Lue keskustelun säännöt.
Aikuistuneet poikatytöt, mitä teette nykyään työksenne?
11.07.2013 |
Jännityksellä seuraan nuorimmaiseni kusivuotiaan tyttöni leikkejä. Ihan samanlainen etanoiden keräilijä, lätkätyttö ja poikaporukassa isoveljensä kanssa puihin kiipeilijä tuntuu olevan kuin minä pienenä. Toinen tyttöni taas leikkii äidin mekoilla ja meikeillä ja on ihan perinteinen tyttöleikeissä mukana pyörivä.
Minusta tuli isona raksainsinööri, mitäs muista poikatytöistä tuli? Voinko jo nyt leikkimielisesti ootella insinöörini kasvavan vai onko vielä mahdollisuuksia muihinkin ammattivaihtoehtoihin tyttöni kohdalla?
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni, todellinen vauhdikas poikatyttö, opiskelee agrologiksi.
Minustakin tuli rakennusinsinööri :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mainosalalla. Parhaiten olen tullut toimeen miesvaltaisissa työpaikoissa,vaikka tämänhetkinen ei sellainen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme siis ylivoimaisesti lahjakkaampia ja edistyskelpoisempia jos nyt ammatista aletaan katsomaan, ehkäpä siksi että saimme lapsuudessa toteuttaa omaa itseämme emmekä vain tyttöyttämme, tai toteutimme vaikkemme saaneet? Vanhemmat voivat miettiä mihin asti haluavat lapsensa pääsevän, ja jos odotukset ovat korkealla, kannattaako väkisin tarjota vaaleanpunaista vai onko se lapsi ehkäpä kaikesta huolimatta ensisijaisesti ihminen ja rakas pienokainen. :)
Tietokoneohjelmoija (FM tietojenkäsittelytiede).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:59"]
Olemme siis ylivoimaisesti lahjakkaampia ja edistyskelpoisempia jos nyt ammatista aletaan katsomaan, ehkäpä siksi että saimme lapsuudessa toteuttaa omaa itseämme emmekä vain tyttöyttämme, tai toteutimme vaikkemme saaneet? Vanhemmat voivat miettiä mihin asti haluavat lapsensa pääsevän, ja jos odotukset ovat korkealla, kannattaako väkisin tarjota vaaleanpunaista vai onko se lapsi ehkäpä kaikesta huolimatta ensisijaisesti ihminen ja rakas pienokainen. :)
[/quote]
ja päivystävä femakko rientää pilaamaan ketjun
IT-tukena miesvoittoisessa yrityksessä.
Olen aina tullut paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:59"]
Olemme siis ylivoimaisesti lahjakkaampia ja edistyskelpoisempia jos nyt ammatista aletaan katsomaan, ehkäpä siksi että saimme lapsuudessa toteuttaa omaa itseämme emmekä vain tyttöyttämme, tai toteutimme vaikkemme saaneet? Vanhemmat voivat miettiä mihin asti haluavat lapsensa pääsevän, ja jos odotukset ovat korkealla, kannattaako väkisin tarjota vaaleanpunaista vai onko se lapsi ehkäpä kaikesta huolimatta ensisijaisesti ihminen ja rakas pienokainen. :)
[/quote]
ja päivystävä femakko rientää pilaamaan ketjun
[/quote]
Hei, nro 30 täällä. Mikä mielestäsi viestissäni kirvoitti sanan feministi negatiivisen synonyymin käytön? :)
Taiteentutkijahumanisti -- ja myös sukupuolentutkimusta yhtenä sivuaineena, mikä ihan vain tiedoksi sille, joka jossain edellä viitsi itkeä "ettei toivottavasti vain joku feministinaistutkija"... ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:59"]
Olemme siis ylivoimaisesti lahjakkaampia ja edistyskelpoisempia jos nyt ammatista aletaan katsomaan, ehkäpä siksi että saimme lapsuudessa toteuttaa omaa itseämme emmekä vain tyttöyttämme, tai toteutimme vaikkemme saaneet? Vanhemmat voivat miettiä mihin asti haluavat lapsensa pääsevän, ja jos odotukset ovat korkealla, kannattaako väkisin tarjota vaaleanpunaista vai onko se lapsi ehkäpä kaikesta huolimatta ensisijaisesti ihminen ja rakas pienokainen. :)
[/quote]
Aivan yhtä laillahan täällä näkyy raksa ihmisten yms vastauksia että siinä meni sekin pointti...ja onko yli päätään nykyään lapsen menestys uralla enää niin olennaista?? mietin että kuka rakastaa tytärtään vähemmän jos hän on siivooja...
Sinulle nro 30.
Minulla on kokemus kahdesta tytöstä ja kahdesta pojasta, neljästä lapsesta siis yhteensä.
Esikoinen oli se sellainen poikatyttö. Aivan valtavan villi, vauhdikas. Ei häntä voinut laittaa mihinkään vaaleanpunaiseen tyttömekko-muottiin, hän paukkui ulos kaikesta.
Olin oikeasti helisemässä lapsen kanssa. Hän oli aivan mahdoton. Kyse ei ollut siitä, että leikki ja touhusi niin vauhdilla, vaan siitäkin, että oli täysin pitelemätön, erittäin vahvatahtoinen ja minä kuitenkin vain ihminen, kahden lapsen nuori yksinhuoltaja ja erittäin kovilla muutenkin.
Elämä sen lapsen kanssa oli jatkuvaa riitelyä, uhmaa, rajojen asettamista, niistä pitämistä, niiden uhmaamista, ja huutoa, huutoa.
En osannut muuta, en jaksanut muuta.
Tuke ei tullut. Syyllistettiin. Olin liian sitä enkä tarpeeksi tätä.
Ja yritin vain selvitä arkipäivästä toiseen.
Tilanne helpotti sen suhteen aikaa myöten, että löysi harrastuksia, partio, vpk, ja mitä kaikkea muuta vielä, en edes muista enää. Viikossa oli yksi päivä kun ei harrastusta ollut. Muut päivät meni, eikä mitään matalalentoa vaan vauhdilla, lujaa ja korkealla ja kovalla metelillä.
opettajat raastoi hiuksia päästään, syyllistivät, naapurit kävi haukkumassa kun meillä huudettin aina vaan. Uhkasivat lastens. ilmoituksilla, mässyttivät kun on kyse vain lapsesta ja niin edelleen.
Ei siihen lapseen kesksutelut eikä perustelut tehonneet.
Aikuisena hän sai diagnoosin.
ADHD.
Ja lääkityksen.
Oli helpottunut itsekin, löytyi nimi keskittymiskyvyttömyydelle, vauhdille, levottomuudele.
On kuitenkin lukion käynyt, kaikkien niiden harrastustensa lisäksi. Ja opiskelee agrologiksi.
Olen miettinyt, missä se likka nyt olisi, miten pitkällä, ellei keskittymiskyvyttömyyttä ja levottomuutta olisi ollut, Kun niistäkin huolimatta onnistui koulunsa käymään. Hänen täytyy olla varsin älykäs, kun on kaikesta huolimatta tässä tilanteessa.
Mutta sitten on tämä toinen tyttö, kuopus.
Juuri sellainen vaaleanpunainen, helmiä ja pinnejä itseensä ripustava, peilin edessä aikaansa kuluttava tyttö, kun nro 30 kauhistelee.
Miksi en antaisi hänen nauttia hello kittyistä ja vaaleanpunaisesta, kukkasista ja perhosista, koska hän on sitä?! En minä häntä muottiin laita. Hän raastaa mekkoja. Miksi pukisin collariasuun, sama kuin tunkisin käärmettä pyssyyn. Kun ei niin ei.
Ei kait kyse ole siitä, että tytöstä ollaan muovaamassa sitä ja pojasta tätä eikä anneta olla tai vaaditan jotain mitä lapsi ei ole. Jos tyttö rakastaa prinsessana oloa, on väärin vaatia häntä johonkin muuhun. Rohkaista voi, jos puuhun kiipeäminen ei innosta, niin edes ajamaan polkupyörällä.
'ja poikatyttö vähän hillitsemään, edes jarruttamaan alamäessä tai käyttämään kypärää.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:59"]
Olemme siis ylivoimaisesti lahjakkaampia ja edistyskelpoisempia jos nyt ammatista aletaan katsomaan, ehkäpä siksi että saimme lapsuudessa toteuttaa omaa itseämme emmekä vain tyttöyttämme, tai toteutimme vaikkemme saaneet? Vanhemmat voivat miettiä mihin asti haluavat lapsensa pääsevän, ja jos odotukset ovat korkealla, kannattaako väkisin tarjota vaaleanpunaista vai onko se lapsi ehkäpä kaikesta huolimatta ensisijaisesti ihminen ja rakas pienokainen. :)
[/quote]
ja päivystävä femakko rientää pilaamaan ketjun
[/quote]
30n ilmaisu on luvattoman siirappista, mutta asiaahan tuossa on jos siiä lähdetään
No minusta tuli ahtaaja eli olen miesvoittoisessa työpaikassa =)
piti kirjoittaa RAKASTAA mekkoja, ei raasta :)
Minusta tuli kemian tekniikan DI.
teatterin ääniteknikko.