Mitä voi tehdä vanhana? Miten käyttää elämänsä, jos on iäkäs, köyhä, sairas ja yksinäinen?

Aloita joku harrastus (piirtäminen, kirjoittaminen, uusi soitin tai kieli), jonka eteen alat tekemään jotain joka päivä. Ihan sama edistätkö sitä kaksi minuuttia vai kaksi tuntia, aloita joka päivä ilman mitään paineita kestosta. Alat takuulla saada jotain aikaan.

kohta on syksy ja kansalaisopistot alkavat. tutustu tarjontaan, ehkä löydät jotain mikä sinua kiinnostaa. siellä voit myös tutustua ihmisiin ja ehkä jopa saada ystäviä, juttuseuraa ainakin.

Kiitos ehdotuksista ja palautteesta. Lisääkin saa antaa. Ajattelin soveltaa ainakin liikuntaa, lukemista, itseopiskelua, uusien ruokien laittamista. Ehkä myös käsitöitä, piirtämistä ja kirjoittamista. Hetkestä nauttiminen, pienestä aloittaminen ja itsensä kiittäminen, niistä sain parhaat oivallukset tähän mennessä. Olen aina ollut vähän kaikki tai ei mitään tyyppinen suorittaja, mikä altistaa masennuksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liity johonkin lukemista harrastavien face-ryhmään. Missä kaupungissa asut? Minä asun melkein Helsingin keskustassa ja silti on mahdollisuus liikkumiseen , marjastukseen ja sienestykseen Keskuspuistossa ihan kävelymatkan päässä. Minulla on myös sairauksia ja olen eläkkeellä, raha on tiukassa, mutta ainakin Helsingissä on mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka rahaa on vähän. En halua tällä lannistaa sinua, enkä sanoa, että kaikki on itsestä kiinni, koska niin ei tosiaankaan aina ole. Minusta on hyvä, että kyselet täällä neuvoa a toivon, että joku osaa auttaa.

Asun Tampereella. Pyynikki on kävelymatkan päässä ja siellä tulee vaihtelevasti käytyä. Sieniä ja marjoja tuskin löytyy. Muihin metsiin mennäkseni tarvitsen, joko bussia tai pyörää. Pyörän käyttöä olen tänä kesänä pitkästä aikaa kokeillut. Pyöräilystä tykkäsin lapsena mökillä ja uimisesta. Ap

Monissa kaupungeissa on tarjolla joko ilmaista tai hyvin edullista ryhmäliikuntaa. Usein on tarjolla vasta-alkajille tai senioreille omia ryhmiä, joissa ei ole mitään tasovaatimuksia. Aloita sellaisesta! Itse olen jumpparyhmästä löytänyt uusia ystäviä, joiden kanssa nykyisin tehdään muutakin kuin jumpataan.

Seurakunnista saattaa löytää seuraa ja kaltaisiaan yksinäisiä. Myös erilaiset vapaaehtoistoiminnan muodot kuten ruokapankki on hyviä paikkoja poistaa yksinäisyyttä.

.

Lukupiirit ja muut harrastuskerhot on paljolti asiaan perehtyneiden oman egon nostatuspaikkoja. Niissä pitäisi olla harrastuneisuutta pitkältä ajalta ja kaikenlaisia referenssejä ja saavutuksia että niissä pidettäisiin minään.

.

Toisaalta jos menee jonkun lajin peruskurssille ja sitä kautta aloittaa uuden harrastuksen voi tavata samassa tilaanteessa olevia. Mutta tällöin saattaa sosiaali- ym luokkaerot olla erottavana tekijänä ja toveruutta ei saavuteta.

.

Myös sosiaalisen työtoiminnan kautta voi löytää mielekästä ajanvietettä, voi sopia joillekin.

https://etappi.info/

.

Jos itse osaa jotain josta on muille apua tai hyötyä voi somessa alkaa tubettamaan.

.

Tärkeätä on pyrkiä ihmiskontakteihin tosielämässä eikä jäädä kotiin möllöttämään. Pienikin ihmiskohtaaminen päivittäin piristää kummasti.

.

Tampereella on Mielen Ry joka järjestää sosiaalista toimintaa. Varmaan muillakin paikkakunnilla on vastaavia

https://www.mielen.fi/

.

Olen tamperelainen joten viittaan tässä paikallisiin toimijoihin.

Jännä, että kommenteistani saa kuvan, että olen liikunnan vihaaja. Säännöllinen liikunta ei tosin ole osa arkeani nyt, mutta haluaisin niin olisi.

Aloitin pari kuukautta ennen koronaa käymään kuntosalilla, mutta koska olen riskiryhmässä se jäi. Nyt olen aikeissa aloittaa jälleen. Kävely sattuu jalkoihin ja tarvisi aloittaa todella varovasti. Pyöräilystä ja uinnista tykkäsin lapsena ja ovat edelleen mahdollisia lajeja. Aloitekyky ja motivaatio niiden kanssa painin. Ja uudelleen aloittaminen, kun tulee takapakki (sairaus, vamma, pyörä hajoo yms.) Ap

Ei rauha ole täällä maailmassa. Se on sinussa ja Jumalassa eikä siihen tarvitse raamattua. Usko vain ja katso elämää rakkaudesta käsin. Maailma voi tarjota minkälaisia kauhu-unia tahansa, mutta sinussa oleva rauha ja ilo pysyy riiippumatta ulkoisista tekijöistä. Maailmasta saat etsiä sitä loputtomiin löytämättä, kun taas rakkaudesta käsin katsottuna se on aina sinulla mitä ikinä teetkin ja mihin ikinä menetkin.

Suunnittele seuraava päivä etukäteen, mitä tekisit. Ihan vaikka jos haluat kiivetä merenrantakalliolle katsomaan lintuja tai piirtää itsesi sellaisena kuin sinulla on hyvä olla. Kannattaa ottaa vaikka yksi tehtävä tai pieni haaste päivään, ja kun se on tehty voi rauhassa muuhun elämään. Näin saa hyvän mielen kun saa sen  asian tehtyä joka  edistää omaa matkaa itselle tärkeässä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Suunnittele seuraava päivä etukäteen, mitä tekisit. Ihan vaikka jos haluat kiivetä merenrantakalliolle katsomaan lintuja tai piirtää itsesi sellaisena kuin sinulla on hyvä olla. Kannattaa ottaa vaikka yksi tehtävä tai pieni haaste päivään, ja kun se on tehty voi rauhassa muuhun elämään. Näin saa hyvän mielen kun saa sen  asian tehtyä joka  edistää omaa matkaa itselle tärkeässä asiassa. 

Kiitos, tästä! Koetetaan soveltaa jatkossa! Ap

Alapas käymään uimahallilla. Uit itsesi piippuun ja menet sen jälkeen saunaan. Ai että tulee hyvä olo. Ei ota jalkoihinkaan.

Koita pudottaa painoa edes vähän, niin liikkuminen helpottuu. Kirpsakassa syyssäässä Pyynikin maisemiin. Kun alat liikkua enemmän, niin se taatusti tuntuu aluksi tukalalta, mutta pian huomaat sen olevan koko ajan helpompaa. Pyöräilykin on mukavaa ja kehittää kuntoa äkkiä. Ainakin Kalevan uintikeskuksessa on halpa kuntosalikin.

Tiedän kokemuksesta, että liikunnan lisäys piristää mieltä huimasti. Kropassa tuntuu ihanalta, kun lihaksia rasittaa. Samalla näkee muita ihmisiä ja voi rupatella hieman.

Myös vapaaehtoistoiminta, eritoten vanhustyössä voisi antaa elämänsisältöä. Nyt vaan päätät, että muutat elämääsi. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Paljon tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Alapas käymään uimahallilla. Uit itsesi piippuun ja menet sen jälkeen saunaan. Ai että tulee hyvä olo. Ei ota jalkoihinkaan.

Koita pudottaa painoa edes vähän, niin liikkuminen helpottuu. Kirpsakassa syyssäässä Pyynikin maisemiin. Kun alat liikkua enemmän, niin se taatusti tuntuu aluksi tukalalta, mutta pian huomaat sen olevan koko ajan helpompaa. Pyöräilykin on mukavaa ja kehittää kuntoa äkkiä. Ainakin Kalevan uintikeskuksessa on halpa kuntosalikin.

Tiedän kokemuksesta, että liikunnan lisäys piristää mieltä huimasti. Kropassa tuntuu ihanalta, kun lihaksia rasittaa. Samalla näkee muita ihmisiä ja voi rupatella hieman.

Myös vapaaehtoistoiminta, eritoten vanhustyössä voisi antaa elämänsisältöä. Nyt vaan päätät, että muutat elämääsi. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Paljon tsemppiä!

Kiitos tsempistä ja ehdotuksista! Uinti sopii kropalle ja liikunnasta tulee hyvä olo jälkeen päin. Täytyy yrittää pitää se jälkiolo mielessä etukäteenkin kun yritän voittaa itseni ja päästä lähtemään sinne uimahallille, loppu kyllä sujuu.

Kansalaisopistot tarjoavat kursseja laidasta laitaan. Kursseilla ei yleensä vertailla kenenkään osaamisia eikä elämäntilanteita, oman kokemukseni mukaan nämä kurssit ovat tasa-arvoisia ja kivoja paikkoja harrastaa asioita mitkä kiinnostavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minulle netti olisi (ja on siis tälläkin hetkellä) isoin henkireikä.

En sitten tiedä saanko näin milleniaalina netistä enemmän irti kuin nykypäivän viisikymppinen. Vanhempieni ikäluokan netinkäyttö kun tuntuu rajoittuvan ”laskut & muut pakolliset jutut → uutiset → hetki nettipalstoja → muutamat hassut videot tai esim. musiikkia → kyllästyminen ja kone kiinni”. Eli jo parissakin tunnissa ”kaikki on jo nähty”, vs. itselläni ei meinaa riittää tunnit vuorokaudessa kaikkeen mielenkiintoiseen mitä netti tarjoaa.

Ja noh, itse aion jatkaa samalla tiellä ”vanhanakin”, että siinäpä oikeastaan ainoa neuvo jonka osaan antaa.

Mikä on sulle parasta netissä? Se mielenkiintoinen johon vuorokauden tunnit ei riitä?

Itse saan iloa viljelypalstan hoidosta. Halpa ja hyödyllinen harrastus. Hyvää hyötyliikuntaa, on paikka minne lähteä; köyhän kesämökki. Aina ei tarvitse tehdä mitään voi vaikka vain istua ja katsella. Viljelläkin voi jaksamisensa mukaan. Siellä olen tavannut todella mukavia samanhenkisiä ihmisiä ja kokenut aitoa yhteisöllisyyttä.

Kokeile kirjeenvaihtoa. Siinä voi vähän tuulettaa tuntojaan ja saada myös kontakteja ihmisiin. Facebookissa ainakin toimii aktiivisia ryhmiä asian tiimoilta, joihin voi jättää ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Älä menetä toivoa. Toivoa pidät yllä tekemällä joka päivä jotain sinulle iloa tuottavaa. Mieti mikä olis kivaa, kävelylenkki, tukanpeseminen ja kampauksen laittaminen, lettujen paistaminen, tiedät itse, mistä tykkäät. Kun on parempi päivä, tee jotain uutta tai vähän enemmän. Ole iloinen kaikesta mitä saat tehtyä, ja kehu itseäsi. Kun kuntoutin itseäni jalkaleikkauksen jälkeen, istuin ulkoilun jälkeen sohvalle ja kehuin itseäni kävelylenkin tekemisestä, ja muistelin mitä lenkillä tapahtui, että aurinko paistoi, lintu visersii ja näin. Ei tarvitse olla ns suurta ja hienoa, vaan hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Ehdit elämässäsi vielä vaikka mitä, aloita jo tänään.

Todella kauniisti ja ihanasti sanottu!

Torille ja kirjastoon istuskelemaan ja lukemaan. Saatat tavata muitakin vanhempia ihmisiä. Vieläkö on bingohalleja?

Vierailija kirjoitti:

Kokeile kirjeenvaihtoa. Siinä voi vähän tuulettaa tuntojaan ja saada myös kontakteja ihmisiin. Facebookissa ainakin toimii aktiivisia ryhmiä asian tiimoilta, joihin voi jättää ilmoituksen.

Oho, tämä oli uutta! Luulin, että paperikirjeystävät ovat jääneet historiaan. Pannaan muistiin. Ap

Voi miten tutulta kuulostaa ap:n viesti. Paitsi, että mulla on perhe, mutta muuten. Meitä rumia, lihavia, masentuneita, kipeitä ja yksinäisiä ihmisiä taitaa olla siellä ja täällä.