Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.

Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.

Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.

Tämä on kyllä totta. :)

Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.

Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.

Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun  on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen. 

Suomalainen keskustelu on juuri tätä vapaata tajunnanvirtaa ja yleensä jokainen vie aiheen itseensä. Sosiaalisuus meillä on tätä, helpointahan on puhua itsestä. Facebookryhmissäkin keskustelut on ”minä tein tänään tätä, mitä sinä teit?”, koska joka tapauksessa ihmiset eivät halua puhua aiheesta vaan itsestään.

Tämän alkuperäisen ajatuksen esittäjä mielestäni tarkoitti aiheesta toiseen hyppimisellä, että älykkäät pääsevät kärryille vaikka hetkeksi putosivatkin. Normaaliälyiset ja vähän hitaat ovat niitä, joille pitää aina selittää mistä oli nyt puhe, kukas se olikaan, ai se ja se... Ja näin keskustelu jankkaa.

Siihen vielä lisäksi kansallista tyyliä ettei yhdessä keskitytä meneillään olevaan asiaan vaan jokainen sanoo kuin lapsi ääneen mitä mieleen juolahtaa, niin keskustelua ei voi kutsua kovin rakentavaksi, jos edes keskusteluksi.

Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, olen huomannut myös suomalaisissa ihmeellisen asian: harva pystyy keskustelussa tajuamaan kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa.

Ihan palvelualallakin sen huomaa. Jos haet vaikka koon 38 sinistä villakangastakkia, melkein 100% myyjä lähtee hakemaan villakangastakkia, palaa jossain vaiheessa erikseen kysymään koon ja tuo sitten punaisen takin, jolloin joudut muistuttamaan että pyysit sinistä.

Jos kahvilassa haluat vaikka kofeniinitonta kahvia soijamaidolla, satavarmasti kysytään erikseen kerran tai kaksi sekä mitä maitoa halusin jne... Yleensä vielä varmistan kahvin saadessani että olihan se kofeiiniton ja usean kerran on käynyt niin että keskittyessään soijamaitoon, myyjä on unohtanut sen kahvin laadun.

Ihme kyllä, en ole muualla huomannut samanlaista ongelmaa. USA:ssahan tuollaisilla suomalaisaivoilla olisi aika tuskaa olla töissä esim. Starbucksissa :D

Kappas ap, kuulostat hätkähdyttävän paljon minulta.

En tiedä älykkyysosamäärääni mutta olen myös kuullut monilta olevani huomattavan fiksu.

Toisaalta olen kokenut sitäkin, että osa ihmisistä haluaa ikään kuin vaientaa minut: sanomisilleni naureskellaan ja niitä ihan avoimesti pilkataan sekä minulle on monesti huudettu päin naamaa, etten tiedä mistään mitään enkä ymmärrä miten asiat ovat.

Tuo mainitsemasi "tuo uudestaan maitolaadun kysely  on saanut joskus aikaan sen, että olen suututtanut  kahvilatyöntekijät ovat kokeneet minut jollain tapaa vihollisena.

Minulla on tietyt arvot ja näkemykset, joista pidän kiinni ja joiden vuoksi mm. parisuhteen löytäminen on ollut ja on minulle edelleen poikkeuksellisen hankalaa. En silti koe tarpeelliseksi julistaa näitä asioita aggressiivisesti, koska olen väsynyt sellaiseen mustavalkoiseen poteroitumiseen. Vaikka en kaikkia näkemyksiä haluakaan henkilökohtaisesti omaksua, voin silti yrittää oppia ymmärtämään syitä ja logiikkaa niiden takana.

Tuo  kuulostaa myös tutulta ja sellaiselta, johon olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota. Minulla on ollut nuorena vahva ja melkein aina oikeassa ollut intuitio mutta olen iän myötä oppinut hiljentämään sen, koska intuitiota pidetään höpöhöpönä ja sitä kuuntelevia vainoharhaisina. Tämä johti siihen, että seurauksena en enää oikein erottanut omia ajatuksiani muiden ajatuksista ja aloin pikku hiljaa muuttua tökeröksi ja ylianalyyttiseksi jankkaajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mitattu korkea ÄO (yli 140). Olen muuten ADD-piirteinen, eli kiinnostavat asiat ovat tosi kiinnostavia ja tylsät rutiinit taas tosi tylsiä. Kärsin keskittymisvaikeuksista, ellei aihe ole kiinnostava.

Ajatukseni poukkoilevat aiheesta toiseen nopeasti. Tiedän innokkaan lukemisen takia paljon eri asioiden taustoja, joten niitä usein mietin, kun jokin aihe tulee esiin.

Olen ympäristöaktivisti, ei kai älykäs ihminen muuta voi olla. Mietin paljon asioiden suuruusluokkia: esim. kansalaisaloitteen allekirjoittaminen voi olla paljon isompi asia kuin päivän ruokavalinta.

Muoti-ilmiöt eivät tempaa mukaansa, niitä seuraan ihmeissäni ja huvittuneena. Vältän mainonnan näkemistä.

Lapsilleni tarjoan rakkauden ja empatian lisäksi paljon virikkeitä ja kerron erilaisten asioiden taustoja, opastan kriittiseen ajatteluun.

Olen ihan älykäs. En ole ympäristöaktivisti. Olen kylläkin ympäristötietoinen.

En ymmärrä miksi hymähdellä ylimielisesti muoti-ilmiöille, se on ehkä vähemmän tärkeää suuressa mittakaavassa, mutta jollekin luovalle hyvinkin oleellista.

Kaiken yli menee uskoni Jumalaan ja siihen että pikku ihminen ei voi tehdä yhtään mitään vaikkapa sille, jos kaikkivaltias tahtoo vaikka tänään tai kymmenen vuoden päästä maailman loppuvan.

Tiedätkö SINÄ missä ovat suomalaisten korona rokoitteet?

Onko rokottaminen sekaantumista Jumalan suunnitelmaan?

Kysy hallitukselta, en minä tiedä.

Miksi Jeesus ei ruoki afrikkalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Jeesus ei ruoki afrikkalaisia?

Heidän velvollisuus on ruokkia itsensä heidän lähellä kasvatetusta ruoasta. Siksi heidän kannattaisi kasvattaa nurmea ja nautoja.

Meidän velvollisuus on ruokkia itsemme meitä lähellä kasvatetusta ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Jeesus ei ruoki afrikkalaisia?

Herra auttaa niitä, jotka auttavat itseään.

Muita kysymyksiä?

normielämä kaupungissa:

- harrastetaan koko lapsuus liian paljon, somet, masis 12v

- opiskellaan ja biletetään 16v (masis, ahdistus tarkoituksettomuudesta ja ehkä siitä kuinka ollaan paskottu maapallo)

- töihin ja biletys jatkuu 25v. Turrutus toimii

- 31v huomataan että tikittää (naiset), fuckbuddy tai säälittävät tinderräpellykset ei enää riitä. Miehet ei ehkä huomaa lainkaan

- 32v omistusasunto. 200 000 velkaa.

- 35v lapsi jos kävi tuuri, ehkä 2 jos pitää kiirettä

- 38v isompi asunto, okt jos käy hyvin. 250 000 velkaa

- 45v yt, laina painaa

-70v eläkkeelle. Lainat maksettu jos ei ole ostettu myös venettä ja sijoituskämppää.

Muutto pienempään asuntoon.

- syöpä (80v 5v taistelun jälkeen), sydänkohtaus (jos meni hyvin mutta kuolema 72v) tai alzheimer(90v, 80+ vaipoissa)

Minut on psykologin tekemällä älykkyystestillä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Psykologi sanoi, että harvinainen tulos. Testi tehtiin psykiatrian poliklinikalla, jossa olin hoidossa mielenterveysongelmien takia. Älykkyys on saattanut vaikuttaa siihen, että minusta tuli mielenterveysongelmainen. Minulla on aika herkästi reagoiva keskushermosto, ja saatan sisäistää asioita aika nopeasti. Ehkä olen lapsuudessa sisäistänyt ympäristön negatiivisia asioita liian herkästi. Aikuisempana on usein tuntunut siltä, että on pohjattoman yksinäinen, vaikka olisi muiden ihmisten seurassa. Ei oikein pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Sitten alkaa tarkastella sosiaalista vuorovaikutusta vähän niinkuin lintuperspektiivistä, niinkuin tarkkailija tai tutkija. Alkaa nähdä asioita, joita ei muut ihmiset näe, ja se lisää yksinäisyyden tunnetta. Muut ihmiset eivät ymmärrä minua, ja minä en ymmärrä muita ihmisiä. Jonkin verran lohtua tuo yliopisto-opinnot ja niissä menestyminen. En kuitenkaan välttämättä haluaisi olla niinkuin muut, vaan haluaisin tehdä älykkyydelläni jotain, josta olisi hyötyä ja apua muille ihmisille. Hyödyksi oleminen on tavoitteeni elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa vain erot ajattelussa, mitä ja miten älykkäät ihmiset pohtivat, haluan verrata omiin kokemuksiini. Long shot koittaa saada täältä kunnollista vastausta, mutta katsotaan, jos jotain fiksua ilmenisi.

Ajattelen nopeammin kuin muut ja jätän loogisessa päättelyketjussa turhat välivaiheet pois. SIksi muiden on joskus vaikea ymmärtää mua, mikä on tietty mun kannalta huono homma.

Pystyn hahmottamaan asiat tosi laajasti ja näen asioides eri puolet. Siksi olen hyvin harvoin vahvaa mieltä mistää, koska tiedän että asioilla on aina toinenkin puoli. 

Olen kiinnostunut uusista asioista ja yleistietoni on laaja. Pystyn omaksumaan nopeasti uusia asioita.

Pöh näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Minut on psykologin tekemällä älykkyystestillä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Psykologi sanoi, että harvinainen tulos. Testi tehtiin psykiatrian poliklinikalla, jossa olin hoidossa mielenterveysongelmien takia. Älykkyys on saattanut vaikuttaa siihen, että minusta tuli mielenterveysongelmainen. Minulla on aika herkästi reagoiva keskushermosto, ja saatan sisäistää asioita aika nopeasti. Ehkä olen lapsuudessa sisäistänyt ympäristön negatiivisia asioita liian herkästi. Aikuisempana on usein tuntunut siltä, että on pohjattoman yksinäinen, vaikka olisi muiden ihmisten seurassa. Ei oikein pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Sitten alkaa tarkastella sosiaalista vuorovaikutusta vähän niinkuin lintuperspektiivistä, niinkuin tarkkailija tai tutkija. Alkaa nähdä asioita, joita ei muut ihmiset näe, ja se lisää yksinäisyyden tunnetta. Muut ihmiset eivät ymmärrä minua, ja minä en ymmärrä muita ihmisiä. Jonkin verran lohtua tuo yliopisto-opinnot ja niissä menestyminen. En kuitenkaan välttämättä haluaisi olla niinkuin muut, vaan haluaisin tehdä älykkyydelläni jotain, josta olisi hyötyä ja apua muille ihmisille. Hyödyksi oleminen on tavoitteeni elämässä.

Tiedätkö, mistä tuo johtuu? Sinä et saa toisilta ihmisiltä tunnepalkintoja kuin auttamisen kautta. Koska tyhmät ja keskinkertaiset ihmiset hyväksyvät sinut ainoastaan silloin, kun sinusta on jotain hyötyä.

Olen tehnyt ihmisistä ja heidän käytöksestään joitakin aika hämmentäviä havaintoja. Yksi esimerkki tästä on eräänlainen "hierarkiaharha". Se tarkoittaa sitä, että ihmisiin suhtaudutaan ensisijaisesti sen perusteella, mikä on heidän asemansa hierarkiassa. Jos hierarkiassa korkealla oleva sanoo jotain hölmöä, sitä ei välttämättä pidetä ollenkaan hölmönä, vaan viisaana, ja ihmiset seuraavat tätä ajatusta kuin lampaat. Jos taas hierarkiassa matalalla oleva sanoo jotain viisasta, sitä ei useinkaan pidetä ollenkaan viisaana, vaan lytätään koko ajatus, ja tehdään asiat ihan toisinpäin. Sosiaaliseen hierarkiaan liittyvät tekijät siis hämärtävät ihmisen loogista ajattelua.

ahhaahha JOS me oltais oikeasti älykkäitä,me täällä olijat,niin emme me täällä olisi,vaan jossain tärkeässä hommassa.

Soiko teillä muilla älykkäillä musiikki päässä koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ihmisistä ja heidän käytöksestään joitakin aika hämmentäviä havaintoja. Yksi esimerkki tästä on eräänlainen "hierarkiaharha". Se tarkoittaa sitä, että ihmisiin suhtaudutaan ensisijaisesti sen perusteella, mikä on heidän asemansa hierarkiassa. Jos hierarkiassa korkealla oleva sanoo jotain hölmöä, sitä ei välttämättä pidetä ollenkaan hölmönä, vaan viisaana, ja ihmiset seuraavat tätä ajatusta kuin lampaat. Jos taas hierarkiassa matalalla oleva sanoo jotain viisasta, sitä ei useinkaan pidetä ollenkaan viisaana, vaan lytätään koko ajatus, ja tehdään asiat ihan toisinpäin. Sosiaaliseen hierarkiaan liittyvät tekijät siis hämärtävät ihmisen loogista ajattelua.

Näinhän se menee. On hienoa, kun presidentti sanoo koronasta jotakin latteaa tyyliin "Kyllä tästä selvitään" tai "Pidetään nyt niitä etäisyyksiä",  mutta jos Pentti 58v sanoo saman jossakin television kiertohaastattelussa, niin herää epäilys, ettei Pentti ota koronaa vakavasti ollenkaan.

Älykkyys liittyy oman tahdon uskoon.

Oikeastihan on vain älykkäitä hetkiä/tapahtumia joihin miellytään ja älykkyys ei sitoudu lihaan sinänsä mitenkään.

On olemassa voimakkaita ja heikkoja ratkaisuja asianomaisten eri näkökulmista.

Siksi on väärin keskustella älykkäistä henkilöistä, koska älykkyys ei sitoudu lihaan tai henkeen mitenkään.

On vain tapahtumien sarjoja, jotka miellyttävät ja ovat edullisia asianomaisille.

Tapahtuma halutaan omistaa ja toistaa henkilön kautta hyödyn nimissä.

Tri Carpenter todisti nahkasaappaissaan ettei älykkyyttä ole olemassakaan. Se on ihmisen luoma harha hyödyllisestä sattumasta ja episodi oman tahdon uskossa. Hän kirjoitti teille pitkän litanian mustaa valkoisella älykkyyden olemattomuudesta lihassa niin kuin myös ideamaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on psykologin tekemällä älykkyystestillä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Psykologi sanoi, että harvinainen tulos. Testi tehtiin psykiatrian poliklinikalla, jossa olin hoidossa mielenterveysongelmien takia. Älykkyys on saattanut vaikuttaa siihen, että minusta tuli mielenterveysongelmainen. Minulla on aika herkästi reagoiva keskushermosto, ja saatan sisäistää asioita aika nopeasti. Ehkä olen lapsuudessa sisäistänyt ympäristön negatiivisia asioita liian herkästi. Aikuisempana on usein tuntunut siltä, että on pohjattoman yksinäinen, vaikka olisi muiden ihmisten seurassa. Ei oikein pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Sitten alkaa tarkastella sosiaalista vuorovaikutusta vähän niinkuin lintuperspektiivistä, niinkuin tarkkailija tai tutkija. Alkaa nähdä asioita, joita ei muut ihmiset näe, ja se lisää yksinäisyyden tunnetta. Muut ihmiset eivät ymmärrä minua, ja minä en ymmärrä muita ihmisiä. Jonkin verran lohtua tuo yliopisto-opinnot ja niissä menestyminen. En kuitenkaan välttämättä haluaisi olla niinkuin muut, vaan haluaisin tehdä älykkyydelläni jotain, josta olisi hyötyä ja apua muille ihmisille. Hyödyksi oleminen on tavoitteeni elämässä.

Tiedätkö, mistä tuo johtuu? Sinä et saa toisilta ihmisiltä tunnepalkintoja kuin auttamisen kautta. Koska tyhmät ja keskinkertaiset ihmiset hyväksyvät sinut ainoastaan silloin, kun sinusta on jotain hyötyä.

Voi olla näinkin. Toisaalta se on aika surullista ja vähän väärinkin, jos joku hyväksytään vain silloin, kun hänestä on jotain hyötyä. Ehkä se taas johtuu siitä, että älykäs ihminen on muiden silmissä erilainen, ja voi olla jopa pelottava. Ihmiset syrjivät monesti vaistomaisesti kaikkea erilaista, ja myös pelkäävät kaikkea erilaista. Ihmisten kanssa on edullista olla keskiverto kaikessa, niin ettei erotu juuri mitenkään. Tiettyyn rajaan asti korkeampi älykkyys auttaa saavuttamaan hyvän aseman sosiaalisesti, mutta kun mennään tämän rajan yli, vaikutus on päinvastainen. Siksi älykkyys voi olla myös taakka. En kuitenkaan haluaisi olla hyödyksi pelkästään siksi, että minut hyväksyttäisiin, vaan siksi että haluaisin toteuttaa itseäni ja käyttää lahjat hyvin. Sitten voisin olla itse tyytyväinen itseeni. Uskon myös Jumalaan, ja uskon, että Jumala on antanut minulle nämä kyvyt siksi, että niitä käytettäisiin yhteiseksi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Soiko teillä muilla älykkäillä musiikki päässä koko ajan?

La bamban ensimmäiset 3s looppaa jatkuvasti. Ei siis koko kappale vaan se kolmen sekunnin alku.

Aamusta iltaan riivaa ja riivaa. Soi neron capitulissa.

Pokaan rasiaan ja riivaan ja riivaan. Kolme ensimmäistä sekuntia kappaleesta.

Kikkelis kokkelis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielessä kulkee jatkuva kommenttiraita, jota on vaikea sammuttaa edes yöksi. Aiheet vaihtelevat, mutta laajasti yhteiskuntaa, ihmistä, biologiaa, avaruutta, mieltä ja ajattelua, logosentrismiä, Foucaultin vaikutusta uusliberalismiin, uskonnondidaktiikkaa, predikaattilogiikkaa, pornografian suggestiivisuutta, historiankirjoituksen luonnetta, vastaentropiaa, jumaluskoa, ihan mitä vaan. Aina nopeammin ja usein myös laajemmin kuin ympärillä olevat ihmiset. Olen dosenttitason tutkija ja omasta tutkimusaiheestani pystyn keskustelemaan ehkä kymmenen ihmisen kanssa maailmassa. Nauran joukossa aina puoli sekuntia ennen muita ja olen yleiseltä dispositioltani huvittunut tai pohjattoman surullinen, tai molempia samanaikaisesti. Välillä kaikki on ihan liikaa, mutta usein tunnen oloni tyhjäksi.

Miten lohdullista, en ole ainoa.

Olen usein joukossakin yksinäinen. Pään sisäinen elämä on vilkasta, mutta ulkoisesti olen passiivinen ja superpessimistinen.

Olen kielellisesti lahjakas, mutta en jaksa kirjoittaa enkä keskustella. Reagoin nopeasti, nauran aina ennen muita. Jos jaksan, leikittelen kielellä.

Elämä tuntuu tyhjältä. En ole hyötynyt älykkyydestäni mitenkään.

Miksi sinun pitäisi hyötyä siitä?

Ei pidä hyötyä, eikä saa, sinun täytyy hyödyntää sitä. Ja se onkin se hankalin tehtävä älykkäille.

Hyötyminen ja asian toistaminen hyödyn nimissä todistaisi älykkyyden olemassaolon.

Ei vain sen että tämä tapahtuma oli älykäs ja hyödyllinen itselle tai muille.

Muutenhan tapahtuma jonka välittäjänä olit olikin ehkä vain sattuma, eikä älykkyyttä.

Olikin vain usko älykkyydestä ja sellaisesta että henkilö kykenisi muuttamaan asioita voitokkaasti itsensä tai muiden hyväksi.

Joku aina voittaa ja omistaa tapahtuman itselleen. Uskoo että se on jonkin rituaalin tulos ja hän vain hallitsee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on psykologin tekemällä älykkyystestillä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Psykologi sanoi, että harvinainen tulos. Testi tehtiin psykiatrian poliklinikalla, jossa olin hoidossa mielenterveysongelmien takia. Älykkyys on saattanut vaikuttaa siihen, että minusta tuli mielenterveysongelmainen. Minulla on aika herkästi reagoiva keskushermosto, ja saatan sisäistää asioita aika nopeasti. Ehkä olen lapsuudessa sisäistänyt ympäristön negatiivisia asioita liian herkästi. Aikuisempana on usein tuntunut siltä, että on pohjattoman yksinäinen, vaikka olisi muiden ihmisten seurassa. Ei oikein pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Sitten alkaa tarkastella sosiaalista vuorovaikutusta vähän niinkuin lintuperspektiivistä, niinkuin tarkkailija tai tutkija. Alkaa nähdä asioita, joita ei muut ihmiset näe, ja se lisää yksinäisyyden tunnetta. Muut ihmiset eivät ymmärrä minua, ja minä en ymmärrä muita ihmisiä. Jonkin verran lohtua tuo yliopisto-opinnot ja niissä menestyminen. En kuitenkaan välttämättä haluaisi olla niinkuin muut, vaan haluaisin tehdä älykkyydelläni jotain, josta olisi hyötyä ja apua muille ihmisille. Hyödyksi oleminen on tavoitteeni elämässä.

Tiedätkö, mistä tuo johtuu? Sinä et saa toisilta ihmisiltä tunnepalkintoja kuin auttamisen kautta. Koska tyhmät ja keskinkertaiset ihmiset hyväksyvät sinut ainoastaan silloin, kun sinusta on jotain hyötyä.

Voi olla näinkin. Toisaalta se on aika surullista ja vähän väärinkin, jos joku hyväksytään vain silloin, kun hänestä on jotain hyötyä. Ehkä se taas johtuu siitä, että älykäs ihminen on muiden silmissä erilainen, ja voi olla jopa pelottava. Ihmiset syrjivät monesti vaistomaisesti kaikkea erilaista, ja myös pelkäävät kaikkea erilaista. Ihmisten kanssa on edullista olla keskiverto kaikessa, niin ettei erotu juuri mitenkään. Tiettyyn rajaan asti korkeampi älykkyys auttaa saavuttamaan hyvän aseman sosiaalisesti, mutta kun mennään tämän rajan yli, vaikutus on päinvastainen. Siksi älykkyys voi olla myös taakka. En kuitenkaan haluaisi olla hyödyksi pelkästään siksi, että minut hyväksyttäisiin, vaan siksi että haluaisin toteuttaa itseäni ja käyttää lahjat hyvin. Sitten voisin olla itse tyytyväinen itseeni. Uskon myös Jumalaan, ja uskon, että Jumala on antanut minulle nämä kyvyt siksi, että niitä käytettäisiin yhteiseksi hyväksi.

Kaunis ajatus. Kaikkea hyvää sinulle. Älykkäät ihmiset ovat parhaita auttajia.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ihmisistä ja heidän käytöksestään joitakin aika hämmentäviä havaintoja. Yksi esimerkki tästä on eräänlainen "hierarkiaharha". Se tarkoittaa sitä, että ihmisiin suhtaudutaan ensisijaisesti sen perusteella, mikä on heidän asemansa hierarkiassa. Jos hierarkiassa korkealla oleva sanoo jotain hölmöä, sitä ei välttämättä pidetä ollenkaan hölmönä, vaan viisaana, ja ihmiset seuraavat tätä ajatusta kuin lampaat. Jos taas hierarkiassa matalalla oleva sanoo jotain viisasta, sitä ei useinkaan pidetä ollenkaan viisaana, vaan lytätään koko ajatus, ja tehdään asiat ihan toisinpäin. Sosiaaliseen hierarkiaan liittyvät tekijät siis hämärtävät ihmisen loogista ajattelua.

Jatkoa

Olen tehnyt ihmisistä sellaisenkin havainnon, että sosiaalinen hierarkia vaikuttaa loogisen ajattelun lisäksi myös ihmisten tunne-elämään aika voimakkaasti. Hierarkiassa korkealla olevilla on yleensä enemmän positiivisia tunteita ja alhaalla olevilla enemmän negatiivisia tunteita. Hierarkiassa korkeammalle pääseminen tuottaa voimakkaan positiivisen tunteen, ja toisaalta hierarkiassa alemmaksi joutuminen voimakkaan negatiivisen tunteen. Asema omassa vertaisryhmässä tai pienryhmässä vaikuttaa voimakkaammin kuin yhteiskunnallinen asema. Tämä johtuu ehkä siitä, että ihminen on elänyt suurimman osan lajinkehityksestä yhteiskunnan sijaan metsästäjä-keräilijäheimoissa. Niissä saavutettu status oli voimakkaassa yhteydessä hengissä selviytymiseen ja lisääntymiseen. Näistä voisi päätellä, että ihmisen limbinen järjestelmä on rakentunut siten, että se tuottaa palkintoja toimista, jotka edistävät selviytymistä ja lisääntymistä, eli lajin säilymistä. Jos joku ymmärsi mitä juuri kirjoitin, sanokoon hep.