Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Eikö tässä kysytty vastausta siihen, miten oikeasti älykkäät ihmiset havainnoi maailmaa? Ei että miten, todennäköisesti keskivertoa hieman tyhmempi, sovinistinen mies havainnoi maailmaa? Mitä jos jauhaisit noita juttujasi jossain omassa ketjussasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Eikö tässä kysytty vastausta siihen, miten oikeasti älykkäät ihmiset havainnoi maailmaa? Ei että miten, todennäköisesti keskivertoa hieman tyhmempi, sovinistinen mies havainnoi maailmaa? Mitä jos jauhaisit noita juttujasi jossain omassa ketjussasi?
Olipas tunnepitoinen reaktio...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Eikö tässä kysytty vastausta siihen, miten oikeasti älykkäät ihmiset havainnoi maailmaa? Ei että miten, todennäköisesti keskivertoa hieman tyhmempi, sovinistinen mies havainnoi maailmaa? Mitä jos jauhaisit noita juttujasi jossain omassa ketjussasi?
Olipas tunnepitoinen reaktio...
😂😂😂😂😂😂😂😂 Kiitos nauruista. Sivusta tämä.
Havainnoin sillä tavalla, ettei kiinnosta mikään enää. Yksinäinen olo, koska ei löydy ihmistä, joka ymmärtäisi minua.
Mikään p-jauhanta ei kiinnosta. Huumorintajuni ei ole hirveän hyvä, toki "normaali", mutta en vain näe pointtia sille kaikelle. Enemmän kiinnostaa lukeminen, yleissivistykseni on melkoisen hyvä, voitan aina kaikki pelit, voittaisin varmaan "Haluatko miljonääriksi" -ohjelmankin, mutta en halua julkkikseksi. Netissä ollessani luen yleensä Quoraa tai wikipediaa.
Opiskellessani minun tarvi lukea vain artikkeli tai kirja kerran läpi, sen jälkeen tiesin kaiken kerrotun aiheesta, osasin soveltaa sitä ja sain vain erinomaisia arvosanoja, käytännössä pänttäämättä. Usein myös otin aiheesta itse selvää vielä lisää, oma-aloitteisesti. Hyvästä muistista on valovuoden verran apua oppimisen kannalta.
Jos ostan kirjoja, ne harvoin ovat romaaneja, vaan esim. faktapohjaisia kertomuksia, kuten vaikkapa Shackletonin tutkimusmatkat, toinen suuri mielenkiintoni ellei jopa intohimoni ovat esim. Terra Cognitan tiedekirjat, ihmiskunnan yleinen historia, sotahistoria ja filosofia. Keskustelukumppaneita ei nyt ihan hirveästi löydy, ja joskus muut ihmiset tuntuvat hyvin lapsellisilta, aikuisetkin. Tiedostan kuitenkin toki, että viisaus, erinomaisen yleissivistys ja äly eivät ole samoja asioita. On paljon viisaita ihmisiä.
Älykkyysosamääräkseni mitattiin eräällä vapaa-ajattelijoiden toimistolla sellainen luku kuin 134, hieman olin siihen pettynyt, mutta laaja yleissivistys ja tieto paikkaavat. Naisten kanssa en jostain syystä tule mahdottoman hyvin toimeen, olenkin seurustellut vain kaksi kertaa vuoden pätkät, vaikka mitään ns. nörttimateriaalia en ole, vaan pitkätukkainen "hevimies". Tai tulen toimeen, mutta kiinnostus ei ole ollut niin valtavaa enää vajaa kolmekymppisestä lähtien, parisuhde vaatii aikaa ja panostusta, ja panostan vain toisiin asioihin. Vien geenini hautaan niitä jatkamatta.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea sopeutua normeihin, joissa ei tunnu olevan järkeä, mikä taas ei näytä suurinta osaa ihmisistä häiritsevän.
Koen itseni ulkopuoliseksi ja nihilistiseksi nihkeilijäksi, koska havaitsen jatkuvasti epäloogisuuksia ja järjettömyyksiä, jotka eivät näytä ihmisten elämänmenoa hetkauttavan.
Ihmiset vaikuttavat janoavan kollektiivisesti jaettua tunnekokemusta todellisuudesta pikemminkin kuin tietoa. Jos erehdyn kyseenalaistamaan, reaktio on kutakuinkin "älä nyt ole tollanen". Mutta kun minun lähes automaattinen reaktioni on kyseenalaistaa: mitä voimallisemmin jokin uusi tieto onnistuu horjuttamaan aiempia käsityksiäni maailmasta, sitä "ravitsevampana" aivoni sen kokevat. Minusta on hienoa huomata olleeni väärässä!
Kaikki edellä sanottu on tietenkin rankkaa yleistystä, mutta kuvaa hyvin sitä, miten asiat koen.
Ollaan hiljaa, kuunnellaan muita. . Ei olla netissä. Paitsi joskus. Äö 146
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan hiljaa, kuunnellaan muita. . Ei olla netissä. Paitsi joskus. Äö 146
Just kun minun mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Eli: sinusta miehenä tuntuu epämukavalta ajatella, että naisilla monet aivotoiminnot ja välittäjäaineet ovat samanlaisia kuin miehilläkin yksilöllisin vaihteluin, koska se sotii subjektiivista maailmakuvaasi vastaan. Koska tämän tunnustaminen ja ylivertaisuusharhan hylkääminen olisi sinulle, tai psyykkeellesi, epäedullista, lohkot asiat mustavalkoisesti ja kutsut tätä järjenkäytöksi.
Defenssit usein estävät loogisen päättelyn, koska vaisto ehkäistä ristiriitaisia, epämukavia, jopa uhkaavilta tuntuvia tunteita on niin vahva. Koskapa defenssit estävät sinua käyttämästä järkeäsi, et tunnista niitä koska et käytä järkeäsi. Koska ihminen tavoittelee optimaalista tilaa, kertoo defensiivinen mielesi sinulle, että varmaan käytät sitten järkeäsi, koska tunteisiin ei ainakaan ole yhteyttä. Näin tasapaino säilyy, koska et pysty tilannetta tässä hetkessä itse muuttamaan. Silti tunnepuolen vähättely kertoo, että ymmärrät jotain puuttuvan. Defenssit taputtavat sinua päähän ja sanovat, "älä välitä, ne ovat tyhmiä asioita jokatapauksessa, kyllä me ollaan ihan hyviä ja pärjätään". Itsensä kanssa selviytymisen kannalta ehkä järkevää siinä hetkessä. Loogisestikin ymmärrettävää psyykeen kautta. Mutta että faktoihin perustuvaa, tunnevasteet ohittavaa järkeilyä? Juu ei.
Välillä toivoo, että itselleen valehtelu kävisi yhtä helposti. Älykäs ei olisi älykäs, ellei hoksaisi kyseenalaistaa myös omaa ajatteluaan ja motiiveja. Myös itsensä kanssa on tarpeellista käydä väittelyä, koska muuten ei ole syytä keksiä perusteluja ja sitä kautta vertailla perustelujen pitävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan hiljaa, kuunnellaan muita. . Ei olla netissä. Paitsi joskus. Äö 146
Hitsi kun on korkea älykkyysösamäärä.
Kuulostaa siltä että kärsit älykkyyden lisäksi tarkkaavaisuus- ja tai toiminnanohjauksen häiriöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielessä kulkee jatkuva kommenttiraita, jota on vaikea sammuttaa edes yöksi. Aiheet vaihtelevat, mutta laajasti yhteiskuntaa, ihmistä, biologiaa, avaruutta, mieltä ja ajattelua, logosentrismiä, Foucaultin vaikutusta uusliberalismiin, uskonnondidaktiikkaa, predikaattilogiikkaa, pornografian suggestiivisuutta, historiankirjoituksen luonnetta, vastaentropiaa, jumaluskoa, ihan mitä vaan. Aina nopeammin ja usein myös laajemmin kuin ympärillä olevat ihmiset. Olen dosenttitason tutkija ja omasta tutkimusaiheestani pystyn keskustelemaan ehkä kymmenen ihmisen kanssa maailmassa. Nauran joukossa aina puoli sekuntia ennen muita ja olen yleiseltä dispositioltani huvittunut tai pohjattoman surullinen, tai molempia samanaikaisesti. Välillä kaikki on ihan liikaa, mutta usein tunnen oloni tyhjäksi.
Niin tähän piti vastata, että neuropsykologisilta ongelmilta kuulostaa. Älykkyyden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan hiljaa, kuunnellaan muita. . Ei olla netissä. Paitsi joskus. Äö 146
Hiljaisuus ei kuitenkaan aina ole älykkyyden merkki vaan voi kertoa siitä ettei ihmisellä ole mitään omia mielipiteitä tai sanottavaa mistään. Älykäs kuuntelija on asia erikseen joka osaa esittää oikeita kysymyksiä aiheeseen liittyen eikä siirry heti omalle mukavuusalueelleen (omista asioista puhumiseen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalstalla paljon omasta mielestään oikeasti älykkäitä ihmisiä.
Älykäs huomaa muita enemmän yksityiskohtia ja osaa löytää niiden välille yhteyksiä. Useinkin kuulee, kuinka "ei tuo voi olla noin", mutta sitten paljastuu että niinhän se olikin. Älykäs on edellä muita, koska hoksaa asiat muita ennen.
Huonon itsetunnon omaavat kokevat älykkään ihmisen uhaksi ja hyökkäävät häntä vastaan, useinkin yrittämällä todistaa tämän "tyhmäksi".
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Yleistät naisille ominaisuuden, mikä järjellä vähänkin pohtien ei voi olla totta. Koska mielipiteesi ei perustu faktoihin, sen taustalla on jokin tunne, todennäköisesti naisviha. Syyllistyt siis itse "tunteilla ajatteluun", mitä se sitten lieneekin.
Suurin osa ihmisen toimista perustuu ahneuteen, sen jälkeen kun perusasiat on tyydytetty. Kun rivitalo on hankittu niin halutaan omakotitaloon. Kaksi lasta ei riitä, vaan halutaan kolmas. Jos on jo 50m huvijahti, niin halutaan 100m huvijahti. Aina löytyy seuraava porras, johon pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.
Eli: sinusta miehenä tuntuu epämukavalta ajatella, että naisilla monet aivotoiminnot ja välittäjäaineet ovat samanlaisia kuin miehilläkin yksilöllisin vaihteluin, koska se sotii subjektiivista maailmakuvaasi vastaan. Koska tämän tunnustaminen ja ylivertaisuusharhan hylkääminen olisi sinulle, tai psyykkeellesi, epäedullista, lohkot asiat mustavalkoisesti ja kutsut tätä järjenkäytöksi.
Defenssit usein estävät loogisen päättelyn, koska vaisto ehkäistä ristiriitaisia, epämukavia, jopa uhkaavilta tuntuvia tunteita on niin vahva. Koskapa defenssit estävät sinua käyttämästä järkeäsi, et tunnista niitä koska et käytä järkeäsi. Koska ihminen tavoittelee optimaalista tilaa, kertoo defensiivinen mielesi sinulle, että varmaan käytät sitten järkeäsi, koska tunteisiin ei ainakaan ole yhteyttä. Näin tasapaino säilyy, koska et pysty tilannetta tässä hetkessä itse muuttamaan. Silti tunnepuolen vähättely kertoo, että ymmärrät jotain puuttuvan. Defenssit taputtavat sinua päähän ja sanovat, "älä välitä, ne ovat tyhmiä asioita jokatapauksessa, kyllä me ollaan ihan hyviä ja pärjätään". Itsensä kanssa selviytymisen kannalta ehkä järkevää siinä hetkessä. Loogisestikin ymmärrettävää psyykeen kautta. Mutta että faktoihin perustuvaa, tunnevasteet ohittavaa järkeilyä? Juu ei.
Välillä toivoo, että itselleen valehtelu kävisi yhtä helposti. Älykäs ei olisi älykäs, ellei hoksaisi kyseenalaistaa myös omaa ajatteluaan ja motiiveja. Myös itsensä kanssa on tarpeellista käydä väittelyä, koska muuten ei ole syytä keksiä perusteluja ja sitä kautta vertailla perustelujen pitävyyttä.
"Defenssit, subjektiiviset, loogiset välittäjäaineet." Kylläpä tyttö käyttää isoja ja vaikeita sanoja.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea sopeutua normeihin, joissa ei tunnu olevan järkeä, mikä taas ei näytä suurinta osaa ihmisistä häiritsevän.
Koen itseni ulkopuoliseksi ja nihilistiseksi nihkeilijäksi, koska havaitsen jatkuvasti epäloogisuuksia ja järjettömyyksiä, jotka eivät näytä ihmisten elämänmenoa hetkauttavan.
Ihmiset vaikuttavat janoavan kollektiivisesti jaettua tunnekokemusta todellisuudesta pikemminkin kuin tietoa. Jos erehdyn kyseenalaistamaan, reaktio on kutakuinkin "älä nyt ole tollanen". Mutta kun minun lähes automaattinen reaktioni on kyseenalaistaa: mitä voimallisemmin jokin uusi tieto onnistuu horjuttamaan aiempia käsityksiäni maailmasta, sitä "ravitsevampana" aivoni sen kokevat. Minusta on hienoa huomata olleeni väärässä!
Kaikki edellä sanottu on tietenkin rankkaa yleistystä, mutta kuvaa hyvin sitä, miten asiat koen.
Olen ehdottomasti samaa mieltä tuosta "ihmiset janoavat kollektiivisesti jaettua tunnekokemusta todellisuudesta" ja siihen ei sovi rehellinen, monipuolinen, useita näkökulmia huomioon ottava, joustava, tutkiva tai kyseenalaistava ote. Ihmiset haluavat elää yhdessä, valmiissa " annetussa" totuudessa, jota ei sovi kyseenalaistaa. Näin keskusteluun mahtuu kerrallaan vain yksi "totuus".
Sitä en osaa sanoa kytkeytyykö yksilön älyllinen uteliaisuus, pohtiva ja monipuolinen ote ilmiöihin suoranaisesti älykkyyteen, mutta itselleni juuri tämä on tärkeää ja tekee ihmisestä mielenkiintoisen ÄO:sta riippumatta.
Miehenä olen tottunut ajattelemaan järjelläni. Naisille se voi olla vieras ajattelutapa, koska naiset kokee maailmaa enemmänkin tunteillaan. Naisille asiat tuntuu hyviltä tai pahoilta ja tällainen tunneajattelu ulotetaan sitten koskemaan myös tiedollisia kysymyksiä.
Esim. naisesta jokin tietoa voi tuntua pahalta jos se on epäedullista hänelle. Tällöinen nainen on taipuvainen ajattelemaan että tuo tieto ei voi olla totta. Miehenä taas jos järjellä huomaan itselleni epämukavan totuuden, niin kohtaan sen ja yritän ratkaista asian niin että siitä selviän ilman että joudun valehtelemaan itselleni kuten naiset tekee.
Todennäköisesti tämän sanominen suututtaa naisia koska se ei tunnu hyvältä ja siksi sen on oltava epätotta. Naisille tyypillinen tunnereaktio epämieluisaan totuuteen onkin ilmoittaa ylläpidolle asiattomana epämieluisat totuudet.