Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi tehdä vanhana? Miten käyttää elämänsä, jos on iäkäs, köyhä, sairas ja yksinäinen?
03.08.2020 |
Mitä voin tehdä elämälleni? Mitä sinä tekisit, jos kaikki resurssit olisivat vähissä?
Olen 50 v. ja ollut jo vuosia pois työelämästä vaikean masennuksen vuoksi. Mulla ei ole omaa perhettä, vanhemmatkin ovat kuolleet, eikä edes ystäviä. Fyysinenkin terveys on heikko, on useita kroonisia sairauksia, kipuja ja jalat särkevät pienenkin kävelyn jälkeen. Ulkonäöltäni olen reilusti ikäistäni vanhemman näköinen, ruma ja lihava nainen. Rahaa ei ole kuin kaikkein välttämättömänpiin menoihin. Mitä mahdollisuuksia tässä on? Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (81)
Päivä kerrallaan, askel kerrallaan. Tee joka päivä kävelylenkki. Vähän muuta ruokavaliota. Hedelmiä, kasviksia. Löytyisikö kunnastasi mielenterveysyhdistys tai masennusryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sukulainen oli erittäin paljon kaltaisesi.
Hän asui vuokralla, mutta kesäisin oli lapsuudenkodissaan maaseudulla. (oli antanut sen mieheni nimiin, jotta sai täysimääräiset tuet)
Painostin hänet viimein ostamaan telkkarin. Sitä sitten hiukan katsoo ja luki raamattua. Kävi seurakunnan kuorossa ja rukousryhmässä niin kauan kuin pystyi. Vanhemmiten ei pystynyt. Kaverinsa kävi kerran pari viikossa Tuomassa vanhoja sanomalehtiään.
Kirjoitti paljon, valtavasti, uskonnollisia tekstejä. Yhdestä seurakunnan kuoron johtaja teki kuorolle jopa laulun.
Kävi siihen asti, kun ei enää vanhuudelta jaksanut, kirpputoreilla tekemässä hyviä löytöjä. Teki vapaaehtoistyötä keräämällä lipaskeräyksiä. Kerran oli suuren kaupungin paras kerääjä. Keräsi tyhjiä pulloj kaduilt ja lahjoitti kaiken hyväntekeväisyyteen (vaikka oli itse köyhä)
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minulle netti olisi (ja on siis tälläkin hetkellä) isoin henkireikä.
En sitten tiedä saanko näin milleniaalina netistä enemmän irti kuin nykypäivän viisikymppinen. Vanhempieni ikäluokan netinkäyttö kun tuntuu rajoittuvan ”laskut & muut pakolliset jutut → uutiset → hetki nettipalstoja → muutamat hassut videot tai esim. musiikkia → kyllästyminen ja kone kiinni”. Eli jo parissakin tunnissa ”kaikki on jo nähty”, vs. itselläni ei meinaa riittää tunnit vuorokaudessa kaikkeen mielenkiintoiseen mitä netti tarjoaa.
Ja noh, itse aion jatkaa samalla tiellä ”vanhanakin”, että siinäpä oikeastaan ainoa neuvo jonka osaan antaa.
Itseasiassa mä käytän jo netissä lähes kaiken aikana ja olen nettiriipuvainen. En vain koe, että haluan tehdä niin lopun elämääni. Pitkä netissä riippuminen tekee olon entistä väsyneemmäksi, turhautuneeksi, koen etten ole taaskaan saanut mitään aikaan.
Ap, jos sinulla on kynä ja pala paperia, ota ne ja piirrä viiva. Aloita pienesti.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sukulainen oli erittäin paljon kaltaisesi.
Hän asui vuokralla, mutta kesäisin oli lapsuudenkodissaan maaseudulla. (oli antanut sen mieheni nimiin, jotta sai täysimääräiset tuet)
Painostin hänet viimein ostamaan telkkarin. Sitä sitten hiukan katsoo ja luki raamattua. Kävi seurakunnan kuorossa ja rukousryhmässä niin kauan kuin pystyi. Vanhemmiten ei pystynyt. Kaverinsa kävi kerran pari viikossa Tuomassa vanhoja sanomalehtiään.
Kirjoitti paljon, valtavasti, uskonnollisia tekstejä. Yhdestä seurakunnan kuoron johtaja teki kuorolle jopa laulun.
Kävi siihen asti, kun ei enää vanhuudelta jaksanut, kirpputoreilla tekemässä hyviä löytöjä. Teki vapaaehtoistyötä keräämällä lipaskeräyksiä. Kerran oli suuren kaupungin paras kerääjä. Keräsi tyhjiä pulloj kaduilt ja lahjoitti kaiken hyväntekeväisyyteen (vaikka oli itse köyhä)
Olin ennen hengellinen ihminen. Sain ihmissuhteita ja merkitystä elämääni. Uskon kyllä yhä Jumalaan. Mutta kait masennuksen takin seurakunnan toiminta ja omakin Raamatun lukeminen jäi. Nyt en vaan innostu siitä vaikka haluaisinkin ja olen yrittänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varannut lääkkeitä sitä päivää varten, kun haluan poistua elävien kirjoista. Masennuslääkkeet ovat vanhentuneet, mutta niitä on monen vuoden ajalta, samoin unilääkkeitä. Luule, että henki lähtee.
Vielä roikun ohuen langan varassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varannut lääkkeitä sitä päivää varten, kun haluan poistua elävien kirjoista. Masennuslääkkeet ovat vanhentuneet, mutta niitä on monen vuoden ajalta, samoin unilääkkeitä. Luule, että henki lähtee.
Vielä roikun ohuen langan varassa elämässä.
Mä olen monesti synkimpinä aikoina ajatellut samoin. Aiemmin mua esti vain se, etten halunnut aiheuttaa surua äidilleni. Nyt pahin tuska on ohi ja en halua luovuttaa. Elämäni on kuitenkin jo aika pitkällä ja loppuu aikanaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukemisesta olen aina tykännyt. Nykyisin keskittymiskyky on vaan heikko masennuksen ja kännykkäriippuvuuden takia.
Tykkään myös luonnosta ja haaveeni oli päästä vaeltamaan kansallispuistossa. Asun tosin kaupungissa, ilman autoa ja vaelluskokemusta tai seuraa. Kunnosta nyt puhumattakaan.
Haluaisin asua maalla. Mutta mulle ei ole koskaan ollut autoa ja en tiedä talon hoidosta ja remppaamisesta yhtikäs mitään. Jaksaminenkin arveluttaa.
Eläimet ovat lähellä sydäntäni ja katselen mielelläni eläinvideoita netistä. Olen vain pahaksi onneksia allerginen astmaatikko.
Tykkäsin nuorena matkustella, mutta rahat, matkaseura ja nyt vielä koronatilanne ei tee siitä realistista.
Mistä alapeukut? Onko nämä liian epärealistisia vai onko asenteeni mahdollisuudestani liian pessimistinen? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukemisesta olen aina tykännyt. Nykyisin keskittymiskyky on vaan heikko masennuksen ja kännykkäriippuvuuden takia.
Tykkään myös luonnosta ja haaveeni oli päästä vaeltamaan kansallispuistossa. Asun tosin kaupungissa, ilman autoa ja vaelluskokemusta tai seuraa. Kunnosta nyt puhumattakaan.
Haluaisin asua maalla. Mutta mulle ei ole koskaan ollut autoa ja en tiedä talon hoidosta ja remppaamisesta yhtikäs mitään. Jaksaminenkin arveluttaa.
Eläimet ovat lähellä sydäntäni ja katselen mielelläni eläinvideoita netistä. Olen vain pahaksi onneksia allerginen astmaatikko.
Tykkäsin nuorena matkustella, mutta rahat, matkaseura ja nyt vielä koronatilanne ei tee siitä realistista.
Mistä alapeukut? Onko nämä liian epärealistisia vai onko asenteeni mahdollisuudestani liian pessimistinen? Ap
En ole alapeukuttanut, mutta kyllä, vaikutat todella pessimistiseltä. Täällä on tullut hyviä ideoita mutta lyttäät kaiken. Haluatko edes apua?
Ei sillä, mielestäni yhteys ihmisiin netin kautta on parempi kuin velloa yksin omissa ajatuksissa. Ehkä saat jotain kipinää täältäkin.
Mutta vaikka sua ei innostaisi mikään sosiaalinen tekeminen, niin liikunta olisi tosi tärkeää. Mitä enemmän sitä lykkää, sitä vaikeammaksi se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mielestäni kommenttini, haaveeni parantaa tilannetta, yms olleet ylipäätään realistisia vai pessimististä valitusta? Helppoa periksi antamista vaikeuksille? Omaa asennettaan on vaikea arvioida. Ap
Ehkä voisit opetella uusia ruokareseptejä ja ehkä samalla terveellistää hiukan ruokavaliota? Työväenopiston kielikurssit? Lukupiiri oli minusta erinomainen ehdotus. Samoin se, että yrittäisi joka päivä käydä edes pienellä kävelyllä. Ota kahvia mukaan termariin ja nauti se kauniilla paikalla auringossa, kun sellaista on. Minusta on hienoa, että etsit uutta sisältöä elämään etkä halua elämän kuluvan netissä surffailuun.
Olisiko mitään ammattia mihin voisit opiskella parissa vuodessa ja mitä työtä pystyisit tekemään sitten vielä yli 10 vuotta? Tulee mieleen joku laitoshoitaja tai suuhygienisti, anteeksi jos nämä ovat ihan höpöjä ehdotuksia.
Luettuani otsikon luulin, että tässä olisi kyse siitä miten elää mielekästä elämää vielä 90-vuotiaanakin. Viisikymppinen ei tosiaan ole vanha. Työvuosiakin vielä reilusti edessä ja eläkkeellä sitten taas uusi alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mielestäni kommenttini, haaveeni parantaa tilannetta, yms olleet ylipäätään realistisia vai pessimististä valitusta? Helppoa periksi antamista vaikeuksille? Omaa asennettaan on vaikea arvioida. Ap
Kunnon kohentaminen, ystävien ja harrastusten hankkiminen eivät ole epärealistisia haaveita. Sitä kautta voi saada myös elämyksiä kuten luonnossa liikkuminen ja vaikka ystäväporukan ja harrastusryhnän pienet reissut, jotka maksavat vähemmän kuin yksin matkustaminen.
Maallemuutto ja matkustaminen ovat rahasta kiinni, ja työkyvyttömänä voi olla vaikeaa hankkia rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukemisesta olen aina tykännyt. Nykyisin keskittymiskyky on vaan heikko masennuksen ja kännykkäriippuvuuden takia.
Tykkään myös luonnosta ja haaveeni oli päästä vaeltamaan kansallispuistossa. Asun tosin kaupungissa, ilman autoa ja vaelluskokemusta tai seuraa. Kunnosta nyt puhumattakaan.
Haluaisin asua maalla. Mutta mulle ei ole koskaan ollut autoa ja en tiedä talon hoidosta ja remppaamisesta yhtikäs mitään. Jaksaminenkin arveluttaa.
Eläimet ovat lähellä sydäntäni ja katselen mielelläni eläinvideoita netistä. Olen vain pahaksi onneksia allerginen astmaatikko.
Tykkäsin nuorena matkustella, mutta rahat, matkaseura ja nyt vielä koronatilanne ei tee siitä realistista.
Mistä alapeukut? Onko nämä liian epärealistisia vai onko asenteeni mahdollisuudestani liian pessimistinen? Ap
En ole alapeukuttanut, mutta kyllä, vaikutat todella pessimistiseltä. Täällä on tullut hyviä ideoita mutta lyttäät kaiken. Haluatko edes apua?
Ei sillä, mielestäni yhteys ihmisiin netin kautta on parempi kuin velloa yksin omissa ajatuksissa. Ehkä saat jotain kipinää täältäkin.
Mutta vaikka sua ei innostaisi mikään sosiaalinen tekeminen, niin liikunta olisi tosi tärkeää. Mitä enemmän sitä lykkää, sitä vaikeammaksi se tulee.
Kiitos palautteesta. Ulkopuolinen näkökulma on tervetullutta. En tarkoituksellisesti lyttää kaikkia ideoita, en edes tiedostanut tekeväni siten. Varmasti mulla on taipumusta negatiiviseen ajatteluun, mitenkäs muuten olisin kroonisesti masentunut.
Sosiaalisuutta eniten juuri tarvitsisin. Kirjoitin myös listan asioista, mitä pystyn ja voisin tehdä jo ennen tämän aloituksen tekemistä. Siinä oli monia näistä ehdotuksista. Ja uusia olen saanut täältä, esim pienestä aloittaminenesim itsensä kiittäminen, hetkestä nauttiminen.
Olen myös yrittänyt liikkua ja laihduttaa. On vain tullut takapakkeja, esim jonkin vamman yms muodossa. Tiedän että pitää yrittää aina uudelleen. Koetan oppia virheestäni.
Varsinainen ongelmani on juuri jaksaminen, aloitekyky ja motivaation ylläpito pitkään, vuosia. Ja tietysti negatiivisuus. Rajoitteet on pakko jotenkin huomioida kuitenkin. Tasapainoa etsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vloggaa jos olet ruma, vanha ja masentunut.
Kirkko, kirjasto, nettideittailu?
Vapaaehtoistyö, seurakuntien toiminta, harrastukset, esim. kansalaisopiston, lemmikin hankkiminen, some
Liity johonkin lukemista harrastavien face-ryhmään. Missä kaupungissa asut? Minä asun melkein Helsingin keskustassa ja silti on mahdollisuus liikkumiseen , marjastukseen ja sienestykseen Keskuspuistossa ihan kävelymatkan päässä. Minulla on myös sairauksia ja olen eläkkeellä, raha on tiukassa, mutta ainakin Helsingissä on mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka rahaa on vähän. En halua tällä lannistaa sinua, enkä sanoa, että kaikki on itsestä kiinni, koska niin ei tosiaankaan aina ole. Minusta on hyvä, että kyselet täällä neuvoa a toivon, että joku osaa auttaa.
Vaikka et tykkäsi liikkua, mieti kuin faktana että liikunta on terveellistä. Se ei siis ole tunneasia.
Ryhdistäydy!! Elämä loppuu joka tapauksessa. Elämä on lahja ja itse päätät miten ajan käytät.
Mainitset nettiriippuvuutesi monessa kohdassa. Eli se selvästi vaivaa sinua. Ja onnellisuutesi varmasti nousisi, jos se olisi rajoitetumpaa.
Monella - liian monella lapsella ja aikuisella on sama juttu. Itsellänkin on nettiriippuvuutta, ystävilläni on someriippuvuutta. Tunnistan tuon tylsistymisen tunteen netin äärellä.
Listaisin asioita, joita alat tekemään joka päivä. Lista voi olla lyhytkin. Listassa voisi olla jotain jossa voit kehittyä (taito, harrastus) ja jotain joka tuo iloa päivään (ristikon teko, kirjan lukeminen, elokuvan katsominen, maalaus, kuunnelmat, srk: kokoontumiset,kansalaisopisto)
Mikään ei ole elämässä hauskaa, jos sallii itsensä tehdä rajattomasti sitä. Eli tähän listaan laittaisin nettirajoituksen. Vähennä netissä olemista tunti per pv.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minulle netti olisi (ja on siis tälläkin hetkellä) isoin henkireikä.
En sitten tiedä saanko näin milleniaalina netistä enemmän irti kuin nykypäivän viisikymppinen. Vanhempieni ikäluokan netinkäyttö kun tuntuu rajoittuvan ”laskut & muut pakolliset jutut → uutiset → hetki nettipalstoja → muutamat hassut videot tai esim. musiikkia → kyllästyminen ja kone kiinni”. Eli jo parissakin tunnissa ”kaikki on jo nähty”, vs. itselläni ei meinaa riittää tunnit vuorokaudessa kaikkeen mielenkiintoiseen mitä netti tarjoaa.
Ja noh, itse aion jatkaa samalla tiellä ”vanhanakin”, että siinäpä oikeastaan ainoa neuvo jonka osaan antaa.