Lue keskustelun säännöt.
”Kaveri”mies lopetti yhteydenpidon - mitä tehdä kun ahdistaa
03.08.2020 |
Minulla oli lämpimät kaverivälit yhteen mieheen - on osa ystäväni sukua. Olemme tunteneet pari vuotta.
Pidimme tiiviisti yhteyttä, kunnes mies otti etäisyyttä - sitten taas alkoi viestitellä. Viestittelimme nyt keväällä harvakseltaan, 1-2 x kk, näimme kolmesti nyt kevään aikana.
Kun näimme, meillä oli todella mukavaa yhdessä.
Olemme molemmat varattuja eli täysin kavereina olimme yhteyksissä.
Nyt yhtäkkiä tuo mies ei enää vastannut toukokuussa viestiini, joka oli ihan neutraali juttu, sellainen jolle ”aiemmin” olisi taatusti nauranut ja vastannut (linkki yhteen lehtiartikkeliin ja kommenttini siihen).
Sen jälkeen laitoin onnittelut kesäkuun puolivälissä hänen syntymäpäivänään - ei vastausta.
Sitten en enää ole laittanut viestiä.
Minulla oli myös juuri synttärit, hän ne tiesi koska yhteiset kaverimmekin siitä puhuivat - ei viestiä/onnittelua tai mitään.
Olen todella ymmälläni tästä ja pahoillani.
Nyt myös yhteinen ystävä on huomannut miten asia minua vaivaa. Kysyi, jos hän sanoisi/laittaisi tälle miehellä viestiä että ”X ei voi hyvin, teidän täytyy puhua”.
Sanoin, että ehkä ei hyvä idea...
Miten eteenpäin?🤔
En halua tupata enkä roikkua ystävyydessä, mutta harmittaa tällainen katoaminen ilman syytä.
Mitään riitaa tms ei ole ollut, päinvastoin, olemme tulleet erinomaisesti juttuun.
Kommentit (73)
Onhan tuossa mieheltä kyllä omituinen temppu, kertoo ehkä erilaisesta arvomaailmasta jos tuollaiseen pystyy,🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni ghostasi myös miespuolisen työ"kaverin".
Mieheltä alkoi tulla kymmeniä viestejä päivässä, valitteli yksinäisyyttä ja juttukaverin puutetta(naimisissa), tapailuehdotuksia....
Nyt äijä ihmettelee, mistä vaimoni on suuttunut, kun ei halua pitää yhteyttä.
Todellakaan yhteisen kaverinne ei tule puuttua väleihinne vaikka niin ehdotti. Ei myöskään mitään "henkilö X voi huonosti, sun on nyt pakko puhua sille" juttuja, hemmetin ahdistavaa.
Laitapa itse aikuisena ihmisenä viesti, että et ymmärrä mistä tällainen yhtäkkinen katko johtuu ja toivot saavasi selityksen.
Jos et saa, niin kurjaa mutta move on.
Outoa ahdistua noin paljon, ellei pelissä ole muitakin kun kaverillisia tunteita.
Minua ihmetyttää tämä syvä ystävyys joka käytännössä on kuitenkin 2 tekstaria kuukaudessa.
Ainakaan itse en kutsuisi tätä syväksi ystävyydeksi, vaan tutuksi joka laittaa silloin tällöin tekstaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyydelle ole mitään tarkkoja ulkoisia määritelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä syvä ystävyys joka käytännössä on kuitenkin 2 tekstaria kuukaudessa.
Ainakaan itse en kutsuisi tätä syväksi ystävyydeksi, vaan tutuksi joka laittaa silloin tällöin tekstaria.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ihan viattomalta ystävyydeltä, jos asia ahdistaa noin paljon. Enkä tarkoita, ettei ystävyyden viileneminen voisi tuntua jopa pahemmalta kuin rakkaussuhteen katkeaminen, mutta silloin puhutaan yleensä pidemmästä ystävyydestä joka on ainakin jossain vaiheessa ollut intensiivisempi kuin kuvauksesi antaa olettaa.
En ole ihan samaa mieltä.
Olen itse sellainen jonka ei ole helppo lähentyä ihmisten kanssa, tutustumisesta ei yleensä päästä pidemmälle. Sitten jos jonkun kanssa kerrankin synkkaa, ahdistaa ja surettaa todella jos se toinen katoaa yhtäkkiä ilman selityksiä.
Sitä paitsi ap sanoi, että ovat pitäneet "tiiviisti yhteyttä" jo kaksi vuotta. Kyllä se minusta on aika pitkään, ainakin vielä parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla vaikuttaa nyt olevan sydänsurua. Voi käydä huomaamatta niin, että molemmat ovat liian kiintyneitä ja ihastuneita toisiinsa ja kaikenlainen yhteydenpito, asioiden jakaminen ja huumori vahvistavat tätä sidettä. Usein kun on tarve selittää, että kavereitahan me vain olemme, on jo kyse syvemmistä tunteista. Jossakin vaiheessa on hyvä myöntää itselleen, että on ajautunut avioliiton ulkopuoliseen salaiseen rakkaussuhteeseen.
Mies varmaan haluaa kerralla katkaista tunnesiteen sinuun. Ymmärrän häntä. Tuollaista aihetta ei ole välttämättä rakentavaa ottaa puheeksi, koska se voisi lietsoa tunteita vielä enemmän. Vai mitä mieltä olette?
Ap vastaa:
Kiitos kommenteista!
Joo, siis tuo1-2 krt kuussa viestittely on sisältänyt toki useita viestejä eli viestiketjun; eli olen vaikkapa kysynyt jotain asiaa ja siitä juttu lähtenyt (asiallisesti) muihin kuulumisiin ym.
Sitten mennyt taas kk, koska toki molemmilla se oma elämä.
Joku tiedusteli tuossa aiemmin: Mieheni tietää tästä ystävästä ja tapaamiset ovat olleet ns.ihmisten ilmoilla, kuten muidenkin kavereiden / ystävien / tuttujen kanssa. Mitään seksuaalista kanssakäymistä ei ole ollut.
Ikää minulla 37, miehellä 51 v. Ihan nuoria emme siis ole.
Yhteisiä tuttuja on monia ja varsinkin tämä yksi ystävä: suren siis myös sitä, että miten he jatkossa kokevat - voivatko kutsua meitä samoihin juhliin ym (mielestäni toki! Osaan käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti vaikka tilanne olisi mikä!) varsinkin tuota yhteistä ystävää asia askarruttaa ja on sitä jo stressannut.
Minulla on tästä vain hirveän paha mieli, kun en oikein ymmärrä miksi. En halua tehdä itseäni tykö enkä asiasta suurempaa draamaa, siksi kai en ”uskalla vaatia” mitään selityksiä. Harmittaa vaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla vaikuttaa nyt olevan sydänsurua. Voi käydä huomaamatta niin, että molemmat ovat liian kiintyneitä ja ihastuneita toisiinsa ja kaikenlainen yhteydenpito, asioiden jakaminen ja huumori vahvistavat tätä sidettä. Usein kun on tarve selittää, että kavereitahan me vain olemme, on jo kyse syvemmistä tunteista. Jossakin vaiheessa on hyvä myöntää itselleen, että on ajautunut avioliiton ulkopuoliseen salaiseen rakkaussuhteeseen.
Mies varmaan haluaa kerralla katkaista tunnesiteen sinuun. Ymmärrän häntä. Tuollaista aihetta ei ole välttämättä rakentavaa ottaa puheeksi, koska se voisi lietsoa tunteita vielä enemmän. Vai mitä mieltä olette?
No mun mielestä mikään kaverisuhde ei ole "avioliiton ulkopuolinen salainen rakkaussuhde" niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut. Vähän ylilyöntiä tuollainen ajattelu. En myöskään pidä jonkun ihmisen ajattelemista pettämisenä. Ihmisellä saa olla oma päänsisäinen elämä, ilman että se olisi valehtelua ja pettämistä, tai jotain salaisia rakkaussuhteita. Ehkä olen erilainen kuin muut.
Pettämistä se on vasta silloin, kun kahden ihmisen välillä on tapahtunut jotain. Jos molemmat pitävät toisiaan vaan kavereina, eikä mistään tunteista olla puhuttu niin asia on harvinaisen selvä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä syvä ystävyys joka käytännössä on kuitenkin 2 tekstaria kuukaudessa.
Ainakaan itse en kutsuisi tätä syväksi ystävyydeksi, vaan tutuksi joka laittaa silloin tällöin tekstaria.
Luin redditissä miesten ystävyyssuhteista. Monet kertoivat kuinka eivät tiedä "ystävistään" mitään, jotkut eivät tienneet esimerkiksi että toinen on mennyt naimisiin, tai saamassa lapsen. Silti pitävät toisiaan ystävinä. Kuulemma yhdessä ollessa puhutaan hauskoja asioita, ei omasta elämästä.
Ei tuo minulle kuulosta edes kaveruudelta, mutta määritelmiä on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Kiitos kommenteista!
Joo, siis tuo1-2 krt kuussa viestittely on sisältänyt toki useita viestejä eli viestiketjun; eli olen vaikkapa kysynyt jotain asiaa ja siitä juttu lähtenyt (asiallisesti) muihin kuulumisiin ym.Sitten mennyt taas kk, koska toki molemmilla se oma elämä.
Joku tiedusteli tuossa aiemmin: Mieheni tietää tästä ystävästä ja tapaamiset ovat olleet ns.ihmisten ilmoilla, kuten muidenkin kavereiden / ystävien / tuttujen kanssa. Mitään seksuaalista kanssakäymistä ei ole ollut.
Ikää minulla 37, miehellä 51 v. Ihan nuoria emme siis ole.
Yhteisiä tuttuja on monia ja varsinkin tämä yksi ystävä: suren siis myös sitä, että miten he jatkossa kokevat - voivatko kutsua meitä samoihin juhliin ym (mielestäni toki! Osaan käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti vaikka tilanne olisi mikä!) varsinkin tuota yhteistä ystävää asia askarruttaa ja on sitä jo stressannut.Minulla on tästä vain hirveän paha mieli, kun en oikein ymmärrä miksi. En halua tehdä itseäni tykö enkä asiasta suurempaa draamaa, siksi kai en ”uskalla vaatia” mitään selityksiä. Harmittaa vaan.
Ap
No eihän se mitään selitysten vaatimista tai draamaa ole, jos kysyt YSTÄVÄLTÄSI että mitä tapahtui? Yllättävän epävarma olet 37 vuotiaaksi. Oliko kuitenkin provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otsikossa "kaveri" on lainausmerkeissä? Ei siis ole pelkkä kaveri, vaan olet ihastunut?
Vierailija kirjoitti:
Miksi otsikossa "kaveri" on lainausmerkeissä? Ei siis ole pelkkä kaveri, vaan olet ihastunut?
Ehkä juuri siksi, että ap on pettynyt kaverinsa - kaverit ei tee noin?
Olipa yllättävää, että taas epäillään ap:n ja miehen välille jotakin ihastusta ja että tällainen kaverisuhde olisi epätavallinen ja ap:n tunteet olisivat epänormaaleja.
Siis ei ole mikään tiivis ystävyyssuhde jossa pitäis epäillä että tämä ystävä menee puolison edelle, jos viestittelyä tosiaan on niin harvakseltaan ja nähdään satunnaisesti.
Silti tuollainen yhtäkkinen ghostaaminen voi ahdistaa paljonkin. Yks inhottavimmista asioista mitä toiselle voi tehdä, eikä tosiaan tarvi olla edes hyvä kaveri, että sellainen käytös mietityttää ja ahdistaa.
Kyllä mun mielestä sun kannattaa kysyä suoraan, että onko joku vialla, kun ei kuulu mitään. Ei se ole painostamista tai roikkumista, vaan ihan normaalia haluta tietää mikä vaivaa, jos toinen alkaa käyttäytyä yhtäkkiä epänormaalilla tavalla.
Jos et saa selitystä, voinet olettaa kaveri/ystävyyssuhteenne päättyneen.
Tapahtuu mitä "jotain"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla vaikuttaa nyt olevan sydänsurua. Voi käydä huomaamatta niin, että molemmat ovat liian kiintyneitä ja ihastuneita toisiinsa ja kaikenlainen yhteydenpito, asioiden jakaminen ja huumori vahvistavat tätä sidettä. Usein kun on tarve selittää, että kavereitahan me vain olemme, on jo kyse syvemmistä tunteista. Jossakin vaiheessa on hyvä myöntää itselleen, että on ajautunut avioliiton ulkopuoliseen salaiseen rakkaussuhteeseen.
Mies varmaan haluaa kerralla katkaista tunnesiteen sinuun. Ymmärrän häntä. Tuollaista aihetta ei ole välttämättä rakentavaa ottaa puheeksi, koska se voisi lietsoa tunteita vielä enemmän. Vai mitä mieltä olette?
No mun mielestä mikään kaverisuhde ei ole "avioliiton ulkopuolinen salainen rakkaussuhde" niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut. Vähän ylilyöntiä tuollainen ajattelu. En myöskään pidä jonkun ihmisen ajattelemista pettämisenä. Ihmisellä saa olla oma päänsisäinen elämä, ilman että se olisi valehtelua ja pettämistä, tai jotain salaisia rakkaussuhteita. Ehkä olen erilainen kuin muut.
Pettämistä se on vasta silloin, kun kahden ihmisen välillä on tapahtunut jotain. Jos molemmat pitävät toisiaan vaan kavereina, eikä mistään tunteista olla puhuttu niin asia on harvinaisen selvä.
Ne kaverisuhteetkin saattavat olla luonteeltaan erilaisia riippuen siitä kummalta osapuolelta kysyy.
Vaikuttaa siltä, että ap on ottanut kaveruuden vakavammin kuin mies.
Itse väsyn joskus ihmisiin ja se kaveruus hiipuu - voi tietysti taas virkistyäkin jos jotain uutta ilmaantuu kuvioihin. Pitää olla joku aktiivinen yhteinen kiinnostuksen kohde.
Olen sen verran erakkoluonne, etten jaksa tyhjästä jaaritella jaarittelun vuoksi.
No itse en ainakaan pitäisi jos mieheni tapailis jotain naista "ihan vaan kaverina". Tuollaiset on niin nähty. Eri asia jos on kyse yhteisistä ystävistä, joita molemmat tapaavat.