Tunnen naisen, jokaon ollut kymmenissä työpaikoissa, eronnut avoliitoistaan neljästi, asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla

Mä olen tuon tyyppinen ihminen. Kaipaan vaihtelua usein. En jaksa samassa työpaikassa paria vuotta kauempaa. Vihaan sitä pysähtyneisyyden tunnetta, kun jokainen päivä on samanlainen. Joka päivä sama työmatka, samat naamat, samat ruokakaupat, samat lenkkeilymaisemat. Aaapuaaa, kyllästyn kuoliaaksi! Mulla on aina joku projekti menossa. Olen asunut varmaan 14 asunnossa elämäni aikana, ja nyt taas haluaisin muuttaa tästä nykyisestä muualle. Ihmissuhteita on vähän, mutta ne kyllä kestävät yleensä kauemmin. Olen seurustellut nyt saman miehen kanssa 6 vuotta, enkä ole kyllästynyt, tai jos joskus olenkin, niin en silti ole lähdössä mihinkään. Rakastan häntä.

Perunkirjoittajalla on tekemistä, kun soittelee jokaisen paikkakunnan kirkkoherranvirastoon ja tilaa virkatodistukset. Tulevaisuudessa toki helpottaa, kun saa kaikki tiedot entisestä maistraatista, joka on nykyään joku multimedia- ja digivirasto.

Kuulostaa rasittavalta elämäntyyliltä

Tunnetko mun äidin?

Pitää vaihtelusta.

Äitini oli saman työnantajan palveluksessa 40 vuotta, mutta minä olen vaihtanut työnantajaa 2-8 vuoden välein, koska etsin mielenkiintoisia uusia työtehtäviä. 

Muija osaa irrotella?

Ainakin vaihtelunhaluinen ja elämyshakuinen henkilö on kyseessä, valitettavasti tuntemillani vastaavilla tapauksilla on usein jotain synkkää taustalla.

Niin? Mulla on kolme eri ammattia, ja olen asunut viidessä eri maassa, työpaikkoja on takana varmasti parikymmentä (koska eri maissa!) Yhtään kertaa en ole ollut naimisssa tosin. Hemmetin hienoa elämää tää on ollut.

Oletko jo ottanut toisen etunimesi käyttöön, eron jälkeen tyttönimen tai jos et ole ollut naimisissa niin äidin tyttönimen tms? Tuolla pelaamalla saa hyvinkin muutaman identiteetin lisää vanhojen tuttujen karistamiseksi.

Yllätyitkö, että työpaikkoja vaihdellaan tällä vuosituhannella?

T. 11 eri koulua, 9 eri paikkakuntaa. Opetusala.

No itse asiassa se että ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja muuttavat eri puolille Suomea on hyvinkin normaalia. Aika harva nykyisin on esimerkiksi samassa työpaikassa koko ikänsä.

Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...

Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen. 

Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.

Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.

Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.

Kuulostaa siltä että ko naisella saattaa olla adhd ?

Kuulostaa minun elämältä.

Minäkin olen, tosin olen ollut avoliitossa vain 2 kertaa. 2 pidempiaikaisen poikakaverin kanssa ei muutettu yhteen. Olen myös asunut neljässä eri maassa. Olen nyt 40.

Viimeiset 8 vuotta olen kyllä ollut samassa työpaikassa ja 5 vuotta asunut samassa kämpässä. Olen ihan kypsä, suunnittelen maan ja työpaikan vaihtoa ensi vuodelle.

Eivät kaikki jaksa jumittaa ja tehdä samaa asiaa 60 vuotta kunnes kupsahtaa pois.

Vierailija kirjoitti:

No itse asiassa se että ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja muuttavat eri puolille Suomea on hyvinkin normaalia. Aika harva nykyisin on esimerkiksi samassa työpaikassa koko ikänsä.

Ja sen huomaa kyllä heti kättelyssä kuka on ollut samassa työpaikassa liian kauan eli yli 5v :D Elämään kyllästyneitä, kettumaisia, pilkallisia ihmisiä, jotka luo kuppikuntia ja hakemalla hakee ihmisestä ja sanoista virheitä tai syitä pilkata.  Väsyneitä, laiskoja, saamattomia. Näitä oli edellisessä työpaikassani kymmenittäin. Ihan sairas ilmapiiri!

Hän tietää mitä haluaa.

Mitä ihmeellistä tuossa on? Nykyisillä pätkätöillä helposti kertyy kymmeniä työpaikkoja, paikkakuntia ja asuntoja.

Mä olen 35, eronnut viidestä avoliitosta, yhdestä avioliitosta, lähtenyt kuudesta vakituisesta työstä, asunut kolmella paikkakunnalla, muuttanut 13 kertaa ja nyt tekisi taas mieli vähän vaihtelua.

En jaksa pitkään olla missään ja kyllästyn helposti. En myöskään pidä tasaisesta arjesta, kyllästyn siihenkin.

Miksi pitäisi ajatella toisista ihmisistä jotain?

Minunkin olisi pitänyt tehdä enemmän muutoksia elämässäni, se kaduttaa kun aina jämähdin kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut alle 5 henkilön kanssa. Ikää minulla on 41. Pisin suhteeni on 3 vuotta. Kaikissa suhteissa, paitsi nykyisessä on menty aina miehen toiveen mukaan. heillä oli kiire saada seksiä, joten painostivat minua. Mitä sellaisesta suhteesta tulee, jossa toista on painostettu? Ei mitään lopulta. Nykyinen mies ei painostanut, vaan jaksoi odottaa yli 6kuukautta. Hän kehuu jatkuvasti kuinka meillä on hyvä suhde siltäkin osin, joten pihtareita haukkuvat voivat vetää sanonko minkä päähänsä...

Olen ollut pätkätöissä lähes koko ikäni. Lukuisia työsuhteita. Aina se olen ollut minä, joka en ole ottanut vastaan jatkoa, tai olen lähtenyt työstä. Kouluttautuneena olen halunnut tunnustella erilaisia työpaikkoja. Työt missä olen ollut, ovat olleet helppoja ja niihin kouluttaa helposti uuden ihmisen. 

Ystävyyssuhteita minulla on useampi. Ne ovat jääneet, joissa ei ole ollut minkäänlaista painostusta tai ikävyyttä mihinkään suuntaan.

Lapsettoman on ollut helppo haahuilla ympäriinsä. Se ei ole satuttanut ketään. Jokainen tekee asioita tyylillään. Jos olisin tullut äidiksi, olisin varmasti lopettanut haahuiluni ja jäänyt pysyvästi johonkin ihan kivaan paikkaan turvatakseni lapselle jonkinlaisen elintason. Omalla kohdalla ei niin väliksi, koska pärjään vähällä.

Antakaa ihmisten tehdä omat valintansa. Onneksi olemme erilaisia. Se ettei jonkun matka näytä samalta kuin muiden, ei tee siitä vääränlaista. Päinvastoin, on ihailtavaa, että uskalletaan olla erilaisia.

O

Enpä haluaisi ikinä tutustua sinuun.

Jospa hänelläkin on epävakaa persoonallisuushäiriö. Josta puhe toises ketjus.