Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet eivät lähde suhteesta, vaikka eivät rakasta?
Aasta
02.08.2020 |
Elin kymmenen vuotta elämästäni miehen kanssa, joka ei rakastanut minua. Vasta avioliiton jälkeen tajusin asian. Minua surettaa ja suututtaa, että ihminen, joka ei rakastanut, vei elämästäni kymmenen vuotta. Tajusin myös avioliiton jälkeen millaista oireilua rakkaudettomuus sai minussa aikaan. Nyt erostamme on kolme vuotta aikaa ja tuntuu, että olen saanut uuden elämän. Silti kymmenen vuotta meni hukkaan.
E ymmärrä ihmisiä, jotka pysyvät suhteessa ihmisen kanssa, joita eivät rakasta.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla uusi nainen ensin katsottuna ja koeajettuna.
Pettäjät ovat ihmiskunnan pohjasakkaa.
Kunnolliset ihmiset eroavat ensin ja etsivät vasta eron jälkeen uuden suhteen.
Oletpa hieno ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
Lol, ihanko olet tosissasi? Miehelle perheen pysyminen on tärkeää, koska se tukee heidän uraansaja ja elämänhallintaansa. Miehet eivät kumminkaan panosta perheeseen. Kun eukko ja mukulat on kerran hankittu, se on siinä - homma hoidettu.
Kyse ei siis ole perheenjäsenten tärkeydestä itsessään, tai heidän kannaltaan, vaan vain miehen omasta näkökulmasta.Ap, vastaan kysymykseesi: muoavuudenhalusta, käytännön syistä.
Minun mieheni lähti liitostamme samoin 10 v jälkeen, kun oli loppututkinto taskussa ja uudet haasteet odottivat elämässä. Olin hoitanut lapsi- ja kotiasiat, huoltanut ja kustantanut kaiken koko 10 v ajan, joten miehen elämä eteni sujuvasti. Sitten hän olikin valmis siirtymään eteenpäin, mihin minä en kuulunut.
Olin "uhrautunut" ja sitoutunut liittoomme 110%.
Mies ei muuten edes kiittänyt lopuksi.Miehesihän oli aivan kuin ensimmäinen vaimoni. Kun sai yliopistolta paperit ulos ja ensimmäisen vakituisen työpaikan niin ei montaa kuukautta mennyt kun oli avioero vireillä. Olihan se tietysti opiskelijalle kätevää asustella 8v ilmaiseksi ydinkeskustassa ja opintolainaakaan ei tarvinnut ottaa kun tyhmä tohveli vielä rahoitti huomattavasti hulppeamman elämäntyylin kuin mihin tällä yksinään olisi ollut varaa. Lapsia oli onneksi suunniteltu vasta sen jälkeen kun hän on ehtinyt olla vähän aikaa työelämässä, tosin jälkikäteen kuulin että ei lapsia edes halua eli taisi vain sanoa mitä halusin kuulla että suostun lypsettäväksi.
I feel u, bro. Mutta et kumminkaan joutunut uhrautumaan koti-isänä ja menettänyt omaa uraasi.
Voithan ajatella itseäsi sponsorina, hyväntekijänä. 👌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllistä seksiä ja jonkun muun pesemät pyykit?
Usein parisuhde on miehille ihan järjellä ajateltuna kannattava kauppa, varsinkin jos on ilmaantunut lapsia. Ero vaatisi viitseliäisyyttä ja vastuunottoa. Ja pahimmassa tapauksessa siinä joutuisi kohtaamaan muiden ihmisten kiusallisia tunteita.
Ei säännölliseen seksiin parisuhdetta tarvita ja pyykit pesee pesukone ihan samalla tavalla oli suhteessa tai ei. Kyllä jotain muutakin tarjottavaa täytyy naisella olla jos sellaisen vaivoikseen ottaa. Toisaalta en ihmettele etteivät suhteet nykyään kestä jos nykynaisten käsitys naisen roolista parisuhteessa on se että kerran viikossa pyllistää ja samalla pistää pesukoneen päälle.
Ai vitsit tämä "kone pesee pyykit" - jankkaus saa kiehumaan!
Ex pesi omat pyykkinsä. Koneellinen kerran viikossa, kaikki värit sekaisin. Ryttyiset kuivat vaatteet tunki kaappiin mytyssä, vaatekaappinsa oli kuin kaksivuotiaan järjestämä.
Minä pesin kaikki lasten vaatteet, keätakit, toppatakit, harrastusvaatteet, irrotin lakanat, pesin lakanat, mankeloin lakanat, petasin sängyt, pesin täkit, tyynyt, petarit, patjansuojat, päiväpeitot, sohvanpäälliset, koristetyynyt, verhot, kylpypyyhkeet, keittiöpyyhkeet, käsipyyhkeet, lista on loputon. Kone pyörii aina. Pesin myös matot.
Pesin myös koirien turkit, niiden alustat, pyyhkeet, kaikki.
Joten voi v***u jos joku sanoo että kone pesee ja saa**na kerran viikossa pyllistät, annan ympäri korvia.
Kontrollifriikki tunnistettu heti toisesta lauseesta. Mitä se sinulle kuuluu miten exäsi vaatekaappinsa järjestää ja omat vaatteensa pesee?
Ja loppu sitten sataan kertaan kuultua taattua marttyyripaatosta. Haukotus.
Väkivallalla uhkailua vielä litanian lopuksi kuin kirsikkana kakun päällä, vaikutat todella ihastuttavalta ihmiseltä. Kaikki sympatia eksällesi, hyvä kun sinusta pääsi.
A) en puuttunut exän vaatekaappiin. Se ei olisi auttanut, kun kahden päivän päästä sotku oli samanlainen. Hänellä oli aina ryttyiset vaatteet päällä, ja valkoiset paidat harmaaksi värjäytyneitä. Oma ongelmansa.
B) en ole koskaan lyönyt ketään, mutta jos joku vähättelee pyykkimäärää enää ikinä mulle ääneen, räjähdän. Sullakin on aika oppia, mitä kaikkea kotitaloudessa pitää pestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
On mielestäni todella arvostettavaa, jos ihminen pitää kiinni sitoutumisesta. Mutta ei se silti ilman rakkautta mielestäni toimi. En vain ymmärrä?
Mitä se sellainen rakkaus sitten on?
Voin viihtyä toisen seurassa, olen kiinnostunut kuulemaan hänen ajatuksiaan, olen valmis tekemään pieniä palveluksia, minua on kehuttu huomaavaiseksi, tietysti teen osani kotitöistä jne., mutta tämä ei sitten varmaan riitäkään?
Kun luen tätä ketjua niin tulee tunne, että onko se rakkaus todellakin sitten jotakin harhaa...ei kai nyt. Kyllä minä ainakin rakastan puolisoani ja pystyn näin sanomaan/toteamaan. Rakkaus on suuri sana. Rakkaus on tärkeintä maailmassa. Mutta toki se on ajan saatossa arkista ja välillä väljähtynyttä 😂
Enemmän ihmettelen miksi naiset jäävät tuollaiseen suhteeseen vaikka tietävät ettei mies rakasta. En syyttelisi toista omista virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se rakkaus sitten on? Ehkä se voi olla sitä samaan suuntaan menemistä ja mukavuutta elämässä. Eikö sillä ole arvoa, että lapset tulee hoidettua, hoidettua yhteistä taloutta, aikanaan hoidettua yhteiset lapsenlapset jne.? Jos ihminen on tyytyväinen siihen? Olen itse elänyt kolmessa pitkässä suhteessa elämässäni ja kaksi ensimmäistä päättyi "rakkauden loppumiseen". Jokaisessa on ollut voimakas tunnelataus alussa ja arki, tylsyys ja oma passiivisuus on kuluttanut suhteen loppuun. Mitään ongelmia ei sinänsä ollut aiemmissakaan. Ja nykyinen suhde on 12 vuoden jälkeen ihan samassa tilassa. Kuivaa ja tylsää, kai me kavereita ollaan. Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä näin. Rakastuminen on kuluttavaa ja huuma se menee joka suhteesta ohi. Pitää etsiä nyt ne positiiviset puolet tästä ja on paljon asioita, joista pidän tässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miksi naiset jäävät tuollaiseen suhteeseen vaikka tietävät ettei mies rakasta. En syyttelisi toista omista virheistä.
No mulla on tähän sellainen oma kokemus, että kuinka sitten voi olla varma, että toinen rakastaa? Sitten kun sanot asiasta, että " miten on?" Se se vasta kornia onkin. Toisen passiivisuus vaan pistää miettimään, ettei rakkautta enää ole.
Mun mies ei ole 10 vuoteen sanonut näitä sanoja ja on muitakin pieniä asioita ollut, joiden perusteella en ole hänelle ihan tarpeeksi hyvä. Olenko tyhmä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus sitten on? Ehkä se voi olla sitä samaan suuntaan menemistä ja mukavuutta elämässä. Eikö sillä ole arvoa, että lapset tulee hoidettua, hoidettua yhteistä taloutta, aikanaan hoidettua yhteiset lapsenlapset jne.? Jos ihminen on tyytyväinen siihen? Olen itse elänyt kolmessa pitkässä suhteessa elämässäni ja kaksi ensimmäistä päättyi "rakkauden loppumiseen". Jokaisessa on ollut voimakas tunnelataus alussa ja arki, tylsyys ja oma passiivisuus on kuluttanut suhteen loppuun. Mitään ongelmia ei sinänsä ollut aiemmissakaan. Ja nykyinen suhde on 12 vuoden jälkeen ihan samassa tilassa. Kuivaa ja tylsää, kai me kavereita ollaan. Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä näin. Rakastuminen on kuluttavaa ja huuma se menee joka suhteesta ohi. Pitää etsiä nyt ne positiiviset puolet tästä ja on paljon asioita, joista pidän tässä suhteessa.
Rakastuminen on myös stressiä 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
Ja pskat! Jos eroaa, täysihoito päättyy.
Mikä ihmeen täysihoito? Joskus isoäidin aikaan ehkä ja silloin ymmärrettävistä syistä. Nykynaiset ovat kodinpidon suhteen kovin avuttomia. Kyökin puolella taidot rajoittuvat siihen että survotaan blenderiin tavaraa ja surautetaan smoothieksi. Siisteyskäsitys kuin Uuno Turhapurolla. Pyykinpesukoneen funktio on tuhota edellisviikon ostokset, jotta saa hyvän tekosyyn lähteä shoppailemaan lisää kertakäyttörättejä. Ihan turha höpöttää mistään täysihoidosta, miehen kontolle se jää joka tapauksessa kun ei toinen osaa eikä viitsi opetellakaan (koska sitten joutuisi tekemään).
Nimenomaan täysin hoidon: Suomessa naiset enemmistön kotitöistä ja naisen vastuulla on nimenomaan pyykit, siivous, ruuanlaitto ja lasten hoito. Mitä parisuhde siis naisille antaa? Enemmän työtä ja vastuuta kuin yksin oleminen ja jos mies vielä on vain tyytynyt kun ei ole parempaakaan saanut, niin kylläpä en ihmettele, miksi naiset ovat onnellisempia sinkkuina. Naisille parisuhde EI OLE KANNATTAVA!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miksi naiset jäävät tuollaiseen suhteeseen vaikka tietävät ettei mies rakasta. En syyttelisi toista omista virheistä.
No mulla on tähän sellainen oma kokemus, että kuinka sitten voi olla varma, että toinen rakastaa? Sitten kun sanot asiasta, että " miten on?" Se se vasta kornia onkin. Toisen passiivisuus vaan pistää miettimään, ettei rakkautta enää ole.
Mun mies ei ole 10 vuoteen sanonut näitä sanoja ja on muitakin pieniä asioita ollut, joiden perusteella en ole hänelle ihan tarpeeksi hyvä. Olenko tyhmä??
No olet, kun noin passiiviseen suhteeseen olet jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Ei kun kyllä se menee juuri niin päin että nainen harvemmin osaa tai edes haluaa miestä rakastaa vaan on narsismissaan koukussa lähinnä omiin tunteisiinsa. Kun alkuhuuma menee ohi niin miehellä on naiselle enää välinearvo ja kun välinearvo alkaa hiipua niin mies saa lähteä. Usein näin käy kun lapset on saatettu maailmalle.
Sinun elämänkokemuksella en lähtisi arvailemaan, miksi naiset lähtevät samaa matkaa nuorimmaisen muuttaessa kotoa. Hyvässä parisuhteessa tuossa vaiheessa alkaa parisuhteessa uusi aika yhdessä puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miksi naiset jäävät tuollaiseen suhteeseen vaikka tietävät ettei mies rakasta. En syyttelisi toista omista virheistä.
No mulla on tähän sellainen oma kokemus, että kuinka sitten voi olla varma, että toinen rakastaa? Sitten kun sanot asiasta, että " miten on?" Se se vasta kornia onkin. Toisen passiivisuus vaan pistää miettimään, ettei rakkautta enää ole.
Mun mies ei ole 10 vuoteen sanonut näitä sanoja ja on muitakin pieniä asioita ollut, joiden perusteella en ole hänelle ihan tarpeeksi hyvä. Olenko tyhmä??
No olet, kun noin passiiviseen suhteeseen olet jäänyt.
Tämä hirvittää itseäkin...olenko ollut niin naivi etten ole tajunnut jotain....onko jotain parempaakin olemassa? Ei se välttämättä niinkään mene.
Onhan toi törkeää, jos henkilö A (sukupuolesta riippumatta) on henkilön B kanssa parisuhteessa siten, ettei A rakasta enää B:tä eikä halua enää panostaa parisuhteeseen tai rakkauteen. Vielä törkeämpää on, jos henkilö B yrittää korjata tilannetta, keskustella A:n kanssa mikä on jne. ja saa vaan vastauksia tyyliin "ei mikään, kaikki ok". Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi saada suu auki ja sanoa, että on paha olo suhteessa, tai että tunteet eivät ole sellaiset mitä pitäisi ja sitten pitäisi vielä sanoa, että onko kiinnostunut kuitenkin yrittämään (esim. pariterapia) vai kokeeko eron parempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se miehen syy jos nainen ei lähde onnettomasta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se miehen syy jos nainen ei lähde onnettomasta suhteesta.
Kaikki on aina miesten syytä, tietenkin. Naiset ovat tahdottomia objekteja jotka eivät ole vastuussa edes omasta onnellisuudestaan vaan siitäkin huolehtiminen on miehen vastuulla. Sinänsä surkuhupaisa havainto että kaikista suurimpia naisten esineellistäjiä ovat naiset itse.
On olemassa ihmistyyppejä, jotka eivät millään pääse irti äidistään. Joka on passannut, hoitanut ja huolehtinut aivan kaiken mahdollisen valmiiksi pureskelemalla kaiken helposti nieltäväksi. Jopa sanonut, ehkä käskyttänyt missä ja mitä opiskelee, lähellä kotiaan tottakai, jotta n a p a n u o r a säilyisi.
Sitten nämä etsivät kumppanin. Jollain ilveellä saavat itsestään luotua sellaisen kuvan, että ovat itsenäisiä, vastuunkantavia ja kykeneviä tekemään päätöksiä. Perustavat perheen.
Ja - taantuvat silmissä huoltajasta huolehdittavaksi. Ei osata, pystytä, kyetä. Ei kestetä vastoinkäymisiä, ei oteta vastuuta, sysätään pienikin asia toiselle. Ei enää osallistuta arkeen vaan löytyykin yhtäkkiä aikaa harrastuksista, kavereiden luota, kännykästä. Ei puhuta. Ei pussatakaan. Mutta mitä väliä, kerran toisen toimesta arki pyörii ja sujuu. Kulissit ovat ns.kunnossa. Mitä suotta panostamaan, kun homma hoituu mitään tekemättäkin.
Sitten erotessa ihmetellään "miksiä", kun kaikki oli niin hyvin. Ja järkytytään, kun ensimmäistä kertaa koko elämässään pitääkin ottaa haltuun oma elämä. Ja se vastuu. Mahdollisista lapsistaankin. Ja jopa ilman sitä vanhaa äitiä, joka varmasti edelleen eläessään kävisi kaupassa ja pesisi pyykit ja pureskelisi kaiken sileäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
Ja pskat! Jos eroaa, täysihoito päättyy.
Mikä ihmeen täysihoito? Joskus isoäidin aikaan ehkä ja silloin ymmärrettävistä syistä. Nykynaiset ovat kodinpidon suhteen kovin avuttomia. Kyökin puolella taidot rajoittuvat siihen että survotaan blenderiin tavaraa ja surautetaan smoothieksi. Siisteyskäsitys kuin Uuno Turhapurolla. Pyykinpesukoneen funktio on tuhota edellisviikon ostokset, jotta saa hyvän tekosyyn lähteä shoppailemaan lisää kertakäyttörättejä. Ihan turha höpöttää mistään täysihoidosta, miehen kontolle se jää joka tapauksessa kun ei toinen osaa eikä viitsi opetellakaan (koska sitten joutuisi tekemään).
Nimenomaan täysin hoidon: Suomessa naiset enemmistön kotitöistä ja naisen vastuulla on nimenomaan pyykit, siivous, ruuanlaitto ja lasten hoito. Mitä parisuhde siis naisille antaa? Enemmän työtä ja vastuuta kuin yksin oleminen ja jos mies vielä on vain tyytynyt kun ei ole parempaakaan saanut, niin kylläpä en ihmettele, miksi naiset ovat onnellisempia sinkkuina. Naisille parisuhde EI OLE KANNATTAVA!!!!!!
totta. Tätä ei-eurooppalaistaustainen mieheni jaksaa aina ihmetellä, eli miten suomalaiset naiset ylipäätään menevät suomalaisen miehen kanssa naimisiin, kun naisille ei avioliitto tarjoa mitään. Aina silloin kun käydään Suomessa (kerran, pari vuodessa) ja hoidetaan ruokaostokset tyyliin Prismassa, mies kauhistelee, miten muut miehet joko odottavat kännykkää näpertäen autossa kun vaimo hoitaa kauppa-ostokset, tai laahustaa fleguna perässä kun nainen lykkii kärryjä, lukee ostoslistaa, vahtii ja paimentaa mukuloita. JA tuo on vain yksi pieni esimerkki.
Hän tulee siis kulttuurista, jossa avioliitto tarkoittaa MIEHILLE isoa vastuuta eikä siten pysty ymmärtämään, että miten ns tasa-arvoiset suomalaiset naiset haluavat hoitaa parisuhteen lähestulkoon kaikki velvollisuudet ja monesti mies on vain perässävedettävä vapaamatkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miksi naiset jäävät tuollaiseen suhteeseen vaikka tietävät ettei mies rakasta. En syyttelisi toista omista virheistä.
No mulla on tähän sellainen oma kokemus, että kuinka sitten voi olla varma, että toinen rakastaa? Sitten kun sanot asiasta, että " miten on?" Se se vasta kornia onkin. Toisen passiivisuus vaan pistää miettimään, ettei rakkautta enää ole.
Mun mies ei ole 10 vuoteen sanonut näitä sanoja ja on muitakin pieniä asioita ollut, joiden perusteella en ole hänelle ihan tarpeeksi hyvä. Olenko tyhmä??
No olet, kun noin passiiviseen suhteeseen olet jäänyt.
Tämä hirvittää itseäkin...olenko ollut niin naivi etten ole tajunnut jotain....onko jotain parempaakin olemassa? Ei se välttämättä niinkään mene.
Parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Mitä iloa saat tuosta suhteestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
Ja pskat! Jos eroaa, täysihoito päättyy.
Mikä ihmeen täysihoito? Joskus isoäidin aikaan ehkä ja silloin ymmärrettävistä syistä. Nykynaiset ovat kodinpidon suhteen kovin avuttomia. Kyökin puolella taidot rajoittuvat siihen että survotaan blenderiin tavaraa ja surautetaan smoothieksi. Siisteyskäsitys kuin Uuno Turhapurolla. Pyykinpesukoneen funktio on tuhota edellisviikon ostokset, jotta saa hyvän tekosyyn lähteä shoppailemaan lisää kertakäyttörättejä. Ihan turha höpöttää mistään täysihoidosta, miehen kontolle se jää joka tapauksessa kun ei toinen osaa eikä viitsi opetellakaan (koska sitten joutuisi tekemään).
Nimenomaan täysin hoidon: Suomessa naiset enemmistön kotitöistä ja naisen vastuulla on nimenomaan pyykit, siivous, ruuanlaitto ja lasten hoito. Mitä parisuhde siis naisille antaa? Enemmän työtä ja vastuuta kuin yksin oleminen ja jos mies vielä on vain tyytynyt kun ei ole parempaakaan saanut, niin kylläpä en ihmettele, miksi naiset ovat onnellisempia sinkkuina. Naisille parisuhde EI OLE KANNATTAVA!!!!!!
totta. Tätä ei-eurooppalaistaustainen mieheni jaksaa aina ihmetellä, eli miten suomalaiset naiset ylipäätään menevät suomalaisen miehen kanssa naimisiin, kun naisille ei avioliitto tarjoa mitään. Aina silloin kun käydään Suomessa (kerran, pari vuodessa) ja hoidetaan ruokaostokset tyyliin Prismassa, mies kauhistelee, miten muut miehet joko odottavat kännykkää näpertäen autossa kun vaimo hoitaa kauppa-ostokset, tai laahustaa fleguna perässä kun nainen lykkii kärryjä, lukee ostoslistaa, vahtii ja paimentaa mukuloita. JA tuo on vain yksi pieni esimerkki.
Hän tulee siis kulttuurista, jossa avioliitto tarkoittaa MIEHILLE isoa vastuuta eikä siten pysty ymmärtämään, että miten ns tasa-arvoiset suomalaiset naiset haluavat hoitaa parisuhteen lähestulkoon kaikki velvollisuudet ja monesti mies on vain perässävedettävä vapaamatkustaja.
Mies laahustaa fleguna perässä koska kontrollifriikki projektipäällikkö-marttyyri on sorvannut miehestä jatkuvalla mikromanageroinnillaan tahdottoman robotin.
Kontrollifriikki tunnistettu heti toisesta lauseesta. Mitä se sinulle kuuluu miten exäsi vaatekaappinsa järjestää ja omat vaatteensa pesee?
Ja loppu sitten sataan kertaan kuultua taattua marttyyripaatosta. Haukotus.
Väkivallalla uhkailua vielä litanian lopuksi kuin kirsikkana kakun päällä, vaikutat todella ihastuttavalta ihmiseltä. Kaikki sympatia eksällesi, hyvä kun sinusta pääsi.