Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Suurin osa ihmisistä liikkuu erilaisissa viiteryhmissä niin kuin sinäkin. He todennäköisesti tiedostavat ja älyävät myös jotakin, mutta jostain syystä haluat nyt tässä asiassa nähdä omat tulkintasi kaikesta ainoina oikeina. Sinulle ne sitä ovatkin, mutta annatko muidenkin näkemyksille tilaa vääntämättä niitä omaan muottiisi? Siinä se mahdollinen ongelma piilee, mutta oman päänsä sisällä jokainen tietysti luokittelee ja määrittelee ja tulkitsee ihan vapaasti ja omnipotentisti.  Ihan inhimillistä, mutta jos ihan vakavasti väittää tietävänsä muiden ajatukset ja motiivit, niin on jo vakavammasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yrittää saada asemalla, rahalla tai auktoriteetilla? Hänhän saa esimerkiksi rahalla lapselleen paremman syöpähoidon kuin toimeentulotuen varassa elävä voi ikinä edes unelmoida. Älä luule, että meillä julkinen puoli tarjoaa parasta palvelua.

julkiselta puolelta saa tasapuolisesti buranaa vaivaan kuin vaivaan niin köyhä kuin rikaskin

Ymmärrän, että joku kehuu itseään ja asemaansa, mutta on vaikea tajuta ihmisiä jotka kehuvat tuttavillaan tai kaukaisilla sukulaisilla tai kesämökkinaapureillaan, niin kuin eräs työkaverini, joka muistaa aina sanoa, että mökkinaapurina on eräs yritysjohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että joku kehuu itseään ja asemaansa, mutta on vaikea tajuta ihmisiä jotka kehuvat tuttavillaan tai kaukaisilla sukulaisilla tai kesämökkinaapureillaan, niin kuin eräs työkaverini, joka muistaa aina sanoa, että mökkinaapurina on eräs yritysjohtaja.

Mun entinen työkaveri sanoi aina eräästä henkilöstä, miten ovat niin läheisiä ja kuinka tämä henkilö on niin merkittävä ja tekee sitä ja tätä. Myöhemmin kävi toista kautta sivulauseessa ilmi, ettei he kovin läheisiä olleetkaan, vasn tämä työkaverini välillä vasn väkisin tunki heille. 😆

Aika harva suoraan kehuu noilla asioilla, vaikka sellaisiakin tietysti on.

Yleisempää on se, että koulutuksen, palkan ja aseman perusteella oletetaan toista omahyväiseksi. Sitten tulkitaan jokainen ilme ja sana sen mukaan.

Itse pienipalkkaisena en joudu tuosta kärsimään, mutta en ole sokea, ja huomaan tuota työpaikalla koko ajan. "Tuo kun on DI, niin aina se luulee olevansa parempi..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä voi jopa uskotella itselleen, että ”köyhät ovat parempia kuin rikkaat, köyhä ei ole ylimielinen oman etunsa tavoittelija, raha ei tuo onnea, rahan perässä juokseminen tuo huonoa onnea..” ja mitä näitä nyt on. Kaikki tuokin estää ihmistä menemästä eteenpäin, varsinkin jos perheessä on lapsille näin aina opetettu.

Onhan tuokin totta, mutta nyt on pakko kysyä, miksi pitää "mennä eteenpäin"? Oletan nimittäin, että tarkoitat sillä tilannetta, jossa köyhästä tuleekin keskituloinen, ellei peräti rikas. 

Voisiko riittää sellainen "eteenpäin meneminen", että köyhä pysyy köyhänä, mutta lakkaa uskottelemasta, että vain rikkaat ovat epäaitoja, ylimielisiä tms.? Onko pakko kouluttautua, hankkia parempi työ ja enemmän rahaa? 

Mä oon tästä samaa mieltä. Mä oon pienituloinen, duunariperheestä eikä kiinnosta rikastuminen tai jonkun statuksen saavuttaminen, vaikka koulussa olinkin luokan priimus. Toki jos haluaa yrittää, niin ei siinä ole mitään väärää. Siinä kannattaa myös huomioida omat voimavarat ja ettei se mene liiallisen suorittamisen puolelle. Itsellä meinasi mennä näin, joten olen päättänyt ihan terveytenikin takia tavoitella vähemmän rahaa ja materiaa ja enemmän asioita, joita ei rahalla saa. Ja se on todella vapauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Kai se niin on, että rahaan, valtaan, asemaan voi tulla niin suuri himo, että sillä alkaa sitten nostaa itseään jalustalle. Toinen, mikä taitaa kuulua asiaan, on aivan uskomaton pihiys. Yrittäjämieheni, joka työnsä puolesta tapaa ihmisiä kaikista tuloluokista, on kertonut, kuinka usein ne rikkaammat ovat kaikkein eniten vääntämässä hintoja alaspäin, kitisemässä jostain muutamasta eurosta tai tarjoamassa rahaa suoraan kouraan, kun taas keskituloiset tai jopa köyhät ovat liikkeellä asenteella "maksaa sen mitä maksaa, tuleepa kerralla hoidetuksi".

Itse en mielelläni edes kerro ammattiani vapaa-ajalla, mieluummin sanon "työskentelen ihmisryhmän x parissa" tai muuta vastaavaa.

Onko noin?

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/vanhustenhoito-perhekodeissa-lisaa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Tuttavuuden alkuun kuuluu jonkinlaista tunnustelua mihin toinen kuuluu, mutta en näe sitä kilpailuna tai pätemisenä. Etkö itse huomaa, että tunnut näkevän ihmisten normaalin kanssakäymisen kilpailun ja pätemisen näkökulmasta? Ei se ole väärin, mutta kyllä siihen ongelma sisältyy, jos kuvittelet kaikkien muidenkin toimivan samoin.

Totta kai maailmassa on myös kilpailua ja pätemistä, mutta ne eivät liity varallisuuteen ja ammattiin, vaan luonteeseen ja persoonallisuuteen. Kun elinpiirissä on erilaisia sosiaalisia asemia, tulee pakostikin tekemään vertailua, mutta sekään ei välttämättä merkitse kilpailua. Jos taas kaikkien asema on suurin piirtein samanlainen niin jos kilpailua on, on keksittävä parempia kilpailun aiheita. Lasten menestys on ehkä yksi sellainen, mihin olen törmännyt, kun taas autot ovat ainakin tässä minun elinpiirissäni suht yhdentekeviä kaikille ja ammatit. Varallisuudesta taas ei ole sopivaa puhua lainkaan. 

Kannattaa lukea Huipputuloiset-kirja eli ei tämä ap:n väite ihan tuulesta temmattu ole. Toki kirjassa ei haastatella kaikkia Suomen rikkaita, mutta monia kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Suurin osa ihmisistä liikkuu erilaisissa viiteryhmissä niin kuin sinäkin. He todennäköisesti tiedostavat ja älyävät myös jotakin, mutta jostain syystä haluat nyt tässä asiassa nähdä omat tulkintasi kaikesta ainoina oikeina. Sinulle ne sitä ovatkin, mutta annatko muidenkin näkemyksille tilaa vääntämättä niitä omaan muottiisi? Siinä se mahdollinen ongelma piilee, mutta oman päänsä sisällä jokainen tietysti luokittelee ja määrittelee ja tulkitsee ihan vapaasti ja omnipotentisti.  Ihan inhimillistä, mutta jos ihan vakavasti väittää tietävänsä muiden ajatukset ja motiivit, niin on jo vakavammasta kyse.

Se, että haluat kääntää havaitsemani asiat "joksikin vakavammaksi", ei kuitenkaan muuta todellisuutta suuntaan tai toiseen. En tarkoita, ettei poikkeuksia olisi, olenhan itsekin. Mutta kyseessä on kuitenkin tarpeeksi yleinen tilanne, jotta sitä voidaan kutsua ilmiöksi. Jos viitekehyksiä tai hiearkiaa, arvotuksia ei oikeasti olisi, olisi ihmisten helpompi samaistua kenen tahansa asemaan. Ennakkoluuloja ei olisi ja tarkastelukehystä voisi vaihtaa hyvin joustavasti.

Ongelma on, että ihmiset luonnollisesti tarkastelevat maailmaa omien kokemuksiensa pohjalta. Jos tätä ei kriittisesti arvioi, saattaa se näyttää ainoalta asiantilalta. Kyvyttömyys tarkastella asioita oman viitekehyksen ulkopuolelta johtaa siihen, että itselle vieraiden ongelmien olomassaoloa ei usein tunnusteta. Täten syntyy kahtiajakoa, "ne herrat" ovat tietynlaisia ja "duunarit" tai "luuserit" tietynlaisia (kärjistys). Kun menestynyt yrittäjä joutuu konkurssin vuoksi kortistoon, saattaa hän vasta tällöin huomata työmarkkinoiden tai tukiviidakon mutkikkuuden, miten vaikealta tuntuu olla muiden varassa. Hatuttaa kun potkitaan luukulta toiselle, ihan kuten jotain ei-oman-elämänsä-seppääkin. Kun lääkäri joutuu itse kiireellisesti päivystykseen, saattaa hän huomata sen mistä monet ovat puhuneet, terveydenhuolto on paikoin tehotonta eikä potilasta kuunnella ja pöyristyy (tosielämän esimerkki, on siis liian huonossa kunnossa tuodakseen statuksensa esille ja tulee kohdelluksi kuin kuka vaan). Niukemmissa oloissa elävä saattaa huomata menestyjän mukavaksi tyypiksi, jos kohtaavat tilanteessa, jossa status ei näy ja on näin vapaa omista ennakkoluuloistaan. Itse ihmiset näistä kertovat ja saman olen kokenut itsekin. Ongelmiahan harvoin on (naapurustosi), ennenkuin eri maailmat kohtaavat, on tietenkin helppo olla samaa mieltä asioista. Ei kärpäset ymmärrä, ettei joku muu muka pitäisi p*skesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva suoraan kehuu noilla asioilla, vaikka sellaisiakin tietysti on.

Yleisempää on se, että koulutuksen, palkan ja aseman perusteella oletetaan toista omahyväiseksi. Sitten tulkitaan jokainen ilme ja sana sen mukaan.

Itse pienipalkkaisena en joudu tuosta kärsimään, mutta en ole sokea, ja huomaan tuota työpaikalla koko ajan. "Tuo kun on DI, niin aina se luulee olevansa parempi..."

Kysehän ei ollut pelkästä kehumisesta, vaan myös ihailusta. Ja sitten kääntöpuolena juuri tästä, mitä sanot. Eli se titteli sitten kertoisi persoonasta. Mitä se ei tee. Kamalasti luodaan merkityksiä tittelille tai koulutukselle. Toisten ja omalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Suurin osa ihmisistä liikkuu erilaisissa viiteryhmissä niin kuin sinäkin. He todennäköisesti tiedostavat ja älyävät myös jotakin, mutta jostain syystä haluat nyt tässä asiassa nähdä omat tulkintasi kaikesta ainoina oikeina. Sinulle ne sitä ovatkin, mutta annatko muidenkin näkemyksille tilaa vääntämättä niitä omaan muottiisi? Siinä se mahdollinen ongelma piilee, mutta oman päänsä sisällä jokainen tietysti luokittelee ja määrittelee ja tulkitsee ihan vapaasti ja omnipotentisti.  Ihan inhimillistä, mutta jos ihan vakavasti väittää tietävänsä muiden ajatukset ja motiivit, niin on jo vakavammasta kyse.

Se, että haluat kääntää havaitsemani asiat "joksikin vakavammaksi", ei kuitenkaan muuta todellisuutta suuntaan tai toiseen. En tarkoita, ettei poikkeuksia olisi, olenhan itsekin. Mutta kyseessä on kuitenkin tarpeeksi yleinen tilanne, jotta sitä voidaan kutsua ilmiöksi. Jos viitekehyksiä tai hiearkiaa, arvotuksia ei oikeasti olisi, olisi ihmisten helpompi samaistua kenen tahansa asemaan. Ennakkoluuloja ei olisi ja tarkastelukehystä voisi vaihtaa hyvin joustavasti.

Ongelma on, että ihmiset luonnollisesti tarkastelevat maailmaa omien kokemuksiensa pohjalta. Jos tätä ei kriittisesti arvioi, saattaa se näyttää ainoalta asiantilalta. Kyvyttömyys tarkastella asioita oman viitekehyksen ulkopuolelta johtaa siihen, että itselle vieraiden ongelmien olomassaoloa ei usein tunnusteta. Täten syntyy kahtiajakoa, "ne herrat" ovat tietynlaisia ja "duunarit" tai "luuserit" tietynlaisia (kärjistys). Kun menestynyt yrittäjä joutuu konkurssin vuoksi kortistoon, saattaa hän vasta tällöin huomata työmarkkinoiden tai tukiviidakon mutkikkuuden, miten vaikealta tuntuu olla muiden varassa. Hatuttaa kun potkitaan luukulta toiselle, ihan kuten jotain ei-oman-elämänsä-seppääkin. Kun lääkäri joutuu itse kiireellisesti päivystykseen, saattaa hän huomata sen mistä monet ovat puhuneet, terveydenhuolto on paikoin tehotonta eikä potilasta kuunnella ja pöyristyy (tosielämän esimerkki, on siis liian huonossa kunnossa tuodakseen statuksensa esille ja tulee kohdelluksi kuin kuka vaan). Niukemmissa oloissa elävä saattaa huomata menestyjän mukavaksi tyypiksi, jos kohtaavat tilanteessa, jossa status ei näy ja on näin vapaa omista ennakkoluuloistaan. Itse ihmiset näistä kertovat ja saman olen kokenut itsekin. Ongelmiahan harvoin on (naapurustosi), ennenkuin eri maailmat kohtaavat, on tietenkin helppo olla samaa mieltä asioista. Ei kärpäset ymmärrä, ettei joku muu muka pitäisi p*skesta.

Vähän noin... Kiitos tekstistä!

http://koti.netplaza.fi/~paula/2017/2401.htm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva suoraan kehuu noilla asioilla, vaikka sellaisiakin tietysti on.

Yleisempää on se, että koulutuksen, palkan ja aseman perusteella oletetaan toista omahyväiseksi. Sitten tulkitaan jokainen ilme ja sana sen mukaan.

Itse pienipalkkaisena en joudu tuosta kärsimään, mutta en ole sokea, ja huomaan tuota työpaikalla koko ajan. "Tuo kun on DI, niin aina se luulee olevansa parempi..."

Kysehän ei ollut pelkästä kehumisesta, vaan myös ihailusta. Ja sitten kääntöpuolena juuri tästä, mitä sanot. Eli se titteli sitten kertoisi persoonasta. Mitä se ei tee. Kamalasti luodaan merkityksiä tittelille tai koulutukselle. Toisten ja omalle.

Juuri näin. Suhteellisen vieraiden ihmisten ajatuksista ei pitäisi kuvitella tietävänsä, eikä tuttujenkaan ajatuksia voi kuin arvailla, ellei hän niistä itse kerro. Kun omia ajatuksia pannaan toisen päähän, on kyse projektiosta eli juuri sitä, että toisen tekemisille luodaan merkityksiä oman arvomaailman pohjalta. Pätemisen sijasta voi olla kyse monista muista asioista tai ei juuri mistään sen kummemmasta kuin small talkista. Esimerkiksi sen kysyminen missä toinen on töissä tai asuu kuuluu ihan normaaliin tutustumisprosessiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Suurin osa ihmisistä liikkuu erilaisissa viiteryhmissä niin kuin sinäkin. He todennäköisesti tiedostavat ja älyävät myös jotakin, mutta jostain syystä haluat nyt tässä asiassa nähdä omat tulkintasi kaikesta ainoina oikeina. Sinulle ne sitä ovatkin, mutta annatko muidenkin näkemyksille tilaa vääntämättä niitä omaan muottiisi? Siinä se mahdollinen ongelma piilee, mutta oman päänsä sisällä jokainen tietysti luokittelee ja määrittelee ja tulkitsee ihan vapaasti ja omnipotentisti.  Ihan inhimillistä, mutta jos ihan vakavasti väittää tietävänsä muiden ajatukset ja motiivit, niin on jo vakavammasta kyse.

Se, että haluat kääntää havaitsemani asiat "joksikin vakavammaksi", ei kuitenkaan muuta todellisuutta suuntaan tai toiseen. En tarkoita, ettei poikkeuksia olisi, olenhan itsekin. Mutta kyseessä on kuitenkin tarpeeksi yleinen tilanne, jotta sitä voidaan kutsua ilmiöksi. Jos viitekehyksiä tai hiearkiaa, arvotuksia ei oikeasti olisi, olisi ihmisten helpompi samaistua kenen tahansa asemaan. Ennakkoluuloja ei olisi ja tarkastelukehystä voisi vaihtaa hyvin joustavasti.

Ongelma on, että ihmiset luonnollisesti tarkastelevat maailmaa omien kokemuksiensa pohjalta. Jos tätä ei kriittisesti arvioi, saattaa se näyttää ainoalta asiantilalta. Kyvyttömyys tarkastella asioita oman viitekehyksen ulkopuolelta johtaa siihen, että itselle vieraiden ongelmien olomassaoloa ei usein tunnusteta. Täten syntyy kahtiajakoa, "ne herrat" ovat tietynlaisia ja "duunarit" tai "luuserit" tietynlaisia (kärjistys). Kun menestynyt yrittäjä joutuu konkurssin vuoksi kortistoon, saattaa hän vasta tällöin huomata työmarkkinoiden tai tukiviidakon mutkikkuuden, miten vaikealta tuntuu olla muiden varassa. Hatuttaa kun potkitaan luukulta toiselle, ihan kuten jotain ei-oman-elämänsä-seppääkin. Kun lääkäri joutuu itse kiireellisesti päivystykseen, saattaa hän huomata sen mistä monet ovat puhuneet, terveydenhuolto on paikoin tehotonta eikä potilasta kuunnella ja pöyristyy (tosielämän esimerkki, on siis liian huonossa kunnossa tuodakseen statuksensa esille ja tulee kohdelluksi kuin kuka vaan). Niukemmissa oloissa elävä saattaa huomata menestyjän mukavaksi tyypiksi, jos kohtaavat tilanteessa, jossa status ei näy ja on näin vapaa omista ennakkoluuloistaan. Itse ihmiset näistä kertovat ja saman olen kokenut itsekin. Ongelmiahan harvoin on (naapurustosi), ennenkuin eri maailmat kohtaavat, on tietenkin helppo olla samaa mieltä asioista. Ei kärpäset ymmärrä, ettei joku muu muka pitäisi p*skesta.

En halua kääntää tekemisiäsi yhtään miksikään, vaan koetin kiinnittää huomiotasi siihen, että ennakkoluulot nimenomaan syntyvät siitä, että kuvittelee tietävänsä toisen asiat ja ajatukset paremmin kuin tämä itse. Et sinä tai kukaan muukaan ole mikään ylivertainen viitekehyksien yläpuolella suvereenisti tulkitseva jumalhahmo, vaan tietääksesi muiden asioista, sinun on tutustuttava heihin ja kuunneltava heitä tarkalla korvalla. Muuten puheesi heistä koostuu omien ajatustesi heijastumista ja ennakkoluuloista. Ei kenestäkään voi tietää mitään sen perusteella mikä hänen ammattinsa tai varallisuutensa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

En ole tuo, jolle vastaat. Mutta hän tuo kyllä hyvän näkökulman eli useamman kuplan maailman. Ja jos seilaa näiden kuplien välissä huomaa yhtä ja toista. Ihmisten välinen kilpailu on yksi riippumatta kuplasta. Toinen on sosiaalinen testaus. Eli tuttaville ei tarvitse päteä, koska tunnetaan jo. Uudelle tuttavuudelle pitää päteä, että katsotaan, miten toinen sopii joukkoon. Havaintoja, havaintoja.

Ap

Tuttavuuden alkuun kuuluu jonkinlaista tunnustelua mihin toinen kuuluu, mutta en näe sitä kilpailuna tai pätemisenä. Etkö itse huomaa, että tunnut näkevän ihmisten normaalin kanssakäymisen kilpailun ja pätemisen näkökulmasta? Ei se ole väärin, mutta kyllä siihen ongelma sisältyy, jos kuvittelet kaikkien muidenkin toimivan samoin.

Totta kai maailmassa on myös kilpailua ja pätemistä, mutta ne eivät liity varallisuuteen ja ammattiin, vaan luonteeseen ja persoonallisuuteen. Kun elinpiirissä on erilaisia sosiaalisia asemia, tulee pakostikin tekemään vertailua, mutta sekään ei välttämättä merkitse kilpailua. Jos taas kaikkien asema on suurin piirtein samanlainen niin jos kilpailua on, on keksittävä parempia kilpailun aiheita. Lasten menestys on ehkä yksi sellainen, mihin olen törmännyt, kun taas autot ovat ainakin tässä minun elinpiirissäni suht yhdentekeviä kaikille ja ammatit. Varallisuudesta taas ei ole sopivaa puhua lainkaan. 

Kannattaa lukea Huipputuloiset-kirja eli ei tämä ap:n väite ihan tuulesta temmattu ole. Toki kirjassa ei haastatella kaikkia Suomen rikkaita, mutta monia kuitenkin.

Mikä väite? Kirjassa haastateltiin 90 henkilöä. Jos 90 köyhyysrajan alapuolella olevaa henkilöä haastateltaisiin, niin heistäkin voisi todennäköisesti piirtää raflaavan profiilin, koska sellaista populaarin tietokirjan myynti vaatii. Minusta tuo kirja ainoastaan lisäsi vastakkainjakoa eri yhteiskuntaryhmien välillä tai ainakin siitä käyty keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva suoraan kehuu noilla asioilla, vaikka sellaisiakin tietysti on.

Yleisempää on se, että koulutuksen, palkan ja aseman perusteella oletetaan toista omahyväiseksi. Sitten tulkitaan jokainen ilme ja sana sen mukaan.

Itse pienipalkkaisena en joudu tuosta kärsimään, mutta en ole sokea, ja huomaan tuota työpaikalla koko ajan. "Tuo kun on DI, niin aina se luulee olevansa parempi..."

Kysehän ei ollut pelkästä kehumisesta, vaan myös ihailusta. Ja sitten kääntöpuolena juuri tästä, mitä sanot. Eli se titteli sitten kertoisi persoonasta. Mitä se ei tee. Kamalasti luodaan merkityksiä tittelille tai koulutukselle. Toisten ja omalle.

Juuri näin. Suhteellisen vieraiden ihmisten ajatuksista ei pitäisi kuvitella tietävänsä, eikä tuttujenkaan ajatuksia voi kuin arvailla, ellei hän niistä itse kerro. Kun omia ajatuksia pannaan toisen päähän, on kyse projektiosta eli juuri sitä, että toisen tekemisille luodaan merkityksiä oman arvomaailman pohjalta. Pätemisen sijasta voi olla kyse monista muista asioista tai ei juuri mistään sen kummemmasta kuin small talkista. Esimerkiksi sen kysyminen missä toinen on töissä tai asuu kuuluu ihan normaaliin tutustumisprosessiin.

Toisaalta pätemisen tunnistaa siitä, että esim. sillä titteliliturgialla yritetään vaikuttaa toiseen. Kyllä aikaa moni huomaa eron siinä, että toinen kertoo olevansa lääkäri keskustelun lomassa kuin taas kertoo olevansa onkologian erikoislääkäri, osaston ylilääkäri, lääketietieteiden lisensiaatti ja tehnyt 4 kansainvälistä tutkimusta, kun keskustelussa, joka ei liity lääketieteeseen, tulee erimielisyys. Tai tilanteessa jossa hän haluaa jotain heti, mutta ei saa. Eikö?

Noin mäkin haluaisin ajatella mutta kyllä ihmisen pisteet nousee silmissä jos joku on vaikka johtava ylilääkäri tmv. Jotkut turhakkeet (julkkikset esim.) ei aiheuta tunteita, mutta fiksut ja  oppineet ihmiset on kovaa valuuttaa mun silmissä. Itse olen vaan amiksen käynyt. :)

Vierailija kirjoitti:

Noin mäkin haluaisin ajatella mutta kyllä ihmisen pisteet nousee silmissä jos joku on vaikka johtava ylilääkäri tmv. Jotkut turhakkeet (julkkikset esim.) ei aiheuta tunteita, mutta fiksut ja  oppineet ihmiset on kovaa valuuttaa mun silmissä. Itse olen vaan amiksen käynyt. :)

Miksi?? Sä voit olla paljon fiksumpi ja mukavampi kuin se ylilääkäri. Lääkäri ei ole jumala, muistutan usein itselleni, hoitajille ja lääkäreille. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin mäkin haluaisin ajatella mutta kyllä ihmisen pisteet nousee silmissä jos joku on vaikka johtava ylilääkäri tmv. Jotkut turhakkeet (julkkikset esim.) ei aiheuta tunteita, mutta fiksut ja  oppineet ihmiset on kovaa valuuttaa mun silmissä. Itse olen vaan amiksen käynyt. :)

Miksi?? Sä voit olla paljon fiksumpi ja mukavampi kuin se ylilääkäri. Lääkäri ei ole jumala, muistutan usein itselleni, hoitajille ja lääkäreille. 😊

Mukavampi ehkä mutta aivan takuuvarmasti tyhmempi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva suoraan kehuu noilla asioilla, vaikka sellaisiakin tietysti on.

Yleisempää on se, että koulutuksen, palkan ja aseman perusteella oletetaan toista omahyväiseksi. Sitten tulkitaan jokainen ilme ja sana sen mukaan.

Itse pienipalkkaisena en joudu tuosta kärsimään, mutta en ole sokea, ja huomaan tuota työpaikalla koko ajan. "Tuo kun on DI, niin aina se luulee olevansa parempi..."

Kysehän ei ollut pelkästä kehumisesta, vaan myös ihailusta. Ja sitten kääntöpuolena juuri tästä, mitä sanot. Eli se titteli sitten kertoisi persoonasta. Mitä se ei tee. Kamalasti luodaan merkityksiä tittelille tai koulutukselle. Toisten ja omalle.

Juuri näin. Suhteellisen vieraiden ihmisten ajatuksista ei pitäisi kuvitella tietävänsä, eikä tuttujenkaan ajatuksia voi kuin arvailla, ellei hän niistä itse kerro. Kun omia ajatuksia pannaan toisen päähän, on kyse projektiosta eli juuri sitä, että toisen tekemisille luodaan merkityksiä oman arvomaailman pohjalta. Pätemisen sijasta voi olla kyse monista muista asioista tai ei juuri mistään sen kummemmasta kuin small talkista. Esimerkiksi sen kysyminen missä toinen on töissä tai asuu kuuluu ihan normaaliin tutustumisprosessiin.

Toisaalta pätemisen tunnistaa siitä, että esim. sillä titteliliturgialla yritetään vaikuttaa toiseen. Kyllä aikaa moni huomaa eron siinä, että toinen kertoo olevansa lääkäri keskustelun lomassa kuin taas kertoo olevansa onkologian erikoislääkäri, osaston ylilääkäri, lääketietieteiden lisensiaatti ja tehnyt 4 kansainvälistä tutkimusta, kun keskustelussa, joka ei liity lääketieteeseen, tulee erimielisyys. Tai tilanteessa jossa hän haluaa jotain heti, mutta ei saa. Eikö?

Näkisin esimerkkisi kuvaaman käyttäytymisen ihan toisin kuin sinä. Näkisin sen puutteellisina taitona huomioida sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä, mikä voisi liittyä vaikkapa päihdeongelmaan tai persoonallisuushäiriöön, ellei sitten ko. henkilö yksinkertaisesti pyrkisi huijaamaan minua valelääkärinä jossain vapaa-ajan tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa. 

Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.

Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.

Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.

Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.

Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.

Enhän minä puhukaan. Mainitsin sen siksi, että voisin kysyä kysymykseni. Et oikein tunnu ymmärtävän sitä, että sinun tulkintasi ihmisten puheista ja ajatuksistasi ovat sinun omiasi, eivät heidän. Sinun ajatuksiasi näköjään ohjaa voimakkaasti se, mitä muut ovat ja mitä heillä on, mutta sehän on vain sinun maailmaasi. Et sinä ole mikään ajatustenlukija, joka pystyisi muiden motiiveja tulkitsemaan, vaan lähinnä heijastat muihin omia ajatuksiasi. Eikö sinusta sellainen ole melko ylimielistä? Sinä olet ylivertainen tulkitsija, joka (toisin kuin muut) pystyy näkemään asiat "kuplan ulkopuolelta"?  

Se johtuu vain siitä, että törmään konkreettisesti niihin ristiriitoihin, joita ihmiset ilmentävät kun heidän odotukset tai ennakkoluulot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä näkyy monin eri tavoin, ei siinä ole niin paljon tulkinnanvaraa.

Jos ajatellaan, että en näytä kuuluvan tiettyyn viiteryhmään. Sitten kuitenkin tunnen ihmisiä tai "koodeja" siitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä, jopa konkreettisia kysymyksiä. Jos minun taas ajateltaisiin kuuluvaan siihen viiteryhmään, ei mitään ihmetystä tai jutunjuurta heräisi.

Toinen esimerkki on ihmisten käytöksen muuttuminen miellyttävämpään suuntaan näennäisesti ilman syytä. Jos ei kokenut kumpaakin puolta asiassa, eli aina kohtaa muut vain saman viitekehyksen asemasta, ei välttämättä tiedosta tällaisia seikkoja. Kyllä, minulla on erikoinen näköala näihin ilmiöihin, mutta ilman välillistä yksinäisyyttä se ei synny; on vaikea kuulua täysillä mihinkään jolloin tyytyy sukkuloimaan jossain välimaastossa ja huomioiden kanssa olet todellakin yksin. Suuri osahan ihmisistä ei näitä tiedosta, koska ei ole tarvetta tai kykyä kyseenalaistaa todellisuutta jossa elää.

Suurin osa ihmisistä liikkuu erilaisissa viiteryhmissä niin kuin sinäkin. He todennäköisesti tiedostavat ja älyävät myös jotakin, mutta jostain syystä haluat nyt tässä asiassa nähdä omat tulkintasi kaikesta ainoina oikeina. Sinulle ne sitä ovatkin, mutta annatko muidenkin näkemyksille tilaa vääntämättä niitä omaan muottiisi? Siinä se mahdollinen ongelma piilee, mutta oman päänsä sisällä jokainen tietysti luokittelee ja määrittelee ja tulkitsee ihan vapaasti ja omnipotentisti.  Ihan inhimillistä, mutta jos ihan vakavasti väittää tietävänsä muiden ajatukset ja motiivit, niin on jo vakavammasta kyse.

Se, että haluat kääntää havaitsemani asiat "joksikin vakavammaksi", ei kuitenkaan muuta todellisuutta suuntaan tai toiseen. En tarkoita, ettei poikkeuksia olisi, olenhan itsekin. Mutta kyseessä on kuitenkin tarpeeksi yleinen tilanne, jotta sitä voidaan kutsua ilmiöksi. Jos viitekehyksiä tai hiearkiaa, arvotuksia ei oikeasti olisi, olisi ihmisten helpompi samaistua kenen tahansa asemaan. Ennakkoluuloja ei olisi ja tarkastelukehystä voisi vaihtaa hyvin joustavasti.

Ongelma on, että ihmiset luonnollisesti tarkastelevat maailmaa omien kokemuksiensa pohjalta. Jos tätä ei kriittisesti arvioi, saattaa se näyttää ainoalta asiantilalta. Kyvyttömyys tarkastella asioita oman viitekehyksen ulkopuolelta johtaa siihen, että itselle vieraiden ongelmien olomassaoloa ei usein tunnusteta. Täten syntyy kahtiajakoa, "ne herrat" ovat tietynlaisia ja "duunarit" tai "luuserit" tietynlaisia (kärjistys). Kun menestynyt yrittäjä joutuu konkurssin vuoksi kortistoon, saattaa hän vasta tällöin huomata työmarkkinoiden tai tukiviidakon mutkikkuuden, miten vaikealta tuntuu olla muiden varassa. Hatuttaa kun potkitaan luukulta toiselle, ihan kuten jotain ei-oman-elämänsä-seppääkin. Kun lääkäri joutuu itse kiireellisesti päivystykseen, saattaa hän huomata sen mistä monet ovat puhuneet, terveydenhuolto on paikoin tehotonta eikä potilasta kuunnella ja pöyristyy (tosielämän esimerkki, on siis liian huonossa kunnossa tuodakseen statuksensa esille ja tulee kohdelluksi kuin kuka vaan). Niukemmissa oloissa elävä saattaa huomata menestyjän mukavaksi tyypiksi, jos kohtaavat tilanteessa, jossa status ei näy ja on näin vapaa omista ennakkoluuloistaan. Itse ihmiset näistä kertovat ja saman olen kokenut itsekin. Ongelmiahan harvoin on (naapurustosi), ennenkuin eri maailmat kohtaavat, on tietenkin helppo olla samaa mieltä asioista. Ei kärpäset ymmärrä, ettei joku muu muka pitäisi p*skesta.

En halua kääntää tekemisiäsi yhtään miksikään, vaan koetin kiinnittää huomiotasi siihen, että ennakkoluulot nimenomaan syntyvät siitä, että kuvittelee tietävänsä toisen asiat ja ajatukset paremmin kuin tämä itse. Et sinä tai kukaan muukaan ole mikään ylivertainen viitekehyksien yläpuolella suvereenisti tulkitseva jumalhahmo, vaan tietääksesi muiden asioista, sinun on tutustuttava heihin ja kuunneltava heitä tarkalla korvalla. Muuten puheesi heistä koostuu omien ajatustesi heijastumista ja ennakkoluuloista. Ei kenestäkään voi tietää mitään sen perusteella mikä hänen ammattinsa tai varallisuutensa on. 

Mistä päättelet, etten tunne näitä ihmisiä tai kuuntele herkällä korvalla? Mistä päättelet että jos todellakin tunnen nämä ihmiset, tekisin heistä päätelmiä nimenomaan ammatin tai varallisuuden mukaan? Siinä ollaan jo paljon syvemmällä tasolla, jolloin nämä seikat ovat vain yksi palanen kokonaisuutta. Siitähän ne havainnot tulevat, heidän mainitsemistaan asioista, kertomistaan tarinoista sekä esittämistään asenteista. Loppupeleissä jopa asenteista, joita yritetään itselle syöttää automaationa. Kun näkee useampia kuplia, voi niissä nähdä kussakin omat lainalaisuutensa, kun on mahdollisuus vertailla. Mikään ei tee asenteita niin selväksi, kuin ihminen, joka puhuu mielipiteistään kuvitellen olevansa oman viitekehyksensä suljetussa piirissä, että muut jakavat arvonsa ja aika pitkälti kokemuksensakin. Näitä on jopa mahdotonta niihin kuulumattoman päästä näkemään, siinä on se vertailun vaikeus yleensä. Kyse on siitä, mitä arvostettaisiin, jos viiteryhmä ei olisi siihen vaikuttamassa. Kilpailusta ja pätemisestä voi sanoa vain sen, että rahasta ei puhuta. Yleensä tehdään kulutusvalintoja, joissa se pikemminkin näkyy arvailematta. Mutta hyvin usein kun esim. pertille tunnettu suunnittelija tekee pihasuunnitelman, on kohta monen muunkin piha naapurustossa laitettu. Tämä ei tietenkään kerro kateudesta tai kilpailusta, vaan hyvästä mausta. Olisi hulluutta olla uudistamatta pihaa, jos on mahdollisuus...? Sattumalta monet nyt vaan "sattuvat" tykkäämään juuri statussymboleiksi mielletyistä asioista. Ilman pätemistä.

Sinäkin luulet, että aihetta kritisoiva ei voi olla sisällä ja kuvittelet että tarkkailen ilmiötä ulkopuolelta, etäisistä kuvitelmista ja ennakkoluuloista käsin. Niin mahdotonta sitä on hyväksyä. Sanot, että ei ole tarvetta kilpailla tai päteä, ihan samantekevä juttu. Mutta annas olla jos joku oikeasti irtisanoutuu siitä koheesiosta. Silloin tulee ongelmaksi; minkä arvoinen on kallis vene, jos kukaan muu maailmassa ei halua venettä? Niinpä. Minkä arvoista on viisaus maailmassa, jossa materia on kaiken mitta? Ja ennen kaikkea, saako puliveivariksi pukeutunut miljonääri hyvää palvelua? Luulisi näin, ainakin jokainen varakas osaa lukea tilannetta siten, että miljonääri voi pukeutua miten vain, kuka vaan voi olla itsen kanssa samalla tasolla, vaikkei saa siitä mitään vihjeitä, vai?