Lue keskustelun säännöt.
Avioero lasten takia
04.08.2020 |
Meillä kaksi villiä alle kouluikäistä lasta. Molemmilla allergioita ja nuoremmalla oli tosi paha refluksi alkuaikana. Olemme ilman tukiverkostoa, emme saa mistään apuja. Lasten sairastelut olen hoitanut kuin leijonaemo ravaten yksityislääkärit, niin että saisimme parhaimman mahdollisen avun nopeasti. Lapset ovat molemmat suuritarpeisia ja vaativia. Hyvin intensiivisiä. Olemme miehen kanssa halunneet lapsia ja siksi he ovat menneet kaikessa ykkösenä. Parisuhteemme on muuttunut 100 prosenttisesti pelkästään vanhemmuuden jakamiseksi. Vanhempi lapsista on niin vaativa että olen ihan loppu, korona-aika on lukinnut meidät olemaan keskenämme kuukausiksi ja haluaisin vain painaa kotioven kiinni ja olla palaamatta. Rakastan perhettäni mutta harkitsen vakavasti eroa, jotta saisin viikon aina välillä huilata. Vanhin lapsista on aloittamassa koulun ja odotan kauhulla mitä purkautumista ja oireilua kotona tulee olemaan. Pienempi on ollut kotihoidossa. Isommalle olen yrittänyt saada apua käytöshäiriöihin vaikka ja mistä mutta koska käytös näkyy vain kotona, tukea ei ole ollut saatavilla.
Lapset ovat imeneet minusta kaiken energian, olen totaalisen loppu. Pian ihmisraunio!
Kommentit (52)
Anteeksi nyt vaan jos kuulostan ikävältä. Mutta pisti silmään tuo että lapset ovat kovin suuritarpeisia ja vaativia. Ja käytöshäiriöitä on vain kotona. Kuulostaa kovasti että kotona olisi jotain parantamisen varaa. Annatteko liikaa huomiota ja täytätte kaikki toiveet missä tapauksessa noidankehä on valmis ja mitä enemmän lapset saavat, sitä enemmän he vaativat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletat, että erotessa olisitte viikko-viikkovanhemmuudessa? Jos mies on yhtä väsynyt niin voi alkaa viikonloppuisäksi tai harvemmaksi.
Tasta syysta lapsiluku Jaane yhteen. Vaikka lapsi terve.
On vilkas ja voimakastahtoinen.
Minulle ekat 3v lapsi oli prioriteetti yksi. Mietin kuinka muut aidit laittavat kampaamokaynit ja manikyyrit ja illalliset Lapsen edelle. Jopa parisuhteen.
Nyt heraan siihen etta on muutakin.
Lapset on tarkeita mutta elamassa on muutakin. Oma elama.
Lakkaat hosottamasta lapsia niin menee paremmaksi.
Jo's lapsi ollut 7v asti kotihoidossa en ihmettele yhtaan etta on raskasta ja on kaytoshairioita. Lapsi tarvitsee paivakotia! Siella oppii parhaiten, koska lapsi oppii paremmin muilta lapsilta ja tarhatadeilta. Luo suhteita ja kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset oikein ovat ennen selvinneet perhearjesta kun se vaikuttaa näin ylivoimaiselta? Isoäitinikin esim. kasvatti 9 lasta ja hoiti talon ja navetan eläimet samalla, kun isoisä oli metsässä töissä. Toisaalta käsittääkseni lapset kyllä silloin viettivät aikaa yhdessä ja isommat katsoivat pienempien perään, eikä vanhemmilla olisi tullut mieleenkään että heidän tulisi täysipäiväisesti viihdyttää jälkikasvuaan ja varoa että eivät pahoita mieltään jostain.
Ulos ovestahan ne potkittiin heti kun osasivat kävellä. Et sitten ole lukenut tarinoita joissa näiden suurperheiden vanhimmat tyttäret sitten vanhempana avaavat traumojaan siitä miten viisivuotiaasta asti koko lapsuus oli mennyt viemäristä alas sisaruslauman sijaisäitinä toimimiseen?
Miten ihmeessä joka toisessa perheessä vähintään on nykyään näitä vaativia, villejä, käytöshäiriöisiä ja jatkuvaa huomiota tarvitsevia erityislapsia? Kasvattakaa lapsenne kunnolla alusta alkaen. Aikuinen päättää ja asettaa rajat. Lapsi saattaa kiukuta ja kokeilla rajoja mutta aikuinen päättää. Ja kasvattaa. Ja osaa sanoa "ei" niin monta kertaa että lapsi uskoo. Ei se sen vaikeampaa ole. Näin on minut kasvatettu ja näin olen kasvattanut omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkatkaa illaksi hoitaja. Ulkoilemaan- siellä lapset saa virtaa kulutettua.
Ei mekään mihinkään päästy ja oltiin tosi kovilla kolmen kanssa.
Onneksi mun mies on henkisesti niin vahva, että on aina pitänyt perhettä ykkösenä ja on tukenut minunkin jaksamistani.
Ei olka mietitty eroa. Tää on meidän juttu.
Ja olen ollut loppu ja mies on ollut tosi väsynyt. On ollut riitoja. On kuitenkin kunnioitus ja on rakkaus.
Nyt kun lapset 11, 14, 16. Alkaa helpottaa.
Mutta kyllä viie vuonnakin rankkaa, kun keskimmäisen päihteiden kokeiluja jakäyttäytymisen haasteita on käy läpi.
Tärkein on minusta, että puhuu. Puhu miehelle. Puhu lapsille epäkohdista. Laittakaa porkkanoita, uskokaa lapsiinne. Heissä on vaikka mitä.
Tukekaa toisianne. Puhukaa miehen kanssa säännöt ja tehkää ne lapsille selväksi. Pitäkää säännöllisesti koko,perheen palavereita. Vaikka viikottain. Kaikki koolla. Miehen kanssa olette ehkä kerenneet vähän alustaa asioita ...ja kerätkää listaa ja antakaa lastenkin tuoda asioita esille. Tulla kuulluksi ja tulla nähdyksi.
Lapsi tarvitsee turvalliset rajat. Se vilkas ja riehakaskin. Se vaan rauhoittuu, kun aikuiset ottaa ohjat. Tärkeää on vetää yhtä köyttä miehen kanssa. Eikä voi luvata jotain toisen ohi.
Oletteko kuunnelmia kokeilleet nukkaumAn mennessä? Meillä on suosikki Knalli ja sateenvarjo, YLE areenalta. Niihin nuorin nukahtaa mielellään.
Älkää pelätäkö lapsen raivoa. Siinä kohtaa ottakaa tilaa ja laittakaa selkeät raamit. Samoin uhkailu on ehdoton este tahdon läpi saamisessa. Jos lapsi alkaa uhkailla, niin siinä on selkeä ei-raja. Uhkailulla ei saa mitään - ei ainakaan meidän perheessä.TSEMPPIÄ.
Hoida omaa kuntoasi. Käytäpienet hetket. Päästä mies myös lenkille.
Kehukaa toisianne ja tukena toisillenne. Samoin lapsillenne.
Puhujaa puhukaa puhukaa. Se auttaa teidän koko perhettä.
Senkin voi sanoa, että aikain tarvitsee nyt rauhaa, että on väsynyt. Lapsikin voi ymmärtää.
Mitä vastuita vo8 antaa lapselle?
Me laitettiin 1-v päiväkotiin. Myös haastava tyyppi ja tulta ja pippuria. Allergiaakin on. Toinen nyt tulossa, mitäköhän siitäkin tulee. Parisuhdeaikaa ollaan järjestetty ihan minimissään 1 krt 3-4 kk:ssa siitä asti ku laps oli tyyliin 2v. Useamminkin. Nuo oli siis yön yli. Muutaman tunnin dinnerit tms treenit ja muut erikseen ja helpommin järjestettävissä, vaikkei niitä nyt esim viime kesän jlk niin usein ole ollut.. Useamminkin kyl vois. Kiireet vaikuttaa ja nyt tuo korona. Mut aika paljon kirittäväähän tuossa on. Nyt äkkiä elämä takaisin.
Huhhuh, kotoihoito :o En olisi ikinä koskaan jaksanut mitään kotihoitoleikkejä harrastaa vuosikausia, enkä varsinkaan meidän tapauksen kanssa. Siis sehän on ihan se eka apu mitä annetaan, päiväkoti. Silloinkin kun subjektiivisesta päivähoito-oik supistettiin, niin jotkut tapauksethan sai silti olla siellä sosiaalisista syistä vaikka vanhemmat kotona. Siis oikeasti, meil ei varmaan ois mitään parisuhdetta, jos ei oltais laitettu mukelo 1-v päiväkotiin. Eihän hän ois oppinutkaan mitään :o Ainakaan näin paljon kaikkea. Mitä mä olisin tehnyt ne vuodet? Uraa olen luonut. Sitä en ainakaan ois tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pöllöä.on ruveta syyttämään lapsia erosta. Jos itse on niin kädetön aikuinen, ettei osaa hakea apua eikä.ruveta uudelleen järjestelmään arkea, niin ei se ole lapsen vika. Kyllä se on ihan sen aikuisen vastuulla.
Olet ihan jähmettynyt. Et myönnä, ettei kaikki menen kuin kuvitelmissa.
Ei ne koskaan mene.
Ei kenelläkään.
Kaikilla on haasteensa. Teillä in nyt oikeasti kovat paikat.
Pistä energiasi tuohon mielenkiintoiseen perheeseen mieluummin kuin eromietteisiin.
Salla on haaste ja sun miehelllä on haaste. Teillä on oikeasti yhteinen haaste. Sitä vyyhtiä nyt vaan selvittämään.
Muistakaa levätä ja hoitaa 9maa jaksamistani. Käykää lenkillä koko,perhe.
Meillä on 2 lasta, isompi vuoro viikoin. Pienempi on ollut vauvasta asti todella haastava ja huono uninen.
Onneksi olen saanut viikottain omaa aikaa ja lähes joka viikonloppu parisuhdeaikaa. Muuten olisin uupunut totaalisesti. Mies tekee pitkää päivää joten olen joka päivä aamusta iltaan lasten kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa kahteen vuoteen kaksi kertaa kahdestaan. Molemmat kerrat kesti noin kaksi tuntia. Yksin olemme menneet, minä jopa tänä kesänä tein ystävieni kanssa viikonloppuirtioton! Mutta kun se on vaan ensiapua. Olen uupunut, molemmat olemme.
Kertokaa, onko teillä yhteistä aikaa? Pääsettekö te jaksavat ja hyvinvoivat parit kahdestaan kuinka usein? Onko teidän lapset sellaisia energian - ja voimienimijöitä. Vai sellaisia rauhallisia itsekseen viihtyviä piipertäjiä, että saatte joskus puheenvuoronkin?
AP
No, miten se eroaminen tuohon yhteiseen aikaan auttaisi? Ja varsinkaan tuohon uupumiseen?
Yksi kysymys: Miksi ette ole vieneet lapsia päiväkotiin???
Päiväkoti on oikeasti tarpeellinen keksintö ja sitä kannattaa hyödyntää. Yhteiskunnan tukemaa hoitoa viitenä päivänä viikossa. Se nostaa jaksamista kummasti, suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä surullista jos lasten takia erotaan. Meinaatko sitten joskus kertoa lapsillesi kun ne kuitenkin kysyy miksi erositte, että SUN TAKIAS SENKIN SIKA.
Eikö muka mitään apua ole saatavilla? Vai etkö vaan osaa vaatia sitä? Myös mieheltä.
Voittehan sopia vaikka, että toinen on vuorollaan lasten kanssa pari päivää ja toinen vaikka hotellissa, jos ei muuta paikkaa ole.
Kyllä jotain on aina tehtävissä.
Kyllä lisääntyminen kannattaa, niin paljon jää paitsi kaikesta ihanasta jos ei tee lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos katsot peiliin niin taitaa syy ongelmiin löytyä
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset oikein ovat ennen selvinneet perhearjesta kun se vaikuttaa näin ylivoimaiselta? Isoäitinikin esim. kasvatti 9 lasta ja hoiti talon ja navetan eläimet samalla, kun isoisä oli metsässä töissä. Toisaalta käsittääkseni lapset kyllä silloin viettivät aikaa yhdessä ja isommat katsoivat pienempien perään, eikä vanhemmilla olisi tullut mieleenkään että heidän tulisi täysipäiväisesti viihdyttää jälkikasvuaan ja varoa että eivät pahoita mieltään jostain.
Lapset olivat pitkälti keskenään ja oman onnensa nojassa kun vanhemmat olivat tekemässä töitä. Paljon enemmän tapahtui myös onnettomuuksia lapsille. Turha tuota aikaa on ihannoida, vaikeaa ja raskasta oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa kahteen vuoteen kaksi kertaa kahdestaan. Molemmat kerrat kesti noin kaksi tuntia. Yksin olemme menneet, minä jopa tänä kesänä tein ystävieni kanssa viikonloppuirtioton! Mutta kun se on vaan ensiapua. Olen uupunut, molemmat olemme.
Kertokaa, onko teillä yhteistä aikaa? Pääsettekö te jaksavat ja hyvinvoivat parit kahdestaan kuinka usein? Onko teidän lapset sellaisia energian - ja voimienimijöitä. Vai sellaisia rauhallisia itsekseen viihtyviä piipertäjiä, että saatte joskus puheenvuoronkin?
AP
No, miten se eroaminen tuohon yhteiseen aikaan auttaisi? Ja varsinkaan tuohon uupumiseen?
Kysyykö joku oikeasti näin? Luepa esim. tämä juttu, jossa ero auttoi vanhempia selviämään vaativan erityislapsen vanhempina:
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/2622669e-e450-41f9-aeb2-1147…
Lapsen kotikin pysyi samana.
Luonnollisesti ehdottomasti parempi on, jos löytyy jokin muu ratkaisu kuin ero.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Vanhempi lapsi on ollut 2-vuotiaasta päivähoidossa. On erityispedagogisessa päiväkodissa, sellaisessa missä tuetaan hänenlaisiaan häslääjiä. Ja autetaan rajojen tunnistamisessa. Eli emme ole säilöneet häntä kotona. Pienempi on kotona, koska olen halunnut hänen kanssaan olla. Ja nauttinutkin siitä, kunnes olen uupunut. Useampi tutkimuskin liputtaa sen puolesta, että varhaiskasvatuksesta on hyötyä vasta kolmen ikävuoden jälkeen. Siihen asti hoiva riittää. Näin minäkin ajattelen.
Ja meillä ei muuta tehdäkään kuin rajata tätä esikoista. Emme pelkää huutoa ja rajaamista. Mutta... Kun se ei auta, kun aistijärjestelmässä ei kaikki ole kunnossa. Siksi koulunaloitus kauhistuttaa, kun tiedän mitä oireilua tulee olemaan koulupäivien jälkeen kotona...
Ai miksi mietin eroa. No siksi, että nämä hel** uuvuttavat vuodet ovat tehneet minusta ihan eri ihmisen kuin silloin naimisiinmentäessä. Joo varmaan hyvääkin muutosta mutta mies tuskin tätä raihnaista, uupunutta kotiäitiä halusi. Ja mies rakastaa lapsiaan, että varmasti haluaisi viikko-viikko systeemiin. Kun mistään ei saa apuja, niin kyllä se viikon tauko tästä säädöstä tulisi tarpeeseen. En tietenkään tiedä, olisiko typerää päästää hyvä mies menemään, kun en jaksa lapsiani. Siksi aloitinkin keskustelun, että onko kukaan päätynyt väsyneenä ja uupuneena eroon?
Viisastelijoille, mistä hel** sitä ennen lapsia tietää mitä vaatijoita sieltä tulee. Allergioineen ja tarpeineen! Kai me kaikki haluttais helpot lapset!!!
Ennemmin kun eroa, voisit ehdottaa miehelle, että hommaatte jonkun yksiön jossa voitte vuorollaan käydä lepäämässä. Ja tosiaan laittakaa nyt herranjestas se pienempikin hoitoon, kun selvästi tilanne kaatuu päälle ja pahasti.
Pienempi hoitoon. Vuokraatte yksiön, jossa asutte vuoroviikoin. Viikonloput on yhteisiä. Mene töihin. Jos toimii hyvin, niin voittehan te eron ottaa tai sitten kokeilla, josko yhteinen eläminenkin onnistuisi.
Vastaus: Selvisivät usein aika huonosti. Jäljet näkyvät erityisesti suurissa ikäluokissa. Ks tuo 70-luvulla syntyneiden äidit -ketju.