Avioero. Miten ihmeessä maksan yksin 750e vuokraa!

Olen sitten varmaan epäempaattinen, mutta miten on mahdollista, että 19-vuotiaan lapsen äiti elää edelleen kädestä suuhun. Ettei ole säästöjä, omaisuutta, pahanpäivän varaa jne.

Kun oma esikoiseni on 19-vuotias, on meillä velaton 400 000 euron talo (okei, arvo varmaan 10 vuodessa saattaa laskea mutta tällä hetkellä arvo on siis tuo), kaksi autoa, kesämökki (velaton jo nyt) sekä säästötilillä rahaa noin 20 000 euroa (tällä hetkellä 10 000 mutta pyrimme pitämään sen aina lähellä 20 000 euroa, jotta on pahanpäivän varaa). Omat tuloni ovat nettona 2000 euroa eli 100 euroa enemmän kuin ap:llä, miehen tulot ovat 1700 euroa nettona mutta vaihtaa pian parempipalkkaiseen työhön. Asuntolainaa lyhennämme 1500 euroa kk:ssa.

Jos ero tulisi juuri nyt, niin minulle jäisi puolet asunnosta (200 000 euroa) ja kun siitä vähennetään puolet asuntovelasta, niin ihan selvää rahaa jäisi 110 000 euroa sekä mökistä puolet eli yhteensä 150 000 euroa. Sillä ostaa pääkaupunkiseudulta ehkä kaksion, mutta vähän lainaa ottamalla saisin jo kolmion tai neliön (meilläpäin noin 200 000-250 000 euroa). Tämän lisäksi säästötililtä saisin tuon 5000 euroa, joten ihan kusessa en olisi.

Olen nyt 38-vuotias emmekä ole saaneet senttiäkään muilta vaan ihan itse olemme omaisuutemme koonneet vuosien säästämisellä ja oikealla hetkellä myymisellä.

En oleta, että kaikilla sujuisi näin hyvin, mutta ihmettelen todella, että tulojen lisäksi ei ole muuta omaisuutta, jota realisoida eron yhteydessä. Kädestä suuhun eläminen ei ole mielestäni lapsiperheelle järkevää toimintaa.

Jälkiviisaus ei tietysti auta ja toivotan ap:lle tsemppiä. Minusta kolmihenkisen perheen pitäisi pärjätä mainiosti 1100 eurolla kk:ssa. Päälle lapsilisä 100 euroa ja minimielarit 140 euroa. Sähkölasku, vakuutusmaksu ja puhelinlaskut tekevät ehkä 100-150 euroa kk:ssa, joten ruokaan, vaatteisiin ja muihin menoihin jää edelleen 1200 euroa. Kolmen hengen ruoat kuukaudessa eivät ylitä 500 euroa, joten veikkaan, että tulette mainiosti toimeen. Suosittelen laittamaan joka kuukausi säästötilille 100-200 euroa, niin taloutenne ei kaadu pesukoneen hajoamiseen tai muuhun yllättävään menoon. Vuodessa tilillä on jo 1200-2400 euroa, ja niillä rahoilla voi tehdä kivan kesälomamatkan ja ostaa vaikka tabletin tai uuden kännykän.

Suosittelen myös tarkkailemaan vaatekuluja ja tekemään vaikka päätöksen, ettette kuluta vaatteisiin enempää kuukausitasolla kuin esim. 200 euroa. Näin ei tule tilattua netistä jotain kallista, johon ei oikeasti ole varaa, mutta silti lapsi voi saada kalliimman toppatakin ja kengät, kun useamman kuukauden ei ole käytetty vaaterahaa mihinkään. 200 euroa kuukaudessa tekee vuositasolla 2400 euroa, ja se on aika paljon kolmen hengen vaatteisiin.

Teinistä sen verran, että hän saisi pois muuttamalla enemmän rahaa itselleen, kunnollisen opintotuen, asumistuen ja toimeentulotukea. Hänen kannattaisi harkita sitä, kunhan täyttää sen 20 vuotta ja on oikeutettu täysiin tukiin.

No huhhuh joitakin vastauksia...

Mä olen yh, kaksi lasta, 19v poika ja 17v tyttö, olen yksin heidät huoltanut, tukea en muuta saanut kuin minimielatusmaksun valtiolta ja lapsilisän korotuksen. Asumistukeen olen liian "hyvätuloinen". Teen sairaanhoitajan työtä kolmessa vuorossa. Vuokraa maksan täällä etelässä 1100€/kk+sähkö+vesi+netti+muut laskut.

Miten niin ET pärjäis...? Tosiasia tietysti on, että elintaso laskee, huomattavasti! Aluksi ainakin.... kyllä mä ole lasten kanssa ulkomaanreissuillakin käynyt, mutta en joka vuosi, joka toinen tai kolmas... leffoissa käydään ja vaatteita ostellaan, varmasti harvemmin kuin kaverit, mutta ostellaan... paljon tehdään sellaista yhdessä, johon ei tarvii laittaa rahaa...

Ja joutuu elämää varmaankin suunnittelemaan jonkinverran enemmän... ennakoimaan... :)

Toista lasta et voi lapsenvahdiksi valjastaa, hänellä on oma elämä elettävänään! Saatat pilata tuolla myös sisarusten välit... On olemassa maksullisia, vakuutettuja hoitajia. Sun pitää vaan jostain omastas tinkiä.

Me ainakin ollaan aika onnellisia, lapset katsoo elämää taaksepäin ja joillekin asioille nauravat ja joissain asioissa ihmettelevät, miten sain sen toteutetuksi, kun rahaa ei ollut... :) Molemmat ovat hyviä lapsia, kotoa lähdössä ja molemmilla selkeä kuva mitä rahalla saa ja mitä ei...

PS. Ei nykyään 19v opiskelija omillaan pärjää... Mäkin pärjäsin silloin ennen, mutta aika on muuttunu...

Ap on hommannut lapselle jo mm alkoholisti-isäpuolen ja suunnittelee pokkana, että aikuinen ihminen jää kotiin häntä palvelemaan. Upea äiti! 

Minusta tämä on kummallinen keskustelu. Ensiksikin, kuten ap kertoi, nykytilanteessa 750 euron vuokralla, 1900 nettotuloilla, lapsilisällä, elatustuella ja opintorahalla ap:n perhe tulee suomalaisen järjestäytyneen yhteiskunnan mukaan hyvin toimeen, koska ap:n saama asumistuki olisi kuusi euroa. Tämä on tosiasia. Jos rahat eivät ap:n mielestä riitä, silloin pitää pohtia, miten sitä voisi saada lisää. Vasta sitten tulevat kysymykseen asunnon vaihto, työpaikan vaihto. Ja samaan sarjaan kuuluvat keskustelut myös ap:n esikoisen tilanteesta, tämä on tietenkin ap:n ja ap:n lapsen välinen asia. Joskus kotona vähän pidempään asuminenkin voi olla järkevää, jos saa muuten tarpeeksi itsenäistyä. Mitähän ap:n lapsi tästä on mieltä?

No veikkaanpa, että läheisriippuvaisuus-kasvatus on täydessä touhussa. Onhan ap jo itsekin sellainen, kun miehiksi on valikoitunut luusereita. Ap:han totesi ihan faktana, että tyttären pitää pysyä kotona häntä passaamassa. Sääli tyttöä. Toivottavasti saa jostain sisua repäistä itsensä irti!

AV on tuomionsa antanut. AP:n tulee perua ero ja jäädä alkoholisti miehensä luokse. Joka voi jatkaa lapsen hoitamista, kun AP:lla ilta- tai yövuoro. 19-v tulee välittömästi potkia omilleen,on niin paljon onnellisempi. Muuten voi katkeroitua. Jos nyt jostain syystä jää kotiin, häntä ei saa vaatia tekemään mitään.

Amen

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 10:13"]

Ei ole vain yksi vänkääjä. Mä olen ihan samaa mieltä: ap:lla on suoranainen velvollisuus kannustaa sitä 19-vuotiasta lähtemään opiskelemaan ja töihin. 9-vuotias kyllä nukkuu jo yön yli yksin. 

[/quote]

Ja just just ! Kuinkakohan monta ketjua olen täälläkin lukenut missä suunnilleen hirtetään joku äiti/isä sen takia, että noin 10 v joutuu olemaan yksin jonkin aikaa. Ja kas kummaa, nyt 9 vee vois olla illan ja yön itsekseen. Voin kyllä kertoa, ettei mun 9 vee , ei yksikään heistä, olisi ollut iltaa ja yötä yksinään kotoa. Täällä ihmisten mielipiteet heittää laidasta laitaan aina tapaus kohtaisesti, huomaan. Nyt se 9 vee on niin ISO ja joskus tuntuu, et6tä teinitkin on niin pieniä että, siis näiden mammojen mielestä. Musta sekin on hienoa, että nuoret aikuiset auttavat myös vanhempiaan, eivätkä ole näitä "minä minä, minulle" ihmisiä, joita tällä palstalla on pilvin pimein.

Kyllä tässä on nyt ap:lla kasvunpaikka.

Kyllä huomaa, että maailma on muuttunut. Ei ole montaa kymmentäkään vuotta ajoista, jolloin oli ITSESTÄÄN serlvää, että perheenjäsenet auttoivat toisiaan. Lapset auttoivat vanhempiaan. Nyt se on tällä palstalla melkein rikos, jos pyytää aikuiselta lapseltaan apuja. Aika omituista. Ja huomaa, että täällä on näitä, jotka tottakai MAKSAVAT omat hoitakjansa, eivät missään minessä suostu ottamaan/pyytämään omilta lapsiltaan mitään. EI , kauheeta! BNämä nykynuorethan on kasvatettu, että heille kaikki tässä ja nyt, muita ei tarvitse auttaa. Voi paska! Hirvittää, mitä kusipäitä tää Suomikin on täynnä, kun olen itse vanha.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 11:48"]

AV on tuomionsa antanut. AP:n tulee perua ero ja jäädä alkoholisti miehensä luokse. Joka voi jatkaa lapsen hoitamista, kun AP:lla ilta- tai yövuoro. 19-v tulee välittömästi potkia omilleen,on niin paljon onnellisempi. Muuten voi katkeroitua. Jos nyt jostain syystä jää kotiin, häntä ei saa vaatia tekemään mitään.

Amen

[/quote]

Ap:han kertoi jo, että 19-vuotias on jo nyt auttanut nuorempaansa läksyissä ja pitänyt huolen yövuorojen aikana. Lapsen juoppoisä ei ole tähän ilmeisesti kyennyt. Eiköhän vanhempi lapsi ole jo tehnyt tarpeeksi ja saa halutessaan muuttaa pois kotoaan opiskelemaan minne haluaa.

Joo-o. Minun mieheni molemmat vanhemmat on näitä perheen elantoon valjastettuja esikoisia. Olen kuunnellut 20 vuotta katkeraa ruikutusta.

Nykyaikana on ehkäisy. Jos ei rahkeet riitä lapsista huolehtimiseen, jättää lapset hankkimatta.  

Toivon sydämestäni, että ap:n esikoinen osaa nyt pitää puolensa!

Taisi ap nyt suuttua ja vetää herneet nenäänsä. Ilmoitti "jättävänsä keskustelun", mutta kontrollinhaluisena kyykyttäjänä tuli tänne takaisin raivoamaan kaikille eri mieltä oleville. Säälin lapsiasi. Molempia.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 11:55"]

Kyllä huomaa, että maailma on muuttunut. Ei ole montaa kymmentäkään vuotta ajoista, jolloin oli ITSESTÄÄN serlvää, että perheenjäsenet auttoivat toisiaan. Lapset auttoivat vanhempiaan. Nyt se on tällä palstalla melkein rikos, jos pyytää aikuiselta lapseltaan apuja. Aika omituista. Ja huomaa, että täällä on näitä, jotka tottakai MAKSAVAT omat hoitakjansa, eivät missään minessä suostu ottamaan/pyytämään omilta lapsiltaan mitään. EI , kauheeta! BNämä nykynuorethan on kasvatettu, että heille kaikki tässä ja nyt, muita ei tarvitse auttaa. Voi paska! Hirvittää, mitä kusipäitä tää Suomikin on täynnä, kun olen itse vanha.

[/quote]

Kotoa lähdettiin pois aika nuorena mm. piikomaan, eli ei jääty hoitamaan nuorempia. Nykyaikana ihmisen on opiskeltava, muuten ei pärjää tuleivaisuudessa kuin harvat ja valitut. Ennen oli myös tavallista mennä jo alle 20v. naimisiin ja perustaa oma perhe. 

Tsemppiä. Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa, tosin useamman lapsen kanssa ja vaikka alkuun näytti siltä, ettei millään pärjää, niin aikaa myöden kaikki asettui uomiinsa ja kummasti sitä vaan pärjäsi. Jostain oli pakko luopua ja kiristää vyötä, mutta pärjää kuitenkin.

Hoitotyön esimiehenä sanoisin yövuoro-ongelmaasi, että vaihda työpaikkaa. Sairaanhoitajille on niin paljon töitä pääkaupunkiseudulla, että voit valita mieleisen työpaikan sen mukaan missä joustetaan työajoissa sinun tarpeidesi mukaan ja niitäkin työpaikkoja löytyy. Jo se, että voit vähentää yövuoroja, sekä iltavuoroja (ne lienevät ongelma myös, jos niitä on paljon) helpottaa varmasti, vaikka toki vähennys näkyy palkassa välittömästi.

9 vuotiaan yksinoloon... huh, mitähän liikkuu ihmisten päässä, jotka sanovat, että 9 vuotias pärjää yksin kotona. Ainakaan ette tee kolmivuorotyötä, kun ette realiteetteja ymmärrä. Iltavuoroja on viikossa vähintään 2, jolloin 9v on aamun koulussa ja kun tulee koulusta on äiti lähtenyt töihin ja palaa illalla klo 22.30, kun lapsen olisi pitänyt olla nukkumassa jo pitkään. Ei lapsi mene omatoimisesti tuosta vaan nukkumaan, joten aikaamyöden valvomisestakin tulee ongelma. Ja yövuoroon lähdetään yleensä viimeistään klo 20, tällöinkin 9v pitäisi omatoimisesti syödä iltapala ja mennä nukkumaan, sekä uskaltaa olla yksin koko yö ja pahimmillaan 4 yötä peräkanaa. Ei onnistu todellakaan 9 vuotiaalta!!

19 vuotias asuu kotona ja käy lukiota eli ei ole vielä lähdössä opiskelemaan. Hän ei ole saanut yrityksistään huolimatta töitä, eikä pysty osallistumaan rahallisesti menoihin, joten on todellakin kohtuullista, että hän vahtii pienempää sisarusta, jonka hoito ei edes 19 vuotiasta mitenkään erityisemmin rasita. 19 vuotias varmasti tajuaa, että mikään elämässä ei ole ilmaista ja 9 vuotiaan vahtiminen on se työ, joka hänen täytyy tehdä asumisensa ja elämisensä eteen.

Tsemppiä ap, kaikki järjestyy kyllä!

Vanhempien auttaminen on ihan eri asia kuin se, että jättää muiden auttamisen vuoksi oman elämänsä elämättä, mm. hakeutumatta mieleiseen opiskelupaikkaan.

Se, jos 9-vuotias ei pärjää yksin kotona, ei ole hänen isosisarensa vaan vanhempiensa ongelma. Kotona asuvan lapsen kotitöihin osallistuminen ja satunnainen nuoremman sisaren hoitaminen on eri asia kuin se, että näitä velvollisuuksia pidetään hänelle niin pakottavina, että hänen täytyy tehdä tulevaisuudensuunnitelmansa sen mukaan etteivät ne häiritse sisaruksen hoitojärjestelyjä.

Tottakai kotona asuvan, aikuisuvan lapsen saa odottaa osallistuvan kotitöihin omalta osaltaan. Ehkä tilannekohtaisesti jopa pienempien sisarusten hoitamiseen (tästä tosin voi olla montaa mieltä - hyvin suuressa osassa suurperheistäkään vanhemmat eivät pidä kohtuullisena lapsiltaan tätä vaatia vaan heidän mielestään lapset ovat aina vanhempien vastuulla). Mutta se, että tavalla tai toisella, oli se tapa vaikka pelkkä avuntarpeesta vihjailu ilman sen kummempaa syyllistämistä, yrittää estää häntä muuttamasta pois kotoa koska ei pärjää ilman hänen apuaan, ei ole milläänmuotoa reilua tai ok.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 12:33"]

19 vuotias asuu kotona ja käy lukiota eli ei ole vielä lähdössä opiskelemaan. Hän ei ole saanut yrityksistään huolimatta töitä, eikä pysty osallistumaan rahallisesti menoihin, joten on todellakin kohtuullista, että hän vahtii pienempää sisarusta, jonka hoito ei edes 19 vuotiasta mitenkään erityisemmin rasita. 19 vuotias varmasti tajuaa, että mikään elämässä ei ole ilmaista ja 9 vuotiaan vahtiminen on se työ, joka hänen täytyy tehdä asumisensa ja elämisensä eteen.

Tsemppiä ap, kaikki järjestyy kyllä!

[/quote]

Toki näi voi olla nyt kun 19-vuotias käy vielä lukiota ja asuu kotona. Ap sanoikin, ettei tämä aikuinen lapsensa voi muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, sillä hänen on autettava jatkossakin ap:n toisen lapsen vahtimisissa. Tämä taas ei ole oikein, eikä reilua. Ap vielä sanoi, että valitettavasti 19-vuotias ei voi muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Hänkin siis tajuaa, ettei se ole oikein lastansa kohtaan.

Olisi ennen kaikkea ap:n tehtävä yrittää hakea uutta työpaikkaa tai neuvotella nykyisessä työssään järkevämpiä työaikoja, jotta saisi jatkossa huollettua lapsensa. Nyt hän vaatii esikoistaan tekemään uhrauksen oman tulevaisuutensa kustannuksella. 

Kotona asuessaan isolla sisaruksella on tietysti velvollisuuskin pienempää hoitaa, se on selvä. Mutta vanhempi ei koskaan saisi puolella sanallakaan vihjata, että tämä isompi lapsi ei saisi hakea opiskelemaan tai töihin ihan minne itse haluaa ja haaveilee, ja heti kun pääsee. Yhdeksänvuotias ei pärjää yksin öitä, se on selvä. Mutta on tosiaan vanhemman ongelma tämä, ja hoidettavissa oleva sellainen.

Toimimalla kuten ap saa katkeran ihmisen aikaan, joka ei halua olla tekemisissä sen enempää äitinsä kuin pikkusisaruksensa kanssa. Enkä ihmettele.

Vanhempi yrittää opiskelemaan sinne minne tahtoo ja tulee yövuoroiksi kotiin 4 yötä/kk? Tuskin mihinkään 500 km päähän on lähdössä. Ja koulua ei useinkaan ole joka pvä aamusta iltaan, tuon verran ehtii tehdä "töitä" kotona.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 14:13"]

Vanhempi yrittää opiskelemaan sinne minne tahtoo ja tulee yövuoroiksi kotiin 4 yötä/kk? Tuskin mihinkään 500 km päähän on lähdössä. Ja koulua ei useinkaan ole joka pvä aamusta iltaan, tuon verran ehtii tehdä "töitä" kotona.

[/quote]

Ei todellakaan ole kohtuullista vaatia tuollaista jatkuvana käytäntönä ja jonkinlaisena itsestäänselvyytenä.

Tulisiko teille mieleen vaatia keltään muulta, kuin enintään lapsen toiselta vanhemmalta, tuollaista palvelusta? Esim. isovanhemmalta tai lapsen sedältä? Että järjestäpä työvuorosi ja menosi ja mahdollinen parisuhdeaikasikin niin että pääset hoitamaan tätä meidän lasta joka ikinen viikko, välillä jopa useampana yönä poissa kotoa. Mikä ihmeen poikkeus tämä isosisko tähän sitten on, miksi hänellä olisi sen vähemmän oikeutta omaan elämään kuin jollain muulla aikuisella. Kuka teistä muka oikeasti suostuisi itse tuollaiseen?

Sillointällöin satunnaisissa hätätilanteissa tuo olisi ok, kun yhdessä sovittaisiin. Ei todellakaan minään pysyvänä hoitoratkaisuna.

Ja mitä työvelvoitetta aikuisella ihmisellä on muutenkaan lapsuudenkotiinsa, jos hän ei edes enää asu siellä ja kotona asuessaan on käytännössä omalla osallistumisellaan ollut se, joka on mahdollistanut vanhemman työssäkäynnin? Ap. kun tuskin pystyy taloudellisestikaan milläänlailla tukemaan vanhempaa lasta (eikä se nyt mielestäni välttämätöntä olekaan). Ihan kuin isosisko olisi vain joku piika perheessä!