Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

Eli jos ihmiselle on tärkeitä arvoja vaikka perhearvot ja sitten vaikka ihmisoikeudet tai vaihtoehtoisesti vaikka isänmaallisuus, niin onko surullista, jos hän harrastaa lenkkeilyä, koska se ei mitenkään ilmennä näitä arvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvot ja harrastukset eivät ole yksi yhteen sama asia. Arvot voivat näkyä harrastuksissakin, mutta eivät todellakaan aina.

Ystäväni, vegetaristi, ei kolmen vuoden seurustelun aikana todellakaan tykännyt kumppaninsa harrastuksesta, metsästyksestä. He eivät asuneet yhdessä missään vaiheessa, mutta jos olisivat muuttaneet saman katon alle, heillä olisi ollut iso ongelma sisustuksen suhteen, sillä mies olisi laittanut esille metsästysmuistonsa hirventaljasta poronsarviin, eikä ystäväni sellaista olisi kodissaan pystynyt katselemaan. Ystäväni nykyinen avomies on vegaani.

Toisen ystäväni ja hänen puolisonsa pitävät peleistä. Siinä, missä vaimo harrastaa aktiivisesti penkkiurheilua ja luonnossa liikkumista, mies pitää strategisista lautapeleistä, live roolipeleistä. Yhdessä he pelaavat perinteisiä, perhelautapelejä ja seuraavat vaimon suosikkijoukkueiden pelit, kun nämä ovat pudotuspeleissä ja finaaleissa. 

Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään.

Mitä ihmettä, minä tunnen ihmisen, joka harrastaa noita molempia.  Hänkö nyt sitten on aivan pihalla siitä, kuka on?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja totesi, et taida ymmärtää, mitä termi "arvo" tarkoittaa. Mutta kuulisin silti näkemyksiäni, millä perusteella väität, että noita harrastavilla on täysin eri arvot? Ja millä lailla harrastusten eri piirteet (kuten tässä esimerkissä) liittyvät elämänarvoihin?

Ja toisaalta, uskotko että ihminen voi kiinnostua vain yhdenlaisista asioista? Eli jos tykkää liikkua ulkona yksin, ei voi tykätä pelata lautapelejä yhdessä muiden kanssa, ja jos tykkää katsoa jalkapalloa telkkarista, ei voi olla kiinnostunut roolipelaamisesta? Nyt alan ymmärtää, miksi jotktu ihmiset vaikuttavat niin yksiulotteisilta... - Koska he ehkä ovat sitä :D :D :D 

Nyt ymmärrät tahallasi yksinkertaisen asian täysin väärin. Lopeta asian pohtiminen kun et kerran asiasta pysty keskustelemaan ymmärtäen lapsellisesti väärin.

Otan kiinni tuohon mitä sanot lopuksi. Jos pidät muita yksinkertaisina, se on pelkosi itsestäsi. Ei kannata pitää itseään tai muita yksinkertaisina. Olet fiksu ja hyvä ihminen vaikka keskustelu ei nyt tästä aiheesta sinulta sujunutkaan.

Ja sinulla ei nyt tässä viestissä sujunut se, mihin pyrit.

Onko jossain olemassa normaalien ihmisten palstaa?

Tämä ketju ahdistaa. Näin syvissä vesissä kulkee suomalainen mielenterveys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

mites tämä lauseesi:

"Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään."

Kumpi näistä elää erittäin köyhää elämää, hukkaa aikaansa?

(minusta sinä et ymmärrä edes itseäsi, jankkaat vain periaatteesta)

Eikö mielestäsi eri harrastukset kerro aivan eri arvomaailmoista?

Se että noissa harrastuksissa ei ole mitään yhteistä, ei ole se mistä tässä on keskusteltu. Se jos oletat että ihmiset käyttävät aikansa johonkin mistä eivät pidä, kertoo kai eniten sinun omista ajankäyttötavoistasi. Kannattaa pohtia omat arvot selviksi ja käyttää aikasi paremmin.

Minulle ainakin tuo iloa kun saan olla oikeassa ja jakaa tietoa muille.

Ei. Ne kertovat vain siitä, että henkilöilla on erilaiset harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

mites tämä lauseesi:

"Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään."

Kumpi näistä elää erittäin köyhää elämää, hukkaa aikaansa?

(minusta sinä et ymmärrä edes itseäsi, jankkaat vain periaatteesta)

Eikö mielestäsi eri harrastukset kerro aivan eri arvomaailmoista?

Se että noissa harrastuksissa ei ole mitään yhteistä, ei ole se mistä tässä on keskusteltu. Se jos oletat että ihmiset käyttävät aikansa johonkin mistä eivät pidä, kertoo kai eniten sinun omista ajankäyttötavoistasi. Kannattaa pohtia omat arvot selviksi ja käyttää aikasi paremmin.

Minulle ainakin tuo iloa kun saan olla oikeassa ja jakaa tietoa muille.

Tuo lause on sinun kirjoittamasi väite, joten miksi et tuota iloa itsellesi ja jaa oikeaa tietoa,

sen sijaan tuomitset täällä ihmisten arvoja heidän harrastuksiensa perusteella.

Jos sinä pahoitat mielesi kuvitelluista tuomitsemisista, se kertoo sinulle tärkeistä arvoista. Olet varmaan empatiakokemuksille herkkä, koska sinulle tärkeää on kokea oikeudenmukaisuutta. Minusta tämä on hieno piirre ihmisessä. Oot varmasti hyvä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

Eli jos ihmiselle on tärkeitä arvoja vaikka perhearvot ja sitten vaikka ihmisoikeudet tai vaihtoehtoisesti vaikka isänmaallisuus, niin onko surullista, jos hän harrastaa lenkkeilyä, koska se ei mitenkään ilmennä näitä arvoja?

Jos lenkkeilyä harrastaa ilman että se on yhteydessä omiin arvoihin, on se hukattua aikaa tietenkin. Jos omia arvoja on vaikkapa terveys ja halu kyetä nauttimaan muista iloa tuottavista asioista mahdollisimman pitkäikäisenä, esimerkiksi tuo mainitsemasi maanpuolustus reserviläistoimintana mitä voi suositella kaikille, niin silloinhan se lenkkeily nimenomaan on yhteydessä omiin arvoihin, sillä se mahdollistaa itselle tärkeiden arvojen toteuttamista.

Yksinkertainen asia ymmärretty väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

mites tämä lauseesi:

"Ulkona liikkuva penkkiueheilija ja lautapeleistä innostuva roolipelaaja omaavat täysin eri arvot, sillä noissa harrastuksissa on ainoastaan etäisesti toisiaan muistuttavia piirteitä.

Tämä osoittaa jälleen kerran sen miten huonosti ymmärtävät itseään."

Kumpi näistä elää erittäin köyhää elämää, hukkaa aikaansa?

(minusta sinä et ymmärrä edes itseäsi, jankkaat vain periaatteesta)

Eikö mielestäsi eri harrastukset kerro aivan eri arvomaailmoista?

Se että noissa harrastuksissa ei ole mitään yhteistä, ei ole se mistä tässä on keskusteltu. Se jos oletat että ihmiset käyttävät aikansa johonkin mistä eivät pidä, kertoo kai eniten sinun omista ajankäyttötavoistasi. Kannattaa pohtia omat arvot selviksi ja käyttää aikasi paremmin.

Minulle ainakin tuo iloa kun saan olla oikeassa ja jakaa tietoa muille.

Ei. Ne kertovat vain siitä, että henkilöilla on erilaiset harrastukset.

Eri harrastukset eli eri arvomaailmat. Simppeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Arvot ei tarkoita ajatuksia ja tunteita. Sun kannattaa nyt googlata asiaa ja lähteä tutustumaan ihan alusta asti tähän aiheeseen.

Ja mitä kristillisiin arvoihin tulee, en suinkaan ajattele, että niitä toteutettaisiin vain kirkossa. Mutta lenkkeilyllä ei tarvitse olla mitään tekemistä niiden kanssa, vaikka lenkkeilijä olisikin kristitty. Mutta vaikka hänen mielestään lenkkeily kristillisiin arvoihin liittyisikin, emme voi kuitenkaan sanoa, että hänellä olisi väistämättä erilaiset arvot niiden kanssa, jotka eivät lenkkeile (kas kun heistäkin voi löytyä kristilliset arvot omaavia) emmekä toisaalta voi sanoa, että kaikilla lenkkeilijöillä olisi samanlainen arvomaailma (kun esimerkiksi monilla lenkkeilijöillä varmasti myöskään ei ole niitä kristillisiä arvoja, vaikka joillain voi ollakin). Eli näin voidaan siis todeta, että sama harrastus ei ole synonyymi samanlaisille arvoille, eikä toisaalta erilaiset harrastukset tarkoita sitä, etteikö voisi olla samanlaiset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Minäkin veikkaan trollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Minäkin veikkaan trollia.

Minä veikkaan jonkin ääriliikkeen, uskonnollisen tai poliittisen, edustajaa.

Samanlaista yksisilmäistä argumentointia,  ja aidan seipäästä puhumista aidan sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Minäkin veikkaan trollia.

Totta kai tuo on trolli, älkää hyvät ihmiset jumiutuko vääntämään heidän kanssaan! Heillä ei ole muuta tekemistä elämässään kuin keksiä päästään jaariteltavaa ja väännettävää keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain olemassa normaalien ihmisten palstaa?

Tämä ketju ahdistaa. Näin syvissä vesissä kulkee suomalainen mielenterveys.

Eikö tämä mielenterveyden tuominen esiin tavallasi ole aika turhaan stigmoja lisäävää toimintaa? Hankaloittaa avun saamista niille jotka sitä tarvitsevat. Lapsellista muutenkin tämä lällättely ja vänkääminen mitä tässä nähty nyt tylsän kauden myötä. Mutta ei sitä tarvitse jatkaa sillä että lällättelee oikeilla ja vakavalla asialla.

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain olemassa normaalien ihmisten palstaa?

Tämä ketju ahdistaa. Näin syvissä vesissä kulkee suomalainen mielenterveys.

Niinpä. Olisi kiva sellainen kunnolla moderoitu palsta, josta siivottaisiin kaikki turhanpäiväiset viestit ja negatiiviset haukkumisviestit. Viime vuonna oli ihan lukukelvoton EA ketju ja tänä vuonna sama. Olisi mielenkiintoista lukea asiallista keskustelua ja analysointia, mutta ei vaan jaksa enää etsiä niitä kivoja viestejä, kun on sivukaupalla osallistujien haukkumista ja aiheen vierestä jankutusta.

Toistan tässä vanhan viisauden jonka kerroin kuulleeni isoisältäni 90-luvulla.

Älä ruoki trollia internetissä, paitsi jos haluat tehdä siitä lemmikkisi.

Pitää paikkansa erittäin hyvin varsinkin tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Minäkin veikkaan trollia.

Totta kai tuo on trolli, älkää hyvät ihmiset jumiutuko vääntämään heidän kanssaan! Heillä ei ole muuta tekemistä elämässään kuin keksiä päästään jaariteltavaa ja väännettävää keskustelupalstalla.

Ihan hauskaahan se on ja ymmärrettävää toimintaa. Arkeen vähän tylsyyttä voittamaan siinä missä kaikki muutkin keskustelupalstat internetissä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Sinun kannattaa tutustua siihen, miten arvot yleensä määritellään. Sitten sinun on helpompi keskustella ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä he tarkoittavat. Jollet sitten ole trolli, mikä on kyllä mahdollista.

Minäkin veikkaan trollia.

Totta kai tuo on trolli, älkää hyvät ihmiset jumiutuko vääntämään heidän kanssaan! Heillä ei ole muuta tekemistä elämässään kuin keksiä päästään jaariteltavaa ja väännettävää keskustelupalstalla.

Ihan hauskaahan se on ja ymmärrettävää toimintaa. Arkeen vähän tylsyyttä voittamaan siinä missä kaikki muutkin keskustelupalstat internetissä muutenkin.

No ei ole normaalia toimintaa todellakaan pilata keskustelut muilta ihmisiltä ja keksiä samalla usein päästä asioita tuntemattomista ihmisistä. Useimmilla kun on ihan todellinen pyrkimys asialliseen keskusteluun.

Voi aloittaa uuden ketjun, jos ei ole kiinnostunut Ensitreffit alttarilla ohjelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Voi aloittaa uuden ketjun, jos ei ole kiinnostunut Ensitreffit alttarilla ohjelmasta.

Eipä ne trollit keskenään trollaile, pointti on juuri häiritä muiden keskustelua.