Kun menet kylään ja sinulle tarjotaan teepusseja valkoisesta puulaatikosta,

huppistaheijaa

ehkä katselisin siinä samalla, ettei mieheni lapsenlapsi tipahda syöttötuolista, hän kun on kovin levoton, kahvitarjoilun aikana. muilla en ole tuollaisia nähnyt, kuin miniällä.

No minä ajattelisin että eipä tuo kovin teenjuoja taida olla. Itse en kehtaa tarjota teenjuojille pussiteetä. Minulla on useita erilaisia teelaatuja irtoteenä. Jokapäiväinen suosikkini on heti käsillä tummennetussa lasipurkissa ja harvemmin käytetyt omissa tiiviissä paketeissaan korissa.

Mie varmaan pyytäisin mukin ja kuumaa vettä, jos ei emäntä itse älyis antaa.

Mittailen vaivihkaa katseellani laatikkoa, arvioin sen ulkomitat ja pohdin, että missä helkutissa emäntä säilyttää tuota hankalan muotoista säilytysturhaketta.

Sitten soimaan itseäni pahoista, kateudesta kumpuavista ajatuksista laatikkoa kohtaan. Voi kun itsekin jaksaisin viedä arjen estetiikan näin loppuun asti, vähän niin kuin "Kaunis pieni elämä blogissa". 

Ilkeät mietteet nostavat kuitenkin kuin tahtomattaan päätään. Katse alkaa harhailla seinillä ja  kalusteissa, josko löytyisi englanniksi kirjoitettuja nimiä esineille, home, bread, table, bedroom, entä lukeeko tässä puulaatikossa 'tea'..

Yritän muistuttaa itseäni katsomaan emäntäänikin päin, etten vaikuta pälyilevältä sekopäältä. Pelastava ihastuneella äänellä huokaistu "kylläpä teillä on kaunista" antaa hyvän tekosyyn kiertävälle katseelleni ja saa emännän hykertelemään niin onnellisena, ettei hän huomaa mitään.

Pakosti huomioni kiinnittyy myös rouvan itsensä vaatteisiin, löytyykö pakolliset romanttiset "must-have blogimerkit". Onko lapset puettu sisustukseen sopivasti? Olenko kylässä nukkekodissa? Saan ulos suustani enää vaivalloisesti pihisten "askartelette varmaan tosi paljon lasten kanssa yhdessä näitä ihania juttuja".

Sillä ei ole merkitystä, onko teen laatu tai maku jotenkin huonontunut puulaatikossa. Ei silläkään, etten yleensä juo teetä kylässä. Oikeastaan koko valkoinen puulatikkokaan ei häiritse minua. Mutta keskittymistäni keskusteluun alkaa häiritä pääni sisältä kaikuva ääni, joka selostaa vierailuani söpöin sanakääntein ja kauniin kuvin maustettuna, blogipäivityksenä. Olen tullut osaksi emännän blogia. Saan lukea vierailustani illalla netistä. Kaikki muutkin tulevat näkemään puisen teelaatikon, eri kuvakulmista, viehkeissä valaistuksissa, minut jonkun kuvan laidassa sumennettuna (koska vaatteeni eivät sovi tähän sisutukseen).

Olen pahoillani, koska mieluummin olisin juonut haudutettua teetä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 09:18"]

Mittailen vaivihkaa katseellani laatikkoa, arvioin sen ulkomitat ja pohdin, että missä helkutissa emäntä säilyttää tuota hankalan muotoista säilytysturhaketta.

Sitten soimaan itseäni pahoista, kateudesta kumpuavista ajatuksista laatikkoa kohtaan. Voi kun itsekin jaksaisin viedä arjen estetiikan näin loppuun asti, vähän niin kuin "Kaunis pieni elämä blogissa". 

Ilkeät mietteet nostavat kuitenkin kuin tahtomattaan päätään. Katse alkaa harhailla seinillä ja  kalusteissa, josko löytyisi englanniksi kirjoitettuja nimiä esineille, home, bread, table, bedroom, entä lukeeko tässä puulaatikossa 'tea'..

Yritän muistuttaa itseäni katsomaan emäntäänikin päin, etten vaikuta pälyilevältä sekopäältä. Pelastava ihastuneella äänellä huokaistu "kylläpä teillä on kaunista" antaa hyvän tekosyyn kiertävälle katseelleni ja saa emännän hykertelemään niin onnellisena, ettei hän huomaa mitään.

Pakosti huomioni kiinnittyy myös rouvan itsensä vaatteisiin, löytyykö pakolliset romanttiset "must-have blogimerkit". Onko lapset puettu sisustukseen sopivasti? Olenko kylässä nukkekodissa? Saan ulos suustani enää vaivalloisesti pihisten "askartelette varmaan tosi paljon lasten kanssa yhdessä näitä ihania juttuja".

Sillä ei ole merkitystä, onko teen laatu tai maku jotenkin huonontunut puulaatikossa. Ei silläkään, etten yleensä juo teetä kylässä. Oikeastaan koko valkoinen puulatikkokaan ei häiritse minua. Mutta keskittymistäni keskusteluun alkaa häiritä pääni sisältä kaikuva ääni, joka selostaa vierailuani söpöin sanakääntein ja kauniin kuvin maustettuna, blogipäivityksenä. Olen tullut osaksi emännän blogia. Saan lukea vierailustani illalla netistä. Kaikki muutkin tulevat näkemään puisen teelaatikon, eri kuvakulmista, viehkeissä valaistuksissa, minut jonkun kuvan laidassa sumennettuna (koska vaatteeni eivät sovi tähän sisutukseen).

[/quote]

*huutonaurua* :D :D :D

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 07:04"]

ehkä katselisin siinä samalla, ettei mieheni lapsenlapsi tipahda syöttötuolista, hän kun on kovin levoton, kahvitarjoilun aikana. muilla en ole tuollaisia nähnyt, kuin miniällä.

[/quote]

Siis laatikoita vai levottomia lapsia?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 07:04"]

ehkä katselisin siinä samalla, ettei mieheni lapsenlapsi tipahda syöttötuolista, hän kun on kovin levoton, kahvitarjoilun aikana. muilla en ole tuollaisia nähnyt, kuin miniällä.

[/quote]

Öö.. Onhan se levoton tapaus myös Sinun poikasi lapsi? Vai pelkästään miniän?

Herramunjee :D Hyväntuulisella tavalla viihdyttävin av-ketju pitkään aikaan! 

Jos minulle kylässä NYT tarjotaan teepusseja valkoisesta laatikosta, saan hysteerisen naurukohtauksen, josta en selviä ikinä :)

Taidanpa itse hankkia sellaisen valkoisen laatikon teepusseille ja testata keillä tuttavapiirissä pokka pitää..

Alkoipas tehdä mieli omaa teepussilaatikkoa, kun tätä ketjua luin. Ehkä tuolta ullakolta joku rasia löytyisi...

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 07:04"]

ehkä katselisin siinä samalla, ettei mieheni lapsenlapsi tipahda syöttötuolista, hän kun on kovin levoton, kahvitarjoilun aikana. muilla en ole tuollaisia nähnyt, kuin miniällä.

[/quote]

Öö.. Onhan se levoton tapaus myös Sinun poikasi lapsi? Vai pelkästään miniän?

[/quote]hän on mieheni lapsenlapsi. en uskalla häntä "omia" lapsenlapseksi, etteivät hänen oikeat isoäitinsä pahastu ja lapsenlapsipuoleksi kutsuminen olisi naurettavaa. "miniän", joka siis on oikeasti mieheni miniä, kohdalla en koe tällaista arkuutta kutsua häntä tuolla nimellä.

Valitsen mieleseni teepussin!

Muista ensi kerralla, kun tarjoan sinulle teepusseja valkoisesta puulaatikosta; tarkkailen kasvojesi mikroilmeitä. Ne voivat paljastaa, oletko palstamamma!

Ajattelen, että kyseessä on emännän kavala salajuoni, ja hän yrittää tuolla tavalla dumpata minulle vanhentuneet teepussit...

Sama kuin kakkosella.

Että he ovat oikeilla jäljillä. Teepusseista hauduttamalla saa hyvää teetä, kunhan hauduttaminen tehdään teekannussa eikä kupissa. Kahdesta englantilaisesta teepussista (joissa ei ole naruja) saa kannullisen maistuvaa teetä. Ei ole vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 09:18"]

Mittailen vaivihkaa katseellani laatikkoa, arvioin sen ulkomitat ja pohdin, että missä helkutissa emäntä säilyttää tuota hankalan muotoista säilytysturhaketta.

Sitten soimaan itseäni pahoista, kateudesta kumpuavista ajatuksista laatikkoa kohtaan. Voi kun itsekin jaksaisin viedä arjen estetiikan näin loppuun asti, vähän niin kuin "Kaunis pieni elämä blogissa". 

Ilkeät mietteet nostavat kuitenkin kuin tahtomattaan päätään. Katse alkaa harhailla seinillä ja  kalusteissa, josko löytyisi englanniksi kirjoitettuja nimiä esineille, home, bread, table, bedroom, entä lukeeko tässä puulaatikossa 'tea'..

Yritän muistuttaa itseäni katsomaan emäntäänikin päin, etten vaikuta pälyilevältä sekopäältä. Pelastava ihastuneella äänellä huokaistu "kylläpä teillä on kaunista" antaa hyvän tekosyyn kiertävälle katseelleni ja saa emännän hykertelemään niin onnellisena, ettei hän huomaa mitään.

Pakosti huomioni kiinnittyy myös rouvan itsensä vaatteisiin, löytyykö pakolliset romanttiset "must-have blogimerkit". Onko lapset puettu sisustukseen sopivasti? Olenko kylässä nukkekodissa? Saan ulos suustani enää vaivalloisesti pihisten "askartelette varmaan tosi paljon lasten kanssa yhdessä näitä ihania juttuja".

Sillä ei ole merkitystä, onko teen laatu tai maku jotenkin huonontunut puulaatikossa. Ei silläkään, etten yleensä juo teetä kylässä. Oikeastaan koko valkoinen puulatikkokaan ei häiritse minua. Mutta keskittymistäni keskusteluun alkaa häiritä pääni sisältä kaikuva ääni, joka selostaa vierailuani söpöin sanakääntein ja kauniin kuvin maustettuna, blogipäivityksenä. Olen tullut osaksi emännän blogia. Saan lukea vierailustani illalla netistä. Kaikki muutkin tulevat näkemään puisen teelaatikon, eri kuvakulmista, viehkeissä valaistuksissa, minut jonkun kuvan laidassa sumennettuna (koska vaatteeni eivät sovi tähän sisutukseen).

[/quote]

Päivän paras :D Sieluni silmillä näen sinut siellä istumassa.

Ajattelen, että onpa hienostunutta väkeä - saatan piipahtaa toistekin.

Sanon, että kiitos, mutta olen kahvinjuoja ;)