Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen Juuditista ja Tommista, että ehkä Juuditille kuitenkin kävisi enemmän sellainen viime kauden Ollin tyyppinen mies? Joku humanisti, joka olisi avarakatseisempi. Ja Tommille joku joogaava vegaani, joka on myös ehdoton valinnoissaan? Nyt Juudit joutuu myötäilemään liikaa Tommia. Mielenkiintoista muuten uusimmassa jaksossa Juuditilla oli kirjakasa jossa oli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.
Juudit on ehkä haastatteluissa antanut itsestään radikaalimman kuvan kuin mitä onkaan. On ehkä radikaali suhteessa taustaansa, mutta muuten aika tavallinen perinteinen suomalainen nainen. Esim. ekassa jaksossa Juudit sanoi, että on feministi ja että "toivon, että mun tuleva puoliso on tasa-arvon ihminen ja myös valmis tarkastelemaan maailmaa ja itseään aina uuden tiedon valossa" (kopioin iltapulusta).
Mä sain sellainen kuva, että joku tosi radikaali äärifeministi, kun ei halua lapsiakaan. Mutta ei sitten ollutkaan. Mutta Tommi taas on enemmän äärimmäisyyksien ihminen.
Missä maailmassa tuo tarkoittaa radikaalia äärifeminismiä?!?
Ainakin Juudit näyttää feministiltä.
Miltä näyttää feministi? Miltä näyttää "radikaali äärifeministi"? Ja miten ihmeessä noista Judithin kommenteista voisi vetää sen johtopäätöksen, että hän olisi jotenkin radikaali tai äärimmäinen?
Mun on vaikeaa kuvitella, että radikaali äärifeministi edes lähtisi tällkaiseen ohjelmaan.
Tämä "näyttää feminististä" -läppä on vähän sama kuin tuo "näyttää homolta tai bi-seksuaalilta" -jankutus. Jankuttajat eivät tajua, että homoja ja erityisesti feministejä on paljoin enemmän kuin he tietävät, osa vain on niin tavallisen oloisia että heille ei tule mieleensään että tuo maskuliininen mies voisi olla homo tai tuo pitkätukkainen mekkoja käyttävä nainenn vosi olla feministi. Omassa tuttavapiirissäni melkein kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän feministejä, ja meitä on tosi monennäköisiä, myös hyvin feminiinisiä ja laittautuvia.
Feministi näyttää juuditilta. Poikamainen tukka ja olemus.
Sinulla on tosi, tosi stereotyyppinen ja kapea kuva feministeistä. Feministi voi oikeasti näyttää suunnilleen miltä tahansa.
Et taida ymmärtää. Feministin näköinen, joka sanoo itseään feministiksi, todennäköisesti on feministi. Tämä juuditin kohdalla.
Jos otetaan kadulta feministin näköinen, on tämä todennäköisesti feministi. Kuten Juudit.
En tietenkään tarkoittanut epäillä, etteikö Judith olisi feministi. Mutta tuolla aiemmin joku kertoi, että oli saanut etukäteen kuvan, että Judith olisi "radikaali äärifeministi", ja se oli minusta hassu ajatus.
Ja toinen, tästä lähtenyt hieman ot-kela oli se, että miltä feministi sitten näyttää. Ja pysyn kannassani: feministi voi näyttää hyvin monenlaiselta. Moni lyhyttukkainen ja poikamaisen näköinen nainen on feministi, mutta ei sekään ole mikään varma sääntö. Ja toisinpäin ei varsinkaan ole, siis että pitkätukkainen ja feminiinisen näköinen nainen olisi todennäköisesti ei-feministi. Sitä tarkoitin.
Kekkonen sen sanoi: jos jokin näyttää joltakin, se on todennäköisesti on sitä. Ja tämä on yhä etenevissä määrin totta, koska nykyaika ja identiteetti kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Ymmärsit väärin. Meillä on muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Esim. ruoka ja erilaisten ravintoloiden testaaminen, elokuvat, matkustelu jne. Paljonkin on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta ei varsinaisia yhteisiä harrastuksia. En ymmärrä, miksi suhteessa pitäisi olla yhteisiä harrastuksia. Ja kyllä, haluan viettää paljon aikaa yksinäni. Eikö olekin onni, että löytää sellaisen tyypin, jonka kanssa menee yksiin se, miten paljon haluaa olla yhdessä ja erikseen! Ei ole yhtä tapaa olla parisuhteessa. Se kai tässä koko keskustelussakin on hyvä muistaa.
Yhteiset arvot voivat näkyä esim lasten kasvatuksessa, ekologisuudesta, säästäväisyydessä, kunnianhimossa jne.
Vinkkinä voin paljastaa, että jos joudut arvonasi mainitsemaan vierasperäisen sanan, tässä mainitsemasi ekologisuus, et todellakaan ymmärrä arvojasi. Tuohan on juuri tuon mukaista hölynpölypuhetta, josta tuo vänkääjä tuossa vänkää.
ÖÖ, mitä? (: No kelpaisiko se sitten arvoksi, jos se sanotaan sanalla "ympäristöystävällisyys"? Vai eikö se sinusta ole arvo? Minusta se on loistava esimerkki arvosta, joka olisi syytä olla molemmilla suunnilleen samalla tasolla, jos meinataan elää tasapainoista parisuhdetta. Se, tykkääkö toinen pelata lentopalloa vai soittaa vetopasuunaa, on paljon vähemmän oleellista, vaikka tietysti harrastuksetkin voivat kertoa arvomaailmasta. Useimmiten kai parisuhde toimii, jos on suht samantyyppiset perusarvot, sopivasti yhteistä tekemistä/harrastuksia ja myös kummallakin tilaa ja aikaa harrastaa omia juttujaan. (Siis tietenkin sen lisäksi että on rtiittävästi ns.kemiaa) Ei kai tämä nyt mitään rakettitiedettä ole?
Et selvästikään ymmärrä. Eri arvot, eri teot. Tämä on todella yksinkertaista. Ja samalla osoitus siitä miten heikosti ihmiset ymmärtävät arvojaan ja siten itseään.
:DDDD
mutta kun maapallo on litteä
vaikka minut vietiin raketilla avaruuteen, ja näytettiin, että se on muka pyöreä
ei se ole pyöreä, se vain näyttää siitä kulmasta katsottuna pyöreältä
litteä ei voi olla pyöreä
pallomainen se voi olla mutta ei pyöreä
ei polkupyöräkään ole pyöreä, litteä se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Totta kai arvot näkyvät myös tekoina, mutta se sama arvo voi näkyä toisessa eri tavalla. Esim yksi esteetikko voi harrastaa posliinimaalausta, ja hänen puolisonsa, myöskin esteetikko, viihtyy luonnossa, koska viehättyy luonnon kauneudesta.
Ensimmäinen fiksu kommentti. Olet oikeassa. Se tavallinen tilanne valitettavasti on että ihminen luulee tuntevansa arvonsa, mutta käytännössä eletty elämä on todiste päinvastaisessa. Esimerkki vaikkapa ajankohtaisesta perjantaista, jolloin perhearvoja tärkeäksi luuleva ryyppää parisuhteensa pilalle. Se muistuu se perheen tärkeys mieleen vasta sunnuntaina krapulassa.
saa olla vähän tuhma, mutta entä tyhmä? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Ymmärsit väärin. Meillä on muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Esim. ruoka ja erilaisten ravintoloiden testaaminen, elokuvat, matkustelu jne. Paljonkin on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta ei varsinaisia yhteisiä harrastuksia. En ymmärrä, miksi suhteessa pitäisi olla yhteisiä harrastuksia. Ja kyllä, haluan viettää paljon aikaa yksinäni. Eikö olekin onni, että löytää sellaisen tyypin, jonka kanssa menee yksiin se, miten paljon haluaa olla yhdessä ja erikseen! Ei ole yhtä tapaa olla parisuhteessa. Se kai tässä koko keskustelussakin on hyvä muistaa.
Yhteiset arvot voivat näkyä esim lasten kasvatuksessa, ekologisuudesta, säästäväisyydessä, kunnianhimossa jne.
Vinkkinä voin paljastaa, että jos joudut arvonasi mainitsemaan vierasperäisen sanan, tässä mainitsemasi ekologisuus, et todellakaan ymmärrä arvojasi. Tuohan on juuri tuon mukaista hölynpölypuhetta, josta tuo vänkääjä tuossa vänkää.
ÖÖ, mitä? (: No kelpaisiko se sitten arvoksi, jos se sanotaan sanalla "ympäristöystävällisyys"? Vai eikö se sinusta ole arvo? Minusta se on loistava esimerkki arvosta, joka olisi syytä olla molemmilla suunnilleen samalla tasolla, jos meinataan elää tasapainoista parisuhdetta. Se, tykkääkö toinen pelata lentopalloa vai soittaa vetopasuunaa, on paljon vähemmän oleellista, vaikka tietysti harrastuksetkin voivat kertoa arvomaailmasta. Useimmiten kai parisuhde toimii, jos on suht samantyyppiset perusarvot, sopivasti yhteistä tekemistä/harrastuksia ja myös kummallakin tilaa ja aikaa harrastaa omia juttujaan. (Siis tietenkin sen lisäksi että on rtiittävästi ns.kemiaa) Ei kai tämä nyt mitään rakettitiedettä ole?
Et selvästikään ymmärrä. Eri arvot, eri teot. Tämä on todella yksinkertaista. Ja samalla osoitus siitä miten heikosti ihmiset ymmärtävät arvojaan ja siten itseään.
:DDDD
mutta kun maapallo on litteä
vaikka minut vietiin raketilla avaruuteen, ja näytettiin, että se on muka pyöreä
ei se ole pyöreä, se vain näyttää siitä kulmasta katsottuna pyöreältä
litteä ei voi olla pyöreä
pallomainen se voi olla mutta ei pyöreä
ei polkupyöräkään ole pyöreä, litteä se on
Voit jatkaa ontologisia pohdintojasi jos se tunnereaktiotasi jotenkin helpottaa. Pakko vaan sanoa ettet taida sinäkään siis tuntea arvojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Ymmärsit väärin. Meillä on muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Esim. ruoka ja erilaisten ravintoloiden testaaminen, elokuvat, matkustelu jne. Paljonkin on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta ei varsinaisia yhteisiä harrastuksia. En ymmärrä, miksi suhteessa pitäisi olla yhteisiä harrastuksia. Ja kyllä, haluan viettää paljon aikaa yksinäni. Eikö olekin onni, että löytää sellaisen tyypin, jonka kanssa menee yksiin se, miten paljon haluaa olla yhdessä ja erikseen! Ei ole yhtä tapaa olla parisuhteessa. Se kai tässä koko keskustelussakin on hyvä muistaa.
Yhteiset arvot voivat näkyä esim lasten kasvatuksessa, ekologisuudesta, säästäväisyydessä, kunnianhimossa jne.
Vinkkinä voin paljastaa, että jos joudut arvonasi mainitsemaan vierasperäisen sanan, tässä mainitsemasi ekologisuus, et todellakaan ymmärrä arvojasi. Tuohan on juuri tuon mukaista hölynpölypuhetta, josta tuo vänkääjä tuossa vänkää.
ÖÖ, mitä? (: No kelpaisiko se sitten arvoksi, jos se sanotaan sanalla "ympäristöystävällisyys"? Vai eikö se sinusta ole arvo? Minusta se on loistava esimerkki arvosta, joka olisi syytä olla molemmilla suunnilleen samalla tasolla, jos meinataan elää tasapainoista parisuhdetta. Se, tykkääkö toinen pelata lentopalloa vai soittaa vetopasuunaa, on paljon vähemmän oleellista, vaikka tietysti harrastuksetkin voivat kertoa arvomaailmasta. Useimmiten kai parisuhde toimii, jos on suht samantyyppiset perusarvot, sopivasti yhteistä tekemistä/harrastuksia ja myös kummallakin tilaa ja aikaa harrastaa omia juttujaan. (Siis tietenkin sen lisäksi että on rtiittävästi ns.kemiaa) Ei kai tämä nyt mitään rakettitiedettä ole?
Et selvästikään ymmärrä. Eri arvot, eri teot. Tämä on todella yksinkertaista. Ja samalla osoitus siitä miten heikosti ihmiset ymmärtävät arvojaan ja siten itseään.
Voisitko saman jankkaamisen sijaan vaikka perustella, miten kova bisneshirmu voi harrastaa kävelyä? Millä tavalla tämän ekonomin porvarilliset arvot näkyy hänen kävelyharrastuksessaan?
Trollaile ihan keskenäsi. Siten et saa ketään leikkiisi mukaan, että väität toisen sanoneen jotain mitä tämä ei ole sanonut. Lapsellinen olkiukkoilu paistaa silloin liikaa läpi. Huono esitys. -1/0.
Tuota aikuismaista muoviakkailua kestä Erkkikään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.
Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.
Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.
Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.
Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.
Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa.
Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.
Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.
Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.
periaatteen vuoksi paskot vaikka housuusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NiinkuinJokuSanoikin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo osallistujathan näkee toistensa kuvat hakuprosessin aikana. Eli olettavasti myös Tuomas, Tommi ja Matti on antaneet korkeat pisteet puolisoilleen. Turha jankata, että ulkonäköön kariutuu suhde tässä formaatissa. Kyllä ne on luonteenpiirteet yms. asiat jotka ratkaisee.
Edelleen, kuva on vaan kuva. Tinder swipe oikealle on (ylläri yllläri) monesti aika erilainen oikeassa elämässä. Kuvassa on kaunotar, mutta sitten täytyisi myös mätsätä mm. ääni, eleet, ilmeet, käytös ja ominaishaju. Jotkut voivat olla hyvinkin valokuvauksellisia, mutta sitten kuitenkin valjuja ja vailla karismaa IRL. Feromonit selittävät että joskus se ”komein karju” ei olekaan viehättävä kaikkien naisten mielestä.
Mutta noissa EA:n kuvissa ei minusta kukaan koskaan ole ollut edukseen ;) Eli jos joku sanoo et kelpaa noista kauheista kuvista, niin kyllä kelpaa sitten oikeastikin.
Eri, jos noi kuvat olisi fotoshopattu tunnistamattomiksi.
Juuri näin. Nyt ei puhuta muokatusta tinder/instagram-kuvasta. Kaikki osallistujat näyttää paremmalta tv:ssä kuin mitä EA:n kuvissa. Siksi väitän, että Emmassa tökkii käytös. Lisäksi Tuomas painotti, että haluaa vaimon jonka kanssa voi seikkailla luonnossa mutta Emma ei suostu mihinkään. Juuditissa voi ärsyttää liika myötäilevyys, ehkä Tommi haluaisi vaimon joka haastaa enemmän. Tai sitten Juudit ei ole tarpeeksi minimalisti. Kukaan ei tule torjutuksi ulkonäön perusteella.
Emman ja Tuomaksen ongelma saattaa olla pohjimmiltaan ihan siinäkin, että heillä se juttu lähti alusta alkaen minun mielestäni liian kaverilliselle tasolle. Jotkut toki pystyvät muodostamaan suhteen näinkin, ja Emma taitaa olla yksi näistä henkilöistä. Mutta jos Tuomas ei olekaan. Tuomas ei ehkä pysty enää kääntämään sitä kaverimoodia romanttiselle moodille.
Nääh, vähän vaan viettelevää mekkoa Emmalle päälle ja sekstaamaan, eiköhän se Tuomakseni aivo käänny ;)
Rehellisesti sanottuna en näe yhtään syytä miksi Emman kuuluisi olla tuomaksesta kiinnostunut seksuaalisesti. Ei vaikuta edes mukavalta ihmiseltä. Jostain syystähän se Emma ton amiksen seurassa ahdistuu. Voisiko johtua tuomaksesta.
Minä ainakin yhden ison syyn: ovat naimisissa.
Tuskin olisi tuomasta valinnut jos olisi itse saanut päättää. Jos Tuomaksen tapa olla toiselle läsnä on nähdyn kaltaista ahdistavaa ja kontrolloivan, poistuu mielestäni Emman muka-velvollisuus olla tuomaksesta seksuaalisesti kiinnostunut vain siksi että ovat avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.
Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.
Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa.
Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.
Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.
Parisuhteessa on tärkeää ymmärtää toisiaan, oman navan ympärille ei pitäisi jäädä pyörimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Totta kai arvot näkyvät myös tekoina, mutta se sama arvo voi näkyä toisessa eri tavalla. Esim yksi esteetikko voi harrastaa posliinimaalausta, ja hänen puolisonsa, myöskin esteetikko, viihtyy luonnossa, koska viehättyy luonnon kauneudesta.
Ensimmäinen fiksu kommentti. Olet oikeassa. Se tavallinen tilanne valitettavasti on että ihminen luulee tuntevansa arvonsa, mutta käytännössä eletty elämä on todiste päinvastaisessa. Esimerkki vaikkapa ajankohtaisesta perjantaista, jolloin perhearvoja tärkeäksi luuleva ryyppää parisuhteensa pilalle. Se muistuu se perheen tärkeys mieleen vasta sunnuntaina krapulassa.
Toki. Mutta tämähän ei nyt ole ollenkaan sama asia kuin mistä oli puhe, eli harrastusten valitsemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.
Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.
periaatteen vuoksi paskot vaikka housuusi?
Ei kannata. Pakkasella voi hetken lämmittää mutta ei kauaa. Itse tietenkin teet elämässä omasi näköiset valinnat. Selvästi ajatus sinua kiinnostaa. Oletko kauan harkinnut kyseistä toimenpidettä? Oletko keskustellut asiasta läheistesi kanssa? Mitä he ovat sanoneet sinulle haaveestasi?
Ok, uskon kokemaasi.
Miksi toistat silti samaa kaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko pysyä asiassa ja keskustella tästä ohjelmasta eikä vain jankata viestitolkulla jotain asiaan liittymättömiä omia kokemuksianne ja näkemyksiänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen Juuditista ja Tommista, että ehkä Juuditille kuitenkin kävisi enemmän sellainen viime kauden Ollin tyyppinen mies? Joku humanisti, joka olisi avarakatseisempi. Ja Tommille joku joogaava vegaani, joka on myös ehdoton valinnoissaan? Nyt Juudit joutuu myötäilemään liikaa Tommia. Mielenkiintoista muuten uusimmassa jaksossa Juuditilla oli kirjakasa jossa oli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.
Juudit on ehkä haastatteluissa antanut itsestään radikaalimman kuvan kuin mitä onkaan. On ehkä radikaali suhteessa taustaansa, mutta muuten aika tavallinen perinteinen suomalainen nainen. Esim. ekassa jaksossa Juudit sanoi, että on feministi ja että "toivon, että mun tuleva puoliso on tasa-arvon ihminen ja myös valmis tarkastelemaan maailmaa ja itseään aina uuden tiedon valossa" (kopioin iltapulusta).
Mä sain sellainen kuva, että joku tosi radikaali äärifeministi, kun ei halua lapsiakaan. Mutta ei sitten ollutkaan. Mutta Tommi taas on enemmän äärimmäisyyksien ihminen.
Missä maailmassa tuo tarkoittaa radikaalia äärifeminismiä?!?
Ainakin Juudit näyttää feministiltä.
Miltä näyttää feministi? Miltä näyttää "radikaali äärifeministi"? Ja miten ihmeessä noista Judithin kommenteista voisi vetää sen johtopäätöksen, että hän olisi jotenkin radikaali tai äärimmäinen?
Mun on vaikeaa kuvitella, että radikaali äärifeministi edes lähtisi tällkaiseen ohjelmaan.
Tämä "näyttää feminististä" -läppä on vähän sama kuin tuo "näyttää homolta tai bi-seksuaalilta" -jankutus. Jankuttajat eivät tajua, että homoja ja erityisesti feministejä on paljoin enemmän kuin he tietävät, osa vain on niin tavallisen oloisia että heille ei tule mieleensään että tuo maskuliininen mies voisi olla homo tai tuo pitkätukkainen mekkoja käyttävä nainenn vosi olla feministi. Omassa tuttavapiirissäni melkein kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän feministejä, ja meitä on tosi monennäköisiä, myös hyvin feminiinisiä ja laittautuvia.
Feministi näyttää juuditilta. Poikamainen tukka ja olemus.
Sinulla on tosi, tosi stereotyyppinen ja kapea kuva feministeistä. Feministi voi oikeasti näyttää suunnilleen miltä tahansa.
Et taida ymmärtää. Feministin näköinen, joka sanoo itseään feministiksi, todennäköisesti on feministi. Tämä juuditin kohdalla.
Jos otetaan kadulta feministin näköinen, on tämä todennäköisesti feministi. Kuten Juudit.
En tietenkään tarkoittanut epäillä, etteikö Judith olisi feministi. Mutta tuolla aiemmin joku kertoi, että oli saanut etukäteen kuvan, että Judith olisi "radikaali äärifeministi", ja se oli minusta hassu ajatus.
Ja toinen, tästä lähtenyt hieman ot-kela oli se, että miltä feministi sitten näyttää. Ja pysyn kannassani: feministi voi näyttää hyvin monenlaiselta. Moni lyhyttukkainen ja poikamaisen näköinen nainen on feministi, mutta ei sekään ole mikään varma sääntö. Ja toisinpäin ei varsinkaan ole, siis että pitkätukkainen ja feminiinisen näköinen nainen olisi todennäköisesti ei-feministi. Sitä tarkoitin.
Kekkonen sen sanoi: jos jokin näyttää joltakin, se on todennäköisesti on sitä. Ja tämä on yhä etenevissä määrin totta, koska nykyaika ja identiteetti kulttuuri.
No okei sitten, jos kerran Kekkonen noin sanoi! (:
Vakavasti: monessa kohtaa näin varmasti onkin. Jos olet päättänyt, että se pätee nyt tässä, eli että vain sinun mielestäsi feministin näköiset naiset ovat feministejä, niin en varmaamn voi käsitystäsi muuttaa. Olkoon näin. Itse näen asian toisin, varmasti siksi, että tunnen (vähintään) kymmenittäin feministeja ja tiedän siis ihan empiiristen havintojen pohjalta, että heissä, tai siis meissä, on hyvin monen näköisiä. Itse olen pitkähiuksinen, jonkin verran meikkaava ja usein mekkoihin pukeutuva esteetikko ja feministi. Enkä ole todellakaan mikään harvinaisuus, vaan ihan peruskauraa. Mutta ei tarvitse uskoa. (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.
Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.
periaatteen vuoksi paskot vaikka housuusi?
Ei kannata. Pakkasella voi hetken lämmittää mutta ei kauaa. Itse tietenkin teet elämässä omasi näköiset valinnat. Selvästi ajatus sinua kiinnostaa. Oletko kauan harkinnut kyseistä toimenpidettä? Oletko keskustellut asiasta läheistesi kanssa? Mitä he ovat sanoneet sinulle haaveestasi?
Ok, uskon kokemaasi.
Miksi toistat silti samaa kaavaa?
En tiedä mistä puhut.
Siitä miksi joku toistaa jotakin asiaa uudestaan ja uudestaan, voi päätellä siitä saavansa jotakin iloa tai muita palkintoja. Näin ainakin itse voisin kuvitella, motivaatiopsykologiaan perehtyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen Juuditista ja Tommista, että ehkä Juuditille kuitenkin kävisi enemmän sellainen viime kauden Ollin tyyppinen mies? Joku humanisti, joka olisi avarakatseisempi. Ja Tommille joku joogaava vegaani, joka on myös ehdoton valinnoissaan? Nyt Juudit joutuu myötäilemään liikaa Tommia. Mielenkiintoista muuten uusimmassa jaksossa Juuditilla oli kirjakasa jossa oli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.
Juudit on ehkä haastatteluissa antanut itsestään radikaalimman kuvan kuin mitä onkaan. On ehkä radikaali suhteessa taustaansa, mutta muuten aika tavallinen perinteinen suomalainen nainen. Esim. ekassa jaksossa Juudit sanoi, että on feministi ja että "toivon, että mun tuleva puoliso on tasa-arvon ihminen ja myös valmis tarkastelemaan maailmaa ja itseään aina uuden tiedon valossa" (kopioin iltapulusta).
Mä sain sellainen kuva, että joku tosi radikaali äärifeministi, kun ei halua lapsiakaan. Mutta ei sitten ollutkaan. Mutta Tommi taas on enemmän äärimmäisyyksien ihminen.
Missä maailmassa tuo tarkoittaa radikaalia äärifeminismiä?!?
Ainakin Juudit näyttää feministiltä.
Miltä näyttää feministi? Miltä näyttää "radikaali äärifeministi"? Ja miten ihmeessä noista Judithin kommenteista voisi vetää sen johtopäätöksen, että hän olisi jotenkin radikaali tai äärimmäinen?
Mun on vaikeaa kuvitella, että radikaali äärifeministi edes lähtisi tällkaiseen ohjelmaan.
Tämä "näyttää feminististä" -läppä on vähän sama kuin tuo "näyttää homolta tai bi-seksuaalilta" -jankutus. Jankuttajat eivät tajua, että homoja ja erityisesti feministejä on paljoin enemmän kuin he tietävät, osa vain on niin tavallisen oloisia että heille ei tule mieleensään että tuo maskuliininen mies voisi olla homo tai tuo pitkätukkainen mekkoja käyttävä nainenn vosi olla feministi. Omassa tuttavapiirissäni melkein kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän feministejä, ja meitä on tosi monennäköisiä, myös hyvin feminiinisiä ja laittautuvia.
Feministi näyttää juuditilta. Poikamainen tukka ja olemus.
Sinulla on tosi, tosi stereotyyppinen ja kapea kuva feministeistä. Feministi voi oikeasti näyttää suunnilleen miltä tahansa.
Et taida ymmärtää. Feministin näköinen, joka sanoo itseään feministiksi, todennäköisesti on feministi. Tämä juuditin kohdalla.
Jos otetaan kadulta feministin näköinen, on tämä todennäköisesti feministi. Kuten Juudit.
En tietenkään tarkoittanut epäillä, etteikö Judith olisi feministi. Mutta tuolla aiemmin joku kertoi, että oli saanut etukäteen kuvan, että Judith olisi "radikaali äärifeministi", ja se oli minusta hassu ajatus.
Ja toinen, tästä lähtenyt hieman ot-kela oli se, että miltä feministi sitten näyttää. Ja pysyn kannassani: feministi voi näyttää hyvin monenlaiselta. Moni lyhyttukkainen ja poikamaisen näköinen nainen on feministi, mutta ei sekään ole mikään varma sääntö. Ja toisinpäin ei varsinkaan ole, siis että pitkätukkainen ja feminiinisen näköinen nainen olisi todennäköisesti ei-feministi. Sitä tarkoitin.
Kekkonen sen sanoi: jos jokin näyttää joltakin, se on todennäköisesti on sitä. Ja tämä on yhä etenevissä määrin totta, koska nykyaika ja identiteetti kulttuuri.
No okei sitten, jos kerran Kekkonen noin sanoi! (:
Vakavasti: monessa kohtaa näin varmasti onkin. Jos olet päättänyt, että se pätee nyt tässä, eli että vain sinun mielestäsi feministin näköiset naiset ovat feministejä, niin en varmaamn voi käsitystäsi muuttaa. Olkoon näin. Itse näen asian toisin, varmasti siksi, että tunnen (vähintään) kymmenittäin feministeja ja tiedän siis ihan empiiristen havintojen pohjalta, että heissä, tai siis meissä, on hyvin monen näköisiä. Itse olen pitkähiuksinen, jonkin verran meikkaava ja usein mekkoihin pukeutuva esteetikko ja feministi. Enkä ole todellakaan mikään harvinaisuus, vaan ihan peruskauraa. Mutta ei tarvitse uskoa. (:
Tietenkin feministi voi olla monen näköinen. Mieskin. Jos näyttää feministiltä, on feministi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.
Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?
Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä. Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.
En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.
Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja.
Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.
Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.
Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.
Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.
Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.
Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.
Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.
Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.
Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.
Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.
Arvojen kysyminen ei taida kertoa tarpeeksi niistä oikeista arvoista. Ihmisillä voi olla korkeita arvoja jotka eivät lainkaan realisoidu heidän arjessaan, kuitenkin minusta arvot ovat niitä mihin aikansa ja rahansa laittaa. Jos perhe on arvo, sitä vapaa-aikaa haluaa viettää perheensä kanssa, uraorientoituneet tekevät usein töitä pitkiä päiviä eivätkä pidä tiukkaa rajaa työn ja vapaa-ajan välillä jne. Ja kyllä se vetovoima voi syntyä erilaisuudesta, harvempi pitää itsensä kopiota kiehtovana, vaikka parhaaksi ystäväksi voisi sellaisen hyväksyäkin ;)
Ketju on lukittu.
Trollaile ihan keskenäsi. Siten et saa ketään leikkiisi mukaan, että väität toisen sanoneen jotain mitä tämä ei ole sanonut. Lapsellinen olkiukkoilu paistaa silloin liikaa läpi. Huono esitys. -1/0.