Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko pysyä asiassa ja keskustella tästä ohjelmasta eikä vain jankata viestitolkulla jotain asiaan liittymättömiä omia kokemuksianne ja näkemyksiänne.

Kyllä mielestäni maailmaan keskustelua ja puhetta mahtuu. Keskustelupalstalla jopa joskus sellaista ihmiset harrastavat. Vai oliko tämä parisuhteisiin liittyvä arvokeskustelu sinun mielestäsi väärin?

Mitäs täällä nyt taas jankutetaan. Sivutolkulla tullut uusia kommentteja jotka eivät liity ohjelman pohtimiseen mitenkään.

:

C Moren uusin jakso nro 9 antaa onneksi taas paljon uutta pureskeltavaa kun osallistujat tapaavat toisensa asiantuntijan johdolla. Paljon hyvää ja rehellistä matskua, sitä jota itse olen kaivannut pitkin kautta. On saattanut olla osallistujille itselleenkin melko käänteentekevä päivä ja toivon että sen myötä loppukauteen saadaan vähän enemmän rehellistä, aitoa menoa ja itsen ja ajatusten avaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Totta kai arvot näkyvät myös tekoina, mutta se sama arvo voi näkyä toisessa eri tavalla. Esim yksi esteetikko voi harrastaa posliinimaalausta, ja hänen puolisonsa, myöskin esteetikko, viihtyy luonnossa, koska viehättyy luonnon kauneudesta.

Ensimmäinen fiksu kommentti. Olet oikeassa. Se tavallinen tilanne valitettavasti on että ihminen luulee tuntevansa arvonsa, mutta käytännössä eletty elämä on todiste päinvastaisessa. Esimerkki vaikkapa ajankohtaisesta perjantaista, jolloin perhearvoja tärkeäksi luuleva ryyppää parisuhteensa pilalle. Se muistuu se perheen tärkeys mieleen vasta sunnuntaina krapulassa.

Tuo on vähän huono esimerkki, koska alkoholismi on sairaus. Mutta ehkä palaamme pikkuhiljaa pareihin.

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Vähän ot, mut tunnen useampia kasvissyöjiä, jotka syövät riistaa. Ja sanoihan Jannika B samaa Vain elämässä, riista on eri asia kuin tehokanalan tuote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Sorry mut sä et nyt ymmärrä, mitä termi arvo tarkoittaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NiinkuinJokuSanoikin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo osallistujathan näkee toistensa kuvat hakuprosessin aikana. Eli olettavasti myös Tuomas, Tommi  ja Matti on antaneet korkeat pisteet puolisoilleen. Turha jankata, että ulkonäköön kariutuu suhde tässä  formaatissa. Kyllä ne on luonteenpiirteet yms. asiat jotka ratkaisee. 

Edelleen, kuva on vaan kuva. Tinder swipe oikealle on (ylläri yllläri) monesti aika erilainen oikeassa elämässä. Kuvassa on kaunotar, mutta sitten täytyisi myös mätsätä mm. ääni, eleet, ilmeet, käytös ja ominaishaju. Jotkut voivat olla hyvinkin valokuvauksellisia, mutta sitten kuitenkin valjuja ja vailla karismaa IRL. Feromonit selittävät että joskus se ”komein karju” ei olekaan viehättävä kaikkien naisten mielestä.

Mutta noissa EA:n kuvissa ei minusta kukaan koskaan ole ollut edukseen ;) Eli jos joku sanoo et kelpaa noista kauheista kuvista, niin kyllä kelpaa sitten oikeastikin.

Eri, jos noi kuvat olisi fotoshopattu tunnistamattomiksi.

Juuri näin. Nyt ei puhuta muokatusta tinder/instagram-kuvasta. Kaikki osallistujat näyttää paremmalta tv:ssä kuin mitä EA:n kuvissa. Siksi väitän, että Emmassa tökkii käytös. Lisäksi Tuomas painotti, että haluaa vaimon jonka kanssa voi seikkailla luonnossa mutta Emma ei suostu mihinkään. Juuditissa voi ärsyttää liika myötäilevyys, ehkä Tommi haluaisi vaimon joka haastaa enemmän. Tai sitten Juudit ei ole tarpeeksi minimalisti. Kukaan ei tule torjutuksi ulkonäön perusteella.

Emman ja Tuomaksen ongelma saattaa olla pohjimmiltaan ihan siinäkin, että heillä se juttu lähti alusta alkaen minun mielestäni liian kaverilliselle tasolle. Jotkut toki pystyvät muodostamaan suhteen näinkin, ja Emma taitaa olla yksi näistä henkilöistä. Mutta jos Tuomas ei olekaan. Tuomas ei ehkä pysty enää kääntämään sitä kaverimoodia romanttiselle moodille.

Nääh, vähän vaan viettelevää mekkoa Emmalle päälle ja sekstaamaan, eiköhän se Tuomakseni aivo käänny  ;)

Rehellisesti sanottuna en näe yhtään syytä miksi Emman kuuluisi olla tuomaksesta kiinnostunut seksuaalisesti. Ei vaikuta edes mukavalta ihmiseltä. Jostain syystähän se Emma ton amiksen seurassa ahdistuu. Voisiko johtua tuomaksesta.

Minä ainakin yhden ison syyn: ovat naimisissa.

Tuskin olisi tuomasta valinnut jos olisi itse saanut päättää. Jos Tuomaksen tapa olla toiselle läsnä on nähdyn kaltaista ahdistavaa ja kontrolloivan, poistuu mielestäni Emman muka-velvollisuus olla tuomaksesta seksuaalisesti kiinnostunut vain siksi että ovat avioliitossa.

Sinua ahdistaa Tuomaksen olemus ja käytös? Minua ei ja mieluusti menisin vaikka heti sänkyyn hänen kanssaan <3 Huomaat siis et kaikki eivät koe "nähdyn kaltaisen" ollenkaan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NiinkuinJokuSanoikin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo osallistujathan näkee toistensa kuvat hakuprosessin aikana. Eli olettavasti myös Tuomas, Tommi  ja Matti on antaneet korkeat pisteet puolisoilleen. Turha jankata, että ulkonäköön kariutuu suhde tässä  formaatissa. Kyllä ne on luonteenpiirteet yms. asiat jotka ratkaisee. 

Edelleen, kuva on vaan kuva. Tinder swipe oikealle on (ylläri yllläri) monesti aika erilainen oikeassa elämässä. Kuvassa on kaunotar, mutta sitten täytyisi myös mätsätä mm. ääni, eleet, ilmeet, käytös ja ominaishaju. Jotkut voivat olla hyvinkin valokuvauksellisia, mutta sitten kuitenkin valjuja ja vailla karismaa IRL. Feromonit selittävät että joskus se ”komein karju” ei olekaan viehättävä kaikkien naisten mielestä.

Mutta noissa EA:n kuvissa ei minusta kukaan koskaan ole ollut edukseen ;) Eli jos joku sanoo et kelpaa noista kauheista kuvista, niin kyllä kelpaa sitten oikeastikin.

Eri, jos noi kuvat olisi fotoshopattu tunnistamattomiksi.

Juuri näin. Nyt ei puhuta muokatusta tinder/instagram-kuvasta. Kaikki osallistujat näyttää paremmalta tv:ssä kuin mitä EA:n kuvissa. Siksi väitän, että Emmassa tökkii käytös. Lisäksi Tuomas painotti, että haluaa vaimon jonka kanssa voi seikkailla luonnossa mutta Emma ei suostu mihinkään. Juuditissa voi ärsyttää liika myötäilevyys, ehkä Tommi haluaisi vaimon joka haastaa enemmän. Tai sitten Juudit ei ole tarpeeksi minimalisti. Kukaan ei tule torjutuksi ulkonäön perusteella.

Emman ja Tuomaksen ongelma saattaa olla pohjimmiltaan ihan siinäkin, että heillä se juttu lähti alusta alkaen minun mielestäni liian kaverilliselle tasolle. Jotkut toki pystyvät muodostamaan suhteen näinkin, ja Emma taitaa olla yksi näistä henkilöistä. Mutta jos Tuomas ei olekaan. Tuomas ei ehkä pysty enää kääntämään sitä kaverimoodia romanttiselle moodille.

Nääh, vähän vaan viettelevää mekkoa Emmalle päälle ja sekstaamaan, eiköhän se Tuomakseni aivo käänny  ;)

Rehellisesti sanottuna en näe yhtään syytä miksi Emman kuuluisi olla tuomaksesta kiinnostunut seksuaalisesti. Ei vaikuta edes mukavalta ihmiseltä. Jostain syystähän se Emma ton amiksen seurassa ahdistuu. Voisiko johtua tuomaksesta.

Minä ainakin yhden ison syyn: ovat naimisissa.

Tuskin olisi tuomasta valinnut jos olisi itse saanut päättää. Jos Tuomaksen tapa olla toiselle läsnä on nähdyn kaltaista ahdistavaa ja kontrolloivan, poistuu mielestäni Emman muka-velvollisuus olla tuomaksesta seksuaalisesti kiinnostunut vain siksi että ovat avioliitossa.

Sinua ahdistaa Tuomaksen olemus ja käytös? Minua ei ja mieluusti menisin vaikka heti sänkyyn hänen kanssaan <3 Huomaat siis et kaikki eivät koe "nähdyn kaltaisen" ollenkaan samalla tavalla.

Aika vaivaannuttavaa Tuomas, kun kirjoittelet itsestäsi internettiin asioita. Tosin tämä on ohjelmassa nähty käytöksesi perusteella jopa ihan oletettavaa. Se ohjelma oli sinulle selvästi vain huomionhakua. Toivottavasti sait mitä halusit. Tämän itsestäsi kirjoittelun voisit kyllä lopettaa, se ei todella anna hyvää kuvaa itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

mie harrastan pitsinypläystä, ja arvostan saivartelua ja pilkun n'ssimista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Vähän ot, mut tunnen useampia kasvissyöjiä, jotka syövät riistaa. Ja sanoihan Jannika B samaa Vain elämässä, riista on eri asia kuin tehokanalan tuote.

No minäkin tunnen ihmisiä, jotka syövät pääosin kasvisruokaa ja lisäksi riistaa. Mutta silloin ei kyllä henkilöä kutsuta enää kasvissyöjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Mitä ihmettä, minä tunnen ihmisen, joka harrastaa noita molempia.  Hänkö nyt sitten on aivan pihalla siitä, kuka on?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja totesi, et taida ymmärtää, mitä termi "arvo" tarkoittaa. Mutta kuulisin silti näkemyksiäni, millä perusteella väität, että noita harrastavilla on täysin eri arvot? Ja millä lailla harrastusten eri piirteet (kuten tässä esimerkissä) liittyvät elämänarvoihin?

Ja toisaalta, uskotko että ihminen voi kiinnostua vain yhdenlaisista asioista? Eli jos tykkää liikkua ulkona yksin, ei voi tykätä pelata lautapelejä yhdessä muiden kanssa, ja jos tykkää katsoa jalkapalloa telkkarista, ei voi olla kiinnostunut roolipelaamisesta? Nyt alan ymmärtää, miksi jotktu ihmiset vaikuttavat niin yksiulotteisilta... - Koska he ehkä ovat sitä :D :D :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Mitä ihmettä, minä tunnen ihmisen, joka harrastaa noita molempia.  Hänkö nyt sitten on aivan pihalla siitä, kuka on?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja totesi, et taida ymmärtää, mitä termi "arvo" tarkoittaa. Mutta kuulisin silti näkemyksiäni, millä perusteella väität, että noita harrastavilla on täysin eri arvot? Ja millä lailla harrastusten eri piirteet (kuten tässä esimerkissä) liittyvät elämänarvoihin?

Ja toisaalta, uskotko että ihminen voi kiinnostua vain yhdenlaisista asioista? Eli jos tykkää liikkua ulkona yksin, ei voi tykätä pelata lautapelejä yhdessä muiden kanssa, ja jos tykkää katsoa jalkapalloa telkkarista, ei voi olla kiinnostunut roolipelaamisesta? Nyt alan ymmärtää, miksi jotktu ihmiset vaikuttavat niin yksiulotteisilta... - Koska he ehkä ovat sitä :D :D :D 

Nyt ymmärrät tahallasi yksinkertaisen asian täysin väärin. Lopeta asian pohtiminen kun et kerran asiasta pysty keskustelemaan ymmärtäen lapsellisesti väärin.

Otan kiinni tuohon mitä sanot lopuksi. Jos pidät muita yksinkertaisina, se on pelkosi itsestäsi. Ei kannata pitää itseään tai muita yksinkertaisina. Olet fiksu ja hyvä ihminen vaikka keskustelu ei nyt tästä aiheesta sinulta sujunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

mites tämä lauseesi:

"Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään."

Kumpi näistä elää erittäin köyhää elämää, hukkaa aikaansa?

(minusta sinä et ymmärrä edes itseäsi, jankkaat vain periaatteesta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

mites tämä lauseesi:

"Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään."

Kumpi näistä elää erittäin köyhää elämää, hukkaa aikaansa?

(minusta sinä et ymmärrä edes itseäsi, jankkaat vain periaatteesta)

Eikö mielestäsi eri harrastukset kerro aivan eri arvomaailmoista?

Se että noissa harrastuksissa ei ole mitään yhteistä, ei ole se mistä tässä on keskusteltu. Se jos oletat että ihmiset käyttävät aikansa johonkin mistä eivät pidä, kertoo kai eniten sinun omista ajankäyttötavoistasi. Kannattaa pohtia omat arvot selviksi ja käyttää aikasi paremmin.

Minulle ainakin tuo iloa kun saan olla oikeassa ja jakaa tietoa muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Mitä ihmettä, minä tunnen ihmisen, joka harrastaa noita molempia.  Hänkö nyt sitten on aivan pihalla siitä, kuka on?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja totesi, et taida ymmärtää, mitä termi "arvo" tarkoittaa. Mutta kuulisin silti näkemyksiäni, millä perusteella väität, että noita harrastavilla on täysin eri arvot? Ja millä lailla harrastusten eri piirteet (kuten tässä esimerkissä) liittyvät elämänarvoihin?

Ja toisaalta, uskotko että ihminen voi kiinnostua vain yhdenlaisista asioista? Eli jos tykkää liikkua ulkona yksin, ei voi tykätä pelata lautapelejä yhdessä muiden kanssa, ja jos tykkää katsoa jalkapalloa telkkarista, ei voi olla kiinnostunut roolipelaamisesta? Nyt alan ymmärtää, miksi jotktu ihmiset vaikuttavat niin yksiulotteisilta... - Koska he ehkä ovat sitä :D :D :D 

Nyt ymmärrät tahallasi yksinkertaisen asian täysin väärin. Lopeta asian pohtiminen kun et kerran asiasta pysty keskustelemaan ymmärtäen lapsellisesti väärin.

Otan kiinni tuohon mitä sanot lopuksi. Jos pidät muita yksinkertaisina, se on pelkosi itsestäsi. Ei kannata pitää itseään tai muita yksinkertaisina. Olet fiksu ja hyvä ihminen vaikka keskustelu ei nyt tästä aiheesta sinulta sujunutkaan.

Tuohan on erinomainen esimerkki ristiriitaisuuksista väitteissäsi.

Itse täällä rakentelet niitä muoviakkojasi päästäksesi pälkähästä

eli o sancta simplicitas

ymmärrät lapsellisesti väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Mitä ihmettä, minä tunnen ihmisen, joka harrastaa noita molempia.  Hänkö nyt sitten on aivan pihalla siitä, kuka on?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja totesi, et taida ymmärtää, mitä termi "arvo" tarkoittaa. Mutta kuulisin silti näkemyksiäni, millä perusteella väität, että noita harrastavilla on täysin eri arvot? Ja millä lailla harrastusten eri piirteet (kuten tässä esimerkissä) liittyvät elämänarvoihin?

Ja toisaalta, uskotko että ihminen voi kiinnostua vain yhdenlaisista asioista? Eli jos tykkää liikkua ulkona yksin, ei voi tykätä pelata lautapelejä yhdessä muiden kanssa, ja jos tykkää katsoa jalkapalloa telkkarista, ei voi olla kiinnostunut roolipelaamisesta? Nyt alan ymmärtää, miksi jotktu ihmiset vaikuttavat niin yksiulotteisilta... - Koska he ehkä ovat sitä :D :D :D 

Nyt ymmärrät tahallasi yksinkertaisen asian täysin väärin. Lopeta asian pohtiminen kun et kerran asiasta pysty keskustelemaan ymmärtäen lapsellisesti väärin.

Otan kiinni tuohon mitä sanot lopuksi. Jos pidät muita yksinkertaisina, se on pelkosi itsestäsi. Ei kannata pitää itseään tai muita yksinkertaisina. Olet fiksu ja hyvä ihminen vaikka keskustelu ei nyt tästä aiheesta sinulta sujunutkaan.

Tuohan on erinomainen esimerkki ristiriitaisuuksista väitteissäsi.

Itse täällä rakentelet niitä muoviakkojasi päästäksesi pälkähästä

eli o sancta simplicitas

ymmärrät lapsellisesti väärin

Sinulle annettiin jo palaute lapsenomaisesta käytöksestäsi. Lopeta kirjoittelu viikonlopun ajaksi. Maanantaina töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mut tunnen useampia kasvissyöjiä, jotka syövät riistaa. Ja sanoihan Jannika B samaa Vain elämässä, riista on eri asia kuin tehokanalan tuote.

OT ++: 

En sanoisi että tuollainen henkilö on kasvissyöjä. Jos itse toimisin noin, sanoisin syöväni ekologiseettisistä syistä kasvispainotteisesti. Toki jos vaikka ilmoittautuu jonnekin juhliin/tilaisuuksiin pääsee vähällä valitsemalla kasvisruoan.