Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.
Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauraa hieman ennen muita, on kiinnostunut monesta, haluaisi puhua ilmiöistä eikä vain henkilöiden kokemuksista. Toiset tuntuvat hitailta, jälkeenjääneiltä. Toisaalta on tähän liiankin sopeutunut ja on tullut tapa sanoa asiat kahteen kertaan, koska ensimmäisellä ei koskaan ymmärretä.
Kokouksissa turhaantuu ja odottaa hiljaa että muut lopulta tunnin keskustelun päästä tulevat samaan lopputulokseen jonka itse näki heti. Jos alkaa mennä kovin sivuraiteille, sitten puuttuu asiaan.
Huolestuminen liittyy älykkyyteen, osaa ennakoida tapahtumaketjuja ja vaaranpaikkoja.
Ei voi koskaan olla oma itsensä, ei ole sellaista ryhmää jossa olisi riittävästi samanhenkistä seuraa. On aina vähän kuin lasten kanssa. Ihminen kuitenkin haluaa jakaa kokemuksia ja saada hyväksyntää, siten omaksuu roolin, joka ei ole aivan aito.
On kuin raikas tuulahdus, kun tapaa toisen älykkään ja ajatus voi hetken vapaasti lentää. Yleensä on mielellään yksin, koska toisten seura on aina kivereen perässävetoa enemmän tai vähemmän.
Mitä, tämä on kuin omasta kynästäni?! Piti jo tsekata onko tämä vanha ketju, johon olen joskus kirjoittanut :) Mutta juuri tältä minustakin tuntuu, ulkopuoliselta.
Hämmästyttää miten paljon on hitaalla käyviä ja tyhmiä ihmisiä. Aika usein minua pidetään outona ja väärinymmärretään. En enää jaksa selitellä ajatuksiani tyhmille eikä minua haittaa, vaikka sen takia joku esim töissä ei pitäisi minusta. Mieluummin kartan sellaisten seuraa.
Olen aika usein vaihtanut työpaikkaa, koska tylsistyn nopeasti. Jos työ ei tarjoa henkistä haastetta ja tarpeeksi aivopähkinää, päivät kuluvat tervassa. Nykytyö on onneksi vaihtelevaa ja vaativaa ja tunnun viihtyvän. Työkavereissakin tuntuu olevan myös fiksujakin paljon.
Sinua pidetään outona ja väärinymmärretään? Miten voi olla, vaikka sinun mielestäsi muut ihmiset ovat hitaalla käyviä ja tyhmiä ;) Vaikutat niiiiiiin älykkäältä :D
Kuten sanoin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.
Kyllä tyhmyrit pätevät tässä ketjussa! Naurattaa!
Tarkkailen ympäristöä ja itseäni. Olen tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu; ketä ihmisiä tilassa on, mitä he tekevät, aikovat, sanovat ja näyttävät. Tarkkailen omaa valppaustilaani, motiivejani, kiinnostustani ja tekemisiäni. Läheisessä tilanteessa keskityn ajatusten syvälliseen jakamiseen kun voi olla avoin ja pidäkkeetön, sekä mahdollisesti sensuelleihin tuntemuksiin, koskettamiseen, nautintoon. Muutoin pääni täyttää sekava kokoelma jatkuvia ja vaihtuvia ajatuksia sekä loputon taustamusiikki. Usein huomaamattani hyräilen tai viheltelen sen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä palstan älykkyysketjuille, että tähänkin on hakeutunut tahallaan väärinymmärtäviä keskustelun harhauttajia räksyttämään. Niin kuin tuo eräs kirjoittaja, joka kertoi, että joskus jotkut ihmiset ovat suuttuneet hänelle, niin heti joku siellä viisastelemassa, että "miksi suututat ihmisiä?". Ikään kuin hän olisi väittänyt, että kaikki ihmiset aina ja joka tilanteessa olisivat suuttuneet hänelle.
En ole mikään älykkö mutta näitä keskusteluja on ollut kiva lukea. Ymmärrän, että turhautuminen ja yksinäisyys ovat monien keskivertoa älykkäämpien riesoja ja olen saanut näistä keskusteluista hyvin näkökulmaa näihin aiheisiin. Kunpa vaan nuo viisastelevat keskustelun derailaajat älyäisivät (pun inteded) pysyä poissa mutta se on tällä foorumilla liikoja toivottu.
Kysyin ihan tosissani asiaa. Jos toistuvasti suututtaa ihmisiä puolueettomuudellaan, se on joko vähän huonosti klaarattu, tai sitten on tärkeämpää saada oma mielipide sanottua. Tai ehkä jopa nauttii siitä, että saa toiset hermostumaan.
Jos on älykäs, ei pitäisi olla vaikeaa oppia olemaan hiljaa tai diplomaattinen tietyissä tilanteissa tai oppia, mistä naruista kutakin ihmistä pitää vedellä, että onnistuu tavoitteessaan. Jos tulee jatkuvasti yllätyksenä, että monet ihmiset suuttuvat siitä, kun vaikuttaa siltä, ettei ole heidän puolellaan, niin se kertoo kyllä jo aika yksiselitteisesti älykkyyden puutteesta. Tietenkin on tilanteita, joissa ei oikein voi olla loukkaamatta toista tai se ei kauheasti haittaa. On kuitenkin aika peruspsykologiaa, että jos joku avautuu läheiselleen jostain asiasta, hän ei ilahdu siitä, jos hänelle ensimmäiseksi alkaa selittämään, miksi ymmärtää vastapuoltakin. Myös jos toimii jossain ammatissa, jossa pitää tulla toimeen ihmisten kanssa, niin usein siitä on hyötyä, että asettuu esittämään tilanteen etupäässä siten, että toinen tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.
Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D
Niinpä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D
Niinpä niin.
No, minä olen silti mensalainen, sinä et. En kuuntele tolloilta ohjeita.
DI / KTM / ÄO 135 kirjoitti:
Kannatan persuja ja Trumpia. EIkä tämä ole provo vaan ihan totta.
Aika moni näkee mihin tämän kaikki johtaa. Aatteen palo ja hyveellisyys vaan estää älykkään ajattelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiinnostunut liki kaikesta, kun alan asiaa ajatella. Saatan jäädä seuraamaan vaikka dokumenttia jostain lääketieteellisestä asiasta ja oivallan jotain suurta esim. siitä, mikä sairauden hoitona voisi tehota. Olen ällistynyt oivalluksestani ja mietin, miksei tuollaista ole kokeiltu ja sivuutan asian ajatellen, että varmasti tutkijat ovat tämänkin näkökohdan huomioineet. Ja sitten vuosia myöhemmin luen, että asiassa on tehty suuri läpimurto, joka perustuu samaan kuin havaintoni. Hämmennyn ja jään miettimään, miksi asia avautui minulle heti. Loogiset päätelmäni ovat nopeita ja luovia ja pitävät paikkansa. Sisäinen dialogi laukkaa ja koskaan ei minulla ole tylsää, koska voin seurata ajatusketjujani. Työssä kollegat ovat oppineet, että mielipiteeni ovat useimmiten parhaaseen lopputulokseen johtavia ja saan helposti argumenttini hyväksytyiksi.
Sosiaalisesti en taas yhtään käsitä ihmisten tekoja ja vaikuttimia. Itse kuvittelen, että tietty logiikka ohjaisi ihmisiä, mutta useimpien toiminta näyttäytyy minulle täysin irrationaalisena. Ihmissuhdetaitoni ovat puutteelliset, osaksi siitä syystä, että harvat ihmiset ylipäätänsä kiinnostavat minua. Kommunikoi lähinnä kohteliaisuudesta. Itseäni en pidä myöskään merkityksellisenä kuin suppealle lähipiirille. Mieheni mielestä olen analyyttinen tunnepuolen kustannuksella. Ironista on se, että ihmisluonnon havainnointi on ammattini. Työssä olen siinä oikein tunnustetusti hyvä, mutta yksityiselämässä umpisurkea ja tämä ristiriita ei minulle avaudu...
Harrastuksissa innostun uudesta, pakkomielteisellä riemulla paneudun uuteen asiaan ja kun hallitsen sen, kyllästyn ja lopetan. Tästä syystä olen tavattoman monitaitoinen. Kyllästyminen aiheuttaa sen, että en pitkäjänteisesti sitoudu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta saakka ymmärtänyt, miten monimutkaisia ja toisiinsa kytkeytyneitä asiat ovat. Pystyn imuroimaan tietoa tehokkaasti ja samalla osaan myös yhdistää asiat toisiinsa sekä muodostaa niistä monitahoisia kokonaisuuksia. Vasta aikuisena ymmärsin, että ihmiset eivät näe asioita mustavalkoisesti (esim. politiikassa) vain ilkeyttään, vaan heidän kognitionsa on erilainen kuin minulla. Aavistan myös usein asioita, esim. nousevia trendejä, ja olen tavallaan askeleen edellä tämän päivän asioita koko ajan.
Olen kuitenkin sosiaalisesti aika pälli, koska olen kovin vilkas ja ulospäinsuuntautunut ja annan itsestäni siksi hölmön kuvan. Se ei kuitenkaan haittaa minua. Harrastan aika tavallisia juttuja, esim. lenkkeilyä, enkä mitään erityisen filosofista tai taiteellista enää näin aikuisena. Nuorempana samastuin punaviinitaiteilijoihin ja intellektuelleihin, mutta nykyään nautin pienistä asioista.
Tavallaan on käynyt niin, että mitä enemmän ymmärrän maailmaa ja saan siitä tietoa, sitä vähemmän se minua enää kiinnostaa. Siksi monet älykkäät ihmiset ovat hyvin onnettomia. Itse olen valinnut hengellisemmän polun olemassaolon tuskan lievittämiseksi. Tällä tiellä kulkiessa olen opetellut hiljentämään jatkuvasti analysoivan mieleni tietoisesti.
Niin ja ei liene yllättävää, että olen ammatiltani tutkija. ÄO ei ole neron luokkaa, mutta parhaan kymmenen prosentin joukossa psykologin tutkimuksen perusteella.
Kaikista hyvistä kommenteista tähän samaistun eniten. Kuin olisin kirjoittanut itse joka sanan. On toisaalta mukava ettei ole yksin kokemuksensa kanssa mutta toisaalta ei toivo toiselle samanlaista kärsimystä kuin mitä itse käy läpi.
Hyvää jatkoa sinulle. En olisi paremmin voinut ilmaista omaa kokemustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi voi hakeutua sellaiseen seuraan jossa saa puhua kaltaistensa kanssa ja jakaa ajatuksia. Työpaikan kahvipöydässä puhutaan lähinnä ryyppy-ja naisjuttuja, siellä on turha ruveta keskustelemaan esim. Puskinin runoudesta tai Senecan filosofiasta.
Älykkyys on hyvin subjektiivinen asia ja kaikki kokevat älykkyyden eri tavalla, joten en tiedä minkälaista älykkyyttä ap tarkoittaa. Vastaan tähän silti, koska en ainakaan pidä itseäni täysin tollona :D
Olen todella hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään. En luota sokeasti mediaan, mistä paistaa toimittajien omat mielipiteet ja ideologiat, vaan kykenen kriittisesti arvioimaan eri lähteitä ja luomaan kuvan asioista niiden perusteella. Uskallan olla erimieltä muiden kanssa -myös aroista aiheista. Turhautuminen on päällimmäinen tunne, kun katson päättäjien jahkailua ja sitä, kuinka asiat hoidetaan väärin tai epätehokkaasti. Olen todella kiinnostunut oppimaan ja opiskelemaan koko ajan uusia asioita ja mielenkiinnon kohteeni ovat laajat laidasta laitaan. Olen kiinnostunut niin muodista ja kauneudesta, kuin tieteestä, historiasta, politiikasta ja taloudesta. Uskallan myös myöntää jos olen väärässä ja osaan nauraa itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä osannut erotella ihmisiä sukupuolen perusteella. Olen lapsesta asti pitänyt ihmisiä ihan vain ihmisinä. Nyt aikuisena on todella outoa huomata, että toisilla on vahvat näkemykset sukupuolirooleista ja sitten niiden mukaan pitää elää tai on "ihan outoa".
Tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä paljon. Sukupuolella, oli se sitten mikä tahansa, vaikka korjattukin, ei ole minulle mitään väliä. Vain sillä on, millainen on ihmisenä. Omistan yrityksen, johon rekrytoin työntekijöitä. Sukupuoli ei sokaise, vain osaaminen ja asenne ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on hyvin subjektiivinen asia ja kaikki kokevat älykkyyden eri tavalla, joten en tiedä minkälaista älykkyyttä ap tarkoittaa. Vastaan tähän silti, koska en ainakaan pidä itseäni täysin tollona :D
Olen todella hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään. En luota sokeasti mediaan, mistä paistaa toimittajien omat mielipiteet ja ideologiat, vaan kykenen kriittisesti arvioimaan eri lähteitä ja luomaan kuvan asioista niiden perusteella. Uskallan olla erimieltä muiden kanssa -myös aroista aiheista. Turhautuminen on päällimmäinen tunne, kun katson päättäjien jahkailua ja sitä, kuinka asiat hoidetaan väärin tai epätehokkaasti. Olen todella kiinnostunut oppimaan ja opiskelemaan koko ajan uusia asioita ja mielenkiinnon kohteeni ovat laajat laidasta laitaan. Olen kiinnostunut niin muodista ja kauneudesta, kuin tieteestä, historiasta, politiikasta ja taloudesta. Uskallan myös myöntää jos olen väärässä ja osaan nauraa itselleni.
Älykkyys on subjektiivinen vain heille joilla sitä ei objektiivisesti ole.
Moni ihminen kuvittelee olevansa älykkäämpi kun on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä palstan älykkyysketjuille, että tähänkin on hakeutunut tahallaan väärinymmärtäviä keskustelun harhauttajia räksyttämään. Niin kuin tuo eräs kirjoittaja, joka kertoi, että joskus jotkut ihmiset ovat suuttuneet hänelle, niin heti joku siellä viisastelemassa, että "miksi suututat ihmisiä?". Ikään kuin hän olisi väittänyt, että kaikki ihmiset aina ja joka tilanteessa olisivat suuttuneet hänelle.
En ole mikään älykkö mutta näitä keskusteluja on ollut kiva lukea. Ymmärrän, että turhautuminen ja yksinäisyys ovat monien keskivertoa älykkäämpien riesoja ja olen saanut näistä keskusteluista hyvin näkökulmaa näihin aiheisiin. Kunpa vaan nuo viisastelevat keskustelun derailaajat älyäisivät (pun inteded) pysyä poissa mutta se on tällä foorumilla liikoja toivottu.
Kysyin ihan tosissani asiaa. Jos toistuvasti suututtaa ihmisiä puolueettomuudellaan, se on joko vähän huonosti klaarattu, tai sitten on tärkeämpää saada oma mielipide sanottua. Tai ehkä jopa nauttii siitä, että saa toiset hermostumaan.
Jos on älykäs, ei pitäisi olla vaikeaa oppia olemaan hiljaa tai diplomaattinen tietyissä tilanteissa tai oppia, mistä naruista kutakin ihmistä pitää vedellä, että onnistuu tavoitteessaan. Jos tulee jatkuvasti yllätyksenä, että monet ihmiset suuttuvat siitä, kun vaikuttaa siltä, ettei ole heidän puolellaan, niin se kertoo kyllä jo aika yksiselitteisesti älykkyyden puutteesta. Tietenkin on tilanteita, joissa ei oikein voi olla loukkaamatta toista tai se ei kauheasti haittaa. On kuitenkin aika peruspsykologiaa, että jos joku avautuu läheiselleen jostain asiasta, hän ei ilahdu siitä, jos hänelle ensimmäiseksi alkaa selittämään, miksi ymmärtää vastapuoltakin. Myös jos toimii jossain ammatissa, jossa pitää tulla toimeen ihmisten kanssa, niin usein siitä on hyötyä, että asettuu esittämään tilanteen etupäässä siten, että toinen tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Poikkeavan korkean älyn omaava nimenomaan on heikommassa lähtökohdassa sosiaalisten taitojen ja empatiankin kehittämisen suhteen. Hänellä ei ole kokemusta vertaisryhmässä toimimisesta.
Toisiin on joko liian helppo vaikuttaa, niin että kuva itsestä vääristyy tämän seurauksena, tai sitten ei voi käsittää miten yksinkertaiset asiat muita liikuttaa ja siksi törmäilee norsuna posliinikaupassa.
Älykäs toisaalta voi kehittää tätä puoltaan itsessään tehokkaasti, mikäli vain havaitsee perustilanteen oikein. Moni älykäs saattaa olla hieman autisminkirjolla, jolloin toisten tunnetilojen ymmärtäminen on haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi voi hakeutua sellaiseen seuraan jossa saa puhua kaltaistensa kanssa ja jakaa ajatuksia. Työpaikan kahvipöydässä puhutaan lähinnä ryyppy-ja naisjuttuja, siellä on turha ruveta keskustelemaan esim. Puskinin runoudesta tai Senecan filosofiasta.
Ohis mutta tuosta Puskinista tuli mieleen kun eräänä yönä en saanut unta niin rupesin miettimään, että olikohan Puskinilla jonkinlainen jalkafetissi kun monissa rakkausrunoissaan ylistää naisten jalkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Aika hyvin kerroit oman ajatuksen juoksisi, itsellä menee samantyylisesti. En kyllä tiedä johtuuko tämä älykkyydestä. Itsekin teen paljon ääneen sanomattomia huomioita ihmisistä ja tylsistyn, jos ei ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa. Harvoin löydän mielenkiintoista juttu seuraa. Puhun ihmisille vain koska tunnen sosiaalista tarvetta kuulua joukkoon, etten vaikuttaisi ihan oudolta.
Monilla vähemmän älykkäillä havainnointi kohdistuu vain ITSEEN. Siis miten se Ritu mulle noin sanoi, miten se Pekka katso mua tolleen, nyt mulla on tällanen ja tällanen olo, nyt mua väsyttää/suututta, nyt minä sitä ja tätä.
Älykäs taas ei havainnoi ITSEÄÄN vaan muita. Muiden vuorovaikutusta, ilmeitä, eleitä, tunnelmaa. Siinä missä itseensä keskittynyt huomaa vain omat tuntemuksensa, älykäs huomaa muiden, siis havainnoi että nyt tuo Pekka alkaa ärtymään, tuo Ritu ei huomaa sitä ollenkan, nyt Pekka alkaa jo punoittaa ja otsasuoni tykyttää, Ritu ei tajua vaan mäkättää vielä kovempaa, sivusta seuraaja Erkki on kiusaantuneen näköinen.... jne jne.
Tässä se ero. Tyhmä ei tunnista kuin oman napansa, älykäs tunnistaa koko ympäröivän todellisuuden.Tai sitten oikeasti älykäs prosessoi tehokkaasti molemmat, sekä ympäristön että itsen, ja hahmottaa kuinka oma minkäkinhetkinen tila vaikuttaa ympäristön havainnointiin ja tulkintaan ja miten se ympäristö taas vaikuttaa siihen omaan tilaan jne.
Tsiis, se että käytät toista kaistaa kahdesta ei tee sinusta älykästä. Älykkäällä niitä kaistoja on käytössään kymmeniä.
No haloo nyt taas. Tottakai mulla on kymmeniä kaistoja käytössä. Kirjoitin tuon rautalangasta selvennykseksi sille joka ihmetteli että kyllähän kaikki havannoi.
Olen mensan jäsen, oletko sinä? Niinpä.Jos olisit oikeasti, olisi selityksesi uskottavampi ja luovempi :D
Niinpä niin.
No, minä olen silti mensalainen, sinä et. En kuuntele tolloilta ohjeita.
Typerää mainostaa itseään jollain mensalla. Ei ainakaan kovin fiksua kuvaa sinusta anna. Se että on selvittänyt jonkin testin, jossa mitataan loogista päättelykykyä ei tarkoita paljoakaan. Älykkyyttä on monenlaista, voit olla esim sosiaalisesti kömpelö tai omata huonon yleistiedon tason (maailman/yhteiskunnan asioista ei tajua mitään), vaikka tuosta selviääkin. Tv: eri
No miten tyhmä sitten havainnoi, sekin on mulle arvoitus