Tunnen naisen, jokaon ollut kymmenissä työpaikoissa, eronnut avoliitoistaan neljästi, asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla
Ikää vähän päälle 40. Ei yhtään ystävää yli 5 vuoden takaa. Mitä tuosta pitäisi ajatella?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta elämäntyyliltä
Ei todellakaan vaan elämäniloiselta, uteliaalta, mielenkiintoiselta, rohkealta ja vaihtelevalta elämäntyyliltä. Ajattele miten paljon oppii uusia asioita esim kun vaihtaa usein työpaikkaa ja alaa? Ei jää roikkumaan huonoon suhteeseen, vaihtaa parempaan (toivottavasti). Ystäviä/tuttavia voi olla ympäri Suomea. Ihan sama minne menee niin pian löytää näitä tuttavia ja ilmeisesti uusiakin ystäviä. Minusta ihminen joka pysyy synnyinpaikkakunnallaan, elää saman puolison kanssa, tekee samaa työtä koko elämänsä ajan on heittänyt elämänsä hukkaan, miljoonia mahdollisuuksia oppia uutta ja kehittyä. Mutta kyllähän sen ymmärtää että monia elämä pelottaa, ei uskalleta oppia eikä kehittyä, jämähdetään sohvan nurkkaan, siellä on tuttua ja turvallista.
Onko jotenkin ihmeellistä, että on asunut noin monella paikkakunnalla?
Minä asuin jo ennen täysi-ikäistymistä viidellä eri paikkakunnalla, kun vanhemmat muuttivat tiheään. Opinnot veivät kahdelle, työs vielä kahdelle muulle. Ei se aina itsestä kiinni ole. Ja ainakin olen ollut valmis muuttamaan työn perässä.
Pätkätöitä on pitänyt minunkin tehdä niin onhan noita työpaikkojakin muutama ehtinyt kertyä. Ei nyt kymmeniä kuitenkaan, mutta en sitäkään osaa pitää kovin kummallisena. Moni osa-aikatyöntekijä joutuu tekemään useaa työtä saadakseen toimeentulonsa, ottaa tunnin sieltä ja toisen täältä.
Kirjoiti minusta! Ei minulla ole ashd eikä mitään muutakaan diagnoosia. Elämä vaan toisinaan heittelee suuntaan jos toiseen. Erot avoliitoista olivat väärien valintojen seurauksia, eli olin ajautunut suhteeseen väärän kumppanin kanssa. Työpaikat ovat olleet määräaikaisia ja siksi olen siirtynyt usein sille paikkakunnalla, jossa on ollut paras mahdollinen työ tarjolla. Se on osittain syynä siihen, että ei ole ystäviä. Siihen toinen syy on jonkin verran epäsosiaalinen luonteeni, kun jään helposti ulkopuoliseksi kaikissa piireissä.
Vaihtelua on kieltämättä ollut, mutta ei syynä ole suinkaan elämyshakuisuus tai jotenkin kiertelevä elämäntapa. Olen näitä nykyajan paimentolaisia, jotka siirtyvät aina sen mukaan paikasta toiseen, missä on tarjolla työtä ja toimeentuloa.
2:lle tiedoksi, että ei mitään ongelmaa perunkirjoituksessa, sillä olen muuttanut määräaikaisten töiden vuoksi vain osoitteen, en kotipaikkakuntaa ja ehkä sekin auttaa asiaa, että minun tietoni löytyvät maistraatista.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...
Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen.
Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.
Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.
Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.
Nainen päätti pihdata suhteessa tai sen alussa 6kk, olipas erikoinen mies kun tuollaista katseli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...
Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen.
Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.
Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.
Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.
O
Enpä haluaisi ikinä tutustua sinuun.
Miksi et?
Tarkoituksenasi oli tuottaa pahaa mieltä. Et onnistunut muusaa kuin itsesi halventamisessa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...
Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen.
Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.
Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.
Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.
Nainen päätti pihdata suhteessa tai sen alussa 6kk, olipas erikoinen mies kun tuollaista katseli.
Kirjoitettiinko jossakin niin? Saattoi pihdata jopa pidempäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...
Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen.
Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.
Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.
Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.
O
Enpä haluaisi ikinä tutustua sinuun.
Miksi et?
Tarkoituksenasi oli tuottaa pahaa mieltä. Et onnistunut muusaa kuin itsesi halventamisessa :)
Niin. Miksi eräät eivät muuta osaa kun yrittää tuottaa muille pahaa mieltä.
Jokainen saa elää ihan kuten haluaa, heidän tai kenenkään muun haukkuminen on sairasta. Jos jollain sillä haukkujalla on persoonallisuushäiriö.
Kukaan ei voi saada diagnoosia "väärin" elämisestä, mutta muiden satuttamisesta sellaisen saa.
Kaikki me ollaan erilaisia. Tosin jotain ikävää voi käytöksen takana olla taustalla.
Itse myös pohjimmiltaan levoton. Oon 36v. ja asunut 4 eri paikkakunnalla ja samojen kaupunkien sisällä myös muuttanut paljon. Työpaikkoja useempi ja 2 ammattia ehkä 3 tulevaisuudessa. Kaksi lasta eri miesten kanssa, joista eronnut molemmista omasta tahdosta. Syyt ihan järkeviä. Molemmissa suhteissa mies liian kontrolloiva, itsekäs, narsistisia piirteitä molemmissa ja toisessa tosi pahoja yms. Nyt lasten takia täytyy pysyä samalla alueella mutta asunnon vaihto edessä kun nykyinen liian pieni. Ilman lapsia muuttaisin toiselle alueelle ja luultavasti eri kaupunkikin. Tämä nykyinen parempi lasten kannalta ja ne menee omien mieltymyksien edelle. Ystäviä mulla on tarpeeksi ja monet tuntenut lapsuudesta asti. Eli ystävyys ollut pysyvää ja uusiakin ystäviä saanut matkan varrella.
Minä tutustuisin häneen hyvin mielelläni.