Olen hoitaja, jolta ei heru yhtään sympatiaa narkomaaneille. Kysyttävää?

Ymmärtääköhän monikaan, että päihdeongelmista kärsivät ovat sairaita. Raitistuminen ei onnistu yhdellä kerralla eikä toisellakaan vaan vie keskimäärin kahdeksan eri kuntoutumisyritystä ennen onnistumista. Sairauteen kuuluu valehtelu sekä itselleen että lähipiirilleen. Kenelle tahansa meistä voi tapahtua hirveitä asioita, joilla voi saada oman elämänsä sekaisin. Kuka oikeasti kehtaa arvostella toisen elämää? 

päihdetyöntekijä+sossu

Mä olen todella kiitollinen, että raitistuin silloin, kun yhteiskuntaa vielä kiinnosti auttaa meitä 'luuseri-nistejäkin' ja sain maksusitoumuksen pitkään KUNTOUTTAVAAN päihdehoitoon. Hakiessani apua kohtasin myös onneksi vain ammattitaitoisia hoitajia/sossuja/lääkäreitä ja jopa poliiseja. Näille tahoille olen ikuisesti kiitollinen uudesta elämästäni, jota oon saanut viettää jo yli 13 vuotta. Jos raitistuisin nyt, kun avuksi tarjotaan päiväkatkoa ja korvaushoitoa, tuollaisten paskapää-hoitajien taholta, tuskin olisin koskaan onnistunut.