa.