Lue keskustelun säännöt.
Punastumisen pelko
14.02.2024 |
Olen nuoresta pitäen ollut todella kova punastelemaan. Punastun ollessani hermostunut tai jännittynyt MUTTA myös tehdessäni jotain fyysistä, nauraessani, yskiessäni, silloin kun on liikaa vaatetta päällä... Pahinta on epälooginen ja tilanteisiin sopimaton punastuminen, joka voi iskeä missä ja milloin tahansa.
Ihmiset huomauttelevat punaisuudesta tai katsovat ihmetellen. Kouluaikoina minua kiusattiin tästä ja haukuttiin vaikka millä nimillä.
Tämä on todella ärsyttävä ja kiusallinen vaiva, joka rajoittaa elämää merkittävästi. Pelkään ihmisten kommentteja ja olen osittain eristäytynyt tämän takia.
Tänään naamani on melko kalpea, mutta olen vain pysytellyt kotosalla ja itkenyt. Ahdistaa tuleva työpäivä ja ihmisten katseet jo valmiiksi.
Kärsiikö kukaan samasta? Siis elämää rajoittavasta punastelusta ja punastelun pelosta.
Kommentit (38)
Joku itsetuntoon liittyvä vaiva. Itsevarmana ei punastele. Häpeilyä omasta tilanteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kärsin. Nyt viimeaikoina iän myötä hieman helpottanut
N47
Itse muuten huomaan että viileä ilma helpottaa punoiluun
Minulla sama vaiva, tosiaan tästä huomauttelevat ihmiset tekevät siitä monin verroin kamalampaa. Miksi pitää huomautella? Aivan kun en itse tietäisi että on naama punainen ja hallitsee todella elämää. Ei ole tarvetta alleviivata.
Beetasalpaajasta olen saanut hieman apua, se estää punastumista, hikoilua, tykytystä ja vapinaa. Joskus lievässä tilanteessa jos pääsee omaan rauhaan vaikka vessaan töissä, voi pitkistä uloshengityksistä ym. sympaattisen hermoston rauhoittelu tekniikoista olla apua.
Vierailija kirjoitti:
Itse muuten huomaan että viileä ilma helpottaa punoiluun
Olen huomannut saman. Paitsi kova pakkanen ei tee hyvää.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku itsetuntoon liittyvä vaiva. Itsevarmana ei punastele. Häpeilyä omasta tilanteesta
Minä en tunnista tällaista, voi toki joskus olla yksi syy. Sympaattinen hermosto on vain yliaktiivinen pienestäkin ärsykkeestä, mikä juontuu ehkä turvattomaan lasu lapsuuteen. Olen silti mielestäni aivan itsevarma esim. työssä, eikä punastumistilanteet itsessään ole mitenkään häpeällisiä.
Beetasalpaajan ystävä
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama vaiva, tosiaan tästä huomauttelevat ihmiset tekevät siitä monin verroin kamalampaa. Miksi pitää huomautella? Aivan kun en itse tietäisi että on naama punainen ja hallitsee todella elämää. Ei ole tarvetta alleviivata.
Beetasalpaajasta olen saanut hieman apua, se estää punastumista, hikoilua, tykytystä ja vapinaa. Joskus lievässä tilanteessa jos pääsee omaan rauhaan vaikka vessaan töissä, voi pitkistä uloshengityksistä ym. sympaattisen hermoston rauhoittelu tekniikoista olla apua.
Miksi muiden ihmisten vuoksi joidenkin pitäisi rouskuttaa lääkkeitä. Saa toki, mutta punastuminen ei ole virhe tai vika. Miksi ei saisi olla sellainen kuin sattuu olemaan. Joillakin toki voi olla muuten hermostuneisuutta jos yhteisö on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjustusvoide, meikkivoide ja puuteri voi peittää punastelun. Olen nähnyt tuohon vaivaan tehtyjä meikkejä, vaikka en kärsi samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Joku itsetuntoon liittyvä vaiva. Itsevarmana ei punastele. Häpeilyä omasta tilanteesta
Ei ole. On ihmisiä joilla iho punottaa tai punastelee ilman että on epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muuten huomaan että viileä ilma helpottaa punoiluun
Viileä on hyvä, paitsi kun pitää sitten mennä sisälle jonnekin +24 läävään ihmisten eteen. On helotus entistä ehompi lämpömuutoksesta. Rauhallinen ja viileä ympäristö kunniassa, vähillä ihmisillä
Propral estää punastumasta. Jos oikein noin pahasti vaivaa, niin pyydä resepti lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sen pelon voi jättää pois. Ja antaa punastella ihon ja poskien. Jos joku haukkuu, silloinkin voi punottaa kasvot. Eli aina syynä ei ole nolostus, paitsi myötähäpeässä kyllä punastuu jos toinen mokailee. Jos se asiaa ihmettelevä on "tyhmä" tai tietämätön, joka asia varmaan ihmetyttää, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Jos sanoo, niin sano että sulla ei ole mitään vaikutusta ihoosi, se punottaa usein. Et tiedä syytä. -Se siitä. Ellei sitten vältä ettei tapaa liikaa ihmisiä koko ajan.
Pahinta on, että tämän takia tulen olemaan aina yksin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Propral estää punastumasta. Jos oikein noin pahasti vaivaa, niin pyydä resepti lääkäriltä.
Olen kokeillut, mutta en huomannut mitään vaikutusta.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, olin kova punastumaan yläasteella ja lukiossa. Pelkäsin esiintyä koska pelkäsin että punastun ja siitä ilkutaan. Ja tunsin jotenkin että oikeen huomaan punan nousevan kasvoihin.
Pääsin ajan kanssa eroon tuosta. Mutta vielä yliopistossakin olin hieman toisinaan arka esiintyessäni. Uskon että sinäkin pääset eroon vaikka nyt se tuntuu todelka isolta elämää rajoittavalta asialta. Ei siihen punastumiseen kuole. Joillakin on muita asioita jotka harmittavat. Tuo on se sinulle hankala asia, mutta se tekee sinusta inhimillisen ihmisen. Ei se mitään!
Ole ylpeä siitä mitä olet ja luota itseesi. Punastuminen on ihan ok. Koita nauttia elämästä, inhimillinen asia, täysin fine!
Btw, minulla on poika joka harmittelee pituuttaan kuinka lyhyt on, 17vuotiaana. Ymmärrän, että hänenkin ongelma tuntuu 'maailmaa suuremmalta' ja häntäkin on hankala tsempata, koska hän kokee vahvasti oman 'puutteensa'. Puutteen jota muut eivät huomaa tai heitä se ei häiritse. Sinunkaan punastumista tuskin kukaan pahalla katsoo. Vaikka itse niin nyt koet. Sinussa on varmasti paljon hyvää. Halit sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Propral estää punastumasta. Jos oikein noin pahasti vaivaa, niin pyydä resepti lääkäriltä.
Olen kokeillut, mutta en huomannut mitään vaikutusta.
- ap
Onpa outoa. Mahdoitko katsoa itseäsi peilistä, kun olit ottanut Propralin, tai olikohan liian mieto tabletti?
Mua kiusattiin kanssa rankasti koko teini-ikä punastelusta ja vielä työpaikoillakin asialle hirnuttiin. Päädyin elämään erakkoelämää sos. tilanteita välttäen. En jaksa enää sitä nöyryyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama vaiva, tosiaan tästä huomauttelevat ihmiset tekevät siitä monin verroin kamalampaa. Miksi pitää huomautella? Aivan kun en itse tietäisi että on naama punainen ja hallitsee todella elämää. Ei ole tarvetta alleviivata.
Beetasalpaajasta olen saanut hieman apua, se estää punastumista, hikoilua, tykytystä ja vapinaa. Joskus lievässä tilanteessa jos pääsee omaan rauhaan vaikka vessaan töissä, voi pitkistä uloshengityksistä ym. sympaattisen hermoston rauhoittelu tekniikoista olla apua.
Miksi muiden ihmisten vuoksi joidenkin pitäisi rouskuttaa lääkkeitä. Saa toki, mutta punastuminen ei ole virhe tai vika. Miksi ei saisi olla sellainen kuin sattuu olemaan. Joillakin toki voi olla muuten hermostuneisuutta jos yhteisö on väärä.
Hyvä kysymys, parasta kun ei tarvitsisi. Onhan niillä haittojakin kuten verenpaineen lasku ja joskus huimailee.
Ystävien ja perheen seurassa en käytä lääkettä, mutta töissä on jostakin syystä todella ahdistavaa kun kollegat tekee numeron poskien helahduksesta. Alkaa päivittely että miten (nimi) sulla onkin noin punaiset posket.. Jopas punoitat.. Jne. Nykyään pyrin käymään tauolla eri aikaan niin ei tarvitse kuunnella tätä. Asiakkaita ei onneksi tunnu häiritsevän, keskityn työhöni ja hyvä palaute kannustaa siihen. Punaposkista viis. Kiitos kaikille näille hienovaraisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin kanssa rankasti koko teini-ikä punastelusta ja vielä työpaikoillakin asialle hirnuttiin. Päädyin elämään erakkoelämää sos. tilanteita välttäen. En jaksa enää sitä nöyryyttämistä.
Tämä on uskomatonta, aikuiset ihmiset vielä. Ajatella mikä haloo nousisi jos vastaisi samalla mitalla ja alkaisi päivitellä näiden kommentoijien ylipainoa samaan tyyliin. Kylläpäs olet lihava, mahdutkohan ovesta vatsan kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Moi, olin kova punastumaan yläasteella ja lukiossa. Pelkäsin esiintyä koska pelkäsin että punastun ja siitä ilkutaan. Ja tunsin jotenkin että oikeen huomaan punan nousevan kasvoihin.
Pääsin ajan kanssa eroon tuosta. Mutta vielä yliopistossakin olin hieman toisinaan arka esiintyessäni. Uskon että sinäkin pääset eroon vaikka nyt se tuntuu todelka isolta elämää rajoittavalta asialta. Ei siihen punastumiseen kuole. Joillakin on muita asioita jotka harmittavat. Tuo on se sinulle hankala asia, mutta se tekee sinusta inhimillisen ihmisen. Ei se mitään!
Ole ylpeä siitä mitä olet ja luota itseesi. Punastuminen on ihan ok. Koita nauttia elämästä, inhimillinen asia, täysin fine!
Btw, minulla on poika joka harmittelee pituuttaan kuinka lyhyt on, 17vuotiaana. Ymmärrän, että hänenkin ongelma tuntuu 'maailmaa suuremmalta' ja häntäkin on hankala tsempata, koska hän kokee vahvasti oman 'puutteensa'. Puutteen jota muut eivät huoma
Olen jo yli 30 ja kamppaillut tämän asian kanssa pitkään.
Valitettavasti muut tuntuvat kyllä huomaavan punastumisen. Kuten sanoinkin, minua on kiusattu tästä. Aikuisiälläkin olen saanut kuulla vaikka mitä irvailuja.
- ap
Ehkä sen pelon voi jättää pois. Ja antaa punastella ihon ja poskien. Jos joku haukkuu, silloinkin voi punottaa kasvot. Eli aina syynä ei ole nolostus, paitsi myötähäpeässä kyllä punastuu jos toinen mokailee. Jos se asiaa ihmettelevä on "tyhmä" tai tietämätön, joka asia varmaan ihmetyttää, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Jos sanoo, niin sano että sulla ei ole mitään vaikutusta ihoosi, se punottaa usein. Et tiedä syytä. -Se siitä. Ellei sitten vältä ettei tapaa liikaa ihmisiä koko ajan.