Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Eikös ihmisillä ole taipumusta yliarvioida omaa älykkyyttään. Eli kaikki keskiälykkäätkin siis kokevat olevansa tosi älykkäitä eli miten tiedät, että sulle vastaa juuri ne tosi älykkäät, jos et itse ole tosi älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Tuosta olen eri mieltä. Tuohan riippuu ihmisen luonteesta ja luonne ei ole sama kuin älykkyys. Hänellä voi olla paljon korkeampi vastuuntunto, velvollisuudentunto. Hän voi olla avoimempi, hänellä voi olla parempi itsetuntemus ja terve suhteellisuudentaju.
Vaatimaton kansanihminen voi olla todellinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Älykkyys on turhaa, jopa vahingollista ilman moraalia ja ihmisyyttä.
Ohis tässä myös eri mieltä. Oma kokemukseni on, että mitä älykkäämpi ihminen sitä vaikeampi hänen on sivuuttaa miten muut eivät ole yhtä älykkäitä eivätkä seuraa älykkyyden polkuja vaan mieluummin vain omia tarpeitaan. Älykkäiden heikko kantapää on se että he eivät pysty samaan. Seuraamaan omia tarpeitaan. Pakko vain koko ajan kierroksilla jauhaa että kuinka joka vastaantulija ei vain ole yhtä fiksu. Tyhmää. Tyhmää toimintaa älykkäältä.
Eli oikea älykkyys on vain niin harvinaista kun ei siihen oikein älykkäätkään pysty.
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
Hae apua tunteesi ovat ihan poissa ja hae apua Jeesukselta että parantaa sielusi. Siunausta sulle. Jeesus auta! Vain hän voi luoda sinut sisältä uudelleen elämään takaisin. Niin on käynyt miljoonille ja miljoonille. Rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Tuosta olen eri mieltä. Tuohan riippuu ihmisen luonteesta ja luonne ei ole sama kuin älykkyys. Hänellä voi olla paljon korkeampi vastuuntunto, velvollisuudentunto. Hän voi olla avoimempi, hänellä voi olla parempi itsetuntemus ja terve suhteellisuudentaju.
Vaatimaton kansanihminen voi olla todellinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Älykkyys on turhaa, jopa vahingollista ilman moraalia ja ihmisyyttä.
No, moraali ja ihmisyys ovat kulttuurisidonnaisia arvokysymyksiä, älykkyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä taas arvojen kanssa. Älykkyyttä ei myöskään itse voi valita, sitä joko on tai ei ole älykäs. Se, mitä älykkyydellään tekee, on taas asia erikseen. Ei älykkäällä ole kuitenkaan mitään yhteiskunnallista vastuuta tehdä "järkeviä" tai eettisiä asioita elämällään/elämässään, jos ei niin halua.
Vierailija kirjoitti:
Itse havainnoin maailmaa mahdollisimman monipuolisesti ja haluan yrittää ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia. Suurin osa arkielämän syy-seuraussuhteista on lopulta aika yksinkertaisia, kun on tottunut käsittelemään mutkikkaita ja hankalia tapahtumaketjuja työssään ja ottamaan huomioon mahdollisimman paljon erilaisia mahdottomiltakin tuntuvia vaihtoehtoja.
Vaikka olenkin pohjimmiltani ujo ja introvertti, minusta on myös mielenkiintoista ja mukavaa keskustella mahdollisimman erilaisten ihmisten kanssa ja pyrkiä löytämään heistä jotain erityispiirteitä ja mahdollisesti oppia heidän kauttaan jotain uutta. Erityisen hienoa on keskustella täysin erilaisista taustoista tulevan henkilön kanssa ja yrittää ymmärtää hänen näkemyksiään, jotka saattavat poiketa omistani huomattavastikin. Asiallinen keskustelu vastakkaisen mielipiteen omaavan henkilön kanssa on myös hyvin antoisaa silloin, kun molemmat kunnioittavat toisen mielipidettä ja pyrkivät ymmärtämään toisen näkökannan asiaan. On paljon asioita, joista ei ole olemassa absoluuttista totuutta, joten riitely sellaisista asioista ei johda kuitenkaan mihinkään.
Joskus isommissa tilaisuuksissa saatan seurata useampaa ympärilläni käytävää keskustelua ja osallistuakin niihin, vaikka tiedän, että se on monien mielestä aika hämmentävää siinä tilanteessa, kun saattaa tulla vaikutelma, etten kuuntele oikein ketään ja mitään, vaikka todellisuudessa huomion jakaminen useampaan suuntaan ei minulla juurikaan haittaa tärkeimpien kohtien poimimista eri keskusteluista.
Tuo huomion jakaminen useampaan suuntaan voi toimia itselle hyvin, mutta kuten sanoit, voi vaikuttaa ulkopuolisille siltä ettet ole läsnä. Jos haluaa antaa paremman vaikutelman itsestään keskustelijana, kannattanee ehkä ns. sosiaalisen pelisilmän vuoksi keskittyä yhteen keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmisillä ole taipumusta yliarvioida omaa älykkyyttään. Eli kaikki keskiälykkäätkin siis kokevat olevansa tosi älykkäitä eli miten tiedät, että sulle vastaa juuri ne tosi älykkäät, jos et itse ole tosi älykäs.
Arvioisin olevani lähinnä keskiälykäs ja minua kiinnostaisi tietää miten oikeasti älykkäät näkevät maailman.
Kyllä sen oikeasti älykkään ihmisen vastaukset tajuaa.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Tuosta olen eri mieltä. Tuohan riippuu ihmisen luonteesta ja luonne ei ole sama kuin älykkyys. Hänellä voi olla paljon korkeampi vastuuntunto, velvollisuudentunto. Hän voi olla avoimempi, hänellä voi olla parempi itsetuntemus ja terve suhteellisuudentaju.
Vaatimaton kansanihminen voi olla todellinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Älykkyys on turhaa, jopa vahingollista ilman moraalia ja ihmisyyttä.
Ohis tässä myös eri mieltä. Oma kokemukseni on, että mitä älykkäämpi ihminen sitä vaikeampi hänen on sivuuttaa miten muut eivät ole yhtä älykkäitä eivätkä seuraa älykkyyden polkuja vaan mieluummin vain omia tarpeitaan. Älykkäiden heikko kantapää on se että he eivät pysty samaan. Seuraamaan omia tarpeitaan. Pakko vain koko ajan kierroksilla jauhaa että kuinka joka vastaantulija ei vain ole yhtä fiksu. Tyhmää. Tyhmää toimintaa älykkäältä.
Eli oikea älykkyys on vain niin harvinaista kun ei siihen oikein älykkäätkään pysty.
Huomasitko minkä älyttömän yleistyksen juuri teit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Tuosta olen eri mieltä. Tuohan riippuu ihmisen luonteesta ja luonne ei ole sama kuin älykkyys. Hänellä voi olla paljon korkeampi vastuuntunto, velvollisuudentunto. Hän voi olla avoimempi, hänellä voi olla parempi itsetuntemus ja terve suhteellisuudentaju.
Vaatimaton kansanihminen voi olla todellinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Älykkyys on turhaa, jopa vahingollista ilman moraalia ja ihmisyyttä.
Ohis tässä myös eri mieltä. Oma kokemukseni on, että mitä älykkäämpi ihminen sitä vaikeampi hänen on sivuuttaa miten muut eivät ole yhtä älykkäitä eivätkä seuraa älykkyyden polkuja vaan mieluummin vain omia tarpeitaan. Älykkäiden heikko kantapää on se että he eivät pysty samaan. Seuraamaan omia tarpeitaan. Pakko vain koko ajan kierroksilla jauhaa että kuinka joka vastaantulija ei vain ole yhtä fiksu. Tyhmää. Tyhmää toimintaa älykkäältä.
Eli oikea älykkyys on vain niin harvinaista kun ei siihen oikein älykkäätkään pysty.
Tämä on varmaan totta osittain. Älykkäällä on huono omatunto tavoitella omaa etuaan, minkä tyhmä tekee surutta?
Toki on poikkeuksiakin ja näistä egoisteista maailma sitten kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyys" on yliarvostettua. Paljon tärkeämpiä ominaisuuksia on avoimuus, itsetuntemus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, moraali, jne. Näistä muodostuu ihmisen "asenne", joka vie usein paljon pitemmälle kuin pelkkä älykkyys. Itse ainakin arvostan paljon enemmän henkilöä, joka pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä on tekemässä ja tunnistaa omat rajansa ja puutteensa arvostaen kuitenkin itseään ja tekemisiään, kuin älykästä ja ylimielistä henkilöä, joka vain kylvää negatiivisuutta ympärilleen huonolla asenteellaan. Lisäksi hyvä ja terve itsetunto auttaa yleensä monissa tilanteissa paremmin kuin pelkkä "älykkyys".
Miksi liitä älykkyyteen automaattisesti negatiivisia ominaisuuksia? Älykäs on todennäköisemmin myös "asenteeltaan" ja muillakin tavoin positiivisemmin orientoitunut kuin vähemmän älykäs. Hyvät ominaisuudet tuppaavat kumuloitumaan.
Totta. Älykkäät ovat keskimäärin myös paremman näköisiä/kauniimpia, kuin vähemmän älykkäät ihmiset.
Tuokin on jokseenkin älytön yleistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis tässä myös eri mieltä. Oma kokemukseni on, että mitä älykkäämpi ihminen sitä vaikeampi hänen on sivuuttaa miten muut eivät ole yhtä älykkäitä eivätkä seuraa älykkyyden polkuja vaan mieluummin vain omia tarpeitaan. Älykkäiden heikko kantapää on se että he eivät pysty samaan. Seuraamaan omia tarpeitaan. Pakko vain koko ajan kierroksilla jauhaa että kuinka joka vastaantulija ei vain ole yhtä fiksu. Tyhmää. Tyhmää toimintaa älykkäältä.
Eli oikea älykkyys on vain niin harvinaista kun ei siihen oikein älykkäätkään pysty.
Et kuvaile tässä älykästä ihmistä, vaan muita alentavan ihmisen. Älykäs osaa ottaa muut huomioon ja ymmärtää, että muilla on omat ongelmansa jotka vaikuttavat heidän toimintaan. Älykäs ei jauha muiden fiksuudesta. Kirjaviisas nenännyrpistelijä ei ole älykkyyden ilmentymä.
Huomaan ihmisten ajattelumalleja ja puhetapoja. Ketään en arvostele sen perusteella tietenkään, mutta nopeasti otan kiinni jonkun kanssaihmisen ajatuksenjuoksusta ja pääsen siten luontevaan keskusteluun. Osaan etsiä erilaisia aallonpituuksia ihmisten kesken. Koen silti yksinäisyyttä, en siksi että olen ah, niin älykäs, vaan siksi että näen niin suuria kuiluja ihmisten välillä. Usein koen itseni todella typeräksi kun en osaa hoksata että juuri nyt ei pitänytkään analysoida ihan kaikkea, vaan antaa vain mennä. Oikeastaan taidan olla sittenkin todellinen tampio ja ehkä jopa ahdistunut nipottaja. Elämästäni en ole ainakaan älynnyt vielä tähän päivään mennessä tehdä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mitatusti älykäs. Pperuskokemukseni maailmasta on se, että millään ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi moraalia ei ole, se on pelkkä tunne, jonka ihmiskoneisto tuottaa. Pienen vauvan tappaminen ei ole väärin, kansojen tuhoamiset eivät ole väärin. Kaikki moraali on vain perusteetonta tunnetta, jonka on aivojen sähkökemiallinen toiminta saa aikaan, mutta jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kokonaisuudessa.
En tosin tiedä, liittyykö tuo mitenkään älykkyyteen.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Jos moraali ei olisi vain tunnetta, niin mitä se siinä tapauksessa olisi?
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelen Jumalaa ja pidän tietysti Jeesusta kaikkein älykkäimpänä, itseäni vaan syntisenä ja aika tyhmänä. Pidän moraalinkehittyneisyyttä korkeimpana arvona ja kilvoittelen siinä. Raha tai mammona ei kiinnosta, kuin välttiksen verran. Opiskelen kokoajan omaehtoisesti. Ja harrastan taiteita samoin.
Kyllä älykkäät uskovaiset on melkein paradoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa olenko oikeasti älykäs, mutta peruskoulussa ja lukiossa sain lähes pelkkiä kymppejä nollapanostuksella.
Oli aika, jolloin suoritin jatkuvasti. Olin äärimmäisen tietoinen itsestäni ja ylianalysoin jokaisen tilanteen, koska muuten oloni oli turvaton. Usein ajattelin sen olevan osoitus hyvästä huomiokyvystä, nyt tiedän, että trauma oli tehnyt hermostostani yliaktiivisen.
Olen oppinut suhtautumaan omiin ajatuksiin kuin koneena, joka vain toistelee muilta kuulemiansa asioita monotonisesti. Ajatukset eivät ole faktaa, vaan lapsena opittu narratiivi. Sitä kutsutaan myös egoksi.
Mielestäni tietoisuustaito on todellista älykkyyttä. Se, että osaa nähdä asiat korkeimmasta minästä, tasolta, joka ei tuomitse, ei arvota eikä määrittele. Joka tuomitsee asiat ainoastaan siltä kantilta, ovatko ne hyväksi itselle vai ei, sisäinen vanhempi. Se on sellaista älykkyyttä, joka sallii kaikille muille ihmisille ja myös itselle täyden tilan olla sellaisia kuin ovat ja saa näkemään, että niukkuus ja yltäkylläisyys ovat enimmäkseen mielentiloja (allekirjoitan tämän itsekin todella köyhänä ja sairaana ihmisenä). Tuo kuin itsestään useimmat hyveet.
Tällainen älykkyys on monella tavoin valinta ja resurssien kysymys, ei niinkään synnynnäinen asia. On pitkälti sattumaa, törmääkö ihminen koskaan materiaaleihin (sisältöihin, kirjoihin, mentoreihin), jotka auttaisivat häntä saavuttamaan hermostollisen tilan, jossa pelontunne ei ole estämässä häntä laajentamasta ajattelua oman hyödyn ulkopuolelle. Ei myöskään ole ihmisen itsensä päätettävissä, kuinka pahasti hän traumatisoituu. Trauma tekee hermostosta kroonisesti yliaktiivisen niin, että ajattelu ja puhe tapahtuu autopilotilla sen perusteella, minkä ihminen vaistomaisesti kokee pitävän hänet turvassa. Koska se vaihtuu hetkestä hetkeen, tällaisen ihmisen sanomat asiat ovat jatkuvasti ristiriidassa toistensa kanssa. Se tulkitaan vähä-älyisyytenä.
Eli älykkyys on sitä, että ymmärtää että älykkyyden käsite niin kuin kaikki muutkin käsitteet ovat vain narratiivi, johon ihminen on kiinnittynyt ja jota hän käyttää coping-välineenä, kun ei ole lapsena saanut esimerkkiä terveellisemmästä tavasta ymmärtää maailmaa ja lievittää stressiä. Kun tämän pystyy näkemään, voi sitten tietoisesta minästä lähtien päättää, mikä on oikeasti tärkeää - älykkyys voi olla myös aito arvo, mutta saattaa käydä niinkin, että huomaa että henkilökohtaisen turvallisuuden- ja merkityksellisyyden tunteen löytyessä sillä ei enää olekaan juuri merkitystä. Ehkä älykkyys on juuri sitä, että ei pyri älykkyyteen, vaan pyrkii olemaan hyvä ihminen ja voimaan hyvin, eikä välitä siitä, vaikka vaikuttaisi yksinkertaiselta näin toimiessaan.
Tässä nyt joitain ajatuksia. En henkilökohtaisesti arvosta kirjaviisautta tai nopeaa ja loogista päättely- ja hahmotuskykyä, vaikka niistä oikein käytettynä on valtavasti hyötyä. Olen pohjimmiltani täysi humanisti :)
Tässä on älykkään ihmisen pohdintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelen Jumalaa ja pidän tietysti Jeesusta kaikkein älykkäimpänä, itseäni vaan syntisenä ja aika tyhmänä. Pidän moraalinkehittyneisyyttä korkeimpana arvona ja kilvoittelen siinä. Raha tai mammona ei kiinnosta, kuin välttiksen verran. Opiskelen kokoajan omaehtoisesti. Ja harrastan taiteita samoin.
Kyllä älykkäät uskovaiset on melkein paradoksi.
Jeesus itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelen Jumalaa ja pidän tietysti Jeesusta kaikkein älykkäimpänä, itseäni vaan syntisenä ja aika tyhmänä. Pidän moraalinkehittyneisyyttä korkeimpana arvona ja kilvoittelen siinä. Raha tai mammona ei kiinnosta, kuin välttiksen verran. Opiskelen kokoajan omaehtoisesti. Ja harrastan taiteita samoin.
Kyllä älykkäät uskovaiset on melkein paradoksi.
Älykäs voi uskoa jumalaan/jumalallisuuksiin, mutta yleensä ymmärtää että on mahdotonta väittää jumala todeksi. Siksi usko on nimenomaan _uskoa_,ei tietoa. Älykäs ei siis jää väittelemään jumalan olemassaolosta vaan käyttää energiansa esimerkiksi siihen että tekee hyvää muille.
Luen valtavasti astrofy.siikasta ja kvanttifysiikasta eli maailmankaikkeuden todellisesta rakenteesta.
Suosittelen muillekin kaikenlaisen hölynpölyn sijaan.
Minulla on vahva sisäinen maailma, menen sinne kun oikein tyhmiä ihmisiä ympärillä.
Katselemalla, kuuntelemalla, tuntemalla, haistamalla ja maistamalla.
Totta. Älykkäät ovat keskimäärin myös paremman näköisiä/kauniimpia, kuin vähemmän älykkäät ihmiset.