Lue keskustelun säännöt.
Velkahelvetistä selviytyminen
02.08.2020 |
Nyt on tullut seinä vastaan omassa kujajuoksussa. Kulutusluottovelkaa liki 20 000e, opintolainaa vähennysten jälkeen suunnilleen sama määrä. Olen alle kolmekymppinen ja tuntuu, että olen ryssinyt elämäni lopullisesti. Mietin päivittäin itsemurhaa, koska häpeä ja syyllisyys on niin suuri. Velka on kerrytetty yksinkertaisesti sillä, että olen vuosikaudet elänyt pahasti yli varojeni ja ollut jollain tavalla sairas. En ole pystynyt koskaan sanomaan, että minulla ei ole varaa johonkin. Lisäksi olen kärsinyt ihan järkyttävästä ostoriippuvuudesta, ja suuri osa tuosta kulutusluottosummasta autoa lukuun ottamatta koostuu täysin tarpeettomasta roskasta.
Olen köyhästä perheestä ja ollut "itseäni paremmassa seurassa" vuosikaudet, eli kaikki ystäväni ja kumppanini ovat vähintään keskiluokkaa, useammat sitä ylempää. Häpeä ja peittely on leimannut koko elämääni. Olen joutunut pienestä pitäen murehtimaan vanhempieni raha-asioista ja opiskeluaikoina lainaamaan heille, vaikkei olisi ollut varaa siihen. Kai olen jotenkin paennut noita asioita hillittömään kuluttamiseen. Tällä hetkellä jonotan Kelan korvaamaan psykoterapiaan.
Stoppi tuli, kun kerroin kumppanilleni. Maksoimme heti luottokortit pois ja suljimme ne. Myöskään mitään osamaksuja ei jää tämän kuukauden jälkeen. Pankin kanssa sovittu opintolainasta, ja sitä saan lyhentää yli 20 vuotta minimierällä, joten se ei ole nyt murheenani. Tavoitteena on päästä jäljelle jäävästä 17 000 p*skavelasta eroon mahdollisimman nopeasti. Seuraavaksi aion hakea takuusäätiön takausta järjestelylainaan sekä laittaa itseni vapaaehtoiseen luottokieltoon. Yhtäkään osamaksua, kulutusluottoa, luottokorttia tai vastaavaa en ota enää ikinä.
Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että minulla on vakituinen työ josta tienaan ihan kohtuullisesti ja ihan hyvin työllistävä yliopistotutkinto. En siis ole ainakaan toistaiseksi maksuvaikeuksissa, sillä kaikkien lyhennysten ja pakollisten kulujen jälkeen minulla jää rahaa elämiseen. Lapsia, matkoja tai edes lemmikkiä en voi miettiä muutamaan vuoteen. Lisäksi minulla on kumppanin tuki yhteisissä kuluissa, vaikka velastani aion maksaa joka sentin itse.
Ja silti tuntuu ihan toivottomalta. Olen tilanteeseen havahduttuani vain itkenyt viikon putkeen ja ollut itsetuhoisia ajatuksia. Tulevaisuuden kauhuskenaarioita ja itsetuhoisia ajatuksia pyörii mielessä jatkuvasti. En saa unta enkä pysty syömään ja ahdistaa ihan silmittömästi. Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi aiheuttamaansa sotkua. Nyt olisi vertaistuki ja mahdolliset (selviytymis)tarinat tarpeen. Voiko velkahelvetistä selvitä ja miten?
Kommentit (82)
Ap: paljon on hyviä blogeja aiheeseen liittyen. Sua voisi kiinnostaa esim mihin se raha kuluu (pienellä budjetilla elämisestä), mr money mustache ja femmadonna. Noi on lähinnä yleisesti säästäväisestä elämäntavasta, guuglailemella löytyy lisää.
Ehdottomasti pieni käteispuskuri säästöön ja kulutusluotot ensin pois. Osakkeiden kurssit on lähes yhtä korkealla nyt kuin ennen koronaa, ei todellakaan ole takuuta siitä että saisit sijoitukselle yhtä hyvän tuoton kuin luotottaja vetää sulta parhaillaan velan korkona. Lumipallometodiin kannattaa tutustua myös.
Tsemppiä matkaan, mitään ei oo vielä menetetty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä heitä kirvestä kaivoon, sullahan on ihan hyvä tilanne ja suunnitelma tilanteen kohentamiseksi!
Yli varojen eläminen on nykyään todella yleistä eli ei kannata itseään nyt tästä soimata ja syyllistää vaan keskittyä tulevaisuuteen. Mieti niitä lukuisia julkisuuden henkilöitä, joilla on massiiviset velat (esim. Kaisa Liski 1,2 MILJOONAA, Mato Valtonen 3,4 MILJOONAA ulosotossa) Heillä myös julkisuus taakkana kun koko kansa tietää kuinka on töppäilty.
Sä pääset kyllä voittajana yli tästä!
Mulla myös kulutusluotto 25 000€ ja puolisoni ei tiedä tästä. Aion maksaa sen pois viidessä vuodessa, enkä osta enää laskulla tai osarilla mitään. Luottokortti on lopetettu. Eli täälläkin on eletty törsäillen mutta kelkka kääntyy, hitaasti mutta varmasti.
Kukaan ei ole täydellinen ja jokaiselle sattuu virheitä. Niistä opitaan ja elämä jatkuu.
Suosittelen lukemaan Kari Narsin kirjan Raha ja Onni, hyvää pohdintaa näistä aiheista. Saa ajattelemaan asioita hieman toisin.
Hyvä ohje tulevaisuuden ap:lle elkää ostako velaksi muuta kuin asunto.10% jokaisesta palkasta säästöön ja toinen 10% osakkeisiin. Lapsia ei tehdä ennen kuin talous on rautaa eli n.100000 euroa säästössä
Mulla on vähän sama tarina, mutta ilman luksuselämää ja rikkaita kavereita. Ulosotossa oli 18 000 euroa ja opintolainaa 27 000 euroa. Olen tavallisessa toimistoduunissa, josta saan palkkaa noin 1700 euroa kuussa. Sain tämän työpaikan pari vuotta sitten ja siitä lähtien maksoin joka kuukausi ulosottoon noin 550 euroa. Lisäksi maksoin opintolainan minimiä takaisin ja se oli noin 80 euroa kuussa. Maaliskuussa sain maksettua ulosotossa olevat lainat pois! Keräsin muutaman kuukauden pesämunaa ja nyt aloin maksamaan opintolainaa pois 400 eurolla kuukaudessa. Vaikka palkkani on aika huono, niin minusta tuntuu, että olen rikas, koska en ole koskaan tienannut tuon enempää. Olen nyt 34-vuotias ja tätä menoa olen maksanut opintolainan hieman ennen kuin täytän 40 vuotta.
Sinulla ei ole mitään hätää. Sinulla on työ etkä ole ulosotossa. Maksat vain velkasi etkä tee uudelleen samaa virhettä, joka sinut tähän tilanteeseen ajoi. Älä stressaa esimerkiksi pitkää maksuaikaa, koska se aika kuluu kuitenkin ja pian huomaat, että olet velaton. Tsemppiä!
Jos yhtään lohduttaa, voin jakaa oman kokemukseni naiviudesta ja totaalisesta tyhmyydestä.
Olin parikymppinen kun rakkauden huumassa ajauduin parisuhteeseen holtittoman rahankäyttäjän kanssa. Yhteinen tili tottakai. Neljässä vuodessa olin onnistunut saamaan niskaani kymppitonnien velat, joissa vanhempani takaajana, sekä kahden pienen lapsen yksinhuoltajuuden, eikä minulla ollut edes ammattia.
Jotenkin käsittämättömällä tavalla onnistuin pitämään luottotiedot kunnossa, saamaan paskaduunin, pääsemään ammattikouluun ja maksamaan vähä vähältä velat pois. Joka kuukausi, lainanmaksupäivänä, kirosin ja solvasin itseäni, ja vahvistin päätöstäni, että kun tämä on ohi, ei ikinä enää. Kun tuli se ihana päivä, että sain maksettua viimeisen erän pois, tuntui kuin kivi olisi tippunut rintani päältä pois. Itkin helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se on rahaa.
Sinulla on nyt hyvä suunnitelma.
Se häpeä on ikävä tunne. Kyllä tuolla lailla voi käydä, kun rahaa tulee.
Turha minun on sanoa, että ei kannata hävetä, mutta tosi se on.
Jos kävisit jossain juttelemassa?
Tai lue häpeästä.
Ei sinun tarvitse esittää jotain muuta kuin olet. Voit jossain vaiheessa olla ylpeä juuristasi. Jostain syystä olet luullut, että ne eivät olisi arvokkaat.
Ehkä itku on myös helpotusta, ettei sinun tarvitse enää esittää. Ehkä se on surua, että olet luullut, että pitää olla muuta kuun olet.
Nyt vaan ajan kanssa hoidat homman. Elämää tämä on.
Hienoa, että asia selkiää.
Ja ihana, että olet suhteessa hyvän viisaan ihmisen kanssa. Sellainen olet myös itse.
Sä vaan olet käyttänyt rahat ja nyt maksat be. Muistele niitä hetkiä mitä niillä olet saanut. Suellä on hyviä.
Ei se velanmaksu hirveää ole. Se on arkea.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut tosi fiksuja kommentteja sijoittamiseen liittyen.
Sijoittaminen on sinänsä järkevää mutta ei silloin jos on ainuttakaan korkeakorkoista luottoa. Kannattaa sijoittaa se summa minkä on valmis häviämään. Itse olen menettänyt oppirahoina nuorena 20 000e pörssissä. Olisi kannattanut mielummin pitää rahat patjan alla. Sittemmin olen tehnyt myös mukavia voittoja mutta pelaan pörssissä extrarahalla ja samaa suosittelen myös muille.
Nyt taloudessa eletään hyvin erikoisia aikoja ja monet ovat jääneet poteroihinsa massien kanssa odottamaan että mitä taloudessa tapahtuu, jos extrarahaa on niin kannattaa tietysti aloittaa ja virheistään sitä oppii.
Onneen ei ole oikotietä ja jos sijoittaminen kiinnostaa niin sitä pitää ajatella aikaa vievänä harrastuksena jos haluaa tuottoa. Pitää opiskella ja selvittää ja lukea analyytikkojen raportteja jne.. ei missään nimessä kannata viskoa extrarahoja minne sattuu..
Kauhulla katson tätä nykyistä sijoitusbuumia ja erityisesti myös sijoitusasuntobuumia, se ei pelaa joka pelkää mutta toivottavasti perheiden talous on tarkkaan laskettu.
aloittajalla ei mitään hätää, siellä mies maksamassa asumiset ja potut muutenkin.
Kun toinen tukee tuolla tavalla nin sehän on hyvä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman ihania viestejä, ihan itkien olen niitä lukenut. Nyt on mieli vähän rauhoittunut, aika varattu velkaneuvojalle ja pikkuhiljaa tehdään suunnitelmaa. Kiitos vastaajille ja hurjasti tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki likvidi omaisuus on puskuria. Vaikka häiriö tulikin, indeksit on jo nyt korjannut kevään dipin ja noussut jopa yli. Suomalaisilla on varaa keskimäärin laittaa 40 euroa kuussa uhkapeleihin, mutta 30 euroa sijoituksiin on "kauhea riski". Jep jep.
Osakkeet ja etenkään rahastot ei ole niin likvidejä, että pienistä sijoituksista olisi kummoiseksikaan puskuriksi. Osakkeiden arvo voi romahtaa yhdessä yössä, kokonaisesta viikonlopusta puhumattakaan. Rahastojen lunastaminen on vielä hitaampaa, eikä lunastustoimeksiantoa tehdessään edes tiedä, kuinka paljon rahaa tilille lopulta tulee.
Romahdusten aiheuttamat riskit ei poistu sillä, että joistain romahduksista toivutaan hyvinkin nopeasti. Menneeseen on turha vedota, kun puhutaan tulevaisuutta koskevista riskeistä. Historia ei ole tae tulevasta, vaan seuraava tai sitä seuraava romahdus voi olla "lopullinen". Ja onko esim. Japanin pörssin historia lainkaan tuttua? Jos olisit sijoittanut Japanin indeksirahastoon vuoden 1989 lopulla, sijoituksesi olisi ollut jo 30 vuotta pahasti miinuksella. Päästäänköhän Japanin Nikkei-indeksissä koskaan takaisin 30 vuoden takaiselle tasolle?
40 €/kk käyttäminen uhkapeleihin on joko typerää (jos sillä koittaa vaurastua) tai kallis harrastus. Mutta miten se liittyy siihen, onko sijoittaminen järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti: voi selvitä ja sinä olet jo ottanut isoja askelia. Minun velkani menivät aikoinaan ulosottoon asti (en jaksa enää täällä selittää miksi ja mitä tapahtui, mutta taustalla oli yritykseni elättää itseni toiminimellä eli ei shoppailua, ei päihteitä tms). Summa oli siinä vaiheessa vähän yli 40 000 euroa. Noin yhdeksässä vuodessa maksoin sen pois, korkoineen ja kuluineen yli 70 000 euroa. Mediaanipalkkaa saavana pystyin kuitenkin kaikki ne vuodet elämään ihan kohtuullista elämää ja jopa matkustelemaan. Vain aikuinen lapseni, kaksi lähintä ystävääni ja nykyinen puolisoni tiesivät ulosotostani eli kulissitkaan eivät kaatuneet, eivät edes murentuneet.
Siis sulla on yhteensä velkaa 37 000e, josta 20 000e opintolainaa ja puhut velkahelvetistä ja terapiasta? Nyt hei oikeesti, työssäkäyvä maksaa tuollaset muutamassa vuodessa ja asia on pois päiväjärjestyksestä.
Joku reilu 100 000e ulosotossa alkaa olla jo lähellä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla on yhteensä velkaa 37 000e, josta 20 000e opintolainaa ja puhut velkahelvetistä ja terapiasta? Nyt hei oikeesti, työssäkäyvä maksaa tuollaset muutamassa vuodessa ja asia on pois päiväjärjestyksestä.
Joku reilu 100 000e ulosotossa alkaa olla jo lähellä helvettiä.
Ei tämä mikään kilpailu ole kenellä on eniten velkaa.
Monille 10 000e voi olla todella iso velka varsinkin, jos se velka on käytetty turhuuksiin.
Esimerkiksi itselleni jo 2000e velka tuntuu ihan järkyttävän suurelta.
Mies maksaa elämisen menot ja voi itse keskittyä velanmaksuun , tuohan mahtava tilanne .
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa elämisen menot ja voi itse keskittyä velanmaksuun , tuohan mahtava tilanne .
Tällaiseen en halua lähteä, vaan huolehdin kyllä oman osuuteni yhteisistä menoista. Läheiseni eivät saa kärsiä töppäilyistäni.
Ap
Sinulla on selvästi rakastava puoliso. Aina kun alkaa ahdistaa ja itsemurha-ajatukset kiusata niin käperry hänen kainaloonsa. Kyllä se siitä helpottaa.
Yksi asia tuli mieleen. Kartoita ne ihmiset, jotka ovat toksisia sinulle nimenomaa rahankäytön kannalta.
Älä pidä heihin yhteyttä, jos et koe olevasi 'köyhyydessä voimakas' heidän kanssa. Elikkä jos koet, että heidän seurassa menee liikaa rahaa, etkä ikäänkuin voi todeta, nyt on säästölinja, en voi lähteä syömään ulos, tms, mutta nyyttäripiknik kyllä käy.
En toki tiedä, onko sinulla tällaista ongelmaa. Mutta ne Kyllä Kaisa maksaa -juuret voivat olla syvällä. Itse järjestin kymmenen vuoden ajan juhannukset, joulut ja pääsiäiset, summa kolkyttuhatta.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: voi selvitä ja sinä olet jo ottanut isoja askelia. Minun velkani menivät aikoinaan ulosottoon asti (en jaksa enää täällä selittää miksi ja mitä tapahtui, mutta taustalla oli yritykseni elättää itseni toiminimellä eli ei shoppailua, ei päihteitä tms). Summa oli siinä vaiheessa vähän yli 40 000 euroa. Noin yhdeksässä vuodessa maksoin sen pois, korkoineen ja kuluineen yli 70 000 euroa. Mediaanipalkkaa saavana pystyin kuitenkin kaikki ne vuodet elämään ihan kohtuullista elämää ja jopa matkustelemaan. Vain aikuinen lapseni, kaksi lähintä ystävääni ja nykyinen puolisoni tiesivät ulosotostani eli kulissitkaan eivät kaatuneet, eivät edes murentuneet.
Ihan ohiksena: Mutta ensinnäkin, onnittelut, olet selvinnyt huippuhyvin! Mutta miten pystyit matkustelemaan ollessasi ulosotossa? Eikö siihen tarvitse aina luottokorttia (lentoyhtiöt ja varsinkin hotellit vaativat)?
Laitoit miettimään että olenkohan itsekin sitten velkahelvetissä..? En ollut edes ajatellut asiaa. Käyn työssä ja maksan laskut, samalla säästän ja sijoitan. Kulutusluottoa 11000€ (kodin remonttiin), opintolainaa 10000€ ja autolainaa 18000€. Opintolainaa en edes lyhennä nyt kun korot ovat olemattomat.
Hmm. Pitäs varmaan sit huolestua..