Avioero lasten takia

Pitäisikö nyt ihan vain hakea lapsille päiväkotipaikkaa. Miten ihmeessä olette kotiin jumiutuneet? Koronan piikkiin tuskin moista voi laittaa.

Ei siihen eroa tavita vaan lepoa.

Kumpikin tarvitsee vapaata ainakin pariksi päiväksi. Voisitteko sopia parin päivän lepotauosta? Kun saa unta ja ajatella vähän itseään, vaikka edes vuorokauden, jaksaa taas syksyä kohti.

Nyt on vaikea nähdä muutaman vuoden päähän, mutta se on ihan pian. Lapset kasvavat ja kaikki helpottuu koko ajan. Sitten voikin olla aika ihanaa että rinnalla on tuttu puoliso eikä tarvitse esimerkiksi olla yksin loppuelämäänsä saati deittailla.

Tuo teidän ongelmanne ei ole parisuhdeongelma, se on jaksamisen ongelma.

Eli refluksia ei ole enään, jäljellä vain allergiat. Teette sellaista safkaa että niitä voi syödä ja pistätte kuriin ne lapset. 

Yhteys kunnan perheneuvolaan. Tukiperhettä tms. Avuksi. Vaatii toki nöyrtymistä sen suhteen, että joutuu kertomaan ulkopuolisille, että olette lopussa.

Refluksit palaa heti ummetuksen ja yöheräämisten kera, jos jotain väärää ruokaa sattuu lapsi saamaan. Siis koko ajan pitää olla varuillaan mitä voi antaa ja koko ajan tulee lisätä ruoka-aineita, että jotenkin siedättyy. Allergisten lasten vanhemmat tajuaa tämän, muilla tuskin on mielikuvitusta miten aikaavievää ja stressaavaa vrs normimukelon ruuat. Alun refluksin mainitsin siksi että kuopuksen eka vuosi tuli enemmän tai vähemmän valvottua ja sitä rääkkiä ei varmaan kuitata enää koskaan.

Mitä kuria laittaisin näille? Joku kun sitä ehdotti. Joku varmaan voi arvata, että monenlaista on jo kokeiltu. Erityislapsen kohdalla ei välttämättä ne perinteiset uhkailut ja kiristykset toimi. Pointtina että apua pitäisi saada mutta ammattilaiset ei tunnista avuntarvetta ja siksikin olen uupunut.

Kyllä me oltiin eristyksissä helmikuun lopusta juhannukseen. Eikö kaikki joilla oli mahdollisuus?

"Ööö" Ei kai lapsi perhe arki, tai ei ainakaan oma lapsiperhe arkeni ole sitä, että kaiken tarvitsisi olla jatkuvasti ja alinomaa 24/7 yteistä. Jos kumppanini (nainen) haluaisi viettää "omaa aikaa" joskus enemmän tosinaan vähemmän sanotaanko nyt vaikka esimerkkinä lähteä viikonlopuksi tai vaikka viikoksi reissuun ysävänsä kanssa (tai vaikka yksin) niin kyllä minä olisin siihen valmis.

Mutta en mielestäni ole kohtuuton, jos jatkan, että jos minä sitten saan toimia vastaavalla tavalla, jossain toisessa sopivassa välissä.

Elämä on kuienkin paljossa hetkistä arkea ja jo pienempikin irtiotto saattaa toisinaan tehdä ihmeitä. Kuitenkin pikkulapsi vaihe kestää vain loppuviimein verraten lyhyen aja vaikk eihän tätä huomaa nyt kun kaikki vyöryy päälle ja pelkää, etä selviääkö kaikesta.

Vaan vain nytkin löysin aikaa bussia odottaessani aikaa piipahtaa täällä, samalla, kun aattelin tilata netistä uuden talviakin, jos vain löydän sopivan.... 

Jos eroat ap, hoidat joka toinen viikko kaiken tuon yksin ilman miehesi apua. On muuten yllättävän vaikeaa, kun molemmat lapset oireilee samaan aikaan ja pystyy auttamaan vain yhtä kerrallaan, jolloin tilanteet eskaloituvat.

Nyt järjestätte niin, että sekä sinä että miehesi pääsette yksi kerrallaan parin päivän lomalle perheestä. Saatte levätä ja samalla saatte käsityksen, millaista on hoitaa hommat yksin.

Ollaan oltu miehen kanssa kahteen vuoteen kaksi kertaa kahdestaan. Molemmat kerrat kesti noin kaksi tuntia. Yksin olemme menneet, minä jopa tänä kesänä tein ystävieni kanssa viikonloppuirtioton! Mutta kun se on vaan ensiapua. Olen uupunut, molemmat olemme.

Kertokaa, onko teillä yhteistä aikaa? Pääsettekö te jaksavat ja hyvinvoivat parit kahdestaan kuinka usein? Onko teidän lapset sellaisia energian - ja voimienimijöitä. Vai sellaisia rauhallisia itsekseen viihtyviä piipertäjiä, että saatte joskus puheenvuoronkin?

AP

Tässä on minusta kaksi eri asiaa, väsymys ja parisuhde. Väsymyksen hoito vaatii sitä että jatkuvasti aktiivisesti hoidatte aina kummallekin vuorotellen sen lepohetken. Oli se sitten lenkki ulkona tai keskeytymätön yöuni. Ja siis oikeasti säännöllisesti, ei vain kerran kuussa. 

Parisuhteen hoito taas voi olla vain sitä että istutte sohvalle sylikkäin siksi hetkeksi kun ne lapset ovat vihdoin nukahtaneet. Edes vartti sitä että olette läsnä toisillenne ja keskitytte toisiinne, ette lapsiin tai mihinkään muuhun. Muistan kun itse olimme aikanaan ihan loppu lasten kanssa niin se parisuhteen henkireikä oli lasi viiniä kerran viikossa ja jutteluhetki jossa oli kiellettyä puhua lapsista tai kodista mitään.

Up

Meillä suht tavalliset lapset eli en halua vähätellä kokemustasi MUTTA

Itse olemme sellaisia ihmisiä että teemme kaiken yhdessä. Jo vaippa-aikaan ja yösyöttöjen aikana molemmat heräsivät ja yhdessä tehtiin. Emme jotenkin osaa jättää hommia yksin toisen tehtäväksi. Tästä seurasi armoton väsymys molemmille ja univelkoja on saatu nukuttua pois vasta sen jälkeen kun nuorimmainen täytti 3 vuotta. Siihen asti jouduimme jatkuvasti päivystämään ja vahtimaan lapsia. Nyt kun voi välillä laittaa lastenohjelman näkymään saa omaa aikaa ja yöt nukutaan ilman keskeytystä, on ollut mahdollisuus palautua.

Teillä jos ”vauva-aika” jatkuu koko ajan, ei palautumaan pääse ollenkaan. Yöunet oli meille se tärkein asia. Päivän aina jaksaa mutta jos yöllä ei saa levättyä, pakka leviää. Voimia!

Miten kuvittelet eron auttavan? No pääsisihän mies rentoutumaan, sinä tekisit hänenkin osuuden.

Kannattaa muistaa, että yleensä yksin lasten kanssa asuessa tulee kalliiksi, kun kaikki asumisen menot täytyy maksaa yksin.

Ja vaikeaa löytää uutta kumppania, jos on kouluikäisiä lapsia, varsinkin haastavasti käyttäytyviä lapsia.

Mistä tiedät että saisit viikon huilata ehkä mies jättääkin kaikki sun hoidettavaksi kun tajuaakin kuin paljon hirveämpää se on täysin yksin.

Joka toisen viikon sitten huilisit ja joka toisen kuormittuisit kahta kauheemmin. En nyt oikein ymmärrä tätä logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kanssa kahteen vuoteen kaksi kertaa kahdestaan. Molemmat kerrat kesti noin kaksi tuntia. Yksin olemme menneet, minä jopa tänä kesänä tein ystävieni kanssa viikonloppuirtioton! Mutta kun se on vaan ensiapua. Olen uupunut, molemmat olemme.

Kertokaa, onko teillä yhteistä aikaa? Pääsettekö te jaksavat ja hyvinvoivat parit kahdestaan kuinka usein? Onko teidän lapset sellaisia energian - ja voimienimijöitä. Vai sellaisia rauhallisia itsekseen viihtyviä piipertäjiä, että saatte joskus puheenvuoronkin?

AP

Mulle tuo kuulostaa paljolta kun en ole päässyt 2 vuoteen mihinkään muualle kuin muutaman tunnin päiväreissuille. Ainuttakaan kahdenkeskistä aikaa ei olla miehen kanssa myöskään vietetty, koska ei ole minkäänlaista tukiverkostoa täällä missä asumme.  

t. eräs toinen äiti.

Meillä on yksi vaativahko alle kouluikäinen. Yksi siksi että ei ole tukiverkkoja ja poika ollut vaativa heti syntymästään. Ei ole todellakaan rauhallinen piipertäjä ja ymmärrän täysin että oot väsynyt. Olemme saaneet yhteistä aikaa lähinnä sillä tavalla että olemme käyttäneet maksullista lapsenvahtia.

Vähän ihmetyttää että ette ole vieneet varhaiskasvatukseen; veikkaan että lasten kehitykselle on teidän mahdollinen avioero suurempi riski kuin (tällä hetkellä vielä) pieni riski saada korona.

Miten ihmiset oikein ovat ennen selvinneet perhearjesta kun se vaikuttaa näin ylivoimaiselta? Isoäitinikin esim. kasvatti 9 lasta ja hoiti talon ja navetan eläimet samalla, kun isoisä oli metsässä töissä. Toisaalta käsittääkseni lapset kyllä silloin viettivät aikaa yhdessä ja isommat katsoivat pienempien perään, eikä vanhemmilla olisi tullut mieleenkään että heidän tulisi täysipäiväisesti viihdyttää jälkikasvuaan ja varoa että eivät pahoita mieltään jostain.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi vaativahko alle kouluikäinen. Yksi siksi että ei ole tukiverkkoja ja poika ollut vaativa heti syntymästään. Ei ole todellakaan rauhallinen piipertäjä ja ymmärrän täysin että oot väsynyt. Olemme saaneet yhteistä aikaa lähinnä sillä tavalla että olemme käyttäneet maksullista lapsenvahtia.

Vähän ihmetyttää että ette ole vieneet varhaiskasvatukseen; veikkaan että lasten kehitykselle on teidän mahdollinen avioero suurempi riski kuin (tällä hetkellä vielä) pieni riski saada korona.

Sori luinkin huonosti eli juhannukseen asti olitte eristyksissä? Entä nyt, onko tilanne parantunut jos lapset on hoidossa?

Ei kaikki osaa olla johdonmukaisia, järkeviä vanhempia. Tv:n supernannyssa on näitä nähty. Lapset hyppyyttää aikuisia miten sattuu. Vanhemmat antaa periksi, kun ei jakseta oikkuilua. Sitten meno vielä kauheampaa.