Lue keskustelun säännöt.
Voiko hellittelyllä pilata lapsen? :(
13.07.2013 |
Meillä on yksi lapsi, puolitoista vuotias tyttö. Hän on minulle ja isälleen tietenkin hyvin rakas. Jos vaikka minä tulen kotiin parin tunnin kauppareissulta ja tyttö jäänyt isänsä kanssa kotiin niin huudan jo ovelta; "Hei kultaseni, äitillä oli hirvee ikävä sinua, mitä sinä olet touhunut isin kanssa" Ja halailen ja pussailen ja kerron missä olin ja mitä tein ja näytän jos ostin hänelle jotain.
Äitini kauhistelee että lapsesta tulee tosi lellitty tuommoisella käytöksellä kun kokoajan löpötetään ja halaillaan ja pussaillaan. Aloin miettimään että pitääkö tämä tosiana paikkansa koska tyttö on TODELLA paljon meidän vanhempien perään. Arkailee ja vierastaa tosi paljon siis vieraita ihmisiä, tai esimerkiksi nyt äitiäni vaikka hän tuttu näky meillä onkin.
En muista yhtäkään kertaa ääitini minua halanneen kun olin pieni, pusuista nyt puhumattakaan. Ja aika nössö minäkin olen kyllä aina ollut :D
Tai oltiin äitini kanssa marjametsässä ja sanoin sitten että kamala ikävä Saria (siis tytärtäni) ja äitini sanoi että lopeta nyt jo toi lässytys. Ihan kuin ei voinut uskoa että parissa tunnissa tulee lastaan ikävä?!
Niin ja vielä tuosta mun puhetyylistä että myönnän hieman taantuvani lapsen tasolle puhuessani tytölleni ja tiedostan itse että pitäis päästä siitä eroon (en lässytä mutta muunnan ääntäni, en siis puhu samalla äänenpainolla kuin vaikka miehelleni). Selkeät rajat tytöllä kuitenkin on, ei siis todellakaan saa mitä haluaa tai tehdä mitä haluaa eli siinä mielessä hän ei ole lellitty. Vai onko sitten kuitenkin?
Toinen lapsi meillä on toiveissa jo niin sais vähän jaettua tätä rakkautta :D
Kommentit (24)
Sylissä pitäminen ja helliminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole hemmottelua. Niitä pitää olla paljon - lisäksi selkeät rajat ja säännöt, joiden rikkomisesta johdonmukaisesti ra gaistaan ikätasoisesti ja ilman väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aika samanlainen kuin sinä, ap. Lähes samanikäinen lapsikin :) Ainut ero on se, että oma lapseni ei (enää) vierasta. Hän on hyvin sosiaalinen,vaikka hoidankin häntä kotona ja olemme paljon oman perheen kesken. En siis usko että lapsesi pelokkuus johtuisi mitenkään hellyydestä, jota hän sinulta saa. Mutta kietämättä olen itsekin miettinyt voisiko liiasta hellimisestä olla tulevaisuuden kannalta jotain haittaa, toivon kuitenkin ettei niin ole. Osaan olla myös jämäkkä ja asettaa rajat.
Lasta ei voi paijata ja pussata liikaa. Sen sijaan jos ei kasvata lainkaan, eli ei pidä rajoja ja sääntöjä, niin se on hemmottelua ja lapsen pilaamista. Niin ja jos ne säännöt ja rajat korvataan sillä halailulla ja pussailulla, niin metsään mennään niin että raikaa.
Mun lapsi on aina, ihan vauvasta asti ollut tosi reipas ja sosiaalinen, ei ole vierastanut siinä merkityksessä kuin moni vierastamisen ymmärtää (puhkeaa itkuun vieraiden läsnäollessa jne) ja meillä meininki on suunnilleen samanlaista kuin ap:n kuvauksessa.
Mun miestä muuten kiinnostaa puhua lapsen söpöistä tekemisistä lapsen mentyä nukkumaan.