Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi laittaa lapsensa vuoroviikkoasumiseen?
Kommentit (333)
Jos haluaa toimivan vuorovanhemmuuden kannattaa ennemmin suosia sellaista mallia jossa ei jäykästi sovita viikkovuoroja vaan sellainen joustava malli jossa lapset voivat olla kumman tahansa luona yksilöinä ja vaikka molemmat eri paikassa niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pyörii yllättävän monta itsekästä eronnutta. Joku kirjoittaa, että vanhemmalle hankalaa, kun "pitää olla oma pesä" ja hankala päästä yhteisessä asunnossa (vanhemmat vuorottelee) uuden elämän alkuun. Niinpä - oma napa lapsia tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pyörii yllättävän monta itsekästä eronnutta. Joku kirjoittaa, että vanhemmalle hankalaa, kun "pitää olla oma pesä" ja hankala päästä yhteisessä asunnossa (vanhemmat vuorottelee) uuden elämän alkuun. Niinpä - oma napa lapsia tärkeämpää.
Yksi tyypillisimmistä eron syistä on toisen osallistumattomuus kotitöihin. Kukaan ei halua siivota laiskan eksän sotkuja eron jälkeenkin ja vielä maksaa siitä (kolme asuntoa tulee kalliimmaksi kuin kaksi). Eksän piikana olo nostaa myös sellaisen raivon, ettei vuoroviikkovanhemmuuteen tarvittavalle yhteistyölle ole mahdollisuuksia.
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti vuoroviikkoasuminen on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Itse asiassa tällaista tutkimusta ei ole koskaan tehty! On kysytty lapsilta ja nuorilta vuoroviikkoasumisesta tilanteessa, jossa heillä ei ole kokemusta muusta. Kun tutkija kysyy, haluaisitko nähdä toista vanhempaasi korkeintaan kahdesti kuukaudessa, niin nuori vastaa että ei, haluan nähdä useammin. Tutkija päättelee tästä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu kaikille, vaikka lapsi ei olisi mitenkään ottanut kantaa itse tutkimuskysymykseen.
Suomalaiset tutkijat eivät ole esim. tutkineet tilannetta, jossa lapset jäävät asumaan kotiin, vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin. Saattaa olla, että tämä olisi paras ratkaisu tai peräti 3 asuntoa vierekkäin, yksi lapsille ja omat yksiöt vanhemmille.
Harva lapsi pitää vuoroviikkoasumisesta oikeasti! Vanhemmille se on kätevää ja paras vaihtoehto.No sinullahan on kuule vapaus tehdä toisenlainen tutkimus, elleivät jo tehdyt tutkimukset vakuuta.
Tutkimukset eivät koskaan vakuuta, koska samasta aineistosta toinen tutkija voi tehdä toisenlaiset johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa toimivan vuorovanhemmuuden kannattaa ennemmin suosia sellaista mallia jossa ei jäykästi sovita viikkovuoroja vaan sellainen joustava malli jossa lapset voivat olla kumman tahansa luona yksilöinä ja vaikka molemmat eri paikassa niin halutessaan.
Tämähän olisi ihanne tilanne mutta se ei käy periaattesta monelle. Kun kaikki pitää saada pakkomielteisesti puoliksi! Siitähän se erokin on tullut kun Exel-taulukoilla piirretään sekunnintarkasti kumpi teki mitäkin kotihommaa. Aikuiset ihmiset kilpailevat tälläisilla asioilla, kytätään ja uhriudutaan. Jos Janne hakee Samun ja Siirin perjantaina klo 17.08 niin minäkin sitten haen tasan samaan aikaan 😂 siinähän ne elämän parhaat vuodet menikin. Mutta enpäs joutunut tekemään enemmän, huh.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pyörii yllättävän monta itsekästä eronnutta. Joku kirjoittaa, että vanhemmalle hankalaa, kun "pitää olla oma pesä" ja hankala päästä yhteisessä asunnossa (vanhemmat vuorottelee) uuden elämän alkuun. Niinpä - oma napa lapsia tärkeämpää.
Lentokoneessakin käsketään pistämään happinaamari ensin omalle naamalle ja sitten vasta lapselle. Jos et tätä ymmärrä niin ei voi mitään.
Lapset ei usein edes oireile eroa ensimmäisen vuoden aikana, koska jo pieni lapsi aistii vanhemman mielentilan, joka on eron jälkeen väistämättä huono. Kun vanhempi alkaa toipumaan erosta, alkaa lasten oireilu. Koska sille on tilaa. Eron jälkeen parasta on että jokainen pääsee työstämään eroa, ja vanhemmalle pesäeron tekeminen exään on kyllä usein ratkaisevassa asemassa. Jos suhde on vielä ollut myrkyllinen, niin se kaikkihan jatkuu myös eron jälkeen jos etäisyyttä ei saada otettua. Lapselle turvallisin olo tulee varmasti kodissa jossa seisoo vankka aikuinen, vaikka niitä koteja olisi sitten kaksi. Sen sijaan että on yksi tuulitunneli missä vanhemmat käy henkisesti ja fyysisesti vain kääntymässä.
Maailma on hirveästi julma meille eronneille. Ensin elät huonossa suhteessa usein vuosia. Keräät kaikki rohkeutesi eroon. Lähdet ja käyt sen kaiken p*skan läpi. Rakennat itsellesi ja lapsillesi uuden elämän yksin ja usein melko tyhjästä. Korjaat omaa sielua ja samalla pitää olla tukena lapsille. Syyllistät itseäsi kaikenaikaa lasten tilanteesta, ja koitat tehdä heitä kuunnellen parhaat ratkaisut. Ja yhteiskunta ympärillä haukkuu kaikenaikaa kuinka itsekäs olet ja pilannut lastesi elämän ja tulevaisuuden. Kova kateus on myös noista “lapsivapaista” olen huomannut. Ydinperheellinen ei vaan tajua ettei se ole sama asia kuin vaikkapa lapsen mummolle vieminen. Siinä todellakin joutuu jakamaan oman lapsensa, olemaan erossa, ja sen toisen puoliskon olet tosissaan ihan helvetin yksin (kun lapset on sinulla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohtaisesti taas peräänkuuluttaisin sitä aikuisen vastuuta ylipäänsä perhettä perustaessa, ja tämä koskee ihan molempia osapuolia. On ihan selvä, että avioero ja kahdessa kodissa juokseminen ei ole lapselle hyvä asia. Voisiko ihmiset miettiä näitä asioita jo ennen lasten hankkimista ja sitoutua tekemään lapsille ja perheelle mahdollisimman hyviä päätöksiä? Avioeroja ei pitäisi edes myöntää pikkulapsiaikana, vaan vasta myöhemmin. Tällä ehkä vältyttäisiin näiltä vielä älyttömimmiltä bonesperhekuvioilta. Tuntemani avioerot eivät johdu mistään väkivallasta tai päihdeongelmasta, vaan ihan vaan siitä, että jompikumpi on päättänyt, että suhde ei enää miellytäkään. Ei mitään oikeaa perusteltua syytä erota. Avioeroperheiden lapsilla on tutkitusti enemmän mielenterveysongelmia, kuin ydinperheiden lapsilla.
Sunlaiselle melkein toivoisi eroa. Sori ei voi mitään mutta jos on noin omahyväinen niin olisi hyvä tipahtaa maan pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pitäisi mennä niin että lapsen ei tarvitsisi muuttaa viikon välein vaan vanhemmat tekisivät sen.
Ai että mun pitäs vuokrata asunto missä olisin vuoro viikoin? Ja kun olisin viikot siellä asunnossa niin toiset lapset olis keskenään meidän kotitalossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä sitten on vaihtoehto tasavertaisessa yhteishuoltajuudessa?
Vanhemmat pysyvät yhdessä. Naimisiiinhan he ovat menneetkin.
No ei kaikki ole naimisissa.
Ex-onnellisista tutut eroasunnot käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei
Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.
Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.
Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.
Turhaan kuitenkin.
Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei
Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.
Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.
Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.
Turhaan kuitenkin.Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?
Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halvimmaksi tulee tämä:
Isä ja äiti hankkii molemmat esim. yksiöt.
Lapset pysyy samassa osoitteessa. Äiti ja isä on vuoroviikot. Airbnb vuokraus sitten niille viikoille kun ei ole paikalla. Helposti tienaa tuolla järjestelyllä, jos asuu hyvällä paikalla, jonne saa Airbnb väkeä.
Ja yksi yksiö riittää. Tämä on paras ratkaisu.
612 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei
Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.
Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.
Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.
Turhaan kuitenkin.Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?
Aika moni vuoroviikkovanhempi majailee sen lapsivapaan viikon uuden kumppanin luona ihan vapaaehtoisesti eli viikon välein kodin vaihtaminen on heille ihan tuttua.
No, sähän sen sanoit. Jos äiti jaksaa vapaaviikolla mennä uuden miesystävän luo majailemaan niin kyllähän ne lapsetkin vaihtaa kotia ihan tuosta vaan. Onko kukaan muuten jo kertonut sitä vanhaa kliseetä, että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on. Sillähän tätä lasten edestakaisin ramppaamista myös usein perustellaan.
Parempi vuoroviikot kuin ei mitään. Mä olin totaali yh. Lapsen isä muutti ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei
Meillä on vuoroviikkoasuminen ollut ja hyvin toimi. Lapsille myös kerrottiin, että halutessaan voivat asua vain toisen vanhemman luona. Meillä on exän kanssa hyvät välit.
Vanhin lapsi asuu jo omillaan ja itse asiassa tänään kysyin, että miltä lapsuus tuntui kun asui kahta kotia. Ei kuulema haitannut. Kummastakin kodista alle 2 km kouluun.
Kyllä itsekin koin huonoa omaatuntoa kahdesta kodista aluksi.
Turhaan kuitenkin.Kuinka moni lapsi ihan oikeesti uskaltais sanoa vanhemmille ettei halua vuoroviikkoasumista? Jos muuttaa vaan sen toisen luo niin pettää toisen. Jos sanoo, että jatkuva ramppaaminen kahden kodin välillä oli raskasta niin vanhemmat pettyy. Totta kai ne sanoo, että hirveen kivaa on ja oli. Mieti nyt vaan ite, olisko kivaa jatkuvasti vuositolkulla vaihtaa kotia viikon välein. Kuinka moni aikuinen lähtis siihen vapaaehtoisesti? Tai pakolla?
Kyllä meidän lapset sanoo hyvin avoimesti mitä milloinkin mistäkin aattelevat. Ja iskällähän on aina kivempaa kuin täällä äitillä ja sit taas toistepäin 😂 He on pieniä, 5v ja 8v, mutta hyvin avoimesti puhutaan säännöllisesti meidän erosta ja asumisjärjestelyistä ja sen tuomista tunteista. Eivät varmasti kaikkea aina kerro, ei kerro vaikka asuisi ydinperheessä, mutta perheen ilmapiiristähän se kiinni on uskaltaako lapsi näyttää kaikki tunteensa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ex-onnellisista tutut eroasunnot käyttöön!
Tämän tyylisiä voisi oikeasti tehdä. Toimisi erityisesti sellaisissa perheissä joissa eron syy on "erilleen kasvaminen".
Molemmilla omat asunnot ja lapset vuoroviikoin, tässä systeemissä ei ole mitään vikaa, ainakaan jos eroaa kun lapset ovat vielä pieniä
No sinullahan on kuule vapaus tehdä toisenlainen tutkimus, elleivät jo tehdyt tutkimukset vakuuta.