Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin Tuomaksesta alkuun, mutta mitä pidemmälle ohjelma menee sitä vastenmielisemmäksi henkilö tulee. Onko missään kohtaa sanonut, että ehkäpä oli hänessäkin vikaa alkuun kun heti alkuun heitti hanskat tiskiin. Jos vaikka vertaa Tommin käytökseen mikä ero, vaikka tilanne kutakuinkin sama ettei Juuditia kohtaan tunne kaveruutta enempää, silti hän suhtautuu avoimesti suhteeseen ja mihin se vie. Emma halusi löytää aviomiehen, mutta Tuomas lähti ohjelmaan ihmiskokeeseen, mistä on hokenut koko ohjelman alusta lähtien. On ainoa osallistuja joka näkee tuon ihmiskokeena, kaikki muut puhuvat avioliitosta, vaimosta, miehestä, kumppaneista. Ois kannattanut keskenkasvuisena kasvaa vielä vähän aikuisemmaksi ennenkuin lähtee tällaiseen ihmiskokeeseen. Puhuu, että on tehnyt kaikkensa, mutta en itse huomaa missä kohtaa olisi tehnyt mitään parisuhteen eteen? Jankannu vaan kaveruudesta ja ihmiskokeesta.
Jos ei tykkää toisesta ”sillai” eli ei tunne seksuaalista vetovoimaa niin ihan turhaa esittää, että olisi sen enempää kiinnostunut kuin on. Pakkoavioliitto on pakkoavioliitto. Esittäjää tietenkin voi, mutta ehkä se on kuitenkin turhaa.
Eihän Tommikaan tunne vetovoimaa, mutta osaa silti käyttäytyä normaalisti. Emma ei ole täydellinen, mutta nyt Tuomas käyttää sitä oikeutuksena käyttäytyä itse lapsellisesti. Jos Tuomas haluaa näyttää kameroille olevansa kypsä ja aikuinen Emman kiukuttelusta huolimatta, niin olkoot sitten sellainen. Ja jos hän haluaa tehdä Emmalle selväksi ettei liitto tule syvenemään tai jatkumaan, niin kertokoot sen Emmalle suoraan, selkeästi ja toista kunnioittavaan sävyyn. En itse usko hetkeäkään, että Emma olisi vieläkin niin epätoivoinen, jos Tuomas olisi pystynyt kommunikoimaan suoraan. Luultavasti hän on puhunut jotain vain siitä että "ehkä vetovoima herää- aika näyttää- ei kiirehditä", mikä on omiaan herättämään juuri sitä selkeyttä vaativaa kiukuttelua ja hermostuneisuutta. Nyt näyttää siltä, että Tuomas elää tuota tilannetta nyt vain ohjelmaa varten, eikä lainkaan mieti miltä hänen oma toimintansa mahdollisesti toisesta tuntuu. Mun on vaikea uskoa, että Emma käyttäytyisi noin miten käyttäytyy esimerkiksi Tommin kanssa. Myös se, että Emma purkautuu tilanteessa asiantuntijoille ja kameroille, viittaa siihen että Tuomakselle ei uskalla antaa kommentteja hänen omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
SPOILER!!
.
Viimeisimmän jakson perusteella M&M kaveruus zone on syntynyt juuri siitä, että kumpikaan ei kommunikoi negatiivisia asioita. Kumpikin odottaa, että toinen sanoo mielipiteensä, jotta voi sitten myötäillä. Miran piikittely vaan jatkuu ja alkaa puskea jo pahasti läpi, eikä Mariannella opittu mitään. Hänsetä paistaa epävarmuus kauas ja Matti ei pidä sitä viehättävänä piirteenä.
T&J Kosketusta on alkanut heillä näkyä. Tietoisesti tekevät sitä ja heti jotenkin tuli heistä lämpimämpi kuva. He sopivat harrastustensa ja mielenkiinnon puolesta hyvin yhteen ja toivon, että he saisivat yhteisen kipinän vaikka urkujen soittamisesta. Tommi ihan selkeästi on ottanut Mariannen neuvot käyttöön ja se näkyy. Hyvä Tommi!
K&J On heilläkin erimielisyytensä, mutta Kati voisi olla vähemmän kärkäs Jannea kohtaan. NÄyttää, että Janne ei saa tarvitsemaansa tilaa käsitellä asioita. Ymmärrän ekstroverttina, että introverttinen tapa prosessoida asioita on hyvinkin ärsyttävää, mutta itse aikanaan 15v. avioliitossa opin siihen, että se vastaust tulee sitten joskus, vaikkakin ärsyttävän hitaasti. Vastaavasti exäni oppi sietämään tunteenpurkauksiani ja antamaan tuulen mennä. Toesi, että kohta olen taas oma itseni ja voidaan jatkaa sitä aikuista keskustelua. Siltikään en enää koskaan halua introverttiä puolisokseni. Oli se niin raskas kivireki vetää.
E&T Disaster ja empatiat todellakin on kääntyneet Emman puoleen. Tuomaksesta on tullut esiin "Minä voin sanoa rumasti eikä siitä pidä loukkaantua, mutta toisinpäin se ei onnistu" -mies. Tuomas teki päätöksensä jo hääpäivänä ja on kantanut omahyväistä ihmiskoemielipidettään siitä lähtien, ehkäpä jo ennen häitä. Tuomas, jos kenen olisi pitänyt vanhempana ja kokeneempana olla se sovitteleva ja kannustava osapuoli, mutta vahvojen mielipiteiden miehenä ei nähnyt tekevänsä mitään väärin. Pointsit on todella tippuneet häneltä. Noin tylyä miestä en sietäisi. Emmalle vaan terveiset, että hyvä jos suhde ei jatku. Pidemmän päälle Tuomas olisi romuttanut ne viimeisetkin itsetunnon rippeet. Leuka ylös ja kohti uusia seikkailuja! Ei maailmasta miehet lopu.
Mä en huomannut että Mira olisi piikitellyt uudessa Cmore-jaksossa? Hämmentävää, miten erilailla ihmiset tulkitsee. En mä kyllä aiempiakaan Miran juttuja kovin ikävinä osannut pitää. Esimerkiksi se raskaus-heitto oli ihan selvä vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Olen täysin samaa mieltä ja Katin kanssa samanhenkinen ihminen tämän suhteen. En jaksaisi yhtään ihmistä, joka ei sano suoraan, jos on eri mieltä asioista. Siis ei tietenkään tarvitse joka pikkuasiaan kommentoida väkisin, mutta kun kyse on yhteisistä asioista joilla on molemmille merkitystä, niin kyllä viimeistään silloin pitäisi saada suunsa auki.
Nämä joojoo-tyypit tosiaan vielä helposti syyttävät muita siitä, että eivät itse uskalla avata suutaan. Selitys on esim. "ei voi sanoa eriävää mielipidettä kun toinen suuttuu siitä ja tulee riita". Tämä siltikin, vaikka toinen ei ole yhtään aggressiivinen vaan ihan tavallinen ei-vihanhallintaongelmainen ihminen. Ja riidan sijaan tuloksena olisi normaali väittely / keskustelu, jossa osapuolet argumentoivat oman näkemyksensä puolesta asiallisesti. Mutta kun pelätään pienintäkin konfliktia, vaikka tilanteeseen ei liittyisi mitään väkivaltaisuutta tai sellaista, mitä nyt oikeasti kannattaakin jo pelätä. Ja sitten tietysti jos toinen on väkivaltainen tai uhkaava näissä tilanteissa, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita joko terapiaa tai eroa.
Ehkä näiden ihmisten vanhemmat ovat vetäneet raivarit jos heille on sanottu vastaan ja kotona on lennellyt astiat tms, ja tämän takia tällaisten ihmisten jälkeläisistä tulee niin tajuttoman pelokkaita ja sulkeutuneita? Tai taustalla on väkivaltainen parisuhde? En tiedä, tuo mielipiteiden hautominen on turhauttavaa joka tapauksessa normaalille kumppanille, joka haluaisi vaan kuulla toiselta rehellisen mielipiteen asioihin, jos hänellä kerta sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin Tuomaksesta alkuun, mutta mitä pidemmälle ohjelma menee sitä vastenmielisemmäksi henkilö tulee. Onko missään kohtaa sanonut, että ehkäpä oli hänessäkin vikaa alkuun kun heti alkuun heitti hanskat tiskiin. Jos vaikka vertaa Tommin käytökseen mikä ero, vaikka tilanne kutakuinkin sama ettei Juuditia kohtaan tunne kaveruutta enempää, silti hän suhtautuu avoimesti suhteeseen ja mihin se vie. Emma halusi löytää aviomiehen, mutta Tuomas lähti ohjelmaan ihmiskokeeseen, mistä on hokenut koko ohjelman alusta lähtien. On ainoa osallistuja joka näkee tuon ihmiskokeena, kaikki muut puhuvat avioliitosta, vaimosta, miehestä, kumppaneista. Ois kannattanut keskenkasvuisena kasvaa vielä vähän aikuisemmaksi ennenkuin lähtee tällaiseen ihmiskokeeseen. Puhuu, että on tehnyt kaikkensa, mutta en itse huomaa missä kohtaa olisi tehnyt mitään parisuhteen eteen? Jankannu vaan kaveruudesta ja ihmiskokeesta.
Jos ei tykkää toisesta ”sillai” eli ei tunne seksuaalista vetovoimaa niin ihan turhaa esittää, että olisi sen enempää kiinnostunut kuin on. Pakkoavioliitto on pakkoavioliitto. Esittäjää tietenkin voi, mutta ehkä se on kuitenkin turhaa.
Olemme kuitenkin nähneet, että Tuomas halaa Emmaa hellästi ja intiimisti takaapäin ja suutelee niskaa samalla. Ja vastaavia tilanteita. Ei sellaista tee, jos ei koe toista fyysisesti puoleensavetävänä.
Ehkä Tuomas kokeili sitä aiemmin ehdotettua fyysistä läheisyyttä ilman kemiaa, tosin huonoin tuloksin näemmä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ohjelmassa taas huomataan että naisille täytyy olla sopivalla tavalla "luolamies" ja näyttää että munat löytyy. Kati toivoo Jannelta päättäväisempää otetta, mutta kuitenkin niin ettei kaveri ripustautuisi. Matti arpoo Miran kanssa joka tarvitsisi vahvistusta omiin epävarmuuksiinsa, mutta miehestä ei saa mitään irti. Matti myös hokee sitä ettei ole mikään karski uros tms vaikka ei sitä kukaan vastine, riittää ettei ole tohveli.
Tavallaan ihan ymmärrettävää, vaan ei niitä naisia tuolla tavalla hurmata. Janne sentään sanoi kameralle jotain Katin kaappaamisesta ja sisuuntumisesta, joten toivoa on vielä.
Voimaantuneet itsenäiset naiset saattavat tätä alapeukuttaa, mutta biologiaa vastaan on turha taistella..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juudit tekee juuri niin kuin ei pitäisi. Kokemattomuus paistaa läpi. Kun mies sanoo ettei tunne vetoa, Juudit lupasi jäädä odottelemaan ja koskettelemaan jospa kipinä vielä syttyisikin. Huomaa niin selvästi, että Tommi sanelee säännöt ja Juudit tekee kaiken Tommin ehdoilla. Eihän hän voi muutakaan tehdä. Mutta ehkä Tommin kiinnostus voisi herätä paremmin, jos Juudit ei suostu Tommin ehtoihin, vaan tekisi oman mielensä mukaan. Eli ei olisi niin itsestäänselvyys.
Juuri näin. Näin tämän olen koko ajan nähnyt.
Surullista mutta totta. Perinteisissä parisuhdesäännöissä on kai edelleen vissi perä… Kuten että miehen tulisi hieman jahdata naista. Jos nainen ottaa sen pois mieheltä, mies alitajuntaisesti pettyy. Nyt kun on menty naimisiin heti, niin Juuditin täytyisi silti löytää joku keino, ettei olisi niin ”helppo nakki.” Salakavalasti se, että Juudit on kasvatettu olemaan (yltiö)ymmärtäväinen ja osaansa tyytyvä nyt sotii hieman häntä vastaan parisuhteen muodostamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Turha etsiä selitystä parien tekemisistä, kun pohjimmainen syy on seksuaalisen kiinnostuksen ja kemian puute. Parit eivät olisi voineet tehdä mitään eri tavalla niin, että lopputulos olisi ollut toinen. Kemiaa joko on, tai sitä ei ole.
Tämä on ehdottomasti formaatin heikkous, kun kemioita ei voi ennakoida.
Spoiler Cmore
-
Matti on samassa veneessä Tommin ja Tuomaksen kanssa. Vaikka Mira olisi golfaaja, en usko Matin innostuvan hänestä. Nyt on ehkä sellainen olo, ettei heillä ole mitään yhteistä ja siksi ovat jääneet etäisiksi kokonaan. Mira vaikuttaa innokkaammalta osapuolelta. Kanalan luona vihjaili, että asuinpaikka ei olisi hänelle niin suuri ongelma. Varmasti olisi valmis muuttamaan Pirkkalaan, jos Matti olisi ihastunut ja pyytäisi. Mutta tuskinpa Matti puhuu Miralle Pirkkalaan muutosta muuten kuin huumorilla. Jos jostain syystä jäävät yhteen niin pelkästään siksi, että Matin mukaan Mira hyväksyy hänen kiltin puolensa. Ja mikä trauma Matilla on MIEHISISTÄ miehistä. Sanoi jo aiemmin kuinka helpottavaa on kun voi sanoa ettei pysty rakentamaan taloa ja nyt ei voi käydä metsällä ja jahdata susia rajalla, wtf?! Joku unelmanainen on selvästi jättänyt Matin sanomalla, että haluaa miehen joka osaa rakentaa ja käy metsällä.
Ajattelin Tommin ja Juuditin jatkavan, mutta uusimman jakson ja spoileriklipin perusteella Tommi on ihan finaalissa ja täysin luovuttanut. En edes usko, että Tommi odotti jotain suurta hullaantumista, mutta ehkä tuo "pakkokoskettelu" pahentaa asiaa ja Juudit alkaa olla turn-off hänelle.
Marianne oli sanonut Emmalle, että opettelisi puhumaan itselleen kauniisti ja itsestä kauniista ja sitä kautta Emma oppisi puhumaan myös Tuomakselle kauniisti. Ei ole yllätys ettei asia noin nopeasti onnistu. Hankala muuttaa koko elämän käyttäytymiskaavoja kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Olen täysin samaa mieltä ja Katin kanssa samanhenkinen ihminen tämän suhteen. En jaksaisi yhtään ihmistä, joka ei sano suoraan, jos on eri mieltä asioista. Siis ei tietenkään tarvitse joka pikkuasiaan kommentoida väkisin, mutta kun kyse on yhteisistä asioista joilla on molemmille merkitystä, niin kyllä viimeistään silloin pitäisi saada suunsa auki.
Nämä joojoo-tyypit tosiaan vielä helposti syyttävät muita siitä, että eivät itse uskalla avata suutaan. Selitys on esim. "ei voi sanoa eriävää mielipidettä kun toinen suuttuu siitä ja tulee riita". Tämä siltikin, vaikka toinen ei ole yhtään aggressiivinen vaan ihan tavallinen ei-vihanhallintaongelmainen ihminen. Ja riidan sijaan tuloksena olisi normaali väittely / keskustelu, jossa osapuolet argumentoivat oman näkemyksensä puolesta asiallisesti. Mutta kun pelätään pienintäkin konfliktia, vaikka tilanteeseen ei liittyisi mitään väkivaltaisuutta tai sellaista, mitä nyt oikeasti kannattaakin jo pelätä. Ja sitten tietysti jos toinen on väkivaltainen tai uhkaava näissä tilanteissa, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita joko terapiaa tai eroa.
Ehkä näiden ihmisten vanhemmat ovat vetäneet raivarit jos heille on sanottu vastaan ja kotona on lennellyt astiat tms, ja tämän takia tällaisten ihmisten jälkeläisistä tulee niin tajuttoman pelokkaita ja sulkeutuneita? Tai taustalla on väkivaltainen parisuhde? En tiedä, tuo mielipiteiden hautominen on turhauttavaa joka tapauksessa normaalille kumppanille, joka haluaisi vaan kuulla toiselta rehellisen mielipiteen asioihin, jos hänellä kerta sellainen on.
Mun miehen menneisyydestä löytyy tuollainen raivopäinen exä, joka on tehnyt hallaa hänen keskustelutaidoilleen. On niin konfliktipelkoinen, että sulkeutuu täysin, jos on jotain keskusteltavaa. En siis itse keskustele huutamalla tai tavaroita paiskomalla, riittää pelkkä pieni negatiivinen väre tai normaali näkemyserosta aiheutuva tarve keskustelulle, niin on vaikea nyhtää mitään mielipidettä. Tavallisista asioista tai syvällisemmistäkin asioista puhuminen luonnistuu ihan normaalisti, jos ei ole tosiaan kyseessä mikään tilanne, että "nyt keskustellaan" :D Onneksi tuosta on pikkuhiljaa päästy eteenpäin, koska asiat saa huomattavasti helpommin ja nopeammin selvitettyä, kun molemmat sanovat mielipiteensä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miran ja Matin yhteiselo C Moren viimeisessä jo tosi vaivaannuttavaa. Miran elämäntyyli minulle vieras, en vaihtaisi hetkeksikään, mut tää tuli mieleen: Mira osallistujista todella tietää mitä haluaa, toivoo ja mistä unelmoi. Hänelle on omat arvot selkeesti kirkastuneet. Ei lähde suorittamaan mitään (pitää olla menossa, kun menevyyttä kovasti arvostetaan; pitää laihduttaa, kun laihuutta arvostetaan...) Eikö Miran äiti ollut juuri kuollut? Ehkä Mira ymmärtää sitä kautta elämän rajallisuuden, haluaa jättää itselleen sopimattomat kotkotukset ja pyrkii kohti oman näköistä elämää. Matti, joka ei oikein tiedä mitä haluaa ja ainakin esittää menevää miestä, ei sopiva. Asiantuntijoiden olisi pitänyt valita puoliso, jolle perhearvot todella tärkeitä. Mieluiten sellainen, joka haaveilee kotona puuhastelevasta pullantuoksuisesta turvallisesta lämpimästä kumppanista.
Miten ihmeessä asiantuntijat ovat ohittaneet näin pahasti sen, että Miralle on tärkeintä koti ja tuleva perhe? Luulisi et Mira olisi myös tosi pettynyt, koska ei saa Matista perheenperustajaa ja kodinrakentajaa, luultavasti ne ainoat asiat joita hän lähti ohjelmasta hakemaan tulevalta kumppanilta. Onkohan Matti liioitellut perheenperustamisen tarvettaan, unohtanut mainita et sitten joskus jos puoliso on riittävän hyvännäköinen ja kuuma, asuu pirkanmaalla ja jaksaa hengata golf-kentillä ja lätkäkatsomoissa.
Matin unelmasta tulee mieleen maailmalla nähdyt venäläiset lätkävaimot.
Argh, miksi lähdetään väärin perustein mukaan ohjelmaan jossa ei juurikaan pääse päättämään? Olisi käynyt noutamassa itelleen edustusvaimon eikä mennyt haaskaamaan toisten arvokasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ohjelmassa jotenkin kiellettyä sanoa: "Hän on tosi kiva ihminen mutta en pidä häntä seksuaalisesti puoleensavetävänä." Tuntuu että seksuaalisuuteen liittyviä asioita kierrellään ja kaarrellaan sievistellen, vaikka kyseessä on parisuhteen ydin.
Tommihan on juuri näin sanonut. Mutta Juudit haluaa odottaa jos asia muuttuisi. Tuomas ja Matti ei myönnä asiaa. Tuomaksella on muitakin syitä (Emman käytös) lopettaa suhde. Matti on Jannen spoilauksen mukaan päättänyt tyytyä kohtaloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matilla huono kehonkieli metsäretkellä. Mira olisi halunnut kävellä käsikynkkää mutta Matti ei siirtänyt koiran fleksiä toiseen käteensä tai laittanut Miraa lähinnä olevaa kättään koukkuun. Sama kuin jos mies yrittäisi tarttua naista kädestä mutta nainen pitäisi sillä puolen isoa laukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILER!!
.
Viimeisimmän jakson perusteella M&M kaveruus zone on syntynyt juuri siitä, että kumpikaan ei kommunikoi negatiivisia asioita. Kumpikin odottaa, että toinen sanoo mielipiteensä, jotta voi sitten myötäillä. Miran piikittely vaan jatkuu ja alkaa puskea jo pahasti läpi, eikä Mariannella opittu mitään. Hänsetä paistaa epävarmuus kauas ja Matti ei pidä sitä viehättävänä piirteenä.
T&J Kosketusta on alkanut heillä näkyä. Tietoisesti tekevät sitä ja heti jotenkin tuli heistä lämpimämpi kuva. He sopivat harrastustensa ja mielenkiinnon puolesta hyvin yhteen ja toivon, että he saisivat yhteisen kipinän vaikka urkujen soittamisesta. Tommi ihan selkeästi on ottanut Mariannen neuvot käyttöön ja se näkyy. Hyvä Tommi!
K&J On heilläkin erimielisyytensä, mutta Kati voisi olla vähemmän kärkäs Jannea kohtaan. NÄyttää, että Janne ei saa tarvitsemaansa tilaa käsitellä asioita. Ymmärrän ekstroverttina, että introverttinen tapa prosessoida asioita on hyvinkin ärsyttävää, mutta itse aikanaan 15v. avioliitossa opin siihen, että se vastaust tulee sitten joskus, vaikkakin ärsyttävän hitaasti. Vastaavasti exäni oppi sietämään tunteenpurkauksiani ja antamaan tuulen mennä. Toesi, että kohta olen taas oma itseni ja voidaan jatkaa sitä aikuista keskustelua. Siltikään en enää koskaan halua introverttiä puolisokseni. Oli se niin raskas kivireki vetää.
E&T Disaster ja empatiat todellakin on kääntyneet Emman puoleen. Tuomaksesta on tullut esiin "Minä voin sanoa rumasti eikä siitä pidä loukkaantua, mutta toisinpäin se ei onnistu" -mies. Tuomas teki päätöksensä jo hääpäivänä ja on kantanut omahyväistä ihmiskoemielipidettään siitä lähtien, ehkäpä jo ennen häitä. Tuomas, jos kenen olisi pitänyt vanhempana ja kokeneempana olla se sovitteleva ja kannustava osapuoli, mutta vahvojen mielipiteiden miehenä ei nähnyt tekevänsä mitään väärin. Pointsit on todella tippuneet häneltä. Noin tylyä miestä en sietäisi. Emmalle vaan terveiset, että hyvä jos suhde ei jatku. Pidemmän päälle Tuomas olisi romuttanut ne viimeisetkin itsetunnon rippeet. Leuka ylös ja kohti uusia seikkailuja! Ei maailmasta miehet lopu.
Olen täysin eri mieltä analysoinneistasi koskien Tuomasta ja Emmaa ja Juuditia ja Tommia.
Juudit ei ole Tommin mielestä naisena kiinnostava. Vaivaannuttaa vain Juuditin ympäripyöreät ja ystävälliset lausahdukset. Ei niistä saa mitään kiinni, eikä Tommi vastustele tai yritä saada mitään irti, koska ei kiinnosta. Tommi haluaisi mielestäni vähän vastusta. En usko pariin.
Emman ja Tuomaksen jutussa oli selvää alusta asti, että Emma ei miellyttänyt ulkoisesti eikä käytökseltään Tuomasta. Emma oli avoimempi tulevalle. Ei ole miehen vika eikä naisen vika, jos parilla ei ole mitenkään mukavaa keskenään. Jatkuvia väärinymmärryksiä siinä vaiheessa, kun pitäisi yrittää parastaan.
Kumpikaan pari ei jatka, se on mielestäni varmaa.
Juuri näin. Turha etsiä selitystä parien tekemisistä, kun pohjimmainen syy on seksuaalisen kiinnostuksen ja kemian puute. Parit eivät olisi voineet tehdä mitään eri tavalla niin, että lopputulos olisi ollut toinen. Kemiaa joko on, tai sitä ei ole.
Tämä on ehdottomasti formaatin heikkous, kun kemioita ei voi ennakoida.
Eiköhän tavallinen ihminen tai tekoäly pysty aika hyvin veikkaamaan kemioita. Kyllä itse osaisin poimia kavereilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILER!!
.
Viimeisimmän jakson perusteella M&M kaveruus zone on syntynyt juuri siitä, että kumpikaan ei kommunikoi negatiivisia asioita. Kumpikin odottaa, että toinen sanoo mielipiteensä, jotta voi sitten myötäillä. Miran piikittely vaan jatkuu ja alkaa puskea jo pahasti läpi, eikä Mariannella opittu mitään. Hänsetä paistaa epävarmuus kauas ja Matti ei pidä sitä viehättävänä piirteenä.
T&J Kosketusta on alkanut heillä näkyä. Tietoisesti tekevät sitä ja heti jotenkin tuli heistä lämpimämpi kuva. He sopivat harrastustensa ja mielenkiinnon puolesta hyvin yhteen ja toivon, että he saisivat yhteisen kipinän vaikka urkujen soittamisesta. Tommi ihan selkeästi on ottanut Mariannen neuvot käyttöön ja se näkyy. Hyvä Tommi!
K&J On heilläkin erimielisyytensä, mutta Kati voisi olla vähemmän kärkäs Jannea kohtaan. NÄyttää, että Janne ei saa tarvitsemaansa tilaa käsitellä asioita. Ymmärrän ekstroverttina, että introverttinen tapa prosessoida asioita on hyvinkin ärsyttävää, mutta itse aikanaan 15v. avioliitossa opin siihen, että se vastaust tulee sitten joskus, vaikkakin ärsyttävän hitaasti. Vastaavasti exäni oppi sietämään tunteenpurkauksiani ja antamaan tuulen mennä. Toesi, että kohta olen taas oma itseni ja voidaan jatkaa sitä aikuista keskustelua. Siltikään en enää koskaan halua introverttiä puolisokseni. Oli se niin raskas kivireki vetää.
E&T Disaster ja empatiat todellakin on kääntyneet Emman puoleen. Tuomaksesta on tullut esiin "Minä voin sanoa rumasti eikä siitä pidä loukkaantua, mutta toisinpäin se ei onnistu" -mies. Tuomas teki päätöksensä jo hääpäivänä ja on kantanut omahyväistä ihmiskoemielipidettään siitä lähtien, ehkäpä jo ennen häitä. Tuomas, jos kenen olisi pitänyt vanhempana ja kokeneempana olla se sovitteleva ja kannustava osapuoli, mutta vahvojen mielipiteiden miehenä ei nähnyt tekevänsä mitään väärin. Pointsit on todella tippuneet häneltä. Noin tylyä miestä en sietäisi. Emmalle vaan terveiset, että hyvä jos suhde ei jatku. Pidemmän päälle Tuomas olisi romuttanut ne viimeisetkin itsetunnon rippeet. Leuka ylös ja kohti uusia seikkailuja! Ei maailmasta miehet lopu.
Olen täysin eri mieltä analysoinneistasi koskien Tuomasta ja Emmaa ja Juuditia ja Tommia.
Juudit ei ole Tommin mielestä naisena kiinnostava. Vaivaannuttaa vain Juuditin ympäripyöreät ja ystävälliset lausahdukset. Ei niistä saa mitään kiinni, eikä Tommi vastustele tai yritä saada mitään irti, koska ei kiinnosta. Tommi haluaisi mielestäni vähän vastusta. En usko pariin.
Emman ja Tuomaksen jutussa oli selvää alusta asti, että Emma ei miellyttänyt ulkoisesti eikä käytökseltään Tuomasta. Emma oli avoimempi tulevalle. Ei ole miehen vika eikä naisen vika, jos parilla ei ole mitenkään mukavaa keskenään. Jatkuvia väärinymmärryksiä siinä vaiheessa, kun pitäisi yrittää parastaan.
Kumpikaan pari ei jatka, se on mielestäni varmaa.
Juuri näin. Turha etsiä selitystä parien tekemisistä, kun pohjimmainen syy on seksuaalisen kiinnostuksen ja kemian puute. Parit eivät olisi voineet tehdä mitään eri tavalla niin, että lopputulos olisi ollut toinen. Kemiaa joko on, tai sitä ei ole.
Tämä on ehdottomasti formaatin heikkous, kun kemioita ei voi ennakoida.
Eiköhän tavallinen ihminen tai tekoäly pysty aika hyvin veikkaamaan kemioita. Kyllä itse osaisin poimia kavereilleni.
Joo ja ei. Parien muodostuminen perustuu pitkälti kokonaisuuteen. Kun molemmat kokee saavansa toinen toisistaan iloa syntyy kestävämpiä suhteita. Ilon aiheet vaihtelee eri pareilla mm. fyysinen onni, varallisuus tai sitten puhdas selittämätön kemia. Jokaista noista yhdistää yksi yhteinen tekijä: onnen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Olen täysin samaa mieltä ja Katin kanssa samanhenkinen ihminen tämän suhteen. En jaksaisi yhtään ihmistä, joka ei sano suoraan, jos on eri mieltä asioista. Siis ei tietenkään tarvitse joka pikkuasiaan kommentoida väkisin, mutta kun kyse on yhteisistä asioista joilla on molemmille merkitystä, niin kyllä viimeistään silloin pitäisi saada suunsa auki.
Nämä joojoo-tyypit tosiaan vielä helposti syyttävät muita siitä, että eivät itse uskalla avata suutaan. Selitys on esim. "ei voi sanoa eriävää mielipidettä kun toinen suuttuu siitä ja tulee riita". Tämä siltikin, vaikka toinen ei ole yhtään aggressiivinen vaan ihan tavallinen ei-vihanhallintaongelmainen ihminen. Ja riidan sijaan tuloksena olisi normaali väittely / keskustelu, jossa osapuolet argumentoivat oman näkemyksensä puolesta asiallisesti. Mutta kun pelätään pienintäkin konfliktia, vaikka tilanteeseen ei liittyisi mitään väkivaltaisuutta tai sellaista, mitä nyt oikeasti kannattaakin jo pelätä. Ja sitten tietysti jos toinen on väkivaltainen tai uhkaava näissä tilanteissa, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita joko terapiaa tai eroa.
Ehkä näiden ihmisten vanhemmat ovat vetäneet raivarit jos heille on sanottu vastaan ja kotona on lennellyt astiat tms, ja tämän takia tällaisten ihmisten jälkeläisistä tulee niin tajuttoman pelokkaita ja sulkeutuneita? Tai taustalla on väkivaltainen parisuhde? En tiedä, tuo mielipiteiden hautominen on turhauttavaa joka tapauksessa normaalille kumppanille, joka haluaisi vaan kuulla toiselta rehellisen mielipiteen asioihin, jos hänellä kerta sellainen on.
Minulla on taipumusta tuohon myötäilemiseen ja nuorena sain kuulla olevani "joo joo-tyyppi" kaveriltani. Todellisuudessa olen myötäillyt niitä, joiden kanssa olen perustavanlaatuisesti erilainen ja joilla on jyrkät mielipiteet. Nämä ihmissuhteet eivät ole olleet minulle kovin tärkeitä ja en ole jaksanut alkaa vääntää asioista. Parissa tapailusuhteessa olen myös myötäillyt, koska olen tiennyt että ei tästä mitään vakavaa voi tulla ja tosiaan toisella on jyrkät mielipiteet. Vakavassa rakkausuhteessa ja parhaissa ystävyyssuhteissa ilmaisen itseäni vapaasti..Eli minun kohdallani myötäily johtuu valitettavasti siitä, että ihminen ei ole sopiva kumppanina tai ystävänä.
Minusta Emma ja Tuomas on vaan kaikin puolin epäsopiva pari, enkä syytä kumpaakaan erityisesti suhteen epäonnistumisesta. Ehkä molemmilla oli tosin vähän väärä asenne tähän kyseiseen formaattiin.
Tuomas haki ensisijaisesti uutta kokemusta, jonka sivutuotteena saattaisi löytyä puoliso. Eli ei sitoutunut tarpeeksi prosessiin.
Emma taas pelkäsi jo ennen häitä tulevansa jätetyksi, eikä siksi uskaltanut heittäytyä tilanteeseen tunteella. Hän suorastaan alkoi petaamaan suhteen epäonnistumista oma-aloitteisesti häistä alkaen, ettei se tulisi niin shokkina myöhemmin.
Mutta toisenlaisten kumppanien kanssa he olisivat silti voineet onnistuakin. Emmalle joku luonteeltaan pehmeämpi tsempparityyppi, Tuomakselle itsevarmempi kiipeilykaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Olen täysin samaa mieltä ja Katin kanssa samanhenkinen ihminen tämän suhteen. En jaksaisi yhtään ihmistä, joka ei sano suoraan, jos on eri mieltä asioista. Siis ei tietenkään tarvitse joka pikkuasiaan kommentoida väkisin, mutta kun kyse on yhteisistä asioista joilla on molemmille merkitystä, niin kyllä viimeistään silloin pitäisi saada suunsa auki.
Nämä joojoo-tyypit tosiaan vielä helposti syyttävät muita siitä, että eivät itse uskalla avata suutaan. Selitys on esim. "ei voi sanoa eriävää mielipidettä kun toinen suuttuu siitä ja tulee riita". Tämä siltikin, vaikka toinen ei ole yhtään aggressiivinen vaan ihan tavallinen ei-vihanhallintaongelmainen ihminen. Ja riidan sijaan tuloksena olisi normaali väittely / keskustelu, jossa osapuolet argumentoivat oman näkemyksensä puolesta asiallisesti. Mutta kun pelätään pienintäkin konfliktia, vaikka tilanteeseen ei liittyisi mitään väkivaltaisuutta tai sellaista, mitä nyt oikeasti kannattaakin jo pelätä. Ja sitten tietysti jos toinen on väkivaltainen tai uhkaava näissä tilanteissa, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita joko terapiaa tai eroa.
Ehkä näiden ihmisten vanhemmat ovat vetäneet raivarit jos heille on sanottu vastaan ja kotona on lennellyt astiat tms, ja tämän takia tällaisten ihmisten jälkeläisistä tulee niin tajuttoman pelokkaita ja sulkeutuneita? Tai taustalla on väkivaltainen parisuhde? En tiedä, tuo mielipiteiden hautominen on turhauttavaa joka tapauksessa normaalille kumppanille, joka haluaisi vaan kuulla toiselta rehellisen mielipiteen asioihin, jos hänellä kerta sellainen on.
Minulla on taipumusta tuohon myötäilemiseen ja nuorena sain kuulla olevani "joo joo-tyyppi" kaveriltani. Todellisuudessa olen myötäillyt niitä, joiden kanssa olen perustavanlaatuisesti erilainen ja joilla on jyrkät mielipiteet. Nämä ihmissuhteet eivät ole olleet minulle kovin tärkeitä ja en ole jaksanut alkaa vääntää asioista. Parissa tapailusuhteessa olen myös myötäillyt, koska olen tiennyt että ei tästä mitään vakavaa voi tulla ja tosiaan toisella on jyrkät mielipiteet. Vakavassa rakkausuhteessa ja parhaissa ystävyyssuhteissa ilmaisen itseäni vapaasti..Eli minun kohdallani myötäily johtuu valitettavasti siitä, että ihminen ei ole sopiva kumppanina tai ystävänä.
Ymmärrettävää.
Mutta eikö ole kuitenkin vähän hölmöä olla suhteessa epäsopivan henkilön kanssa..? Vai oletko kenties ollut mukana Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa, ja olet siksi yrittänyt väkisin onnistua epäsopivan kumppanin kanssa, ihan ohjelman vuoksi? :D
No joo läppä läppänä. Minusta ihan hyväkin ettei lähde jokaisen kanssa vääntämään turhista asioista. Mutta tosiaan ensisijaisesti tässä puhuttiin aviopuolison kanssa keskustelemisesta, niin kyllähän silloin pitäisi pystyä ilmaisemaan itseään, eikä sulkeutua täysin.
CMORE
Kun kaikki sanoo, ettei Matti puhu mitään, niin mitä Mira muka puhuu? Koko Kanalan vierailun ajan tuijotti Mattia. Olipa kiusallinen koko tilanne. Enemmän mä Matin tunteista tiedän kuin Miran. Onko Mira edes vihjaillut että tykkäisi jollain tasolla Matista? vVai odottaako, että Matti yhtäkkiä paljastaa rakkautensa häntä kohtaan ja sitten voi lopettaa tivaamisen? Villelle Matti kertoi, että ovat Miran kanssa kaverizonella. Miten nämä on jääneet yhteen? Ja jos ei niin onko aika mautonta Jannelta laittaa "onnelliset aviomiehet" instagramiin? Katilla ja Jannella sentään jotain yritystä ratkaista epäkohtia ja jonkunlainen parisuhde. Juudit ja Tommi ovat sanoneet samoja asioita muutaman jakson verran, ei tuo tuosta etene jos mies ei yhtään ole ihastunut/viehättynyt. Hyvä kun Tuomas ja Emma päättivät erota, Emma toivottavasti alkaa työstämään itsetuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin myös uusimman Cmore-jakson...
.
Kati sanoi, että on epäreilua häntä kohtaan, jos toinen ei kerro olevansa asiasta eri mieltä, vaan on vaan hiljaa tai kommentoimatta. Itse olen tuosta jyrkästi eri mieltä. Minusta se on kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta, että osaa olla eriäviä mielipiteitään myös tuputtamatta. Jos niitä ei siis erikseen kysytä, kunhan joku kertoilee omia mielipiteitään. En itse ainakaan joka hetki koe edes varsinaisesti keskustelevani, jos joku jostain asiasta tarinoi. Vaikka vastaisin "niin, aivan, hmmmh" tai jotain muuta, se ei vielä tarkoita, että olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Valehtelu on tietysti asia erikseen.
Tai se, ettei osaa vastata edes kysyttäessä. Mitä Jannellakin myös varmasti on, kuten se, että onko sulla joku vakiopaikka tässä pöydässä? "Mmmmh, nooooh.... istutaan nyt ihan miten päin vain..." (Tjsp, en muista tarkkaan miten keskustelu meni.) Itsekin olisin Katina kysynyt uudestaan, että niin siis onko vai ei, jos vähän näyttää siltä että olisi, mutta sitä ei oikein kehtaa sanoa. Edes toteamalla reippaasti, että "yleensä istun tässä, mutta ei sillä mitään merkitystä ole".
Moni tuntuu kritisoivan Matin kiemurtelua siellä Karin juttusilla, mutta itseäni ärsytti enemmän Miran käytös. Oli jotenkin ikävä tyyli jäädä tuijottamaan sellaisella "no niin, vastaapa sinä nyt ensin, niin minä sitten kerron mielipiteeni sinun vastauksestasi" -ilmeellä. Minusta siinä on vähän sellaista alistamismeininkiä, jossa me-henki unohtuu. Sitä tosin kommunikointi tuntuu vähän olevankin heillä, yhteistyön sijasta jonkin sortin kilpailua. Ja kuten joku jo totesikin, sääli ettei Mira ollut ottanut onkeensa, vaikka niin upeasti huomasi oman käytöksensä ristiriitaisuuden aiemmin.
Nyt minä puolestani olen kanssasi eri mieltä Jannesta. Olin naimisissa 10 vuotta samanlaisen miehen kanssa, joka näytti suhtautuvan kaikkeen rennosti eikä pyydettäessäkään sanonut oikein juuta eikä jaata mihinkään. Yleensä antoi minun päättää ja oli samaa mieltä ja myötäili. KUNNES 10 vuoden jälkeen ryöpytti niskaani kaiken p*skan mitä oli takiani joutunut kestämään. Mikään ei ollut mennyt hyvin. Hän olisi halunnut tehdä toisin silloin ja silloin, mutta aina oli menty minun pääni mukaan. Olin ällikällä lyöty. Ei itsekään osannut kertoa miksei ollut puhunut, kertonut mielipiteitään tai ollut eriä mieltä. Näin vain oli käynyt.
Samanlainen kokemus täälläkin, tosin onneksi suhteemme kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa. Miesystäväni siis oli juurikin tuollainen, joka sanoi kaikkeen joojoo ja oli samaa mieltä kaikesta. Sitten asiat menivätkin myötäillessä liian pitkälle ja häntä alkoi ahdistaa, jolloin hän alkoi syyttää minua. Minä oli pakottanut hänet yhteiselle lomamatkalle (ihan yhdessä tehtiin järjestelyt). Minä olin pakottanut hänet muuttamaan yhteen (ihan yhteistuumin katseltiin asuntoja ja käytiin näytöissä). Minä olin vaativa, manipuloiva ja määräilevä ja hän vain viaton uhri, joka oli pakotettu kaikkeen.
En siis väitä, että Jannen kanssa kävisi näin; joillakin ihmisillä ei tietenkään ole oikein mitään vahvaa kantaa mihinkään. Viime jaksossa tosin jo tuli esiin tapauksia, jossa Jannella oli ollut mielipide asiaan, ei sanonut sitä ja vasta myöhemmin totesi todellisen kantansa. Mistä siis Katin pitäisi vastaisuudessa tietää, että milloin Jannelle asivat ovat oikeasti yhdentekeviä ja milloin hän ei vain uskalla/jaksa/osaa sanoa mielipidettään?
Olen täysin samaa mieltä ja Katin kanssa samanhenkinen ihminen tämän suhteen. En jaksaisi yhtään ihmistä, joka ei sano suoraan, jos on eri mieltä asioista. Siis ei tietenkään tarvitse joka pikkuasiaan kommentoida väkisin, mutta kun kyse on yhteisistä asioista joilla on molemmille merkitystä, niin kyllä viimeistään silloin pitäisi saada suunsa auki.
Nämä joojoo-tyypit tosiaan vielä helposti syyttävät muita siitä, että eivät itse uskalla avata suutaan. Selitys on esim. "ei voi sanoa eriävää mielipidettä kun toinen suuttuu siitä ja tulee riita". Tämä siltikin, vaikka toinen ei ole yhtään aggressiivinen vaan ihan tavallinen ei-vihanhallintaongelmainen ihminen. Ja riidan sijaan tuloksena olisi normaali väittely / keskustelu, jossa osapuolet argumentoivat oman näkemyksensä puolesta asiallisesti. Mutta kun pelätään pienintäkin konfliktia, vaikka tilanteeseen ei liittyisi mitään väkivaltaisuutta tai sellaista, mitä nyt oikeasti kannattaakin jo pelätä. Ja sitten tietysti jos toinen on väkivaltainen tai uhkaava näissä tilanteissa, niin kannattaisi ehkä vakavasti harkita joko terapiaa tai eroa.
Ehkä näiden ihmisten vanhemmat ovat vetäneet raivarit jos heille on sanottu vastaan ja kotona on lennellyt astiat tms, ja tämän takia tällaisten ihmisten jälkeläisistä tulee niin tajuttoman pelokkaita ja sulkeutuneita? Tai taustalla on väkivaltainen parisuhde? En tiedä, tuo mielipiteiden hautominen on turhauttavaa joka tapauksessa normaalille kumppanille, joka haluaisi vaan kuulla toiselta rehellisen mielipiteen asioihin, jos hänellä kerta sellainen on.
Mun miehen menneisyydestä löytyy tuollainen raivopäinen exä, joka on tehnyt hallaa hänen keskustelutaidoilleen. On niin konfliktipelkoinen, että sulkeutuu täysin, jos on jotain keskusteltavaa. En siis itse keskustele huutamalla tai tavaroita paiskomalla, riittää pelkkä pieni negatiivinen väre tai normaali näkemyserosta aiheutuva tarve keskustelulle, niin on vaikea nyhtää mitään mielipidettä. Tavallisista asioista tai syvällisemmistäkin asioista puhuminen luonnistuu ihan normaalisti, jos ei ole tosiaan kyseessä mikään tilanne, että "nyt keskustellaan" :D Onneksi tuosta on pikkuhiljaa päästy eteenpäin, koska asiat saa huomattavasti helpommin ja nopeammin selvitettyä, kun molemmat sanovat mielipiteensä :)
Se niksi onkin siinä, että kuka uskaltaa tuollaiselle persoonalle mitään sanoa. Jos sanoisiko niin saisi kuulla kunniansa . Katin tavasta ja persoonasta, huomaa tyhmempikin että kannataa olla hiljaa. Pulma on myös tuon vellihousun joka joutuu nöyristelemään, ihastuksissaan . Näin siinä käy kun on säilynyt😄sinkkuna tuon ikäiseksi. Kortteja ei ole kovinkaan montaa kädessä. Säälittävä yhtälö, mutta näyteltävä on loppuun asti.
Ketju on lukittu.
Mutta miksi ihmeessä Juuditin pitäisi sanoa ettei onnistu, jos hän kuitenkin onnistumista toivoo? Ei, kyllä se on Tommin tehtävä sanoa, jos tuntuu siltä ettei onnistu. Minusta väärin vastuuttaa ja pistää ikäviin hommiin se ihminen, joka vielä haluaisi yrittää.
Itse olen samanlainen kuin Juudit, yritän ja toivon loppuun asti, ja minusta liikaa vaadittu, et MUN pitäisi tehdä vasten tahtoani ja ottaa etäisyyttä. Ottakoon etäisyytensä se osapuoli, jolta toivo loppuu.